Enäjärvi-Haavio, Elsa

Elsa (T) Enäjärvi-Haavio

Syntymäaika:
1901

Kuolinaika:
1951

Paikkakunta:
Helsinki

Merkittävimmät toimet:
kaupunginvaltuutettu
 

”Jokainen historiallinen henkilö on jälkimaailman luoma runoelma, joka aika ajoittain sepitetään uudestaan. Mikä lopulta on totuudenmukaisin, sitä kukaan ei voi ratkaista. Kukin sukupolvi, kukin yksilö luopi oman kuvansa mukaan.” Näin lainasi 23-vuotias Elsa Enäjärvi Gunnar Castrénin esipuhetta Oscar Wilden teokseen De profundis. Viiden lapsen äidin, joka jakoi energiansa tieteen, kansanvalistuksen, kotisisartoiminnan ja politiikan välillä, oli varmasti toinen ihminen kuin tulenkantajien kriitikko Elsa Eklund 1920-luvulla.

Filosofian tohtori, dosentti Elsa Enäjärvi-Haavio, tiedenainen, kulttuuripoliitikko, järjestöihmi­nen, yhteiskunnallinen vaikuttaja ja perheenäiti, oli tullut ylioppi­laaksi samana vuonna kuin itsenäisen Suomen eduskunta hyväksyi tasa­valtaisen hallitusmuodon ja valitsi maalle ensimmäisen presidentin. Hänestä kasvoi itsenäisyyden kolmen ensimmäisen vuosikymmenen aikana maamme kohtaloiden mukana suomalainen julkisuuden nainen.

Enäjärvi-Haavio oli kansanrunouden tutkija. Hän toimi suomalaisen ja vertailevan kansanrunouden dosenttina Helsingin yliopistossa vuodesta 1947. Kansanleikkien tutkimuk­sessa hän oli kansainvälisestikin tunnettu spesialisti. Hänen teoksensa "Ritvalan helkajuhla" käsitteli Suomen keskiaikaista balladi- ja legendarunoutta. Hän oli myös kirjallisuuskriitikko ja esseisti. Viron kirjallisuutta hän teki tunnetuksi mm. anto­logiallaan "Eestin runotar".

Monipuolisen tieteellisen ja yhteiskunnallisen toiminnan huipentumana yhä lisääntynyt kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin vei Enäjär­vi-Haavion mukaan politiikkaan kokoomuksen edustajana. Vuonna 1950 hänet valittiin sekä presidentin valitsijamieheksi että Helsingin kaupunginvaltuustoon kaudeksi 1951-1954, mutta hän menehtyi vaikeaan sairauteen jo tammikuussa 1951. Seuraavana tavoitteena hänellä oli ollut kansanedustajaehdokkuus vuoden 1951 vaaleissa, mutta sitä hän ei ehtinyt enää saavuttaa. Hän toivoi voivansa aktiivipoliitikkona toimia kotien ja perheiden, kulttuuri- ja kasvatusasioiden hyväksi. Enäjärvi-Haavio valttiin Akateemisten Naisten puheenjohtajaksi 1948. Liiton kunniajäseniä olivat mm. Tekla Hultin ja kansanedustaja Kaino W. Oksanen. Viimeksi mainitulle Enäjärvi-Haavio ehti luovuttaa kunniakirjan. Vain muutama päivä ennen kuolemaansa hän pyysi ystäväänsä kirjoittamaan päiväkirjaansa: ”Ei minun tarvitse tulla ylimääräiseksi professoriksi tai opetusministeriksi.”

On sanottu, että ihmisen elämän pituutta ei voi laskea elinvuosien määrän mukaan vaan sen mukaan, miten hän nuo vuotensa käyttää. Enäjärvi-Haavio käytti ne tehokkaasti, vaikka hänen elämänsä oli vuosiltaan lyhyt. Hän kirjoitti: ”Jotta naiset voisivat antaa arvokkaan panoksensa Suomen kansan elämään, heidän jokaisen tulee kehittää itseään eri­koisaloillaan ja niitä lähellä olevilla aloilla. Siten syntyy kompe­tenssia, joka kestää kilpailussa, siten kehittyy yleistä arvosteluky­kyä, tuota ihmisen sosiaalisista voimavaroista kalleinta. Ja siten syntyy myös persoonallisuuksia, hyviä, oikeamielisiä, jaloja ihmisiä.”

