Borg-Sundman, Margit Rhode Sofia

Margit Rhode Sofia Borg-Sundman

 

Muut nimet:
Borg

Syntymäaika:
16.10.1902

Kuolinaika:
10.6.1992

Paikkakunta:
Turku, Helsinki

Merkittävimmät toimet:
kansanedustaja
 

Kansanedustaja, sosiaalityön kehittäjä

Margit Borg-Sundman oli ammatillisen sosiaalityön ja teollisuuden sosiaalihuollon uranuurtaja. Kokoomuksen kansanedustajana hän ajoi perhe- ja tasa-arvolainsäädäntöä ajoittain ristiriidassa oman eduskuntaryhmänsä kanssa. 1960-luvulla hän sai aikaan suuren hälyn syyttäessään kirjailija Hannu Salamaa jumalanpilkasta.

 

Turussa, Urjalassa ja Petäjävedellä pappilan tyttärenä kasvanut Margit Borg omaksui elämäänsä voimakkaan kristillisen uskon. Siihen liittyi kiinnostus yhteiskunnallisiin kysymyksiin kansalaissodan jälkeisen kurjuuden ja espanjantaudin keskellä. Kouluvuodet Jyväskylän tyttökoulussa ja sen jatkoluokilla opettivat itsenäisyyteen, ja isän aikainen kuolema pakotti nuoren naisen omille jaloilleen. Järjestötyö puolestaan alkoi kouluvuosina partiossa.

Elämänuran valintaan vaikutti se, että kansakoulunopettajan opinnot olivat lyhyet eivätkä vaatineet suuria varoja. Ylioppilaselämään kuuluivat Ylioppilaiden kristillinen yhdistys ja Pohjalainen osakunta. Kansainvälinen yhteistyö alkoi kristillisen ylioppilasliikkeen pohjoismaisessa kokouksessa 1921.

Margit Borg sai 1925 Akateemisten naisten kansainväliseltä liitolta apurahan opiskellakseen Vassar Collegessa Yhdysvalloissa yhteiskunnallista työtä. Vassarissa vietetyn vuoden jälkeen hän opiskeli toisen vuoden New Yorkin Columbia Universityn School of Social Workissa, jossa hän erikoistui mielenterveystyöhön ja teollisuuden sosiaalityöhön.

Palattuaan 1927 intoa uhkuen kotimaahan Borg jatkoi Helvi Haahden aloittamaa psykiatris-yhteiskunnallista työtä Mannerheimin Lastensuojeluliitossa. Kysymyksessä oli yksilöllinen sosiaalityö (case work), jossa lähinnä koululaisten ongelmia ratkottiin tapauskohtaisesti. Kokeilusta sai alkunsa 1930-luvun lopulta lähtien kasvatusneuvolatoimintana tunnettu Mannerheimin Lastensuojeluliiton työmuoto.

Vuoden 1930 alussa Margit Borg siirtyi Kymin osakeyhtiön Kuusankosken ja Voikkaan tehtaille kehittämään teollisuuden sosiaalityötä. Hän oli alalla vasta toinen koko maassa, sillä ainoastaan Serlachiuksen Mäntän tehtailla Sisko Ania oli samassa tehtävässä. Työhön kuului työtapaturmien ehkäisyyn liittyvää suojalaitteiden hankintaa, ensiaputaitojen parantamista muun muassa järjestämällä työntekijöille ensiapukursseja ja perustamalla turvallisuustoimikuntia. Lisäksi Margit Borg organisoi vapaa-ajan harrastuksia, urheilu- ja pallokenttiä, pesäpalloa ja partiota. Hän ei liittynyt Lotta Svärd -järjestöön ollakseen ärsyttämättä työläisiä, mutta osallistui Kuusankosken kunnallispolitiikkaan kunnallisvaltuuston jäsenenä edustaen Kokoomuspuoluetta.

