VERTAILEVAA JA KVANTITATIIVISTA POLITIIKAN TUTKIMUSTA PUOLUEARKISTOSSA?

21.12.2012 klo 10:27


Otsikon sanavalinnat ja lauseen perässä oleva kysymysmerkki pyrkivät kiinnittämään huomion jakolinjaan, joka omien kokemusteni mukaan on vahvasti läsnä suomalaista politiikkaa käsittelevässä tutkimuksessa: arkistotyö ”kuuluu” yksityiskohtaisia, monesti tiettyyn henkilöön tai aikakauteen sidottuja rekonstruktioita tuottaville historioitsijoille, ei numeeriseen vertailuun perustaville politologeille, jotka mieluummin hyödyntävät kyselyjä ja tilastoja.

Ongelmana on, että asetelman vakiintuminen saattaa estää hedelmällisten tutkimustehtävien esiinnousun. Kun historioitsijat pysyttäytyvät henkilö- ja aikakausikeskeisellä kentällään, rakenteellisten muutosten analyysi jää sivuasemaan. Politologeille taas ongelmia tuottaa rakenneanalyysin aikaulottuvuus, joka taipuu heikosti survey-perustaisen metodin kohteeksi. Rakenteellis-institutionaalisen muutoksen havaitseminen ja selittäminen jääkin monesti lehtimiesten impressionististen kuvausten varaan.

Oman tutkimukseni yhtenä lähtökohtana on tämän jakolinjan ylittäminen. Pyrin historialliseen analyysiin, minkä kohteena ei ole tietty henkilö tai merkittäväksi määritelty historiallinen hetki, vaan valtio-opillisesti keskeinen ilmiö, joka on ”aineiston puutteen” vuoksi jäänyt globaalistikin vähän tutkituksi.

Tutkimukseni käsittelee suomalaisten puolueiden sisäisten valtarakenteiden kehitystä 1900-luvun jälkipuoliskolla. Tutkimuskohde on perinteikäs: jo usein maailman ensimmäisiksi politologisiksi tutkimuksiksi määritellyt Moisei Ostrogorskin (1902) Democracy and the Organization of Political Parties sekä Robert Michelsin (1912) Political Parties: A Sociological Study of the Oligarchial Tendencies of Modern Democracy loivat aihepiirin tutkimuksen peruskiven. Testaan työssäni yhdysvaltalais- ja irlantilaisprofessoreiden Richard Katzin ja Peter Mairin (1995, 2002) esittämää teesiä, minkä mukaan julkiseen viranhoitoon keskittyvät “puoluekasvot” (party in public office) ovat kuluneen 40 vuoden aikana nousseet ylivoimaiseen valta-asemaan länsimaisten puolueiden sisällä. Puoluekoneisto on ammattimaistunut ja “keventynyt” – se on alkanut yhä enemmän muistuttamaan tehokasta liikeorganisaatiota.

Tutkimukseni pitää sisällään sekä määrällisiä että laadullisia elementtejä. Mittaan valtarakenteen muutosta useilla erilaisilla indikaattoreilla, jotka perustuvat aiemman tutkimuskirjallisuuden kriittiseen luentaan. Sen kautta pyrin osoittamaan, että tietyt olennaiset valtarakenteen muodot ovat aiemmin jääneet analyysin ulkopuolelle vanhakantaisen teorian ja siitä johtuvan “aineiston puutteen” vuoksi. Juuri arkistolähteinen kautta pyrin tuottamaan kuvan, joka tarkkuutensa ja kokonaisvaltaisuutensa puolesta ylittää muut toistaiseksi tehdyt asiaa koskevat havainnot. Tutkimuksen laadullinen elementti taas muodostuu indikaattorien perusteella havaittujen organisaatiorakenteen katkoskohtien analyysistä, joiden kautta pyrin selittämään mahdollisia muutoksia. Pyrin siis yhdistämään perinteisen historiantutkimuksen tilanneherkkyyden valtio-opillisen tradition mukaiseen rakenteiden kvantitatiiviseen analyysiin.

