Havas, Väinö Rafael

Väinö Rafael Havas

Muut nimet:
Örling

Syntymäaika:
15.08.1898

Kuolinaika:
21.08.1941

Paikkakunta:
Lempäälä, Suojärvi, Helsinki

Merkittävimmät toimet:
kansanedustaja
 

Kirkkoherra, Kansallisen Kokoomuspuolueen kansanedustaja Väinö Havas oli velvollisuudentuntoinen mies, jonka elämässä isänmaarakkaus ja usko Jumalaan veivät niin lestadiolaiseksi saarnamieheksi kuin neljä kertaa rintamalle.

 

 

Väinö Rafael Örling syntyi Lempäälässä Lempoisten kansakoululla opettajapariskunta Oskar Samuel ja Augusta Maria Örlingin perheeseen elokuussa 1898. Örlingien suku oli ruotsalaista alkuperää. Suvun suomalainen kantaisä Erik Örling oli saapunut sepäksi Suomeen, vastaperustettuun Tampereen kaupunkiin 1782. Väinö Havaksen äidin, Augustan (os. Böhling) suku oli lounaissuomalaista maanviljelijäsukua. Väinön ollessa kahdeksanvuotias ottivat Örlingit sukunimekseen Havas, Lempäälän Havaslahden mukaan, vuoden 1906 suuressa sukunimien suomalaistamiskampanjassa.

 

Oskar ja Augusta Havas olivat molemmat kansakoulunopettajia ja heidän ammatinvalintaansa oli ohjannut vahva isänmaallisuus, aatteellisuus ja halu tehdä kansansivistystyötä. Oskar Havas oli ehdottoman isänmaallinen ja lukeutuikin passiivisen vastarinnan kannattajiin venäläistämiskausilla. Hän toimi kutsuntalakkojen ahkerana puuhamiehenä ja toimistaan myös ankaran virallisen varoituksen. Augusta Havas oli syvästi uskonnollisena naisena valtiollisissa asioissa sopuisammalla kannalla kuin miehensä. Hän oli vakaumuksellinen suomettarelainen ja myöntyvyyspolitiikan kannattaja. Myös perheen sisäisissä kiistoissa Augusta menetteli myöntyvyyskantansa mukaisesti ja erilaiset näkökannat mahtuivat saman katon alle ilman suurempia kahnauksia. Sivistys-, kotiseutu- ja kansanvalistusaatteen läpitunkeman perheen tuttavapiiriin kuului myös muun muassa hämeenkyröläinen Nobel-kirjailija F. E. Sillanpää.

 

Käytyään koulua ensiksi kolme luokkaa äidin ja isän opeissa siirtyi Väinö Havas 1909 Tampereen suomalaiseen yhteiskouluun. Koulussa hän ei ollut kärkipään oppilaita, vaan siirtyi luokka-asteelta toiselle kohtalaisin arvosanoin. Kouluaikanaan Havas toimi toverikunnassa ja viehättyi erityisesti lausunnasta. Hän tutustui myös niin kotimaisiin kuin ulkomaisiin kirjallisuuden klassikoihin, kuten Danteen ja Tolstoihin. Kirjaharrastus oli pitkälti Eino-veljen vaikutusta. Nuoren Väinön merkittävin harrastus ajalle tyypillisesti oli urheilu. Vuoden 1912 Tukholman olympialaiset nostattivat suomalaisessa nuorisossa urheiluinnostuksen. Omiaan Väinön innostuksen lisäämiseen olivat Eino –veljen kokemukset kirjeenvaihtajana Tukholman olympialaisista. Väinö Havaksen leipälajit olivat hiihto ja keskimatkan juoksu.