Margit Borgin aikaansaannokset huomattiin myös pääkaupungissa. Häntä käytettiin useissa oppilaitoksissa sosiaalityön tuntiopettajana, ja hän sai 1935 perustetun sosiaaliministeriön lastensuojelun tarkastajan viran. Hänen urakakseen tuli 1937 voimaan tulleen lastensuojelulain toimeenpaneminen. Borg puolusti lastensuojelua pohtivassa komiteassa henkilökunnan yliopistotasoista koulutusta.

Sosiaaliministeriössä työskennellessään Margit Borg näki sukupuolten välisen eriarvoisuuden valtionhallinnossa, kun naispuoliselle tarkastajalle maksettiin vähemmän palkkaa kuin miehille. Tämä vaikutti hänen myöhempään poliittiseen toimintaansa, koska hänen mielestään valtion ei pitänyt maksaa "housuista".

Talvisodan jälkeen maassa esiintyi paljon naisten työttömyyttä. Sen helpottamiseksi kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriöön perustettiin tilapäinen naistyövoiman tarkastajan virka, johon Margit Borg nimitettiin. Vastattuaan ensin työttömyyskursseista ja vanhanaikaisista työtuvista hän joutui pian jatkosodan aikana ponnistelemaan työvoimapulan ja työvoiman uudelleenjärjestelyn kanssa. Tässä työssä hän oppi lisää naisten arkielämän kovuudesta ja liittyi mukaan myös Naisten työvalmiusliittoon ja Suurtalkoisiin.

Naisten työvalmiusliitto perustettiin naisten vapaaehtoiseksi ”asevelvollisuudeksi” auttamaan lähinnä maaseudun koteja. Kysymyksessä oli eräänlainen Lottien rinnakkaisjärjestö. Kurssitetut naiset ja niin sanotut työtytöt osallistuivat muun muassa takaisin vallatun Karjalan siivoamiseen.

Vuonna 1945 Margit Borg päätti jättää julkisen elämän solmiessaan avioliiton hammaslääkäri Waldemar Sundmanin kanssa. Yksityiselämä jäi kuitenkin syrjään, kun lukuisilla radioesitelmillään ja luennoillaan sekä sosiaalityön uranuurtajana tunnetuksi tullut Margit Borg-Sundman pyydettiin Suomen Naisjärjestöjen Keskusliiton puheenjohtajaksi. Hän oli myös naisjärjestöjen kansainvälisen liiton varapuheenjohtajana 1954 - 1963. Kun avioliitto päättyi 1953 miehen kuolemaan, kotirouvan rooli ei ollut enää mahdollinen vaihtoehto.

Naisjärjestöjen puheenjohtajan toiminnassa korostuivat sosiaali- ja asuntopolitiikka, naisten palkkauskysymykset, ansioäitien ongelmat ja mielenterveyskysymykset sekä asuntopolitiikka, kaikki aikansa suuria yhteiskunnallisia kysymyksiä. Suuri haaste oli saada naiset äänestämään. Keskusliitto teki myös esityksen naisten määrän lisäämiseksi kunnallisissa lautakunnissa ja valtionkomiteoissa. Margit Borg-Sundman nousi Kansainvälisen Naisliiton (International Council of Women) varapuheenjohtajaksi vuosiksi 1954–1965, jonka jälkeen hän oli järjestön kunniapuheenjohtaja.

Kansallinen Kokoomus pyysi Margit Borg-Sundmania ehdokkaaksi jatkosodan jälkeen pidettyihin ensimmäisiin kunnallisvaaleihin. Hänet valittiin, ja hän vaikutti pitkään Helsingin kaupunginvaltuustossa, aluksi muutaman vuoden myös raittiuslautakunnan puheenjohtajana. Kansanedustajana 1948 – 1953 ja 1958 – 1969 Borg-Sundman toimi erityisesti sivistys- ja sosiaalivaliokunnissa.

