Petäjäniemi, Armas Eero Emil

Armas Eero Emil Petäjäniemi

Syntymäaika:
2.5.1907

Kuolinaika:
9.2.1974

Paikkakunta:
Tampere, Helsinki

Merkittävimmät toimet:
päätoimittaja

 

Uuden Suomen päätoimittaja, kirjeenvaihtaja

Eero Petäjäniemen tärkein elämäntyö oli toiminta Helsingin Sanomien kirjeenvaihtajana Lontoossa ja Berliinissä vaikeina vuosina 1936 - 1949. Hän vaikutti myös Ilta-Sanomien ja lopuksi Uuden Suomen päätoimittajana tasapainoillen Kokoomuksen eri suuntausten välillä.

 

Opiskeluvuosinaan tamperelaissyntyinen Eero Petäjäniemi kuului Hämäläis-Osakunnan vähemmistöön, joka taisteli lapualaisuutta vastaan. Oli siten luonnollista, että hän liittyi Helsingin Sanomien toimitukseen. Kuten usein, journalistin uralle lähteminen johti humanististen opintojen katkeamiseen - etenkin, kun Petäjäniemi lähetettiin alle 30-vuotiaana kirjeenvaihtajaksi Lontooseen.

Suomalaisilla lehdillä oli ollut kauan sivutoimisia kirjeenvaihtajia ulkomailla, ja Yrjö Niiniluoto oli ollut Helsingin Sanomien edustajana Genevessä 1926 - 1928. Päätoimisten kirjeenvaihtajien ketju alkoi kuitenkin vasta, kun Uusi Suomi kiinnitti 1929 Ada Nornan Berliiniin ja 1932 Juho Timosen Lontooseen. Helsingin Sanomat vastasi siis 1936 Petäjäniemellä.

Petäjäniemi oli ennen muuta uutismies, joka raportoi nopeasti kansainvälisistä tapahtumista. Uutispainotteista toimintaa tarvittiinkin aikana, jolloin Suomen Tietotoimisto välitti vain Ruotsin TT:n suppean valikoiman suurten uutistoimistojen aineistosta. Vastikään käyttöön otettujen kaukopuhelujen ja tallennuslaitteiden avulla Lontoon-kirjeenvaihtaja saneli nopeasti uutisia ei vain asemamaastaan, vaan kaikkialta "suuresta maailmasta".

Petäjäniemen uutistyön merkitys korostui yhä toisen maailmansodan alettua. Hän siirtyi tällöin Berliiniin ja hankki sieltä hyviä tietolähteitä. Lopulta hän oli - jo harvenneessa joukossa - ulkomaankirjeenvaihtajien yhdistyksen puheenjohtaja. Siirryttyään syksyllä 1944 suomalaisen siirtokunnan mukana raunioituvasta Berliinistä Helsinkiin Petäjäniemi palasi 1946 Lontooseen. Joviaalina, ulkoisesti brittilordia muistuttavana seuramiehenä "Pet" tunnettiin laajalti kollegojen keskuudessa.

Petäjäniemen tekstit Helsingin Sanomissa olivat keskeinen tietolähde suomalaisten muodostaessa kuvaa toisen maailmansodan ja alkavan kylmän sodan kehityksestä. Hän raportoi olosuhteet huomioon ottaen objektiivisesti sekä sujuvalla, toisinaan hieman maalailevallakin tyylillä. Tässä työssä Petäjäniemi oli omimmillaan - ja sitä hän myöhemmin kaipasi. Vielä Uuden Suomen päätoimittajana hän lähti reportaasimatkoille - etenkin ihailemaansa Japaniin (muun muassa Tokion olympiakisoihin 1964).

Ura vaati kuitenkin osansa, ja Petäjäniemi kutsuttiin 1949 Ilta-Sanomien päätoimittajaksi. Jo Berliinin ja Lontoon toisen kauden välissä hän oli pistäytynyt Eljas Erkon valtakunnan johtotehtävissä.

Ilta-Sanomat oli ollut vain Helsingin Sanomien iltapäiväpainos; vielä Helsingin Sanomien 50-vuotisjulkaisussa 1949 sen päätoimittaja rinnastettiin Helsingin Sanomien toimitussihteereihin. Pian toimitukset kuitenkin eriytettiin ja Ilta-Sanomat sai iltapäivälehdelle tyypillisen tabloidimuodon. Petäjäniemen kaudella lehden levikki nousi 35 000:sta yli 55 000 kappaleeseen - siis suhteellisesti paljon. Tosin Sanoma-yhtiön strategiana oli kauan, ettei iltapäivälehti saanut uhata Helsingin Sanomien asemaa.

