Alha, Edvard (Eetu) Adiel

Edvard (Eetu) Adiel Alha

Muut nimet:
Ahlman

Syntymäaika:
8.9.1873

Kuolinaika:
10.3.1926

Paikkakunta:
Pihlajavesi, Tampere, Hämeenlinna, Turku

Merkittävimmät toimet:
kaupunginvaltuutettu
päätoimittaja
 

Opettajan uraa suunnitellut Eetu A. Alha päätyi kuitenkin tekemään elämäntyönsä toisen intohimonsa sanomalehtityön parissa. Aamulehden päätoimittajana 1913-1926 toiminut Alha oli myös aktiivinen paikallispoliittiinen vaikuttaja, joka toimi niin Suomalaisen puolueen kuin Kokoomuksen paikallisosaston ja piiriliiton puheenjohtajana sekä kunnanvaltuutettuna. Alha edusti vuosien 1918-1919 valtio- ja hallitusmuoto taisteluissa keskimääräistä maltillisempaa linjaa.

 

Pirkanmaalainen sanomalehtimies Eetu A. Alha syntyi Pihlavedellä kanttori Konstantin Ahlmanin perheeseen 1873. Lapsuutensa Alha vietti Vesilahdella. Perheen taloudelliset resurssit mahdollistivat nuoren Alhan pääsyn opintielle. Hän opiskeli ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseosta 1893 ja siirtyi sen jälkeen kirjoille Helsingin yliopistoon. Alha opiskeli yliopistossa klassisia kieliä ja nuoren miehen suunnitelmissa oli ura opettajana. Valmistuttuaan yliopistosta Alha työskentelikin opetusalalla hoitaen lehtorin toimia sekä Hämeenlinnan lyseossa sekä Turun yhteiskoulussa. Opettajan uran ohella Alha oli kuitenkin toiminut myös sanomalehtimiehenä muun muassa Uuden Suomettaren toimitusharjoittelijana sekä 1905-6 Hämeenlinnassa Hämeen Sanomien päätoimittajana. Lopullisesti sanomalehtiala vei Alhan mennessään, kun hänet 1913 valittiin Aamulehden päätoimittajaksi edellisen päätoimittajan Aukusti Alhovuoren kuoleman jälkeen.

 

Aamulehti oli jo Alhan astuttua päätoimittajan saappaisiin vakiinnuttanut asemansa yhtenä Pirkanmaan johtavista sanomalehdistä. Aamulehti oli suomalaisuusliikkeen äänenkannattaja ja sen johtokunnassa taistelua lehden linjasta kävivät nuor- ja vanhasuomalaiset jäsenet. Vuodesta 1905 lähtien Aamulehden linjaksi vakiintui vanhasuomalaisuus, kun lehtiyhtiön johtokunnasta erosivat nuorsuomalaisen päätoimittajan eron myötä kaikki muutkin nuorsuomalaiset jäsenet. Samoihin aikoihin Suomalainen puolue järjestäytyi myös Hämeessä ja puolueaktiivit päättivät hyväksyä Aamulehden paikalliseksi äänenkannattajaksi sen vastikään tapahtuneen linjanmuutoksen ansiosta. Otettuaan Aamulehden päätoimittajan pestin vastaan Alha sai siis johdettavakseen Suomalaisen puolueen Pirkanmaan pää-äänenkannattajan.

 

Poliittisesti sitoutuneen lehden poliittisesti aktiivinen päätoimittaja

 

Vanhasuomalaisuus ei ollut Alhalle vierasta, sillä hän oli jo aiemmin ollut toimitusharjoittelijana vanhasuomalaisessa Uudessa Suomettaressa ja tunnusti muutoinkin vanhasuomalaiset periaatteet omikseen olihan hän toiminut muun muassa Hämeenlinnan Suomalaisen seuran sekä Turun Suomalaisen Nuijan puheenjohtajana. Alha ei perinyt edeltäjältään päätoimittaja Alhovuorelta ainoastaan Aamulehden toimituksen johtajuutta, vaan myös käytännöllisen puoluetoiminnan johdon Tampereella. Eetu A. Alha oli periaatteessa sitä mieltä, ettei lehtimiehen tullut sekaantua valtiolliseen tai edes kunnalliseen politiikkaan, sillä poliittinen ura sitoi toimittajan kannanottoja. Tästä mielipiteestä huolimatta hän uppoutui nopeasti niin kunnallispolitiikan kuin puoluepolitiikan kiemuroihin. Tultuaan valituksi Aamulehden päätoimittajaksi Alha valittiin myös Suomalaisen puolueen Tampereen järjestön johtoon. Puolueettomuus ei siis päätoimittaja Alhan kohdalla enää tullut kysymykseen. Kotoaan vakaan kristillisen kasvatuksen saaneena Alha hakeutui myös kirkkovaltuustoon ja toimi sen jäsenenä vuodesta 1917 kuolemaansa asti. Alha lähti mukaan myös kunnallispolitiikkaan ja istui kaupunginvaltuustossa 1919, 1923-25.