Kokoomuksen vaalityö oli vielä Margit Borg-Sundströmin aikana varsin vakavaa. Sellaista ”tingeltangelia”, jota vasemmistopuolueet alkoivat harjoittaa toreilla ja markkinoilla, ei kokoomuksen vaalitilaisuuksissa ollut. Hän oli kouliintunut hyväksi puhujaksi useissa opetustehtävissään ja radioesitelmissään, ja tämän tiedotusvälineetkin huomasivat. Mukaansatempaavuutta ja innostuneisuutta korostetaan usein hänestä kerrottaessa. Helsingin Sanomat kirjoitti vuoden 1958 vaalikamppailusta, että kokoomuksen ehdokkaista Borg-Sundström oli intomielisin ja esiintyi ruohonvihreässä pliseeratussa leningissä. Hurmoksesta kaikkein vapain taas oli (->) Päiviö Hetemäki. Asiaan tietenkin kuului, ettei Hetemäen pukeutumiseen kiinnitetty huomiota. Kokoomuksen vaalitilaisuuksissa soitettiin marssimusiikkia. Lähinnä tingeltangelia oli ehkä vuoden 1960 presidentin valitsijamiesvaalien vaalilehtinen, jonka toisella puolella oli tahranpoisto-ohjeita.

Vaalimainoksissa Margit Borg-Sundström halusi identifioitua luotettavaksi, verotaakan lisäämisen vastustajaksi ja asiantuntevaksi. Hän halusi ”oikeaa säästämistä” ja vastusti maataloustukea eli ”apulantapolitiikkaa” ja valtionyhtiöitä eli ”piilososialisointia”. Mainoksissa ei korostettu naisasiaa, vaan vedottiin kaikkiin äänestäjiin. Hänen kielteinen suhtautumisensa puoluekuriin näkyi ilmoittelussa siten, että hän sanoi edustavansa ”puhdasta peliä politiikassa”. Hän oli matalapalkkaisten virkamiesten puolella ja korosti tätä ilmoittelussaan olemalla ”henkisen työn puolesta”. Hänessä oli ”tarmoa ja tunnollisuutta”. Mainoksissa hän esiintyi usein (->) Anni Voipio-Juvaksen kanssa. Titteliksi hänen ilmoituksissaan on merkitty maisteri ja rouva.

Ilmoituksiin tulee 1960-luvulla uusia siveellisyyttä ja raittiutta korostavia sekä vapaata kasvatusta ja sekä kommunismin vastaisuutta korostavia sävyjä. Vuonna 1960 hän kysyi presidentin valitsijamiesvaalin mainoksessaan äänestäjiltä: Vapaus vai kommunismi? Hän oli myös aktiivinen Honka-liiton taustavoima. Vastenmielisyys presidentti Urho Kekkosta ja tämän ulkopolitiikkaa kohtaan oli pysyvää laatua. Hän jopa suunnitteli vuonna 1968 esittää, ettei presidentin palkkaa saisi korottaa. Valmiiksi allekirjoitetun aloitteen taakse on kuitenkin kirjoitettu, ettei sitä jätetty.

Vaaleissa hänen taustajärjestönään olivat Kokoomuksen Naiset ja myöhemmin Helsingin Kokoomuksen Naiset. Jälkimmäisen sihteeristä Kirsti Heikinheimosta tuli hänen paras tukijansa ja taustavoimansa elämän loppuun asti. Vaaliessa Margit Borg-Sundström menestyi hyvin. Kun monet poliittisen oikeiston julkisuudessa tunnetut naiset olivat kompromettoineet itsensä lakkautetun Lotta Svärd -järjestön johdossa, oli Margit Borg-Sundmanille tilaa. Hänet tunnettiin hänen aiemman julkisen toimintansa takia ja Naisjärjestöjen Keskusliiton puheenjohtajana.

