Vemmelpuu, Iida Maria

Iida Maria Vemmelpuu

Muut nimet:
Vilenius

Syntymäaika:
10.2.1868

Kuolinaika:
3.8.1924

Paikkakunta:
Kangasala, Huittinen

Merkittävimmät toimet:
kansanedustaja
 

kansanedustaja, kansanopiston apulaisjohtaja, opettaja

Huittisissa Iida Vemmelpuu oli opettaja, järjestöaktiivi ja fennomaani, Helsingissä Suomalaisen Puolueen kansanedustaja vuosien 1907─1909 valtiopäivillä. Kun edustajavaihe oli ohi, hän palasi Huittisiin ja jatkoi siitä, mihin oli jäänyt. Hänen toimintaansa leimasi kristillis-siveellinen maailmankatsomus ja Suomeenkin levinnyt amerikkalaisen naisasialiikkeen mukainen vakaumus, että sivistämällä nainen voitiin sivistää koko yhteiskunta

 

Iida Maria Vemmelpuu syntyi 10.2.1868 Kangasalla varakkaan kauppiaan Karl Vileniuksen ja hänen vaimonsa Amalia Matintytär Ketaran perheeseen. Isän kuolema, äidin uusi avioliitto kokemäkeläisen kauppias Karl Nordgrénin kanssa ja perheen muutto Kokemäen kautta Huittisiin ei muuttanut vakaata taloudellista tilannetta. Säätyläisperheen tyttärenä hänellä oli mahdollisuus kahden kansakoululuokan jälkeen käydä juuri perustetun Porin suomenkielisen yksityisen tyttökoulun viisivuotinen kurssi ja Helsingin Suomalaisen jatko-opiston opettajalinja, jolla opetus tapahtui Jumalan, isänmaan ja kansallistunnon hengessä ja jossa tulevien opettajien työ kansan keskuudessa nähtiin ihanteelliseksi elämäntehtäväksi.

Kaksikymmentäkaksivuotias opettaja aloitti työuransa kotiopettajana seminaarin lehtorin perheessä Sortavalassa, mutta jo kahden vuoden kuluttua hänet kutsuttiin Huittisiin länsisuomalaisten ylioppilaiden aloitteesta juuri perustettuun Länsi-Suomen kansanopistoon naisopettajaksi ja samalla apulaisjohtajaksi. Paluu Satakuntaan oli mieluinen ja uusi työtehtävä haasteellinen.

Iida Vemmelpuu toimi kansanopistossa kaksitoista vuotta. Sitten laitoksen taloudelliset vaikeudet sekä äidin kuolema ja kauppaliikkeen hoitoon liittyvät vastoinkäymiset saivat hänet hakeutumaan Jyväskylän seminaariin, jossa oli mahdollista erivapautta käyttäen saada vuodessa kansakoulunopettajan pätevyys. 1904 hänet nimitettiin Huittisten Kuninkaisten kansakoulun opettajaksi, ja tässä virassa hän oli kuolemaansa eli elokuun 3:nteen1924 asti, vaikka parina viimeisenä vuonna vakava sairaus pakotti hänet vetäytymään sivuun niin työstä kuin luottamustehtävistäkin.

Suurlakko ja sen avaamat uudet mahdollisuudet innostivat pidättyvän radikaalin, niin Iida Vemmelpuuta on luonnehdittu, mukaan fennomaaniseen yhteiskunnalliseen toimintaan Pitkälti hänen aloitteestaan Huittisiin perustettiin vuoden 1905 lopulla Suomen Naisyhdistyksen haaraosastona Huittisten Naisyhdistys. Hän toimi yhdistyksen puheenjohtajana sen perustamisesta aina 1920-luvun alkuun asti, samoin yhdistyksen sodan 1918 sotaorvoille perustaman lastenkodin johtokunnan puheenjohtajana.1906 paikkakunnalle perustettiin Suomalaisen Puolueen paikallisosasto, ja senkin toimintaan hän osallistui näyttävästi. 1919 ensimmäisissä yleisissä kunnallisvaaleissa hänet valittiin Huittisten kunnanvaltuuston jäseneksi ja samana vuonna perustetun Kansallisen Kokoomuspuolueen paikallisosaston, Huittisten kansallisseuran, ensimmäiseen johtokuntaan. Hänellä riitti tarmoa toimia myös nuorisoseuran, raittiusseuran ja kunnansairaalan johtokunnan jäsenenä sekä Länsi-Suomen kansanopiston apulaisjohtajan tehtävät jätettyään opiston johtokunnan jäsenenä.

Yhtenä 100 000:sta hän Snellmanin satavuotispäivän kunniaksi 1906 suomalaisti sukunimensä Vileniuksesta Vemmelpuuksi. Hänen nimistään esiintyy lähteissä erilaisia muotoja: Iida ─ Ida, Vilenius ─ Wilenius, Vemmelpuu ─ Wemmelpuu.

