Soininen, August Mikael

August Mikael Soininen

Muut nimet:
Johnsson

Syntymäaika:
03.11.1860

Kuolinaika:
12.03.1924

Paikkakunta:
Kuhmoniemi, Helsinki

Merkittävimmät toimet:
kansanedustaja
ministeri
 

 

kouluhallituksen ylijohtaja, opetusministeri, kansanedustaja, professori

Koulupolitiikan uudistusten ja raittiusaatteen ajajana tunnettu Mikael Soininen oli myös vanhasuomalainen kunnallispoliitikkoja kansanedustaja. Koulupolitiikan saralla hän nousi aina kouluhallituksen ylijohtajaksi asti. Poliitikkona hän saavutti suurimmat menestyksensä Kokoomuspuolueen kilpailijan Kansallisen edistyspuolueen riveissä.

 

 

Mikael Soininen syntyi savokarjalaiseen vankan sivistystaustan sekä äidin että isän puolelta omaavaan sukuun. Hänen isänsä Johan Viktor Johansson oli kirkkoherra ja tuomiokapitulin asessori. Hänet valittiin myös Porvoon hiippakunnan piispaksi, mutta hän ei ehtinyt hoitaa virkaa ennen kuolemaansa. Mikael Soinisen äiti Anna Stenius oli myös tunnettua Steniusten pappis- ja sivistyssukua. Perheen lapset saivat siis kotoa hyvän pohjan opiskeluilleen ja elämänurilleen. Kahdesta veljestä tuli lääkäri, kahdesta juristi, joista toinen oli prokuraattorina ja senaattorina tunnettu Eliel Soisalon-Soininen, joka joutui poliittisen salamurhan uhriksi toukokuussa 1905.

Mikael Soininen oli ahkera opiskelija ja menestyi opinnoissaan hyvin. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Kuopion lyseosta 1879. Yliopistossa Soininen suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1883 monipuolisella aineyhdistelmällä, jossa pääaineina olivat latina ja kreikka. Opiskeluaikanaan hän ehti osallistua myös opiskelijarientoihin Suomalaisen Nuijan ja Savo-Karjalaisen osakunnan jäsenenä. Hän kiersi myös osakunnan stipendiaattina kotimaakunnassaan keräämässä kansatieteellistä aineistoa.

Mikael Soinisen opiskeluaika ajoittui juuri 1880-luvulle, jolloin radikaalit eurooppalaiset aatevirtaukset levisivät myös Suomeen. Soinisen kiinnostuksen kohteiksi valikoituivat erityisesti raittiuskysymykset sekä kansansivistys ja –opetustyö, joiden parissa hän työskentelikin koko elämänsä ajan. Soininen teki myös opintomatkan Yhdysvaltoihin, missä hän tutustui erityisesti sikäläisiin kouluoloihin. Häntä kiinnosti muiden aiheiden ohella erityisesti molempien sukupuolten yhteiskasvatus sekä naissivistyksen kohottaminen ja sen seuraukset. Palattuaan kotimaahan hän julkaisi muutaman artikkelin juuri yhteiskasvatuksesta ja alkoi valmistella väitöskirjaansa, joka pohjautui opintomatkalla hankittuun aineistoon. Väitös valmistui 1887 otsakkeella Koulutoimesta Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa. Soinisen koulutuspoliittisen ajattelun perustaksi muodostui tässä vaiheessa ajatus vahvistaa kansakoulua ja luoda siitä todellinen pohjakoulu niin sanotulla yhtenäiskouluperiaatteella.

Kansakoulutoimen kehittämisestä muotoutuikin Soinisen uran merkittävin urakka. Soinista vieroksuttiin hieman ylimmässä kouluhallinnossa, sillä hän ajoi hyvin radikaaleja pedagogisia uudistuksia vastavoimana hallinnon varovaisemmalle linjalle. Kaiken kaikkiaan hänestä kuitenkin muodostui aktiivinen toimija, jonka johdolla käytiin lähes kaikki kansakoulun kehittämistä koskeva keskustelu 1900-luvun alkuneljänneksellä. Yleinen oppivelvollisuus ja sen toteuttaminen oli Soinisen koulupolitiikan keskeisin tavoite – joka toteutui vuonna 1921. Kansakoulu joka kylään oli tunnuslause. Tavoitteitaan hän kykeni edistämään tultuaan valituksi yliopistoon ylimääräiseksi professoriksi 1907 ja vihdoin noustuaan koulutuspolitiikan näköalapaikalle kouluhallituksen ylijohtajaksi Y. K. Yrjö-Koskisen jälkeen 1917.