 

Ylioppilaaksi Väinö Havas kirjoitti 1916. Kotona oli aina elätelty toiveita, että Väinöstä tulisi pappi ja ura kirkon palveluksessa tuntui myös hänestä luontevalta. Niinpä Havas kirjoittautui Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan syksyllä 1916. Opinnot alkoivat hyvin. ”Olen päässyt juuri ikään oikein huimaan työn vauhtiin. Aloin jo kärsiä toimettomuudesta, ja nyt ensi kertoja elämässäni tunnen oikeata työn iloa”, hän kirjoitti äidilleen.

 

Sotilaana sisällissodassa, Virossa ja Aunuksessa

 

Rauhalliset yliopisto-opinnot keskeytyivät, kun itsenäistymisen hurmoksesta ajauduttiin sisällissotaan talvella 1918. Itsenäisyysaatteen innoittamana Väinö Havas tovereineen oli jo 1917 ollut perustamassa Lempäälään suojeluskuntaa Pohjanmaan malliin. Työväestöä ei saatu mukaan, vaikka se alun perin tarkoituksena olikin, mutta suojeluskunta Lempäälään perustettiin 15.10.1917. Havas kuului ensimmäiseen esikuntaan. Sisällissodan puhjettua Väinö Havas joutui piilottelemaan punaisten joukkojen etsiessä pidätettäviksi kaikkia suojeluskunnan esikuntaan kuuluneita. Eräänkin kerran Havas pakeni hiihtäen ja naiseksi pukeutuneena punaista partiota. Valkoisten saavutettua Lempäälän liittyi Väinö Havas valloitusjoukkoihin ja yritti saada myös muita mukaan isänmaan asialle siinä onnistumatta.

 

Sisällissodan aikana Havas pettyi katkerasti niin punaisiin kuin valkoisiin. Havas katsoi aina taistelleensa kansan syvien rivien puolesta ja kääntyessään isänmaata vastaan pettivät kansan syvät rivit myös hänet. Toisaalta Havas oli pettynyt myös hämäläisten isänmaallisuuteen, jota riitti kyllä juhlapuheissa, mutta tositoimiin ei löytynyt halukkaita. Havaksen velvollisuuden tunto ja isänmaarakkaus johtivat hänet myös Viron vapaussotaan ja Aunuksen retkelle. Hän liittyi Pohjan Poikiin Tampereella, sillä Havaksen näkemyksen mukaan Suur-Suomi oli välttämättömyys Suomen itsenäisyyden turvaamiseksi. Viron vapaussotaan Havas lähti myös heimorakkauden elähdyttämänä. ”Suomi ja Suomen heimo. Nyt on kerrankin aika rakentaa rikkunut sampo, luoda heimojen silta”, Havas totesi perustelukseen Viron sotaretkelle lähteissään. Heimo- ja Suur-Suomi –aatteestaan huolimatta Havas ei koskaan liittynyt AKS:aan. Hän pelkäsi, että AKS:n Suur-Suomi ajattelussa oli liikaa sanahelinää eikä se tulisi kestämään. Kokemukset kanssaihmisten isänmaallisuuden heikkoudesta sisällissodan ajoilta sai Havaksen varovaiseksi. Aunuksen retken jälkeen Havas olisi halunnut jatkaa opintojaan, mutta se oli taloudellisesti mahdotonta. Parantaakseen taloudellista tilannettaan hän pyrki ja pääsi Terijoen suojeluskunnan päälliköksi 1918.

 

Pappisuralle

 

”Uskonnollinen vakaumus on ihmisyyden välttämättömin ja olennaisin osa”, kirjoitti Havas 1918 sisaruksilleen ja linjasi elämänuraansa eteenpäin. Tammikuussa 1920 Väinö Havas jatkoi teologian opintojaan Helsingissä. Hän paneutui opiskeluun täydellä tarmolla ja osakuntariennot ja ylioppilaselämä saivat jäädä. Hän pohdiskeli kirjeissään yhä enemmän omaa uskoaan. Opiskeluaikanaan hän liittyi lestadiolaiseen uusherätykseen ja antoikin myöhemmin näille opiskeluaikojen kokemuksille ratkaisevan merkityksen. Myöhemmin urallaan Havas siirtyi vanhoillislestadiolaisuuden piiriin.