Petäjäniemellä oli kansallisesti tärkeä rooli Helsingin olympiakisojen tiedotuspäällikkönä 1952. Hänen kansainväliset suhteensa ja joviaali tyylinsä olivat tehtävässä vahva valtti.

Helsingin Sanomat oli noussut 1940-luvulla levikiltään lähes kolminkertaiseksi verrattuna Uuteen Suomeen, jonka levikki alkoi suorastaan laskea. Ennen talvisotaa kilpailijoiden levikit olivat olleet vielä lähellä toisiaan. (->) Lauri Ahon lähdettyä 1956 Helsingin kaupunginjohtajaksi Uuteen Suomeen etsittiin uudistajaa ja päädyttiin Petäjäniemeen.

Petäjäniemi korosti taloa vaihdettuaankin uutista - erityisesti aamuyön tuntien viimeisiä tietoja, taistelua kelloa vastaan. Hän lähetti Uuden Suomen kirjeenvaihtajan Lontoon lisäksi Saksaan, Ranskaan sekä ensimmäisenä suomalaisena porvarilehtenä 1958 Moskovaan. Muutakin ulkomaanaineistoa hankittiin Uudelle Suomelle lisää. Uutispainotuksella Petäjäniemi lähti kilpailuun Helsingin Sanomien vahvimmalla alueella. Tähän tarvittiin runsaasti voimavaroja - eikä vain toimitukseen vaan myös latomoon, jotta tekstit saataisiin ajoissa lehteen saakka. Pian ilmeni, etteivät Uuden Suomen omistajat innostuneet materiaalitaisteluun. Tämä tietenkin turhautti päätoimittajaa.

Petäjäniemi uudisti muutoinkin Uutta Suomea. Perinteinen alakerta muutettiin Helsingin Sanomien tyylin mukaan kuvalliseksi yliöksi ja lehden ulkoasu kauttaaltaan raflaavammaksi groteskiotsikkoineen. Uuden Suomen perinteisesti vahvaan kulttuuritoimitukseen kiinnitettiin myös nuoren polven edustajia, pakinoitsijaksi hetkeksi jopa Pentti Saarikoski. Tällä suunnalla Petäjäniemi joutui tasapainoilemaan ennen muuta V. A. Koskenniemen kanssa, joka oli tiiviissä kirjeenvaihtoyhteydessä päätoimittajaan.

Uudelle Suomelle keskeinen kotimainen politiikka oli Petäjäniemelle vierasta. Nuorsuomalaisen Sanomalehtimiesyhdistyksen aktiivisena jäsenenä hän oli kuulunut muodollisesti jopa Kansalliseen Edistyspuolueeseen ja Kansallinen Kokoomus oli sen päälehden päätoimittajalle varsin outo yhteisö. Toki hän yritti olla sille lojaali. Poliittisen linjan lehdessä veti kuitenkin ennen muuta toinen eli artikkelitoimittaja Matti Autio, joka konsultoi puolueessa suoraan ennen muuta (->) Päiviö Hetemäkeä – toisinaan myös (->) Jussi Saukkosta ja (->) Juha Rihtniemeä.

Erityisiä ongelmia Petäjäniemelle tuotti suhtautuminen Urho Kekkoseen – olihan hänestä Kokoomuksessa hyvin ristiriitaisia näkemyksiä. Petäjäniemi tunsi presidentin ennestään, mutta kovin läheinen ei heidän suhteensa ollut. Ei siinä toisaalta ollut aiempia jännitteitäkään.

Erityisen ristiriitaiseksi tilanne muuttui presidentinvaalin 1962 edellä. Uusi Suomi tuki tietenkin muodollisesti Kokoomuksen ehdokasta (->) Olavi Honkaa. ”Viralliset” pääkirjoitukset teemasta laati lähinnä Tuure Junnila, mutta kaikkiaan lehti oli asiassa innoton. Hongan luovuttua ehdokkuudesta Petäjäniemi asettui selkeästi Kekkosen taakse ja sai vaalituloksen selvittyä presidentin kiitokset linjastaan. Petäjäniemen asennoitumista helpotti tietenkin toimitusneuvoston puheenjohtajan Päiviö Hetemäen passiivinen suhtautuminen Honka-liittoon.

