Reima, Wilhelm (Vilho)

Wilhelm (Vilho) Reima

Muut nimet:
Reiman

Syntymäaika:
28.10.1867

Kuolinaika:
28.02.1948

Paikkakunta:
Kymi, Helsinki

Merkittävimmät toimet:
kansanedustaja

 

 

kouluneuvos, kansanedustaja, opettaja

Leimuavaksi ja palavan innostuksen mieheksi kuvailtu Vilho Reima löysi elämänuransa jo nuorella iällä: hän opetti pyhäkoulussa jo 11-vuotiaana. Elämäntyönsä kansakouluopettajana ja kansanvalistustyössä tehnyt Reima edusti myös Suomalaista puoluetta Suomen historian ensimmäisessä yksikamarisessa eduskunnassa. Eduskuntatyö ei kuitenkaan ollut Reiman kutsumus, vaan hänen luontainen toimintaympäristönsä oli lasten ja nuorten parissa.

 

 

Vilho Reima (vuoteen 1906 Reiman) syntyi kymiläiseen räätälin perheeseen 1867. Isä Johan Reiman oli räätälin opin käynyt torpanpoika ja äiti vauraan myllärin tytär Vilhelmiina Lindroos. Kansakoulun Vilho Reima kävi Kymissä. Perheen heikon taloudellisen tilanteen vuoksi hän työskenteli 9-vuotiaasta lähtien koulun loma-aikoina läheisellä Karhulan sahalla. Vilhon ollessa 11-vuotias pyysi seurakunnan saarnamies häntä pyhäkoulun opettajaksi. Luku- ja kirjoitustaitoinen, innokas opettaja Reima keräsikin pyhäkouluunsa kuulijoiksi myös lasten vanhempia.

Opettajantyössä ansioitunut Reima pääsi 17-vuotiaana Kymin kunnan kiertokoulumestarin apulaiseksi kahdeksi talveksi. Tästä ajasta Reima itse totesi sen olleen hänen suurimpia oppiaikojaan. Työskentely koulumestarin apulaisena vahvisti Reiman halua opiskella itsekin kansakoulun opettajaksi. Esteenä haaveille olivat niukat rahavarat. Lopulta Reima pääsi opiskelemaan Sortavalan seminaariin tuttavien ja kylänmiesten suosiollisella avustuksella. Oman kylän poikaa tuettiin hänen opintiellään. Olihan Reiman kanssa sovittu siitä, että valmistuttuaan hän palaa kotikylälle opettajaksi. Reima valmistui opettajaksi 1890. Nuorella opettajalla oli rajaton usko ja luottamus koulun ihmeitä tekevään vaikutukseen, ja hän palasi kotikyläänsä, Hurukselan uuteen kansakouluun opettajaksi.

Oman perheen Reima perusti muutettuaan Helsinkiin. Siellä hän tapasi Aliina Mari Kaksosen ja he menivät naimisiin 1898. Perheeseen syntyi 8 lasta; 5 poikaa ja 3 tyttöä.

Elämänura kansansivistystyössä – Suomessa ja myös ulkomailla

Reima työskenteli muutaman vuoden kotikylällään, kunnes kunnianhimo johdatti innokkaan opettajan Helsinkiin Töölön Hesperiaan 1893. Reiman työura opettajana Helsingin seudulla kesti kaiken kaikkiaan kolme vuosikymmentä. Reiman työ kansansivistyksen parissa ei rajoittunut vain opettajan työhön, vaan hän oli innokkaasti perustamassa uusia kansakouluja ja kansanopistoja Uudellamaalla. Reima teki työtä suomenkielisten kansakoulujen perustamiseksi ruotsinkielisille seuduille, joilla kuitenkin vähävaraisempi kansanaines oli yleensä suomenkielistä. Hän oli myös mukana perustamassa kansanopistoja mm. Kymenlaaksoon ja Heinolaan. Kuvan Reiman paneutumisesta kansansivistystyöhön saanee siitä, että tavallisesti hänellä oli samalla kertaa useita perustamisasteella olevia kouluja. Esimerkiksi vuonna 1906 hänellä oli huollettavinaan 11 vasta perustettua kansakoulua. Hän organisoi kouluihin mm. toimitiloja, kirjoja, opettajia. Taustaorganisaatioinaan Reimalla oli muodollisesti toimeenpanevana elimenä mm. Suomalaisen kansakoulun ystävät niminen yhdistys tai hän saattoi toimia itse järjestämänsä Helsingin ympäristön sivistyskomitean nimissä. Taustaorganisaatioistaan huolimatta Reima oli toimissaan melko itsenäinen ja järjesteli asioita kuin omiaan.

