Eduskuntavaalit 1933

Eduskuntavaalit 1933

Kokoomus lähti vuoden 1933 heinäkuussa järjestettyihin eduskuntavaaleihin optimistisin mielin selvän oikeistovirtauksen vallitessa. Puolue muodosti vaaliliiton Lapuan liikkeen perillisen, Isänmaallisen kansanliikkeen (IKL) kanssa. Ainoastaan Vaasan läänin pohjoisessa vaalipiirissä ei erimielisyyksien takia vaaliliittoa muodostettu.

Puolueen vuoden 1933 toimintakertomuksessa vaaleista kirjoitettiin seuraavasti:

Kokoomuspuolueen vaalitoiminnan perusteet tulivat määrätyiksi siinä ponnessa, jonka Keskusliitto hyväksyi Helsingissä marraskuun 17 päivänä 1932 pitämässään kokouksessa. Mainittu kokous totesi, että puolueen suuri enemmistö tinkimättömästi on isänmaallisen kansaliikkeen kannattajia, minkä vuoksi puoluetta entistä suuremmassa määrässä ja entistä selvemmin oli johdettava kansanliikkeen hengessä ja puolueen vaalitoiminta järjestettävä sitä silmällä pitäen.

Puolue odotti hyvää menestystä vaaleissa, mutta toisin kuitenkin kävi. Suurin osa äänestäjistä ei selvästikään sulattanut kokoomuksen vaaliliittoa IKL:n kanssa ja puolueen kannatus romahti. Kokoomuksen eduskuntaryhmä menetti peräti 24 paikkaa edellisten vaalien huipputulokseen verrattuna. Tappion karvautta lisäsi entisestään se, että IKL muodosti eduskuntaan oman ryhmän 14 kansanedustajallaan, mistä se oli päättänyt jo aikaisemmin, mutta ei ollut ilmoittanut kokoomukselle.

Kokoomuksen puheenjohtaja Paavo Virkkunen pui vaalitappioon johtaneita syitä heinäkuussa 1933 kirjoittamassaan teoksessaan "Eduskuntavaalien jälkeen". (Teos löytyy arkistomme virtuaalitutkijasalista täältä.)