Huurtamo, Erkki Kalervo

Erkki Kalervo Huurtamo

 

Muut nimet:
Höydén

Syntymäaika:
11.2.1917

Kuolinaika:
1.4.1999

Paikkakunta:
Hollola, Lahti

Merkittävimmät toimet:
ministeri
maaherra
kansanedustaja
 

ministeri, kansanedustaja, Kymen läänin maaherra

Kokoomuspoliitikko Erkki Huurtamo lukeutui 1960-luvun alkupuolelta lähtien puolueensa Kekkos-myönteiseen siipeen. Hyvien presidenttisuhteittensa ansiosta hän kykeni luomaan Urho Kekkosen Suomessa kokoomuslaisittain poikkeuksellisen virkauran niin kaksinkertaisena ministerinä kuin maaherranakin.

 

Päijäthämäläinen Erkki Huurtamo osallistui talvi- ja jatkosotaan nuorena reservin upseerina. Jatkosodan jälkeen hän saattoi loppuun rintamapalveluksen keskeyttämät juridiikan opintonsa, valmistui varatuomariksi 1946 ja aloitti Lahdessa 1970-luvulle kestäneen uransa asianajajana: hänellä oli oma asianajotoimisto 1946-1962, ja Asianajotoimisto Huurtamo & Gyntherin osakas hän oli 1962-1973. Huurtamosta tuli 1960-luvun alussa myös kotikaupunkinsa Lahden keskeisiä kokoomuslaisia kunnallispoliitikkoja. Hänet valittiin 1961 kaupunginvaltuustoon, ja hän toimi valtuutettuna 14 vuotta. Samaan aikaan hän toimi kaupunginhallituksen ja kaupungin eri lautakuntien jäsenenä. Alueellisessa puoluetyössä Huurtamo oli mukana Etelä-Hämeen Kansallisliiton puheenjohtajana 1972-1975 ja Etelä-Hämeen Kokoomuksen puheenjohtajana 1968-1970. Valtakunnallisista puoluetehtävistä merkittävin oli Kansallisen Kokoomuksen puoluehallituksen ja sen työvaliokunnan jäsenyys 1972-1973.

Tultuaan 1962 noottivaaleissa valituksi kansanedustajaksi Huurtamo tutustui presidentti Urho Kekkoseen, jonka kanssa hän solmi pitkäaikaisen ystävyyssuhteen. Se kesti aina 1980-luvun alkuun, Kekkosen sairastumiseen saakka. Presidentin ja kokoomuskansanedustajan ystävyyssuhde oli noissa oloissa poikkeuksellinen, sillä Kekkosen ja Kansallisen Kokoomuksen välit olivat tunnetusti varsin viileät 1960- ja 1970-luvuilla. Huurtamoa tarvittiin tuon tuostakin sovittelijaksi presidentin ja puolueen välillä. Huurtamon on sanottu olleen lähes ainoa tuon ajan kokoomuslainen poliitikko, johon Kekkonen ylipäätään suostui pitämään yhteyttä. Aiemmin vastaavaa yhteysmiehen tehtävää oli hoitanut (->) Päiviö Hetemäki.

Kekkosen ja Huurtamon kaveruus johtui suureksi osaksi miesten samankaltaisesta luonteenlaadusta. Lempinimellä Pirre tunnettu Huurtamo oli armoitettu hyvien juttujen kertoja ja esiintymistyyliltään Kekkosen tavoin railakas. Hänen ja Kekkosen ystävyys olikin miehekkäiden miesten hauskanpitoa, jonka sanotaan joskus menneen "menninkäishuumorin" puolelle.

Hyvät suhteet presidenttiin vaikuttivat siihen, että Huurtamo toimi Kekkosen kaudella kaksi kertaa valtioneuvoston jäsenenä. Hänet nimitettiin jo ensimmäisellä kansanedustajakaudellaan syyskuussa 1964 Johannes Virolaisen porvarilliseenn enemmistöhallituksen toiseksi valtiovarainministeriksi eli palkkaministeriksi, kuten tuolloin sanottiin. Hallituksessa oli Maalaisliitolla seitsemän, Kokoomuksella kolme sekä Suomen Kansanpuolueella ja Ruotsalaisella kansanpuolueella kummallakin kaksi salkkua. Tämä hallitus oli Kekkosen valtakaudella viimeinen, jossa kokoomus oli puolueena edustettuna. Kokoomus otettiin hallitukseen, koska ilman sitä enemmistöhallitusta ei olisi saatu muodostetuksi. Toisaalta hallitukseen pääsy oli kokoomukselle palkkio siitä, että se oli vuoden 1962 presidentinvaaleissa 1962 hylännyt Honka-liiton ja asettunut Kekkosen taakse. Virolaisen hallitus oli ensimmäinen, jonka ohjelmassa mainittiin Paasikiven-Kekkosen linja Suomen ulkopolitiikan perustana.

Huurtamon lisäksi hallituksen kokoomuslaisia olivat opetusministeri (->) Jussi Saukkonen sekä kauppa- ja teollisuusministeri (->) T. A. Wiherheimo, jotka kaikki kuuluivat puolueensa yhteistyötä Maalaisliiton kanssa kannattavaan siipeen. Tästä syystä puolueen eduskuntaryhmä suhtautui Virolaisen hallitukseen ja omiin ministereihinsäkin melko varauksellisesti.