Kansakouluaatteen lisäksi Reiman sydämenasiana oli raittiusliike. Hän oli ryhtynyt jo opiskeluaikanaan aktiiviseksi raittiustyöntekijäksi ja muutettuaan Helsinkiin hän liittyi raittiusseura Koiton jäseneksi. Koiton piirissä hän työskenteli paljon lasten keskuudessa suoritettavassa raittiustyössä. Reima valittiin Koiton esimieheksi 1898 edellisen esimiehen A. A. Granfeltin luovuttua paikastaan. Myös raittiustyössä Reiman aluetta oli Helsinki ja sen ympäristöseudut. Hänellä oli vahvat henkilökohtaiset siteet seudun merkittävimpien suomalaisten toimihenkilöiden kanssa. Näiden suhteiden avulla hänen oli mahdollista suunnitella ja järjestää raittiuskokouksia melkeinpä missä päin Uuttamaata tahansa.

Vilho Reiman antaumuksellinen työ raittiuden edistämiseksi oli kiirinyt myös valtameren taa. Yhdysvalloissa toimiva Suomalainen Kansallis- Raittius ja Veljeysseura pyysi Reimaa tulemaan kiertäväksi raittiuspuhujaksi sikäläisille suomalaisalueille. Reiman vietti pisimmät aikansa Minnesotan ja Michiganin kaivosseuduilla, joilla oli laajimmat suomalaisasutukset. Reima tapasi myös paljon kaupan ja liike-elämän palveluksessa olleita suomalaisia Amerikan matkoillaan. Hän teki kaksi eri puhujamatkaa Yhdysvaltoihin 1906 ja 1910. Kolmannenkin kerran häntä pyydeltiin lähtemään, mutta matka kariutui paikallisten seurakuntien vastustukseen. Raittiusasian koettiin vievän tilaa uskonnolliselta kasvatukselta.

Reima työskenteli kansanedustajana ensimmäisessä yksikamarisessa eduskunnassa 1907-09. Jättäydyttyään pois eduskuntatyöstä Reima palasi elämäntyönsä kansansivistyksen pariin. Hän oli perustamassa Kansallismielistä Nuorisoliittoa, joka toimi Suomalaisen puolueen liepeillä. Nuorisoliitossa ei haluttu istuttaa nuorisoon mitään tiettyä poliittista vakaumusta, vaikka liiton perusperiaatteet olivatkin lähes yhteisiä Suomalaisen puolueen näkemysten kanssa. Reima toimi liiton sihteerinä muutaman vuoden, kunnes ero toimestaan siirryttyään 1911 Kotikasvatusyhdistyksen sihteeriksi ja toiminnanjohtajaksi. Toiminta Kotikasvatusyhdistyksessä muodostuikin Reiman työuran merkittävimmäksi työtehtäväksi. Reima oli ollut mukana jo Kotikasvatusyhdistyksen perustavassa kokouksessa lokakuussa 1907 ja kuulunut sen ensimmäiseen johtokuntaan muun muassa Mikael Soinisen ja B. H. Päivänsalon kanssa. Yhdistyksen johto oli jo kutsunut koolle kokouksen sen lakkauttamiseksi, mutta päivämäärä epäselvyyden vuoksi osaottajia ei saapunut riittävästi koolle. Vilho Reima tarttui uinuvan yhdistyksen ohjaksiin ja sai sen toiminnan jälleen käyntiin. Hänen johdollaan aloitettiin kodinpäiväesitelmätoiminta, kasvatuskirjojen julkaiseminen ja haaraosastojen perustaminen. Kiertävien kodinpäiväpuhujien joukkoon liittyi myös myöhemmin kokoomuksen kansanedustajana tunnetuksi tullut Eveliina Ala-Kulju.