 

Papiksi Väinö Havas vihittiin Porvoossa 9.6.1921, jonka jälkeen hän siirtyi palvelemaan Hämeen ratsurykmentin pastoriksi Hämeenlinnaan ja Lappeenrantaan. Sittemmin Havas työskenteli Suomen Lähetysseuran Lestadiolaisen Haaraosaston matkasaarnaajana. Hän teki myös lähetysmatkan Yhdysvaltoihin vieraillen kaikissa merkittävissä suomalaiskeskuksissa Atlantilta Tyynelle merelle. Palattuaan hän siirtyi Kittilään vt. kirkkoherraksi 1926. Varsinaiseksi kirkkoherraksi hänet valittiin Merijärvelle 1928 ja viimeisimpänä toimenaan Havas hoiti Kivijärven kirkkoherran virkaa vuodesta 1935 alkaen. Hän liikkui 1930-luvulla laajasti myös Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen piiriin kuuluneen vanhoillislestadiolaisuuden alueella saarnaajana. Havas toimi myös useissa luottamustehtävissä liikkeen vuosikokouksissa. 

 

Pappilasta politiikkaan

 

Yhteiskunnallisista asioista ja isänmaasta kiinnostunut Väinö Havas lähti mukaan politiikkaan 1930-luvun alun myllerryksessä. Hän oli ehdolla ja valittiin presidentin valitsijamieheksi ensimmäisen kerran 1931. Havas ymmärsi lapuanliikkeen äärioikeistolaisia pyrkimyksiä ja antikommunismia 1930-luvun alussa, mutta pettyi maanmiehiinsä Mäntsälän tapahtumien myötä. Lakia ja esivaltaa puolustanut Havas ei voinut hyväksyä liikkeen ääri-ilmiöitä. Vuosina 1933 ja 1936 Havas asettui Kokoomuspuolueen kansanedustajaehdokkaaksi ja keräsi hyvin ääniä. Vielä ne eivät kuitenkaan riittäneet aivan edustajanpaikkaan asti. Vuoden 1937 valitsijamiesvaaleissa Havas oli jälleen ehdolla ja tuli valituksi. Vuoden 1937 valitsijamiehet kutsuttiin uudestaan koolle 1940 Kallion väistyttyä sairauden vuoksi virasta. Havas olikin näin kahdesti presidentin valitsijamiehenä.

 

Vuoden 1939 eduskuntavaaleihin Väinö Havas suostui jälleen ehdokkaaksi ja tällä kertaa onni oli myötä. Kivijärven kirkkoherra valittiin Arkadianmäelle Vaasan läänin itäisestä vaalipiiristä. Sinä lyhyenä aikana, jonka Havas ehti eduskunnassa istua ennen talvisotaa, hän osallistui kerran keskusteluun käsiteltäessä suojeluskuntajärjestöstä annetun lain muutosehdotusta. Heti, kun maassa päätettiin liikekannallepanosta, koki Väinö Havas, että hänen paikkansa oli ennemmin rintamalla kuin eduskunnassa, vaikka kansanedustajan toimi takasi hänelle vapautuksen rintamapalveluksesta.

 

Niin talvi- kuin jatkosodassa Havas osallistui taisteluihin komppanianpäällikkönä. Talvisodassa hän osallistui JR 68:ssa taisteluihin Summassa, Talissa, Tervajoella ja Honkaniemessä, missä hän haavoittui olkapäähän helmikuun lopulla 1940. Jatkosodassa kapteeniksi ylennetty Havas palveli JR 50:ssä. Rintamalla Havas oli isällinen johtaja, joka istahti joukkojensa pariin juttelemaan ja kuuntelemaan ja jolle poikien hyvä oli kaikki kaikessa.