Valitsemani näkökulma asettaa erityisiä vaatimuksia tutkimuksen empiiriselle aineistolle – ja kiinnittää minut Kokoomuspuolueen osalta vahvasti Porvarillisen työn arkistoon. Toisin kuin politologipiireissä ehkä yleensä ajatellaan, puoluearkisto on pullollaan erilaisia dokumentteja, joita tutkija kykenee käyttämään määrällisten muuttujien rakentamisessa. Oman tutkimukseni osalta tällaisia ovat erityisesti puolueen toimintakertomukset, talousselosteet ja säännöt. Tutkimuksen laadullisen osion keskeistä materiaalia sen sijaan tulevat olemaan puolueen johtoelinten, kuten puoluehallituksen ja –valtuuston kokouspöytäkirjat, joita analysoimalla on mahdollista päästä käsiksi niihin tiettyihin hetkiin, jolloin organisaatio on kohdannut muutospaineita, ja kenties vastannutkin niihin.

Aineistojen saatavuuden osalta Porvarillisen työn arkisto on osoittaunut aivan mainioksi paikaksi. Mitä tahansa olen keksinytkin, aina on vastattu myönteisesti. Raakadatan lisäksi olen päässyt tutustumaan erilaisiin tutkimustani läheltä koskettaviin jalostetumpiin aineistoihin, joita arkiston motivoitunut henkilökunta on tuottanut omia tarpeitaan varten. Tällainen avoimuuteen, aitoon tietämisen haluun ja uteliaisuuteen perustuva asenne on mielestäni koko tieteellisen toiminnan ydin, ja se on vahvasti läsnä PTA:ssa.

Olen tutkinut aineistoja paikan päällä ja virtuaalisalissa. Heti ensimmäisellä kerralla kun saavuin paikalle (erikseen ilmoittamatta) minulle osoitettiin lampulla varustettu oma pöytäpaikka ja aineistoa tuotiin suoraan pöytään kun ”vain pyysi”. Vieläkin yksinkertaisempi on PTA:n virtuaalitutkijasali, joka toivottavasti toimii tulevaisuuden esimerkkinä muillekin vastaaville aineistolähteille. Vaikka tavallaan ymmärränkin nostalgiannälkäisiä joille pölyisten ja kellastuneiden papereiden selaaminen on jotain itsearvoisen kaunista, on mielestäni täysin selvää, että tutkimusprosessi helpottuu huomattavasti jos aineistoon pääsee käsiksi mistä tahansa. Tällainen käyttö säästää myös itse dokumentteja, joista vanhimmat ovat omassa tutkimuksessani yli 50 vuotta vanhoja.

Henkilökunnan tieteellisesti kriittinen avoin asenne on näkynyt myös suhtautumisessa työni vertailulliseen aspektiin: tutkinhan Kokoomuksen ohella myös sen poliittisia “kilpailijoita”. Minua ei kuitenkaan ole missään vaiheessa tentattu poliittisista katsomuksistani, vaan arkiston henkilökunta on nähdäkseni kokenut tekemäni vertailut pikemminkin hyvin kiinnostaviksi. Näin toki kuuluukin olla, sillä vireä demokraattinen järjestötoiminta tarvitsee “oman pesänsä” suhteen valppaita ja kriittisiä aktiiveja, jotka kykenevät kehittämään sitä eteenpäin. Kokemani innokas ja ammattimainen suhtautuminen on tuntunut erittäin mukavalta ja tulee varmasti näkymään lopputuotteessa. On ollut suuri ilo tavata puolueensa mainiosti tuntevia asiantuntijoita, joiden kanssa keskustellessa ainut “miinuspuoli” on se että usein keskustelut venähtävät pitkiksi ja tuovat lukuisia uusia vihjeitä tutkittavaksi.

Ainutlaatuisen tutkimusaineiston, korkealuokkaisen tutkimusympäristön ja inspiroivan henkilökunnan takia suosittelenkin kaikkia politiikasta kiinnostuneita vierailemaan PTA:ssa ja tutustumaan sen aineistotarjontaan paikanpäällä. On muistettava, että arkistojen tarpeellisuutta arvioidaan osittain niiden saavuttaman huomion vuoksi. 

Näiden ainutlaatuisten tutkimusaineistojen  säilyttäminen on kaikkien niiden vastuulla, joiden tuotannon kulmakiven muodostaa nyt ja tulevaisuudessa suomalainen politiikka.

Vesa Koskimaa, YTM, tohtoriopiskelija
Johtamiskorkeakoulu, Tampereen yliopisto