Yllättäen vuoden 1954 vaaleissa hänen äänimääränsä ei riittänytkään kansaedustajan paikkaan. Hänelle kävi niin kuin monille muille ”itsestään selville tapauksille” myöhemminkin. Äänestäjät äänestivät muita ehdokkaita, kun ajattelivat Borg-Sundmanin pääsevän läpi muutenkin. Hän joutui jopa taloudellisesti koville. Hän sai kansakoulunopettajan paikan Kaisaniemen kansakoulusta. Ensimmäisinä kuukausina hän myi tauluja kotinsa seiniltä tullakseen toimeen. Tämän jälkeen vaalityötä tehtiin aina erittäin huolellisesti.

Eduskunnassa Margit Borg-Sundman ajoi naisten ja vanhusten taloudellisen aseman parantamista. Lastensuojelu oli selvästi jäänyt sotia edeltävälle kaudelle. Vuodesta 1948 lapsilisää maksettiin yhtä paljon kaikista lapsista. Vuodesta 1961 se porrastettiin tukemaan perheitä enemmän toisesta ja sitä useammasta lapsesta. Borg-Sundman vastusti tätä ja olisi halunnut jakaa lisätukea korkeintaan sosiaalisin perustein ja käyttää näin säästyneet rahat asuntotuotantoon Arava-järjestelmää kehittämällä.

Erityisen ahkerasti Borg-Sundman ajoi aviopuolisoiden erillisverotusta. Tässä hänen oma pitkä elämänsä yksinäisenä naisena ja tukiyhteisöjen - Helsingin Kokoomuksen Naisten ja Naisjärjestöjen Keskusliiton kanta oli varmaan taustalla. Hän teki useita aloitteita eläkkeiden parantamiseksi ja verohelpotuksista.

Naisten ansiotyöhön eri tavoin liittyvät kysymykset olivat myös Margit Borg-Sundmanin sydämellä. Monet niistä tulivat suoraan Naisjärjestöjen Keskusliitosta ja monet niistä ovat myöhemmin toteutuneet tai edelleen keskustelun aiheena. Näissä kysymyksissä hän oli kiistatta kehityksen edelläkävijä ja aikansa radikaali. Tällaisia olivat naispoliisien koulutusta, pojille annettavaa kodinhoidon opetusta ja Ebeneser-seminaarin ylläpitämistä koskevat toivomus- ja raha-asianaloitteet.

Toiminta Parlamenttien välisen liiton, IPU:n piirissä kiinnosti Margit Borg-Sundmania ja hänen kansainvälinen kokemuksensa ja erinomainen kielitaitonsa pääsivät siellä oikeuksiinsa. Matkat IPU:n kokouksiin näyttävät olleen myös eri puolueiden kansanedustajien kohtaamispaikkoja.

Hyvä yhteistyö vasemmiston naisten kanssa sodanaikaisessa Naisten työvalmiusliitossa tuotti tulosta vielä Borg-Sundmanin ensimmäisellä edustajakaudella. Naiset tekivät yhdessä toivomusaloitteen, että tehtäisiin tutkimus naisten suorittaman työn yksityis- ja kansataloudellisesta merkityksestä. Allekirjoittajina olivat ensimmäisenä Martta Salmela-Järvinen ja mm. Sylvi-Kyllikki Kilpi, Hertta Kuusinen, Ebba Östenson ja Borg-Sundman. Tästä hän sai moitteita kokoomuslaisilta edustajatovereiltaan. Kun hän ei sitten vastavuoroisesti saanut vasemmiston naisia omien aloitteidensa taakse, konkreettinen yhteistyö lakkasi.

Tasavallan presidentin valitsijamiehenä Margit Borg-Sundman oli kaikissa kansanedustajakautensa presidentinvaaleissa eli vuosina 1950, 1956, 1962, 1968.

