Huima, Paavo Vilho Sakari

Paavo Vilho Sakari Huima

Syntymäaika:
06.04.1914

Kuolinaika:
18.04.1983

Paikkakunta:
Kokkola

Merkittävimmät toimet:
kansanedustaja
kaupunginvaltuutettu
 

Sakari Huima kuuluu kokoomuksen pappispoliitikkojen joukkoon. Hän työskenteli pappina puolustusvoimissa sodanaikana ja sodan jälkeen yli kolmekymmentä vuotta Kokkolan suomalaisessa seurakunnassa. Huima oli ensisijaisesti pappi ja suhtautui varsin vastahakoisesti poliittisiin luottamustehtäviin. Hän osallistui poliittiseen päätöksentekoon velvollisuuden tunnosta niin maataan kuin äänestäjiään kohtaan.

 

Sakari Huima syntyi 1914 kuopuksena Kokkolaan päätoimittaja Eero ja Selma (os. Häyrinen) Huiman perheeseen. Eero Huima oli tunnettu kokkolalainen. Hän omisti kirjapainon, julkaisi ja toimitti paikallista Kokkola-lehteä. Sakari Huiman molemmat veljet olivat merikapteeneita ja myös Huima itse haaveili nuorena lähtevänsä merille. Merikapteenin ura vaihtui haaveissa kertaalleen myös lakimieheksi, mutta lopulta teologia vei voiton. Sakari Huima opiskeli Helsingin Yliopistossa ja sai todistuksensa samana päivänä, kun kutsun ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Hän lähti Kannakselle JR 24:n kranaatinheitin komppanian tulenjohtajaksi. Kutsu saapua Ouluun saamaan pappisvihkimys tuli kuitenkin heti vuoden vaihteen jälkeen ja 15. 1.1940 hänet vihittiin papiksi ilmapommituksen moukaroidessa kaupunkia. Pappisvihkimyksen jälkeen hän palveli talvisodassa kenttäpappina Pitkärannassa. Välirauhan aikana hän toimi Kittilässä ja Yli-Torniolla viransijaisena sekä SPR:n Lapin läänin avustustoimikunnan tukkilaispappina. Jatkosota vei hänet rintamapapiksi Kiestinkiin ja Lapin läänin asevelipastoriksi.

Sodan jälkeen Sakari Huima palasi kotikaupunkiinsa Kokkolaan. Hän toimi aluksi papiston apulaisena, kunnes hänet 1952 nimitettiin kappalaiseksi. Vuodesta 1970 eläkkeelle siirtymiseensä asti hän toimi Kokkolan suomalaisen seurakunnan kirkkoherrana. Rovasti arvonimen hän sai 1964. Huima viihtyi Kokkolassa hyvin. Pappina ja kirkkoherrana hän tutustui kaupunkilaisiin ja kaupunkilaiset tunsivat hänet. Hänet tunnettiin ennen kaikkea ihmisläheisenä ja koruttomana ihmisenä, joka oli aina valmis kuuntelemaan ja keskustelemaan kanssaihmisten ongelmista.

Sakari Huima toimi kirkollisten tehtäviensä ohella myös Kokkolan kaupunginvaltuustossa ja kansanedustajana. Hän tosin suhtautui näihin luottamustoimiin hieman varauksella, sillä hän koki, että työnsä seurakunnassa oli niin kiireistä, ettei aikaa tuntunut riittävän muuhun. Hän kertoi rimpuilleensa aina vastaan, mutta hävinneensä joka kerta, kun keskusteluja luottamustoimiin osallistumisesta käytiin. Huima katsoi olevansa enemmän käytännön mies kuin teoreetikko eikä politiikkaa ollut häntä erityisemmin kiinnostanut. Osallistumisensa politiikkaan hän kuitenkin näki velvollisuutena ja uskoi, että kaikelle on tarkoituksensa.

Kaupunginvaltuustossa hän ajoi muun muassa suomenkielisen keskikoulun perustamista Kokkolaan tasaamaan suomen- ja ruotsinkielisten välistä epäsuhtaa oppikoulupaikkojen määrässä. Tämä hanke saatiin vietyä loppuun, kun Kokkolan yhteiskoulu aloitti toimintansa 1957. Se oli kaupungilla harvinaisuus, sillä koulu oli ainoa kaupungin ylläpitämä valtionapua nauttiva yhteiskoulu. Sakari Huima toimi Kokkolan yhteislyseossa uskonnonopettajana. Hän oli myös valmistunut samasta koulusta itse ylioppilaaksi.

Huima lähti suostuttelujen ja velvollisuudentunnon saattelemana eduskuntavaaliehdokkaaksi 1966 vaaleihin ja hänet valittiin Kokoomuspuolueen edustajaksi Vaasan läänin vaalipiiristä. Kansanedustajana Huima näki itsensä ensisijaisesti koko kansan asioiden ajajana. Hän halusi toimia kokonaisuuden puolesta ja antaa panoksensa omista lähtökohdistaan pappina ja kansalaisena. Toisaalta hän koki myös olevansa eduskunnassa oman maakuntansa ja alueensa erityisasiantuntijana. Hän tunsi kotiseutunsa kohtaamat haasteet ja pyrki edistämään kotiseutunsa ja maakuntansa asiaa niin kansanedustajana kuin kaikilla mahdollisilla vaikuttamisen osa-alueilla.

