”MIKÄ IHMEEN PORVARILLISEN TYÖN ARKISTO?”

21.3.2012 klo 19:28

Otsikon kysymykseen jouduin vastaamaan matkatessani ensimmäistä kertaa Porvarillisen Työn Arkistoon (PTA) Aleksis Kiven kadulle Helsingissä, ja tiedustelija oli muuan helsinkiläinen taksikuski.

Voidaan sanoa, että ensimmäinen taksimatkani PTA:n tiloihin maanantaina 22. elokuuta 2011 oli varsin huvittava ja ikimuistoinen. Edellä mainittu taksiyrittäjä kieltäytyi uskomasta antamani osoitteen todenperäisyyttä ”Eihän siellä ole kuin niitä vanhoja VR:n makasiineja.” Kuljettaja ei myöskään aluksi uskonut, ettei minulla ole kaupunkikorttia, vaan tämä totesi tylysti: ”Kaikki vammautuneet maksavat täällä matkansa kaupunkikortilla.” Selitin kuljettajalle, etten asu Helsingissä, vaan olen täällä ainoastaan työmatkalla, ja sanoin maksavani matkani itse. Taksinkuljettaja tyytyi tähän, mutta oli koko ajan käytökseltään turhan tyly. Kuljettajan käyttäytymisen syykin selvisi lopulta: hänellä oli kiire seuraavalle kyydille, mutta ilmeisesti hän ajatteli voivansa hoitaa ylimääräisen keikan ongelmitta.

Tutkija Riku Keski-Rauskan oivalla avustuksella pääsin arkistotiloihin. PTA:n tiloihin pääsee hyvin myös liikuntarajoitteinen, sillä rakennuksessa on hissi. Lisäksi ulkona olevan betonisen luiskan avulla pääsee autolla suoraan ulko-ovelle, ja siitä mainiosti hissillä kolmanteen kerrokseen.

Käyntini PTA:ssa koski väitöskirjatyötäni: Urho Kekkosen poliittiset suhdeverkostot Kokoomukseen vuosina 1956–1968. PTA:n laajasta arkistoaineistosta pyrin löytämään vastauksia seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Arvioin, kuinka suhdeverkostot Kokoomuksen ja presidentin välille syntyivät ja mitä viestintäyhteyksiä käytettiin. Kuinka presidentti reagoi poliittisen suhdeverkostonsa jäseniltä kuulemiinsa asioihin? Kuinka luotettavina presidentti piti poliittisen suhdeverkostonsa jäseniä? Oliko presidentillä käytössä ns. suosikkijärjestelmä? Käsittelen ainoastaan Kekkosen kahta ensimmäistä presidenttikautta, koska silloin Kekkosen poliittisen suhdeverkosto oli jo vakiintunut. Samalla on myös mahdollista verrata kuinka ensimmäisen kauden ”heikosta” presidentistä kasvoi vahva poliittinen vaikuttaja, ja kuinka muutos näkyi Kekkosen poliittisen suhdeverkoston jäsenistössä.  Otan tarkasteluni alle kaikki ne henkilöt, jotka olivat yhteydessä presidentti Kekkoseen mainittuna ajanjaksona ainoastaan Kokoomukseen liittyneissä asioissa (puolueen jäsenet, ministerit, kansanedustajat, Kokoomusjärjestöt, Kokoomuslehdistön edustajat). En kuitenkaan käsittele presidentin laajaa tiede-, taide- ja urheilusuhteista koostuvaa suhdeverkostoa, mikäli ne eivät liity presidentin poliittiseen toimintaan. Tutkimustehtävän keskiössä on kuitenkin Kokoomus, ja puolueen hajanaisuus suhteessa presidentti Kekkoseen.

Arvioin, miten Suomen harjoittamat sisä- ja ulkopolitiikka vaikuttivat Kekkosen ja Kokoomuksen välisiin suhdeverkostoihin. Kuinka vuosina 1956–1968 Suomen sisäpolitiikkaa varjostaneet talouden epävakaus, puolueiden välinen eripura ja kamppailu vallasta näkyivät presidentti Kekkosen poliittisissa suhdeverkostoissa Kokoomuksen edustajiin? Miten Suomen harjoittama ulkopolitiikka näkyi Kekkosen ja Kokoomuksen välisissä suhdeverkostoissa?

Urho Kekkonen tunnetaan voimakkaana vallankäyttäjänä. Arvioin, millaista oli presidentin vallankäyttö vuosina 1956–1968. Miten presidentin vallankäyttö näkyi hänen poliittisessa suhdeverkostossaan? Toiko saavutettu status ja valta presidentille ystäviä, vihollisia vai molempia? Ensimmäisen presidenttikautensa aikana Kekkonen oli heikko presidentti vallankäyttönsä suhteen. Mielenkiintoista on myös pohtia ja analysoida, kuinka presidentin aseman muutos heikosta ja eristetystä presidentistä voimakkaaksi ja määrätietoiseksi vallankäyttäjäksi näkyi tämän poliittisen suhdeverkoston jäsenissä?