Sodan jälkeen syntyneen sukupolven radikaalisuus 1960-luvulla ylitti Margit Borg-Sundmanin uudistusmielisyyden rajat. Hän nosti esiin joulukuussa 1964 ajan tapainturmeluksen ja otti siitä esimerkiksi kirjailija Hannu Salaman Juhannustanssi-teoksen, jota hän syytti siveettömyydestä ja jumalanpilkasta. Hän oli kysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja, mutta siinä oli 17 muunkin kansanedustajan nimi. Varsinainen kysymys kuului:

”Onko hallitus tietoinen siitä, että maassa julkaistaan lainvastaisesti jumalanpilkkaa sisältävää ja sukupuolikuria loukkaavaa kirjallisuutta ja jos on aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin tällaisen toiminnan lopettamiseksi?”[i]

J.O. Söderhjelm vastasi tammikuussa 1965, että sukupuolikuri on paljolti makukysymys eikä laissa ole objektiivisia kriteereitä ja että sodan jälkeen avomielisyys näissä kysymyksissä on lisääntynyt. Sen sijaan jumalanpilkka voitiin määritellä selkeämmin. Hallitus ryhtyikin toimenpiteisiin ja se johti virallisiin syytetoimiin kirjailijaa vastaan sekä sakkorangaistukseen, josta tasavallan presidentti hänet myöhemmin armahti. Tämä johti virallisiin syytetoimiin kirjailijaa vastaan sekä sakkorangaistukseen, josta tasavallan presidentti hänet myöhemmin armahti.

Julkinen keskustelu oli kiivasta, ja sympatiat olivat enimmäkseen Hannu Salaman puolella. Näin Margit Borg-Sundman sai taantumuksellisen täti-ihmisen maineen. Kaikki muut kysymyksen allekirjoittajat vetäytyivät ja Margit Borg-Sundman jäi mielipiteineen niin yksin, että hän kirjoitti asiasta muistelmakirjan nimellä ”Yhden naisen sota”.

Tästä alkoi Margit Borg-Sundmanin vähittäinen vetäytyminen. Hän oli ehdolla vielä vuoden 1966 vaaleissa ja tuli valituksi. Sen jälkeen hän ei enää asettunut ehdolle, vaan jäi eläkkeelle ollessaan tuolloin jo 68-vuotias. Hän julkaisi useita muistelmateoksia, joista viimeinen ilmestyi 1981.

Margit Borg-Sundman oli ulkoilmaihminen, joka vaelsi lomillaan Lapissa patikoiden ja hiihtäen. Itse hän kutsui sitä "tunturikuumeeksi". Kristillinen vakaumus oli hänen elämänsä ja toimintansa tukipilari. Vielä viimeisinä elinvuosinaankin hän osallistui aktiivisesti kansainväliseen Moral Rearmament -liikkeeseen.

Margit Borg-Sundmanin elämänkaari oli erikoinen. Aikana ennen kansanedustajakautta hän oli sosiaalityön ja naisten ansiotyön uranuurtaja. Kansanedustajakaudellaan hän eräällä tavalla jäi kehityksen kärjestä. Hänen toimintansa eduskunnassa ja kokoomuksen eduskuntaryhmässä edusti kyllä hyvinvointivaltion rakentamista, ja hän oli kansainvälisen yhteistyön pioneereja. Hän oli kuitenkin vanhakantainen ulkopolitiikassa eikä koskaan tuntunut ymmärtävän kylmän sodan aikaista varovaista ulkopolitiikkaa. Hän vastusti 1960-luvulla kiihtynyttä kehitystä, joka johti avoimempaan ja suvaitsevaisempaan yhteiskuntaan.

Siitä huolimatta häntä on pidettävä uranuurtajana ja naisten toiminta-areenan laajentajana. Oman tiensä kulkijana ja puoluekurin vastustajana Margit Borg-Sundman ei noussut puolueessaan koskaan asemaan, joka olisi vastannut hänen asiantuntemustaan ja vaaleissa saavuttamaansa kansansuosiota. Hänellä oli kuitenkin selvästi vaikutusta kokoomuksen ja merkittävimmän taustatukensa Kokoomuksen naisten liiton suhtautumisessa sosiaalilainsäädäntöön.