Koulumies poliitikkona

Soininen oli yliopisto opettajan ja tutkijan uransa ohella kiinnostunut myös politiikasta. Liittyminen Suomalaisen puolueen riveihin ei ollut Mikael Soiniselle itsestään selvää. Häntä askarruttivat puolueen sisäiset kiistat. Hän hahmotteli jopa ohjelmaa rivien kokoamiseksi, mutta luopui tästä riittävän kannatuksen puutteessa. Myöntyvyysmielisten vanhasuomalaisten sosiaaliradikaali ohjelma oli kuitenkin hänelle riittävä, joten hän valitsi puolensa. Ollessaan Heinolan seminaarin johtajana Soininen oli toiminut aktiivisesti kunnallispolitiikassa ja järjestötoiminnassa. Hän oli myös pyrkinyt edustajaksi säätyvaltiopäiville, mutta ei ollut saanut riittävästi kannatusta. Eduskuntauudistuksen jälkeen Soininen asettui ehdolle ensimmäisissä yksikamarisen eduskunnan vaaleissa Mikkelin läänin vaalipiirissä. Suomalaisen puolueen johdossa oltiin tyytyväisiä, että maakunnassa hyvin tunnettu Soininen saatiin puolueen yleisehdokkaaksi. Soinisen ehdokkuus ei kuitenkaan ollut kiveen kirjoitettu, sillä vastustajien propaganda häntä ja Suomalaista puoluetta vastaan oli kiivasta ja melkein sai Soinisen perääntymään. Heinolassa levitettiin huhuja, että suomettarelaiset ajoivat alueelle kolmeakymmentä kansakoulua ja veronkorotuksia. Soininen, joka oli kyllästynyt niin kunnallispolitiikassa kuin säätyvaltiopäivien vaaleissa kohtaamiinsa tappioihin, aprikoi, että hänen nimensä toisi kenties puolueelle enemmän haittaa kuin hyötyä. Hänen vaimonsa Elin sai kuitenkin miehensä pään käännettyä ja vakuutteli, että eduskuntaan tarvittiin myös niitä, jotka osaavat agitaation sijaan esittää asiallisia mielipiteitä.

Mikael Soininen valittiin eduskuntaan 1907. Hän uusi paikkansa vielä kahdesti. Vuoden 1910 vaaleissa hän jättäytyi pois eduskunnasta pääosin huonon terveydentilansa vuoksi. Eduskunnassa Soininen istui mm. suuressa valiokunnassa, talousvaliokunnassa ja sivistysvaliokunnassa. Hän oli puheenjohtajana kertaalleen sekä talous- että sivistysvaliokunnassa. Viimeisillä valtiopäivillään 1909 Soininen valittiin myös Suomalaisen puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Alkuvuodesta 1910 Leo Mechelin tarjosi Soiniselle myös paikkaa senaatissa, mutta perhesyiden vuoksi hän ei ottanut sitä vastaan. Eduskuntatyössä Soininen jatkoi hänelle keskeisten kysymysten ajamista – raittius- ja koulukysymykset. Molemmissa asioissa eduskunta teki Soinisen kannalta myönteisiä päätöksiä, mutta lakien voimaansaattaminen jäi aina uupumaan Venäjän viranomaisten vastustuksesta. Niin kieltolaki kuin oppivelvollisuus säädettiin vasta Suomen jo itsenäistyttyä.

Näkyvimmät paikkansa politiikassa Mikael Soininen saavutti Suomen jo itsenäistyttyä ja Soinisen valittua uudeksi poliittiseksi kodikseen joulukuussa 1918 perustetun tasavaltalaisen Kansallisen edistyspuolueen. Hän oli lähes ainoita vanhasuomalaisia poliitikkoja, jotka eivät liittyneet Kansallisen kokoomuspuolueen riveihin. Edistyspuolueen kansanedustajana Mikael Soininen nousi opetusministeriksi ja pääministeriehdokkaaksi asti. Hänen poliittinen uransa edistyspuolueessa jäi melko lyhyeksi, sillä syksyllä 1923 hänellä todettiin vatsasyöpä ja hän menehtyi siihen maaliskuussa 1924 64-vuotiaana.

