Kuokkanen, Erkki Veikko

Erkki Veikko Kuokkanen

Syntymäaika:
5.12.1887

Kuolinaika:
6.3.1956

Paikkakunta:
Kuopio, Mikkeli

Merkittävimmät toimet:
kansanedustaja
ministeri
 

sisäasiainministeri, kansanedustaja, kihlakunnantuomari

Mikkelin pormestarina toiminut Erkki Kuokkanen nimitettiin rauhattomana lapuanliikkeen kesänä 1930 muodostetun P. E. Svinhufvudin hallituksen sisäasiainministeriksi. Kuokkanen toimi myös Kansallisen Kokoomuspuolueen kansanedustajana. Valtakunnan politiikasta luovuttuaan hän teki pitkän päivätyön tuomarina.

 

Erkki Kuokkanen kirjoitti ylioppilaaksi Kuopion suomalaisesta yhteiskoulusta 1906. Hän suoritti oikeustieteen kandidaatin tutkinnon 1910. Juristille varsin tyypillisen uran luonut Kuokkanen oli 1918 valkoisen armeijan mukana Savon rintaman taisteluissa, ja ylipäällikkö Mannerheim oli ylentänyt hänet luutnantiksi ja palkinnut Vapaudenristillä. Hovioikeuden ja lääninhallituksen virkamiehenä sekä asianajajana toimimisen jälkeen Kuokkanen valittiin Mikkelin pormestariksi 1926 ja seuraavana vuonna kansanedustajaksi. Eduskunnassa hän tuli tunnetuksi muun muassa kieltolain vastustajana, ja hän toimi kansanedustajana mm. suojeluskuntajärjestön määrärahojen turvaamiseksi sekä maan puhelinolojen järjestämiseksi. Kuokkasen poliittisen uran lyhyt huippukohta oli kuitenkin toiminta valtioneuvoston jäsenenä 1930 - 1931.

P. E. Svinhufvudin hallitus nimitettiin heinäkuun alussa 1930 keskellä poliittista kriisiä. Edellinen, Kyösti Kallion hallitus oli eronnut toisaalta lapuanliikkeen joukkoesiintymisten ja toisaalta kommunistien julkisen toiminnan kieltämisen paineessa. Presidentti Lauri Kr. Relander antoi tällöin Svinhufvudille tehtäväksi muodostaa laajapohjainen enemmistöhallitus. Hallitusneuvotteluja ei kuitenkaan käyty eduskuntaryhmien kesken, sillä hallituksen muodostaja kokosi ministerilistan yhdessä yliopiston kansleri (->) Hugo Suolahden ja eduskunnan puhemies (->) Paavo Virkkusen kanssa. Pääministerin lisäksi siihen sisältyi kaksi muuta kokoomuslaista, opetusministeriksi nimitetty Virkkunen ja sisäasiainministeriksi nimitetty Kuokkanen.

Kuokkasen ministerinimitys oli sikäli yllättävä, ettei hän ollut siihen mennessä ollut mitenkään näkyvä kokoomuspoliitikko. Hallituksen syntytapa kuitenkin edellytti, että hallitukseen löydettiin presidentille ja pääministerille sopivia henkilöitä, ja Kuokkanen täytti tämän edellytyksen.

Sisäasiainministerin asema hallituksessa muodostui alusta lähtien hyvin keskeiseksi, sillä yhteiskunnallinen levottomuus edellytti hallitukselta päättäväisiä toimia. Kommunistikansanedustajien Jalmari Rötkön ja Eino Pekkalan kyyditys heinäkuun alussa, hajotetun eduskunnan varapuhemiehen Väinö Hakkilan muilutus samassa kuussa sekä presidentti K. J. Ståhlbergin kyyditys lokakuussa vaativat sisäministeriltä toimia lain rikkojia vastaan. Alusta lähtien oli kuitenkin selvää, että hallituksen oli tarmokkaasti puututtava myös kommunistien julkiseen toimintaan, mistä yhteiskunnallinen liikehdintä oli saanut alkunsa. Jo 5.7. Kuokkanen antoi määräyksen kaikkien kommunististen kansanedustajien vangitsemisesta. Kuokkanen joutui myös puuttumaan alaistensa, maaherrojen ja poliisimestarien, toimintaan levottomuuksien hillitsemisessä. Vaikeassa tilanteessa hän ei kuitenkaan aina onnistunut toivotulla tavalla. "Kyllä on heikko sisäministeri", impulsiivinen presidentti Relander joutui puuskahtamaan syyskuussa 1930. Eversti Per Zilliacus asetettiinkin sisäasiainministerin avuksi yleisen turvallisuuden takaamiseksi.