 

 

Margit Rhode Sofia Borg vsta 1945 Borg-Sundman S 16.10.1902 Turku, K 10.6.1992 Helsinki. V kirkkoherra Nathanael Borg ja Elin Fanny Calonius. P 1945 – 1953 hammaslääkäri Waldemar Sundman S 1888 K 1953.

URA. Ylioppilas 1921; kansakoulunopettaja 1923; Bachelor of Arts, Vassar College, USA 1926; sosiaalityöntekijän tutkinto, Columbia University, New York 1927; filosofian maisteri 1932. Opintomatkoja useisiin Euroopan maihin ja Yhdysvaltoihin.

Uskonnonopettaja Helsingin suomalaisessa tyttölyseossa 1923 - 1925; Mannerheimin Lastensuojeluliiton kasvatusneuvolan psykologi ja sosiaalityöntekijä 1927 - 1929; Kymin oy:n huoltotyön johtaja Kuusankoskella 1930 - 1935; sosiaaliministeriön lastensuojelun tarkastaja 1935 - 1941; kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön naistyövoiman ylitarkastaja 1941 - 1945; kansakoulunopettaja 1954 - 1958; psykologian ja sosiaalipolitiikan tuntiopettaja Lastenlinnan lastenhoitajakursseilla 1927 - 1958, valtion sairaanhoitajakoulussa 1938 - 1964, valtion terveydenhuolto-oppilaitoksessa 1939 - 1964, Työväen akatemiassa 1941 - 1946, lastentarhanopettajaseminaarissa 1948 - .

Kansallisen Kokoomuksen kansanedustaja 1948 - 1953, 1958 - 1969; Kansallisen Kokoomuksen puoluevaltuuston jäsen 1953-65; Kuusankosken kunnanvaltuuston jäsen 1934-35; Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1946 - 1947, 1957 -1968, 1973 – 1976, raittiuslautakunnan puheenjohtaja 1947 – 1948; Tasavallan presidentin valitsijamies 1950, 1956, 1962, 1968.

Helsingin kirkkoneuvosto 1938 - 1944; useiden komiteoiden jäsen.

Martta-yhdistyksen yhteiskunnallisen kerhon puheenjohtaja 1944 - 1951; Suomen Naisjärjestöjen Keskusliiton puheenjohtaja 1947 - 1966; Pohjoismaiden neuvosto 1950 - 1954; Kansainvälisen naistenliiton puheenjohtaja 1954 - 1963, kunniapuheenjohtaja 1963 - 1989; Parlamenttien välisen liiton Suomen osaston johtokunta 1962 - 1970.

TUOTANTO. Setä Samulin ylioppilaana. 1930; Lapsuusiän ongelmia. 1938; Jännittävä on elämä. 1966; Uusia uria aukomassa. 1969; Rajoja ja rajanylityksiä. 1971; Yhden naisen sota. 1977; On ilo elää. 1981. Lukuisia lehtikirjoituksia muun muassa Huoltaja ja Lapsi - sekä yhteiskunta -lehdissä.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Margit Borg-Sundmanin kokoelma Kansallisarkistossa; Veteraanikansanedustajahaastattelu Eduskunnan kirjastossa. Valtiopäivien pöytäkirjat 1948–1969.

50 vuotta Suomen Naisten yhteistyötä. 1961: T. Tuulio, Suomen Naisjärjestöjen Keskusliiton 50-vuotiselta taipaleelta; A. Korppi-Tommola, Tahdolla ja tunteella tasa-arvoa: Naisjärjestöjen keskusliitto 1911 - 2001. 2001. I. Sulkunen, M. Lähteenmäki, A. Korppi-Tommola, Niaset eduskunnassa. Suomen eduskunta 100 vuotta, 2006; Aura Korppi-Tommola, Margit Borg-Sundmanin henkilökuva. Suomen Kansallisbiografia, SKS Helsinki 1997-.

Artikkeli perustuu Suomen Kansallisbiografiassa julkaistuun henkilökuvaan.

Aura Korppi-Tommola

julkaistu 5.12.2008