Elsa Elina Eklund vsta 1922 Enäjärvi vsta 1929 Enäjärvi-Haavio S 14.10.1901 Vihti, K 24.1.1951 Helsinki. V kauppias, talonomistaja Kustaa Edvard Eklund ja Elin Vilhelmina Andberg. P 1929 - akateemikko, professori Martti Henrikki Haavio S 1899, K 1973, PV rovasti Kaarlo Haavio ja Anna Lydia Ahlgren. L Anna Elina (Haavio-Mannila) S 1933; Elsa Marjatta (Koskijoki) S 1935; Matti Virmo Henrikki S 1938; Irma Katarina (Eskola) S 1940; Elvi Magdalena (Jaakkola) S 1943.

URA. Ylioppilas Helsingin Uudesta Yhteiskoulusta 1919; filosofian kandidaatti 1923, lisensiaatti, tohtori 1932.

Kallion yhteiskoulun suomenkielen opettaja 1923 - 1924; Werner Söderström Oy:n kustannusvirkailija 1930 - 1933; Suomalaisen ja vertailevan kansanrunoudentutkimuksen dosentti 1947.

Kansallisen Kokoomuksen valitsijamies presidentinvaaleissa ja Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1950; Kansallisen Kokoomuksen Naisjärjestöjen Liiton liittovaltuuston ja -hallituksen jäsen 1950.

Ylioppilaslehden toimitussihteeri 1921; Kotiseutu -lehden toimituskunnan jäsen.

Kotikielen Seuran rahaston- ja arkistonhoitaja 1921 - 1925, Virolais-suomalaisen ylioppilasklubin (Akateeminen Heimoklubin) sihteeri 1921 - 1922, puheenjohtaja 1928 - 1930. Virittäjän taloudenhoitaja 1922 - 1925.

Akateemisten Naisten Liiton keskushallitus 1930 - 1931, puheenjohtaja 1928 - 1951; Väestöliiton varapuheenjohtaja 1941 - 1951 ja kotisisartoimikunnan puheenjohtaja. Kotilieden neuvottelukunta 1942 - 1944, 1946 - 1948; Veronmaksajain Keskusliiton valtuuskunta 1945 - 1951; Kalevalaisten Naisten Liiton puheenjohtaja 1947 - 1948; Suomen Kulttuurirahaston hallintoneuvosto 1947 - 1951; Kalevalaseuran työjäsen 1947. Aleksis Kiven Seura; Helsingin yliopiston dosenttiyhdistys; Kirjallisuudentutkijain seura;, Nouseva Suomi; Nuoren Voiman Liitto; Sosialipoliittinen yhdistys; Suomalaisen Kansakoulun Ystävät; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura; Suomalais-ugrilainen seura; Suomen Maantieteellinen seura; Suomen Muinaismuistoyhdistys; Suomen PEN.; Talonpoikaiskulttuurisäätiö; Zontaklubi.

ARVONIMET JA KUNNIANOSOITUKSET. Nuoren Voiman Liiton kultamerkki 1922; Viron Sk. Valk.-R. 3.

TUOTANTO. Katso Elsa Enäjärvi-Haavion teokset ja kirjoitukset: Elsa Enäjärvi-Haavion elämä 1901 - 1951. 1993; Suomen kirjailijat 1917 - 1944. 1981R. Majamaa, Elsa Enäjärvi-Haavion arkiston luettelot, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkisto; E. Mäkelä-Henriksson, Books and articles on folklore by Dr. Elsa Enäjärvi-Haavio // FF Communications no 146, 1954.

JULKISET MUOTOKUVAT JA MUISTOMERKIT. Maalaus: A. Snellman-Kaila. 1952, Väestöliitto

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Kalevi Oksanen, Kokoomuksen valtuutetut Helsingin kaupunginvaltuustossa 1919-2008. Helsingin Kokoomus 2008.

julkaistu 3.3.2009