 

Välirauhan aikana Havas palasi eduskuntatyöhön. Vain kolme eduskunnan jäsentä oli osallistunut aktiivisesti rintamapalvelukseen, joten Havaksen toimintaan kiinnitettiin nyt entistä enemmän huomiota. Havas osallistui keskusteluun käsiteltäessä karjalaisten pika-asutusta ja kreikkalais-katolisen kirkon vahinkojen korjaamista. Hänen mielestään suomalaisten tuli nyt auttaa niitä, joiden ahdinko sodan johdosta oli suurin eli karjalaisia talonpoikia ja työmiehiä.

” Hyvät herrat siellä oikealla ja keskustassa, antakaa karjalaisille maata oikealla tavalla ja oikeasta paikasta, älkää laittako heitä korpeen kuolemaan, vaan antakaa heille entisiä koteja vastaavat paikat. Silloin nousee taas muukin Suomi uudelleen, ja se yksimielisyys, jota niin kovasti sodan aikana korostettiin, säilyy edelleen Suomen kansan keskuudessa.”

Havas käytti puheenvuoron myös koskien sisällissodan punaisten invalidien aseman parantamista. Tässä kysymyksessä Havas näki niin inhimillisen kuin yhteiskunnallisen näkökohdan. Havas uskoi, että rintamalla selvisivät parhaiten ne miehet, jotka taistelivat aatteensa puolesta, oli se aate sitten mikä hyvänsä. Hän katsoi, että ”juuri näitä miehiä kansamme tarvitsee nykyisessä yhteisessä rintamassa ja kaikkien oikeaksi tunnustamassa olemassaolonsa taistelussa”. Vaikka Havas aikanaan pettyi kansan syvien rivien maanpetturuudeksi mieltämäänsä toimintaan, oli hän vuosien saatossa lieventänyt kantaansa ja erityisesti koskien vankileirejä koki hän toimitun väärin. ”Se oli synti. Me tunnustamme sen ja pyydämme Jumalan ja kansamme kasvojen edessä anteeksi. Mekin, jotka silloin asioiden tapahtuessa panimme hiljaisia vastalauseita, pyydämme anteeksi arkuuttamme”, hän totesi jo ennen talvisotaa 1939. Kansanedustajana Havas pyrki korostamaan Suomen kansan poliittis-yhteiskunnallista eheytymistä, talvisodan hengessä.

 

Väinö Havaksen kansanedustajan ja poliitikon ura jäi lyhyeksi, kun hän jälleen velvollisuudentunnosta lähti jatkosotaan ja kaatui 43-vuotiaana Suvilahden – Välkylän taisteluissa elokuussa 1941.

 

Kirjailijana, runoilijana ja sanoittajana

 

Väinö Havas oli myös innokas kirjoittaja. Hän tuotti niin kirjallisuutta, runoja kuin laulunsanoja. Hänen ensimmäinen omakustanteena ilmestynyt kirjasensa oli Miten saavutan puhtaan omantunnon?. Sittemmin hän julkaisi useita teoksia, joista merkittävimpiä ovat Laestadiolaisuuden historia pääpiirteissään, Kristityn kodin aapinen ja postuumisti ilmestynyt Joulusta jouluun. Havaksen lestadiolaisuuden historiaa käsittelevä teos loi vahvan pohjan pohjoiskalotin herätysliikkeen historiaan kohdistuvalle tutkimukselle. Väinö Havaksen kirjoituksia ja runoja on julkaistu hänen kuolemansa jälkeen useissa teoksissa. Havaksen rooli hengellisten laulujen sanoittajana on myös merkittävä. Hän osallistui myös virsikirjatoimikunnan työhön, jonka tuloksena julkaistiin uusi virsikirja 1938. Havaksen runot ovat myös hyvin laulullisia ja niitä onkin sävelletty ja esitetty runsaasti.

