Päivänsalo, Bror Hannes

Bror Hannes Päivänsalo

Muut nimet:
Helander

Syntymäaika:
01.01.1875

Kuolinaika:
23.08.1933

Paikkakunta:
Turku, Helsinki

Merkittävimmät toimet:
kansanedustaja
kaupunginvaltuutettu

 

Pappi ja kansanedustaja Bror Hannes Päivänsalo teki elämäntyönsä sisälähetyksen parissa Helsingin kaupunkilähetyksen johtajana. Myös poliitikkona Päivänsalo pyrki parantamaan hädänalaisten asemaa. 1930-luvun alussa Päivänsalo kuului kokoomuksen eduskuntaryhmän oikeistolaisimpiin edustajiin ja oli tiukka antikommunisti.

 

 

Bror Hannes Päivänsalo (aik. Helander) syntyi turkulaiseen kenkäkauppias Johan ja Augusta Helanderin perheeseen tammikuun ensimmäisenä päivänä 1875. Isä Helanderin tausta oli suomalainen, mutta ammatillisista ja perhe syistä Helanderien perheessä puhuttiin kuitenkin ruotsia. Johan Helanderin oli täytynyt omaksua ruotsinkieli edetäkseen urallaan kenkäkauppiaana ja toisaalta naituaan ruotsalaisen porvarisperheen tyttären Augusta Magdalena Janssonin muotoutui perheen kotikieleksi luonnollisesti ruotsi. Myös Helanderien lapset kävivät ruotsinkielisen koulun. Keväällä 1906 Snellmanin 100-vuotissyntymäpäivän kunniaksi järjestetyssä suuressa sukunimien suomalaistamiskampanjassa Bror Hannes Helander muutti nimensä Päivänsaloksi. Uuden nimen taustalla oli Helanderista johdettu Helios eli päivä, aurinko ja toisaalta Bror Hanneksen isoisän kotitalo Salo Laitilassa.

Nuori Bror Hannes veljineen harrasti vapaa-ajallaan purjehdusta, merenrantakaupungissa kun asuivat. Olipa suvun jossain polvessa ollut merenkävijöitä, joilta tämä harrastus oli kenties peräisin. Pojat kävivät merellä usein kalassa ”jollain sluuppi pahasella”. Talvella veljekset osoittivat yrittäjähenkisyyttä jäädyttämällä kotipihalleen luistinradan ja perimällä kulmakunnan muilta lapsilta 10 penniä pääsymaksuna. Hengellisyys oli jo nuorena Bror Hannekselle ominaista. Hän pohdiskeli jo rippikouluaikanaan muista erillään saamansa opetuksen sisältöä ja merkitystä. Perheessä oltiinkin melko varhain lähes varmoja siitä, että Bror Hanneksesta tulee vartuttuaan sananjulistaja.

Ylioppilaaksi Päivänsalo valmistui Turun ruotsalaisesta klassillisesta lyseosta toukokuussa 1893. Jo kouluaikanaan Bror Hannes oli hankkinut itselleen kesätöitä milloin mistäkin. Hän oli ollut Kansallispankin konttorissa pari kesää ja toiminut myös kotiopettajana. Ylioppilaskesänään hän työskenteli jälleen sijaisena pankissa ja sai säästettyä rahaa syksyllä Helsingissä alkavia opintoja varten. Isän Helander ei kyennyt eikä periaatteesta halunnutkaan tukea poikaansa opintiellä rahallisesti. Hän oli sitä mieltä, että miehen tulee elättää itse itsensä. Bror Hannes liittyi yliopistossa länsisuomalaiseen osakuntaan ja olikin osakunnan aktiivinen toimija. Loma-aikoinaankin hän kiersi maakunnassa pitämässä esitelmiä suomalaisen kansanopistona perustamisesta Varsinais-Suomeen.

Vuonna 1895 hankittu filosofian kandidaatin tutkinto taskussaan Päivänsalo kartutti tietojaan ulkomaanmatkoilla Berliinin, Oxfordin ja Uppsalan yliopistoissa kuunnellen muun muassa Quensellin, Pfleidererin, Harnckin, Hollin ja Rudinin luentoja. Teologiakandidaatin tutkinnon Päivänsalo suoritti 1898 ja seuraavana vuonna hänet vihki papiksi Porvoon tuomiokirkossa piispa Herman Råbergh. Tuoreena pappina hänet määrättiin Helsingin kirkkoherran apulaiseksi. Työnsä ohella Päivänsalo suoritti kirkkohistoriaa koskevia jatkotutkimuksiaan.