Iida Vemmelpuu valittiin 1907 Suomalaisen Puolueen kansanedustajaksi ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan 3 500 äänellä Turun läänin pohjoisesta vaalipiiristä. Vuoden 1907 valtiopäivillä hänet valittiin anomusvaliokunnan varajäseneksi, 1908 suurenvaliokunnan jäseneksi ja sivistysvaliokunnan varajäseneksi, 1908 toisilla valtiopäivillä sivistysvaliokunnan varajäseneksi ja 1909 sivistysvaliokunnan varsinaiseksi jäseneksi. Vuoden 1909 eduskuntavaaleissa hän oli kyllä ehdokkaana, mutta jäi toiselle varasijalle; myöhemmin hän koki puolue-elämän liian kiihkeäksi halutakseen enää ehdokkaaksi. Aloittaessaan yksikamarisessa hän vähää vaille neljäkymmentävuotiaana oli nuorin puolueensa kuudesta naisedustajasta.

Ensimmäisen eduskuntapuheenvuoronsa hän käytti, kuten ilmeisen sovitusti Suomalaisen Puolueen naisedustajista myös (->) Aleksandra Gripenberg ja Hilda Käkikoski, heti ensimmäisessä täysistunnossa avajaisten jälkeen eli 25. toukokuuta 1907. Oman puolueen edustaja (->) Eino Sakari Yrjö-Koskinen oli nimittäin puheenvuorossaan tehnyt ehdotuksen, että jokainen istunto aloitettaisiin rukouksella, jonka korkeintaan kahden minuutin mittaisena pitäisivät ne edustajat, jotka haluavat. Ehdotus synnytti puoltavia ja vastustavia puheenvuoroja noudattamatta puoluerajoja. Iida Vemmelpuu ei kannattanut ehdotusta, koska sitä oli käsitelty puheenvuoroissa julkeasti ja koska uskonnollisissa asioissa ei saanut harjoittaa pakkoa, ei puolelta eikä toiselta. ─ Ehdotus hylättiin huutoäänestyksellä.

Pari viikkoa avajaisten jälkeen eduskunnassa keskusteltiin kotien perustamisesta aviottomia äitejä ja heidän lapsiaan varten. Iida Vemmelpuu ehdotti puheenvuorossaan, että äidit sijoitetaan hyviin koteihin ja lapsia varten perustetaan, jos asiaa muuten ei voida järjestää, kasvatuslaitoksia, joissa ”jalomieliset ja sivistyneet hoitajat” opettavat ja kasvattavat heitä. Kysymys aviottomista äideistä, joista monet olivat hänen mielestään ”surkuteltavassa siveellisessä rappiotilassa”, ja heidän lapsistaan ei siis ollut hänelle niinkään siveellisyyskysymys kuin kasvatuskysymys. Myöhemmin hän oli puolueensa muiden naisedustajien kanssa tekemässä anomusehdotusta, joka koski aviottoman lapsen perintöoikeuden sekä isän elatus- ja kasvatusvelvollisuuksien laajentamista, holhoojan määräämistä lapselle ja oikeudenkäynnin tehostamista lapsen elatusta koskevassa asiassa. ─ Aviottomien lasten asemaa koskevia uudistuksia jouduttiin käsittelemään vielä monilla valtiopäivillä eri puolueiden naisedustajien anomusehdotusten pohjalta.

Opettajan tiedoilla ja kokemuksilla Iida Vemmelpuu esiintyi keskusteltaessa eri työntekijäryhmien työajoista 1907. Kun puheenvuoroissa esitettiin, että palkolliset tekevät kymmentuntista päivää ja opettajat vain kahdeksantuntista, hän todisti, että opettajat harvoin pääsevät työpäivästään näin vähällä. Samassa yhteydessä hän muistutti opettajien palkattomasta opiskeluajasta ja opintolainoista, jotka rasittivat taloudellisesti ensimmäisiä työvuosia. Kun keskusteltiin perheellisten opettajien ja maalaiskansakoulujen 3 500 opettajan palkankorotuksesta, hän kannatti korotusta, sillä ”nyt” alhainen palkka pakotti miesopettajat hankkimaan maanviljelystä ja karjanhoidosta lisäansioita sekä naisopettajat ilman palvelijaa hoitamaan ”iltapuolet vaate- ja ruokatalouttaan”. Palkankorotus mahdollisti opettajille lisää aikaa ja voimia varsinaiseen opetustyöhön sekä tuki ”ensi sijassa kansakoululaitoksen vastaista menestymistä”. Kun syksyllä 1908 keskusteltiin yleiseen oppivelvollisuuteen liittyen ehdotuksesta, että alempi ja ylempi kansakoulu ”nykyistä” lyhyempinä muodostaisivat yhtenäisen, saman opettajan opetettavana olevan kuusivuotisen koulumuodon, hän esitti kielteisen kantansa ehdotukseen. Ensinnäkin siksi, ettei ollut sellaista ”ihmeopettajaa”, joka pystyisi hyviin tuloksiin opettaessaan kuutta osastoa yhtaikaa; toisekseen siksi, että lapset töin tuskin pystyivät ”nykyistenkään” opetusviikkojen puitteissa täyttämään niitä vaatimuksia, joita kansakoulun päästötodistus edellytti. Opetukseen liittyi sekin, että hän kannatti kaikkien puolueiden naisedustajien tavoin kieltolakia sekä raittiusopetuksen järjestämistä valtion ja kuntien oppilaitoksissa. ─ Kaiken kaikkiaan hän oli vakuuttunut siitä, että kansakoulunopettajat, kansakoulut ja kansankirjastot sivistivät Suomen kansaa ja suojelivat sitä muun muassa sosialismilta.