Kokoomuksen kentällä eli Uuden Suomen lukijakunnassa oli toisaalta vahvaa intoa kaataa Kekkonen; päälehteä syytettiin puoluevaltuustossa jopa ”kyynisestä mentaliteetista”. Päätoimittaja joutui siis tasapainoilemaan tilaajien, omistajien ja muiden sidosryhmien ristiriitaisten odotusten keskellä. Tilannetta ei helpottanut edes Kokoomuksen pääsy 1962 hallitukseen, kun osa puolueesta jättäytyi tosiasialliseen oppositioon.

Myös elinkeinoelämän eri tahot painostivat Petäjäniemeä, jolloin heikosti kannattavan lehden päätoimittajan oli vaikea puolustautua suuria ilmoittajia vastaan. Tuko Oy ja Kansallis-Osake-Pankki / Pohjola-ryhmä olivat sitä paitsi Uuden Suomen pääomistajat. Myös Petäjäniemen suhteet toimitusjohtaja Osmo Oittiseen olivat heikot. Ehkei hän myöskään täysin onnistunut lähimpiä miehiään valitessaan.

Näissä paineissa (->) Pentti Poukka nostettiin 1964 Uuden Suomen päätoimittajaksi - alkuun muodollisesti Petäjäniemen rinnalle, mutta heti poliittisesti tärkeimpiä osastoja johtamaan. Pettynyt Eero Petäjäniemi siirtyi eläkkeelle jo 1967. Aiempi ahkera kirjoittaja ei julkaissut muistelmiaan, mutta tallensi kirjeensä Kansallisarkistoon.

 

Armas Eero Emil Petäjäniemi S 2.5.1907 Tampere, K 9.2.1974 Helsinki. V varastonhoitaja Heikki Emil Petäjäniemi ja Anna Gustava Palo. P 1936 - käsityönopettaja Ella-Maria Willman S 1910, PV kauppias Niklas Willman ja Dagmar Hjort. Lapsi: Kirsti S 1942, elokuva- ja teatteriohjaaja.

Helsingin Sanomien ulkomaantoimittaja 1933 - 1936, kirjeenvaihtaja Lontoossa 1936 - 1939, 1946 - 1949, Berliinissä 1939 - 1944, toimituspäällikkö 1944 - 1946; Valittujen Palojen päätoimittaja 1945; Ilta-Sanomien päätoimittaja 1949 - 1956; Uuden Suomen päätoimittaja 1956 - 1967.

Dagens Nyheterin Helsingin-kirjeenvaihtaja 1945, New York Timesin 1949 - 1957; XV Olympiakisojen tiedotuspäällikkö 1951 - 1952.

Toimittajajärjestöjen luottamustehtäviä Suomessa; Verein der Ausländische Presse zu Berlin, puheenjohtaja 1944; Helsingin Sanomalehtimiesyhdistyksen puheenjohtaja 1949 - 1956, kunniajäsen; Suomalaisen Sanomalehtimiesliiton puheenjohtaja 1958 - 1968.

ARVONIMET JA KUNNIANOSOITUKSET. Suomen Leijonan K; Suomen Olympialainen ar. 1; Suomen Valkoisen Ruusun R I; Islannin Haukan K; Ranskan Mustan Tähden ups. Kordelinin rahaston 1. sanomalehtimiehen tunnustuspalkinto 1967.

TUOTANTO. Itä on aina itä. 1960.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Eero Petäjäniemen arkisto. Uuden Suomen arkisto, Kansallisarkisto; Uuden Suomen merkkipäiväjulkaisut; Hämäläis-Osakunnan arkisto, Helsinki; Elämänmenoa Usarissa. 2000; T. Rantanen, "STT:n uutisia" sadan vuoden varrelta. 1987; J. Vesikansa, Sinivalkoiseen Suomeen : Uuden Suomen ja sen edeltäjien historia I : 1847 - 1939. 1997; J. Vesikansa, Eero Petäjäniemen henkilökuva. Suomen Kansallisbiografia, SKS Helsinki 1997-.

Artikkeli perustuu Suomen Kansallisbiografiassa julkaistuun henkilökuvaan.

Jyrki Vesikansa

julkaistu 5.12.2008