 

Wäinö Rafael Örling vsta 1906 Havas S 15.8.1898 Lempäälä, K 21.8.1941 Suvilahti. V kansakoulunopettaja Oskar Samuel Havas (aiemmin Örling) ja kansakoulunopettaja Augusta Maria Böhling. P 1921 - 1941 Saimi Adele (Adelia) Kauhanen S 1899, K 1967, PV Jooseppi Kauhanen ja Maria Hongell. Lapset: Viena Maria S 1922; Saara Inkeri S 1924, K 1999; Lea Annikki S 1926; Aunus Saimi Maria S 1927; Yrjö Väinö Samuli S 1930; Martti Väinö Sakari S 1932, K 1989; Kainu Marjatta S 1934; Helka Mirjami S 1936; Heikki S 1937; Hannu Eesti Eljas 1940.

URA. Ylioppilas 1916; teologinen erotutkinto, vihitty papiksi 1921.

Terijoen suojeluskunnan päällikkö 1918-20; Sotilaspappi Hämeen Ratsurykmentissä 1921 - 1922; Suomen Lähetysseuran lestadiolaisen haaraosaston matkapappi 1923 - 1924; Rovaniemen kirkkoherran viran hoitaja 1924 - 1925; kirkkoherra Kittilässä 1926 - 1927, Merijärvellä 1927 - 1935, Kivijärvellä 1935 - .

Toimittajana Huutavan Ääni 1928 - 1929; Lasten Siioni 1931 - ; Siionin Lähetyslehti 1939 - ; Svenska Sions Missionstidning 1939 - .

 

Kansallisen Kokoomuksen kansanedustaja (Vaasan läänin itäinen vaalipiiri) 1939 – 1941, seuraaja Oskari Heikinheimo; työväenasiainvaliokunta, lakivaliokunta; tasavallan presidentin valitsijamies 1931, 1937, 1940.

Kirkolliskokouksen jäsen 1938, 1941; Raahen suojeluskuntapiirin piiriesikunnan jäsen 1931-34.

Sotilasarvo. Kapteeni 1940.

 

ARVONIMET JA KUNNIANOSOITUKSET. Vapaudenmitali (Vm) 1; Vm 2; Suojeluskuntain ar.; Viron Vapaudenristi.

 

TUOTANTO. Miten saavutamme puhtaan omantunnon? 1921 (viroksi 1922); Laestadiolaisuuden historia pääpiirteissään. 1927; Kansankirkko ja ecclesiola // Vartija 1930; Kristityn kodin aapinen. 1930 (uusi painos 1964, 1967, 2000, 2001; englanniksi Basic reader for the Christian home. 1976); Rippi ja pappi // Vartija 1935; Lutherin rippioppi // Teologinen aikakauskirja 1941; Vartion vaihto. 1944 (näköispainos 1991); Hän uskoi meille sovituksen sanan. 1946 (uusi painos Sovituksen sana. 1960; englanniksi He Entrusted Us with the Word of Reconciliation. Minneapolis 1964); Joulusta jouluun. 1953 (uusi painos 1965, 1976, 1980, lyhennettynä 1997; englanniksi From Christmas to Christmas. Ann Arbor 1993); Kasteen armo. 1958; Vinsh uzticeja mums salidzinashanas vardu. 1994; Jumalan kalamies. 1998.

LP-levy: Seppele : Väinö Havaksen runoja ja runoihin sävellettyjä lauluja. 1977.

 

JULKISET MUOTOKUVAT JA MUISTOMERKIT. Maalaukset: K. Atra. 1942, Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmän huone, eduskunta.

 

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. P. Viljanen, Wäinö Havas : hengen ja miekan mies. 1943; Jouko Talonen, Väinö Havas. Kansallisbiografia; Harri Turunen, Väinö Havas – runoileva kirkkoherra koki sankarikuoleman. Kirjastovirma. käytetty 14.6.2010 http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Havas_V%C3%A4in%C3%B6; Eduskunnan kansanedustajatietokanta, käytetty 14.6.2010 http://www.eduskunta.fi/thwfakta/hetekau/hex/hxent.htm.

 

Jenni Karimäki

julkaistu 1.12.2010