Nimenomaan naisedustajana hän kannatti haitallisen erivapaustien poistamista ja naisen tunnustamista tasaveroiseksi miehen rinnalla myös virkoihin pääsyyn nähden. Niin ikään hän kannatti oman puolueen anomusehdotuksia, että kaikki kunnat velvoitettaisiin palkkaamaan kätilöitä ja että ”vaimo, jos hän on täyttänyt 21 vuotta, saisi täyden täysivaltaisuuden hallita omaa itseään ja kaikkea hänelle yksityisesti kuuluvaa omaisuutta sekä että vaimolle suotaisiin laajennettu oikeus ottaa osaa yhteisen pesän hallitsemiseen”. ─ Kaikki nämä anomusehdotukset saivat myönteisen ratkaisunsa vasta itsenäisessä Suomessa.

Kun eduskunnassa keskusteltiin sivistysvaliokunnan mietinnön pohjalta kansankirjastojen taloudellisesta avustamisesta, hän kannatti valtionavustuksen antamista valvotusti vain kirjojen muodossa eikä vapaana rahankäyttönä, sillä oli myös ”siveellistä katsantokantaa turmelevia” ja ”suorastaan rikollisuuteen” johtavia kirjoja. Koulujen yhteyteen hän kannatti lisää kouluylihallituksen valvomia lastenkirjastoja. Hän kannatti valtionavustuksia myös nuorisoseuroille, jotka olivat kaikille avoimia; sen sijaan avustusta ei tullut myöntää seuroille, jotka ajoivat ”määrättyä [esimerkiksi poliittista] maailman katsomuskantaa”.

Satakuntalaisen Iida Vemmelpuun anomusehdotus ensimmäisessä yksikamarisessa oli ehdotus tutkia taloudellisesti ja koneellisesti rautatielinjan rakentaminen Risteen asemalta Porin radalta Huittisten Lauttakylän kautta Loimaan asemalle Turun─Toijalan -radalle. Tämän anomusehdotuksen, lisäyksellä radan rakentamista koskevan armollisen esityksen antaminen eduskunnalle, hän uudisti 1908 ensimmäisillä ja vielä toisillakin valtiopäivillä. Anomusehdotus hylättiin. Merkittävää on, että eduskunnan toimikaudella 1907─1917 tehtiin eniten rautateiden rakentamista koskevia aloitteita ja että naisedustajat, niin monipuolinen kuin heidän esittämiensä uudistusten kirjo olikin, olivat tässä asiassa aloitteellisia vain kolme kertaa; Iida Vemmelpuu on siis yksi näistä kolmesta. Satakuntalaiseen paikallispolitiikkaan liittyi sekin, että hän syksyllä 1907 yhtyi ”Kokemäenjoen tulvien laskemista koskevaan ponteen”, koska joen perkauksella oli mahdollista saada ”satojen hehtaarien käyttökelpoinen maa-alue” ja toimeentulo tuhansille.

 

Iida Maria Wilenius vsta 1906 Vemmelpuu S 10.2.1868 Kangasala, K 3. 8.1924 Huittinen. V kauppias Karl Wilenius ja Amalia Matintytär Ketara (sittemmin Nordgrén).

URA. Porin tyttölyseon tyttökoulukurssi 1887; Helsingin Suomalaisen jatko-opiston opettajalinja 1890; kansakoulunopettajan erioikeustodistus Jyväskylän seminaarista 1903.

Kotiopettaja Sortavalassa 1890 - 1892; Länsi-Suomen kansanopiston opettaja, apulaisjohtaja Huittisissa 1892 - 1904; kansakoulunopettaja Huittisissa 1904 - .

Suomalaisen Puolueen kansanedustaja (Turun läänin pohjoinen vaalipiiri) 1907 - 1909; Huittisten kunnanvaltuuston jäsen 1919 - 1921.

Huittisten Naisyhdistyksen puheenjohtaja 1906 - 1921.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Valtiopäiväasiakirjat 1907 - 1909.

A. Innala, Suomen naisen alkutaival lainsäätäjänä, 1907 - 1917. 1967; Uusi Suomi 3.8.1924; R. Viikki, Suur-Huittisten historia III:1, 2. 1989, 1990; Yksi kamari - kaksi sukupuolta : Suomen eduskunnan ensimmäiset naisedustajat. 1997: M. Kaarninen, Liisi Kivioja - Iida Vemmelpuu : opettajattarien lyhyt parlamenttiura; Venla Sainio, Iida Wemmelpuun henkilökuva. Suomen Kansallisbiografia. SKS Helsinki 1997-.

Artikkeli perustuu Suomen Kansallisbiografiassa julkaistuun henkilökuvaan.

Venla Sainio

julkaistu 5.12.2008