Hallituksen ja sisäministerinkin asema vahvistui porvarillisten puolueitten saatua syksyn 1930 vaaleissa eduskuntaan kahden kolmasosan enemmistön. Sen turvin edellisen hallituksen antamat, mutta lepäämässä olleet niin sanotut kommunistilait voitiin hyväksyä. Kommunistien julkinen toiminta saatiin tällä tavoin kielletyksi, mutta voimansa tunnossa olleen lapuanliikkeen kurissa pitäminen tuotti sisäasiainministerille edelleen vaikeuksia. Lokakuussa tosin ministerille luovutettiin 405 henkilön allekirjoittama kirjelmä, jossa nämä ilmoittautuivat syyllisiksi lapuanliikkeen väkivaltaisuuksiin, ja ilmoittautumiset jatkuivat tämän jälkeenkin. Vastatessaan joulukuussa 1930 sosiaalidemokraattien tekemään välikysymykseen Kuokkanen joutui korostamaan niitä vaikeuksia, joita useiden satojen väkivaltaisuuksiin syyllisiksi ilmoittautuneitten lapuanliikkeen kannattajien tutkiminen oli aiheuttanut.

Erkki Kuokkanen toimi maaliskuussa 1931 päättyneen ministerikautensa jälkeen vielä kaksi vuotta kansanedustajana. Ennen ministerikauttaan hän oli toiminut eduskunnan , perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana ja ministerikautensa jälkeen hän oli laki- ja talousvaliokunnan puheenjohtaja. Valtakunnalliseen politiikkaan Kuokkanen osallistui kansanedustajakautensa jälkeen presidentin valitsijamiehenä.

Kuokkanen oli myös mukana kotikaupunkinsa Mikkelin kunnallispolitiikassa, kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsenenä lähes parikymmentä vuotta sekä useissa muissa luottamustehtävissä, mm. Mikkelin Puhelinyhdistyksen johtokunnan puheenjohtajana ja Mikkelin Säästöpankin isännistön puheenjohtajana. Puolueensa toimintaan hän osallistui Mikkelin läänin Kansallisliiton puheenjohtajana ja Kansallisen Kokoomuspuolueen Säätiön hallituksen jäsenenä. Eduskuntatyön 1933 jätettyään Kuokkanen teki pitkän uran tuomarina. Kuokkanen toimi ensin Mäntyharjun tuomiokunnan tuomarina 1933-1935 ja sen jälkeen Mikkelin tuomiokunnan tuomarina vuodesta 1936 alkaen kuolemaansa 1956 asti.

 

Erkki Veikko Kuokkanen S 5.12.1887 Kuopio, K 6.3.1956 Mikkeli. V kaupunginkamreeri August Kuokkanen ja opettaja Olga Maria Hacklin. P 1913 - Tyyni Elisabet Pulkkinen, PV kauppaneuvos David Pulkkinen ja Emmy Carlson. Lapset: Leila (Merimaa) S 1914, toimittaja; Anneli (Nuutinen) S 1919.

URA. Ylioppilas Kuopion suomalaisesta yhteiskoulusta 1906; oikeustieteen kandidaatti 1910; varatuomari 1913.

Mikkelin Asianajotoimiston asianajaja 1910 - 1916, omistaja 1919 - 1926; Mikkelin läänin kutsuntatoimiston sihteeri 1918; Viipurin hovioikeuden kanslisti 1918 - 1919, notaari 1919; Mikkelin läänin läänintoimiston sihteeri 1919 - 1923; Mikkelin kaupungin pormestari 1926 - 1933; Mäntyharjun tuomiokunnan tuomari 1933 - 1935; Mikkelin tuomiokunnan tuomari 1935 - 1956.

Kansallisen Kokoomuksen kansanedustaja (Mikkelin läänin vaalipiiri) 1927 - 1933; sisäasiainministeri P. E. Svinhufvudin 2. hallituksessa 4.7.1930 - 21.3.1931; Mikkelin kaupunginvaltuuston jäsen 1920 - 1926, 1929 - 1940, puheenjohtaja 1925 - 1926; Mikkelin kaupunginhallituksen jäsen 1934 - 1940; presidentin valitsijamies 1937, 1940, 1943; Kansallisen Kokoomuksen puoluevaltuuston varajäsen 1925.

Mikkelin puhelinyhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja 1928 - 1956; Mikkelin läänin kansallisliiton puheenjohtaja 1928-1929.

Kansallisen Kokoomuspuolueen säätiön hallituksen jäsen 1937-1955.

Luutnantti 1918.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. E. W. Juva, P. E. Svinhufvud II : 1917 - 1944. 1961; L. K. Relander, Presidentin päiväkirja II : vuosilta 1928 - 1931. 1968; Valtioneuvoston historia 1917 - 1966 I : ministeristöjen historia 1917 - 1939. 1977; Mikko Uola, Erkki Kuokkasen henkilökuva. Suomen Kansallisbiografia, SKS Helsinki 1997-.

Artikkeli perustuu Suomen Kansallisbiografiassa julkaistuun henkilökuvaan.

Mikko Uola

julkaistu 5.12.2008