Helsingistä Päivänsalo siirtyi Mikael Soinisen alaisuuteen Heinolan seminaarin uskonnon ja historian lehtoriksi. Heinolassa vallitsi hyvin innostunut ja työteliäs ilmapiiri, sillä useat opettajista olivat nuoria ja innokkaita. Vapaa-aikoinaan Päivänsalo valmisteli väitöskirjaansa jumaluusopin lisensiaatintutkintoa varten. Suomen koulun uskonnonopetus ja valistussuunta julkaistiin keväällä 1904, jolloin Päivänsalo myös suoritti lisensiaatintutkintonsa. Heinolassa Päivänsalo kuului myös NMKY:n innokkaimpiin jäseniin ja oli mainitun seuran puheenjohtajanakin.

Heinolan seminaarista Päivänsalo kutsuttiin Helsingin kaupunkilähetyksen johtajaksi 1906. Tässä virassa hän teki elämäntyönsä, kahdessa eri otteessa. Ensimmäinen rupeama kesti vuoteen 1917, jolloin hän siirtyi Kuopion maaseurakunnan kirkkoherraksi. Kaupunkilähetyksen johtajana työskennellessään hän kehitti aiemmin perustettuja työhaaroja ja perusti uusia. Päivänsalo tutustui pääkaupungin köyhimpien suruihin ja puutteisiin ja kirjoitti näistä kokemuksistaan myös kaksi kirjaa Havaintoja kaduilta ja kodeista sekä Helsingin laitakaupungilta. Vuonna 1917 Päivänsalo jätti kaupunkilähetyksen johtopaikan ja siirtyi Kuopion maaseurakunnan kirkkoherraksi, missä toimessa hän innokkaasti tutustui seurakuntaansa ja erityisesti nuorisotyö oli lähellä hänen sydäntään. Tuore kirkkoherra valittiin myös ensimmäisen kerran eduskuntaan Suomalaisen puolueen listoilta 1917.

Sisällissodan aikana 1918 Päivänsalo piileskeli osin vainottuna Helsingissä, kunnes pakeni pääkaupungista virkapaikkaansa Kuopioon. Sisällissodan tapahtumat Päivänsalo koki raskaina. Ruumiilliset kärsimykset, ruoan puute, mutta myös sieluntuskat, joita hän tunsi maansa ja rikkirevityn kansansa vuoksi jättivät häneen syvät arvet. Tästä huolimatta Päivänsalo kannatti eduskunnassa punaisten oikeudenmukaista kohtelua sodan jälkeen.. Kansanedustajajaksoja Päivänsalon uralle mahtui myös kaksi, joista ensimmäinen päättyi vuonna 1919. Myös Päivänsalon kausi Savossa kirkkoherrana jäi lyhyeksi, kun hänet 1921 kutsuttiin takaisin Helsingin kaupunkilähetyksen johtoon.

Sisälähetyksen omimmaksi työsarakseen kokenut Päivänsalo tarttui jälleen tarmokkaasti toimeen. Hän perusti sisällissodan jalkoihin hukkuneen miesten työsiirtolan uudestaan. Naisten työsiirtola perustettiin 1924. ”Ei almuja vaan työtä! Ei hoidokkia vaan ihminen!” olivat Päivänsalon toiminnan periaatteina hänen pyrkiessään hengellisen ja ruumiillisen hädän poistamiseen. Hädän alaisia oli autettava pääsemään itse uuden elämän alkuun eikä vain jaettava almuja.

Toistamiseen Päivänsalo nousi eduskuntaan nyt Kansallisen Kokoomuspuolueen riveistä kaudelle 1929-32. Politikointi ei ollut hänelle itsetarkoitus, vaan myös poliitikkona hänen toimintaansa ohjasivat samat periaatteet kuin sisälähetystyössä. Päivänsalon toinen edustajakausi osui kiihkeimmän oikeistoradikalismin vuosiin. Hän edustikin Kokoomuksen eduskuntaryhmässä tiukan antikommunistista linjaa. Hän puolusti lapuanliikkeen toimintaa sen periaatteellisen oikeamielisyyden vuoksi, vaikka jotkin sen toimet eivät olleet täysin hyväksyttäviä - ”laki on kansaa varten eikä päinvastoin, josta syystä ei ole aihetta puhua laittomuuksista:” Päivänsalo halusi usein antaa tunnustusta lapuanliikkeen toimille – hallitusneuvotteluissa 1931 Päivänsalo korosti, että lapualaisten olisi saatava ehdottaa pääministeriä, johon he luottivat. Päivänsalo kuuluikin kokoomuksen eduskuntaryhmän jyrkempään siipeen, jossa hänen kanssaan samalla linjalla olivat mm. Taave Junnila, Malmivaara ja Linkomies.