 

 

August Mikael Johnsson vsta 1907 Soininen S 3.11.1860 Kuhmoniemi, K 12.3.1924 Helsinki. V Porvoon nimetty piispa Johan Viktor Johnsson ja Anna Charlotta Stenius. P1 1886 - Elin Forsius S 1860, K 1911, P1 V rehtori Karl Henrik Forsius ja Amalia Charlotta Aschan; P2 1914 - Linda Elina Puolanne (aiemmin Spolander) S 1881, K 1953, P2 V kollega Nils Ferdinand Spolander ja Agnes Sofia Karolina Forsius. Lapset: Emma Charlotta (Voipio) S 1886, K 1959; Kaarlo Mikael (kaksonen) S 1889, K 1953; Viktor Johannes (kaksonen) S 1889, K 1910; Anna S 1893; Aarne Ilmari S 1900; Ester Eliina S 1904.

URA. Ylioppilas Kuopion lyseosta 1879; filosofian kandidaatti 1883, lisensiaatti 1887.

Oppikoulun suomen, ruotsin ja latinan opettaja: Helsingin alkeisopisto, Normaalilyseo, Suomalainen yhteiskoulu 1883 - 1897; Suomalaisen yhteiskoulun johtaja 1890 - 1897; Hämeenlinnan piirin kansakoulujen piiritarkastaja 1897 - 1899; Heinolan seminaarin johtaja 1899 - 1907; yliopiston kansakoulunopettajien yliopistollisten jatkokurssien johtaja 1907 - 1914; yliopiston kasvatusopin dosentti 1891 - 1897, ylimääräinen professori 1907 - 1917; kouluhallituksen ylijohtaja 1917 - 1924.

Suomalaisen Puolueen kansanedustaja (Mikkelin läänin vaalipiiri) 1907 - 1910; Kansallisen Edistyspuolueen kansanedustaja (Mikkelin läänin vaalipiiri) 1919 - 1922; sivistysvaliokunnan puheenjohtaja 1908; talousvaliokunnan puheenjohtaja 1909; kirkollis- ja opetusministeri Lauri Ingmanin hallituksessa 27.11.1918 - 17.4.1919, Kaarlo Castrénin hallituksessa 17.4. - 15.8.1919, J. H. Vennolan hallituksessa 15.8.1919 - 15.3.1920; Kansallisen Edistyspuolueen puoluehallituksen jäsen.

Kirkolliskokouksen jäsen 1918; suojeluskasvatuskomitean johtaja 1902 - 1905; oppivelvollisuuskomitean johtaja 1906 - 1907; kansakoulun käsityönopetuskomitean johtaja 1911 - 1912; kansakoulun opetussuunnitelmakomitean johtaja 1912 - ; kieltolakikomitean johtaja 1922; raittiusopetuskomitean sihteeri 1909, kahden raittiuskomitean jäsen; Suomen kasvatusopillisen yhdistyksen puheenjohtaja; Raittiuden Ystävien sihteeri, esimies, johtokunnan jäsen.

TUOTANTO. Koulutoimesta Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa. 1887 (Väitöskirja); Om induktiv metod i undervisningen. 1891; Yleinen kasvatusoppi. 1900; Opetusoppi I - II. 1901 - 1906; Kansakoulun jatko-opetuksen uudistus. 1911; Maalaiskansakoulun uudistuksesta. 1916.

JULKISET MUOTOKUVAT JA MUISTOMERKIT. Maalaukset: A. Favén. 1911, Helsingin yliopiston kokoelmat.

MIKAEL SOINISEN MUKAAN NIMETTY. Tie 1968, Helsinki; koulu, Pukinmäki, Helsinki.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. A. Voipio, Mikael Soinisen elämä. 1944; Veli-Matti Autio, Mikael Soininen, Kansallisbiografia; Leino-Kaukiainen – Uino, Kansallisen Kokoomuksen historia osa 1

27.10.2011

Jenni Karimäki