Presidentti Kekkosen ja Kokoomuksen välisten suhdeverkostojen selvittäminen on tärkeää, koska verkostotutkimusta ei ko. aiheesta ole aiemmin tehty. Kansainväliselläkään tasolla Urho Kekkosen poliittisia suhdeverkostoja Kokoomukseen tai muihin puolueisiin ei ole tutkittu.

Tutkimukseni teoreettinen viitekehys perustuu verkostotutkimukseen ja sen metodeihin. Verkostotutkimuksen alkukoti löytyy yhteiskuntatieteiden ja erityisesti sosiologian piiristä. Verkostotutkimuksen uranuurtajia olivat Émile Durkheim, Ferdinand Tönnies ja Georg Simmel 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. 1930-luvulla J.L. Moreno kehitti verkostoanalyysiteoriaa yksilön roolista ryhmässä ja yhteisössä. 1950–1960-luvulla S.F. Nadel kehitti teorian sosiaalisesta rakenteesta. 1960- ja 1970-luvulla kiinnitettiin huomiota myös poliittisten suhdeverkostojen tutkimukseen (Mark Granovetter). 1970-luvulla matemaattiset mallit tulivat mukaan verkostoanalyyseihin (Linton C. Freeman). 1980-luvulla tietokoneohjelmat yhä korostuneemmin mukana verkostotutkimuksessa analyysivälineinä (David Knoke).

Historiantutkimuksessa on alettu kiinnittää huomiota toisen maailmansodan jälkeen erilaisten suhdeverkostojen muotoutumiseen ja niiden tutkimiseen. Suhdeverkoston voivat muodostaa yksittäiset ihmiset, pienryhmät, organisaatiot ja jopa kansakunnat. Mikro- ja makrotasolla suhdeverkostojen toimijat liitetään yhteen heidän tekemiensä päätösten, uskomusten ja toimien kautta. Analysoitaessa muotoutuneita suhdeverkostoja kiinnitetään huomiota erityisesti rakenteeseen, käyttäytymiseen, yhteiskunnalliseen asemaan, ikään, sukupuoleen, arvoihin ja ideologioihin. Tosin ikä ja sukupuoli eivät ole ensiarvoisen tärkeitä.

Tutkittaessa sosiaalisia verkostoja kiinnitetään erityistä huomiota välittömiin ihmisten välisiin sosiaalisiin suhteisiin erilaisine siteineen ja vuorovaikutusmuotoihin. Sosiaaliset verkostot voidaan ryhmitellä seuraavasti: 1. Arkipäivän kanssakäymisen pohjalta syntyneet suhdeverkostot. 2. Erilaiset kulttuuriset ja yhteiskunnalliset syyt, joiden pohjalta on syntynyt epämuodollisia suhdeverkostoja (perhe, suku, elämäntilanne, ammatti ja työyhteisö, sekä asuinpaikka). 3. Organisoidut ja vapaaehtoiset sosiaaliset verkostot (yhdistykset ja erilaiset sosiaaliset liikkeet). 4. Talouden hallinnon ja politiikan toimijaverkostot, jotka ovat muita verkostoja vaikutusvaltaisempia. Tutkiessani presidentti Kekkosen poliittisia suhdeverkostoja Kokoomukseen tarkasteluni kohteena ovat talouden, hallinnon ja politiikan toimijaverkostot.

Verkostotutkimusohjelmistoista mainittakoon esimerkkeinä Ucinet 6, R ja SPSS. Kaikki ohjelmistot ovat suhteellisen helppoja käyttää ja ne voi asentaa omalle koneelle Internetistä maksutta.

Edellä esittämiini tutkimuskysymyksiin haen vastauksia PTA:n laajasta materiaalista. Mainittakoon esimerkkeinä puolue-elinten pöytäkirjat, vaalimateriaali ja Kokoomuspuolueen lehdistö (mm. Nykypäivä). Tein tutkimuksia varsin arvovaltaisessa seurassa, nimittäin takanani PTA:n tutkijanhuoneessa seisoi ”pahvinen Sauli Niinistö”. Kaikkiin kysymyksiini arkiston henkilökunta vastasi auliisti ja ystävällisesti, josta esitän heille kaikille sydämelliset kiitokseni.

Olen vieraillut PTA:ssa väitöskirjatyöni puitteissa tähän mennessä kolmesti: elokuussa 2011, lokakuussa 2011 ja helmikuussa 2012. Yksi asia mieltäni on kuitenkin jäänyt aina askarruttamaan, nimittäin se, minkä ihmeen takia PTA:n tiloihin johtava ovi on punainen?

 

  Mika Kinnunen

jatko-opiskelija, Itä-Suomen yliopisto