Kevään 1932 puoluekokouksessa puolueen entisestään lisääntynyt hajanaisuus nousi esille. Päivänsalo edusti jälleen jyrkempää linjaa. Keskusteltaessa porvariyhteistyöstä hän katsoi, että Kokoomus olisi voimakkaampi seisoessaan yksin omien aatteidensa takana kuin tehdessään kompromisseja muiden puolueiden kanssa. Puolueen tuli pitää kiinni omista periaatteistaan, sillä muutoin se menettäisi tarkoituksensa. Omasta puolueesta ei olisi mitään hyötyö, jos ”pitää sellaista vesivelliä keittää, joka kelpaa kaikille”. Päivänsalo oli myös kieltolain kannattaja, jolle kysymys oli aatteellinen hyvän ja pahan taistelu. Valtionvarainhoidossa tuli turvautua mieluummin välittömiin veroihin kuin ”laskea viinoja valloilleen ja uhrata kansa”. Alkoholin turmelevan vaikutuksen Päivänsalo lienee nähnyt työssään sisälähetyksessä. Eduskuntavuosinaan hän istui muun muassa suuressa valiokunnassa, talousvaliokunnassa, toimitusvaliokunnassa ja työväenasiainvaliokunnassa. Yhteiskunnallisena vaikuttajana Päivänsalo toimi myös Helsingin kaupunginvaltuustossa 1931-33.

Aktiivisen yhteiskunnallisen toimijan ja poliitikon voimat ehtyvät yllättäen ja työsarka kaupunkilähetyksen johdossa, kansanedustajana ja kaupunginvaltuutettuna jäi kesken, kun vasta 58-vuotias Bror Hannes Päivänsalo kuoli 23.8.1933 Helsingissä.

 

Päivänsalo (v:een 1906 Helander), Bror Hannes (B.H.) S 1.1.1875 Turku K 23.8.1933 Helsinki V kenkäkauppias Johan Helander, Augusta Magdalena Jansson P Laina Elisabet Leidenius 1901 – PV Albert Fredinand Leidenius ja Mathilda Lovisa Landén. L Armo S 1902, kirkkoherra, rovasti; Veikko Antamo S 1903, teologian tohtori; Rauha Aulikki S 1904; Olavi Johannes S 1916, vanhempi lehtori; Paavo Rafael S 1918, vanhempi lehtori, filosofian tohtori.

URA. ylioppilas 1893, filosofian kandidaatti 1895, teologian kandidaatti 1898, vihitty papiksi 1899, teologian lisensiaatti 1904, teologian tohtori 1907

 

Helsingin ruotsalais-suomalaisen seurakunnan kappalaisen ja kirkkoherran apulainen 1899-1901, Porvoon vt. kappalainen 1899-1900, 1900-1901, Heinolan seminaarin uskonnon ja historian vt. lehtori 1901, Heinolan seminaarin uskonnon ja historian lehtori 1902-1907, Helsingin kaupunkilähetyksen johtaja 1906-1917, 1921-1933, Kuopion maaseurakunnan kirkkoherra 1917-1921, Heinolan kaupunkiseurakunnan papiston apulainen 1901-1906, Heinolan maaseurakunnan vt. kappalainen 1904, Sörnäisten kuritushuoneen apulaissaarnaaja 1913-1915, Helsingin pohjoisen suomalaisen seurakunnan kappalainen ja vt. kirkkoherra 1915-1917

 

Kansallisen Kokoomuksen kansanedustaja Kuopion läänin läntinen vaalipiiri 01.11.1917 - 31.03.1919, Uudenmaan läänin vaalipiiri 01.08.1929 - 23.08.1933, Suuri valiokunta, Talousvaliokunta, Toimitusvaliokunta, Työväenasiainvaliokunta

 

Helsingin kaupunginvaltuusto 1931-33; Suomen sisälähetysliiton johtokunta (pj), Helsingin diakonissalaitoksen johtokunta, Kotikasvatusyhdistyksen johtokunta

 

Suomen koulun uskonnonopetus ja valistussuunta. Lisensiaatintyö 1904; Raamattua lapsille 1905; Havaintoja kaduilta ja kodeista 1906; Helsingin laitakaupungilta 1908.

 

JULKAISUT. B.H. Päivänsalo : elämä ja työ (toimitettu teos) 1942.

 

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Paavo Päivänsalo: B.H. Päivänsalo : 100-vuotisjuhlajulkaisu 1974; Kalevi Oksanen, Kokoomuksen valtuutetut Helsingin kaupunginvaltuustossa 1919-2008. Helsingin Kokoomus 2008; Eduskunnan kansanedustajamatrikkeli, käytetty 15.6.2010 http://www.eduskunta.fi/thwfakta/hetekau/hex/hxent.htm; Kaarle Sulamaa, Bror Hannes Päivänsalo. Kansallisbiografia; Vares – Uino, Kokoomuksen historia osa 2.

Jenni Karimäki

julkaistu 1.12.2010