Valtiovarainministeriön toimiala oli Virolaisen hallituksessa kaikkein vaikeimpia, sillä hallitus oli saanut edeltäneeltä Reino R. Lehdon virkamieshallitukselta perinnöksi valtion kassakriisin uhkan, mikä edellytti mm. virkamieshallituksen antaman budjettiesityksen tarkistamista ja eräiden asuntolainakorkojen korotuspäätösten peruuttamista. Kun solmituissa työehtosopimuksissa sovitut palkankorotukset ylittivät tuottavuuden kasvun, hallituksen oli korotettava tuntuvasti autoveroa ja polttoaineverotusta.

Toisen kerran Huurtamosta tuli ministeri kesäkuussa 1975, kun hän sai puolustusministerin salkun Euroopan turvallisuus ja yhteistyökokouksen alla nimitetystä Keijo Liinamaan virkamieshallituksesta. Jo tätä ennen, toukokuussa 1975, Kekkonen oli yllättäen nimittänyt Huurtamon Kymen läänin maaherraksi. Nimitystä oli edeltänyt puolueitten kiistely avoimesta maaherran paikasta. Kekkonen oli presidenttiaikanaan syrjäyttänyt kokoomuslaiset kokonaan maaherranimityksissä, ja puolue oli jo pitkään vaatinut jäsentensä huomioon ottamista näitä virkoja täytettäessä. Nyt puolue sai pitkästä aikaa oman miehensä maaherraksi, mutta samalla myös presidentti luottomiehensä Kymen lääninhallitukseen. Tässä tehtävässä Huurtamo oli vuoteen 1984.

Ministerin tehtäviensä aikana Huurtamo toimi 13-vuotisen kansanedustajakautensa aikana verovaliokunnan 1963, perintölakivaliokunnan 1964 ja valtiovarainvaliokunnan 1970-1975 puheenjohtajana.

Kokoomuksessa Erkki Huurtamoon suhtauduttiin hänen "kekkoslaisuutensa" takia jossain määrin varauksellisesti, eikä hän koskaan saanut puolueessa keskeisiä luottamustehtäviä. Aktiivipolitiikan jätettyäänkin Huurtamo tuli tunnetuksi harrastuksista, joissa kokoomuslaisia ei kovin paljon ollut totuttu näkemään. Hän osallistui Urho Kekkosen perinneyhdistyksen toimintaan ja oli myös Sotaveteraaniliiton kilpailijana pidetyn Rintamamiesveteraaniliiton puheenjohtajana.

 

Erkki Kalervo Höydén vsta 1935 Huurtamo S 11.2.1917 Hollola, K 2.4.1999 Lahti. V pakkamestari Kalle Ilmari Höydén ja Lahja Emilia Yli-Mäkelä. P 1942 - Lena Marita Konsén, PV jääkärikapteeni Paavo Erkki Konsén ja Lempi Charlotta Söderman.

URA. Ylioppilas Lahden lyseosta 1936; ylempi oikeustutkinto 1944, varatuomari 1946.

Lahden sotilaspiirin oikeusupseeri ja kenttäoikeuden virallinen syyttäjä 1945; asianajaja Lehtonen & Ojan lakiasiaintoimistossa Lahdessa 1944 - 1946; Joutjärvi Oy:n apulaisjohtaja 1946; asianajotoimisto Erkki Huurtamon omistaja 1946 - 1962, asianajotoimisto Huurtamo & Gynther osakas 1962 - 1971, Huurtamo, Gynther & Hariston osakas 1971 - 1973 Lahdessa; Kymen läänin maaherra 1975 - 1984.

Kansanedustaja 1962 - 1975; toinen valtiovarainministeri Johannes Virolaisen hallituksessa 12.9.1964 - 27.5.1966, puolustusministeri Keijo Liinamaan virkamieshallituksessa 13.6.1975 - 30.11.1966; tasavallan presidentin valitsijamies 1968; Lahden kaupunginvaltuuston jäsen 1961-75, kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja 1967-70 ja kaupunginhallituksen jäsen 1957, 1961-62.

Kokoomuksen puoluehallituksen jäsen 1972 - 1975, Etelä-Hämeen Kansallisliiton puheenjohtaja 1963 - 1968, Etelä-Hämeen Kokoomuksen puheenjohtaja 1968 - 1970; Rintamamiesveteraanien Liiton puheenjohtaja 1989 - 1991.

Kansallisen Kokoomuspuolueen säätiön hallituksen jäsen 1970-.

ARVONIMET JA KUNNIANOSOITUKSET. Kapteeni 1967. Suomen Leijonan 1. luokan komentaja, kaksi vapaudenristiä, Suomen Urheilun hopeinen ansioristi; Kansallisen Kokoomuksen 50-vuotisjuhlamitali.

TUOTANTO. Riimejä kasvitarhastani. 1991.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. U. Hämäläinen, Kokoomusvaikuttaja oli Kekkosen ystävä // Helsingin Sanomat 7.4.1999; Mikko Uola, Erkki Huurtamon henkilökuva. Suomen Kansallisbiografia, SKS Helsinki 1997-.

Mikko Uola

julkaistu 5.12.2008