Kansaa edustamassa

Vaatimattoman kotitaustansa johdattamana Vilho Reima oli nuorena ollut taipuvainen kannattamaan vasemmiston pyrintöjä. Hän oli liittynyt työväenyhdistykseen muutettuaan Helsinkiin, mutta sosiaalidemokraattien omaksuma kanta uskontoon ja kansallisuusasioihin liittyvissä kysymyksissä vierottivat Reiman vasemmiston piiristä. Kun häntä pyydettiin ehdokkaaksi Suomalaisen puolueen listoilta ensimmäisiin yksikamarisen eduskunnan vaaleihin 1907, hän suostui. Eduskunnan käsiteltäviksi oli tulossa useita sellaisia kansanvalistukseen liittyviä kysymyksiä, jotka lähes velvoittivat Reiman asettumaan ehdolle. Hän oli vuosikausia työskennellyt niin raittius kuin kouluasioiden parissa ja nyt uudessa eduskunnassa piti käsittelemän mm. yleistä kieltolaki ja yleisen oppivelvollisuuden säätämistä. Vilho Reima valittiin eduskuntaan Uudenmaan vaalipiiristä ja hän toimi siellä vain yhden kauden 1907-09.

Innokas esitelmöitsijä ja puhuja Reima ei kuitenkaan kokenut eduskuntaa omaksi vaikutusalueekseen. Reiman luonteelle ei sopinut saivartelu ja jankkaaminen hänen mielestään yksinkertaisten ja selvien asioiden käsittelyssä. Eduskuntatyö oli hänen mielestään ikävää ja tarkoitustaan vastaamatonta. Toiminnan mies Reima ei kokenut pääsevänsä todella vaikuttamaan asioihin istuessaan istuntosalissa kuunnellen väittelyä puolin ja toisin. Reima käytti puheenvuoroja raittius- ja opetuskysymysten yhteydessä, muttei muutoin antautunut väittelyihin. Suomalaisen puolueen ryhmässä Reima oli kuitenkin pidetty hahmo. Suomalaisen puolueen johtohahmoihin kuulunut E. G. Palmén kuvaili Reimaa ”leimuavaksi Reimaksi”. Palmén totesi Reiman olleen leimuava ja palavan innostuksen mies, joka tahtoi aina täydellä vauhdilla ajaa lempiaatteitaan. Vilho Reimaa pyydettiin uudestaan edustajaehdokkaaksi, mutta kokemustensa pohjalta hän kieltäytyi. Kasvatustyössä suorittamiensa ansioiden perusteella Vilho Reimalle myönnettiin kouluneuvoksen arvonimi 1928.

Vilho Reima oli myös tuottelias kirjailija, jonka nimellä löytyy kansalliskokoelmasta yli 100 nimekettä. Hän kirjoitti pääasiassa kasvatuskirjallisuutta. Reiman kirjat edustivat käytännöllistä kasvatusoppia, joka perustui tositapauksiin jokapäiväisestä elämästä.

Vilho Reima kuoli 28.2.1948 Helsingissä 81-vuotiaana.

 

 

Reima (v:een 1906 Reiman), Wilhelm (Vilho) S 28.10.1867 Kymi K 28.02.1948 Helsinki V räätäli Johan Reiman, Wilhelmina Karoliina Lindroos P Aliina Maria Kaksonen 1898 -

URA. kansakoulu , kansakoulunopettaja 1890 (Sortavalan seminaari)

Karhulan tehtaalla tehdastyössä 1877-1887, kansakoulunopettaja Kymissä 1890-1892, kansakoulunopettaja Helsingissä 1892-1922, suurten kansanopistokurssien apulaisjohtaja 1895-1900, Kansallismielisen nuorisoliiton sihteeri 1908-1911, Kotikasvatusyhdistyksen toiminnanjohtaja-sihteeri 1910-1933, Koti-lehden toimittaja 1910-1940, kiertokoulunopettaja Kymissä 3 talvikautta , pyhäkoulunopettaja 10-vuotiaasta alkaen , raittius- ja kasvatuspuhuja,

Suomalaisen puolueen kansanedustaja Uudenmaan läänin vaalipiiri 22.05.1907 - 31.05.1909; Tarkastusvaliokunta, Talousvaliokunta, Työväenasiainvaliokunta

Raittiuden ystävien keskushallitus

ARVONIMET JA KUNNIANOSOITUKSET. kouluneuvos 1928

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Väinö Seppä: Rikas elämä : Vilho Reiman elämän vaiheet 1949; Eduskunnan kansanedustajatietokanta, käytetty 10.11.2010 http://www.eduskunta.fi/thwfakta/hetekau/hex/hxent.htm

27.10.2011

Jenni Karimäki