Eduskunnassa hän keskitti suurimman osan tarmostaan niin rintamaveteraanien asioihin kuin uskonnon asemaan ja uskontorikoksiin. Huima oli itse nähnyt ja kokenut sodan tapahtumat ja suhtautui varmasti siksi erittäin intohimoisesti rintamamiesten sosiaaliseen ja taloudelliseen asemaan. Hän esitti useita kertoja lisäyksiä budjettiin rintamiesten avustamiseksi. Hän piti yllä keskustelua veteraanien asemasta ja siitä unohduksen tilasta, johon nämä oli Suomessa alistettu. Hän totesikin vuoden 1967 tulo- ja menoarvion lähetekeskustelussa, että ”omassa isänmaassaan (suomalainen sotilas) on paitsi tuntematon, myös unohdettu sotilas”. Elämänuransa ja ammattinsa puolesta Huima otti luonnollisesti kantaa myös uskontoa koskeviin kysymyksiin. Hän oli muun muassa lakivaliokunnassa valmistelemassa lakia uskontorikoksista. Lain eduskuntakäsittelyssä hän korosti, että Jumala ei lainsuojaa kaivannut, mutta ihmiset ja yhteiskunta tarvitsivat sitä jumalanpilkkaajia vastaan.

Vaikka Huima hylkäsikin merikapteenin uran, oli meri hänelle silti tärkeä elementti. Hän harrasti kalastusta ja veneilyä, kuten monet muutkin rannikolla syntyneet ja kasvaneet. Hän piti myös eduskunnassa esillä rakkauttaan mereen. Hän muun muassa esitti määrärahaa Suomen meripelastusseuran työn tukemiseksi. Hän oli myös innokas nuorisotyön kannattaja. Huima oli partiolainen ja toimi pitkään kokkolalaisen Kokko-Pojat lippukunnan johtajana. Hän toimi myös KPV:n johtokunnassa ja seurasi usein seuran otteita pelikentällä. Huima oli kiinnostunut myös rauhanturvatyöstä. Hän yhdisti vielä kertaalleen sotilas- ja pappisuransa ja vietti kesän 1965 Kyproksella Suomen pataljoonan sotilaspappina. Hän toimi myös Sinibarettien liittovaltuuskunnan puheenjohtajana.

Sakari Huima jäi 1977 eläkkeelle Kokkolan suomalaisen seurakunnan kirkkoherran tehtävästä. Sakari Huima kuoli 18.4.1983 Kokkolassa.

 

Huima, Paavo Vilho Sakari S 06.04.1914 Kokkola K 18.04.1983 Kokkola V päätoimittaja Hjalmar Erik Huima, Selma Vilhelmina Häyrinen P Tyyne Kerttu Sinkkonen 1934 – PV talollinen Matti Sinkkonen ja Beata Mauri L Tellervo 1935, Marjatta 1939, Eero 1941, Hillevi 1945.

URA. Ylioppilas Kokkolan yhteislyseo 1933, teologian erotutkinto 1939, pappisvihkimys 1940, pastoraalitutkinto 1944

Kenttäpappi puolustusvoimissa 1940, ylimääräinen pappi ja vt. kirkkoherra Ylitorniolla ja Kittilässä 1939-1940, Suomen Punaisen Ristin Lapin läänin avustustoimikunnan tukkilaispastori 1941-1944, Lapin asevelipastori Rovaniemellä 1943-1944, ylimääräinen pappi 1944, Kokkolan suomalaisen seurakunnan virallinen apulainen 1945-1952, Kokkolan suomalaisen seurakunnan kappalainen 1952-1969, Kokkolan suomalaisen seurakunnan kirkkoherra 1970-1977, Keski-Pohjanmaan sotainvalidipiirin luottamuspappi 1948-1977, YK-pataljoona 3:n pastori Kyproksella 1965, Kokkolan yhteislyseon uskonnonopettaja 1945-66.

Kansanedustaja Vaasan läänin vaalipiiristä 05.04.1966 - 22.03.1970, Lakivaliokunta, valitsijamies.

Presidentin valitsijamies 1968; Kokkolan kaupunginvaltuusto jäsen 1947-50, 1954-62, 1963-66; Kokkolan seurakuntien kirkkovaltuuston jäsen 1946-70; Kirkon nuorisotyön keskuselimen jäsen 1958-65; Kokkolan yhteiskoulun johtokunnan pj 1954-66; Keski-Pohjamaan korkeakouluyhdityksen hallituksen jäsen 1968-; Keski-Pohjanmaan maakuntaliiton johtokunta; Vapaussoturien huoltosäätiön hallintoneuvosto; Sinibarettien liittovaltuuskunta pj 1969-70; Keski-Pohjanmaan sotainvalidipiirin luottamuspappi 1948-65; Kirkkohallintokeskuksen sihteeri 1947-66.

ARVONIMET JA KUNNIANOSOITUKSET. rovasti 1964, VR 4 m.k., SVP J1.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Suomen Teologit –matrikkeli 1982; Kansanedustajamatrikkeli, luettu 12.2.2009 http://www.eduskunta.fi/thwfakta/hetekau/hex/hxent.htm; Sakari Huiman nekrologi Kokkola-lehdessä 21.4.1983; Kokkola-lehti 5.10.1977 luettu 12.2.2009 http://lib.kokkola.fi/wiirilinna/Sakari%20Huima.htm; Partiolippukunta Kokko-Pojat, luettu 12.2.2009 http://wiki.partio.net/Kokko-Pojat; Jaakkiman Sanomat 6/2008 , luettu 12.2.2009 http://www.jaakkimansanomat.net/6.2008.html.

Jenni Karimäki

julkaistu 16.3.2009