 

Alhan päätoimittajan kausi osui juuri yhteen Suomen historian myrskyisimpiin aikakausiin. Ensimmäinen maailmasota ja vuoden 1918 tapahtumat asettivat kaikki tapahtuneiden tosiasioiden eteen. Eetu A. Alha joutui Aamulehden päätoimittajana kenties enemmän kuin muut kolleegansa häntä ennen luomaan lehdelle toimitatapoja ja perinteitä, jotka elivät vielä pitkään päätoimittaja Alhan kuolemankin jälkeen. Kuohuvat vuodet 1910-luvun lopussa edellyttivät Alhalta ja Aamulehdeltä kykyä nopeaan kannanmäärittelyyn ja asennoitumista valtakunnan keskeisiin tapahtumiin tilanteiden vaihdellessa äärimmäisyydestä toiseen. Alhalle oli päätoimittajana ominaista kyky nopeisiin ratkaisuihin, jotka hän pystyi tarvittaessa esittämään myös kirjallisena lehtensä palstoilla. Hän olikin sanan varsinaisessa merkityksessä kirjoittava päätoimittaja, jonka artikkelien ja Aatu-nimimerkillä kirjoitettujen pakinoiden määrä oli merkittävän suuri. Eetu A. Alha oli kiivas ja vilkas luonne, joka tarttui asioihin luonteensa mukaisesti. Häntä on kuvailtu hämäläisen itsepintaiseksi, joka piti kiinni kannastaan joskus hyvinkin kärkevin sanankääntein. Alha myös uskoi Aamulehden nousevan maakunnan päälehden asemaan, mikä loppujen lopuksi tapahtuikin.

 

Vuodesta 1913 Suomalaisen puolueen Tampereen paikallisjärjestön johdossa toiminut Alha oli luonnollisesti mukana myös silloin, kun Tampereen kokoomuslaista kansallisseuraa perustettiin 1919. Kansallinen Kokoomuspuolue perustettiin joulukuussa 1918 ja paikallistasollakin kannattajien aktivoitumista toivottiin heti vuoden 1919 alussa, sillä eduskuntavaalit määrättiin toimitettaviksi maaliskuun alussa 1919. Aamulehdessä olikin jo tammikuun 4. päivä ilmoitus, jossa kehotettiin kiireesti ryhtymään eduskuntavaalivalmisteluihin ja puolueen paikallisjärjestöjen perustamiseen jokaiseen kuntaan. Tampereen kansallisseuran perustava kokous pidettiin 15.1.1919 Klassillisessa lyseossa. Kokouksen avasi itseoikeutetusti vanhan paikallisjärjestön puheenjohtaja Alha. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin lehtori Juhani Hämäläinen, mutta jo vuodesta 1920 otti Eetu A. Alha kansallisseuran johtaakseen seuraavaksi viideksi vuodeksi. Alha valittiin samana vuonna myös Kokoomuksen piirijärjestön puheenjohtajaksi. Tätä pestiä hän hoiti seuraavat kaksi vuotta. Piirivaltuustoon hän kuului 1921-25. Alha oli myös presidentinvalitsijamiehenä 1925. Vaikka Alha oli ahkera paikallis- ja piiritason toimija, ei hän koskaan osallistunut puolueen keskusjärjestön johtoon, kuten esimerkiksi puoluevaltuustoon. Kenties päätoimittajan täysipäiväinen työ ja monet paikalliset luottamustoimet, mm. hallituksen jäsenyys Tampereen sanomalehtimiesyhdistyksessä ja Tampereen Suomalaisen klubin varapuheenjohtajuus kaikkien edellä aiemmin mainittujen toimien ohella, veivät kaiken liikenevän ajan.

 

Päätoimittajan poliittinen linja

 

Päätoimittajana Alha toi lehdessä julki niin puolueen, lehden kuin omaa poliittista näkemystään. Poliittisen puolueen äänenkannattajalla on aina kaksijakoinen tehtävä toisaalta lehti toimii tiedonvälittäjänä ajankohtaisista aiheista, mutta toisaalta lehden tulisi myös välittää sen edustaman poliittisen suuntauksen näkökulmia ja agendaa. Alhan periaatteet lehden päätoimittajana ja lehtimiehenä olivat pitkälti yhtenevät niiden periaatteiden kanssa, mitkä oli kirjattu Aamulehden ohjelmaa. Alha muokkasi nämä periaateet vastaamaan käytännön sanomalehtityötä ja elämää. Horjumaton isänmaallisuus ja suomalaiskansallinen aatteellisuus olivat Aamulehden, ja Kokoomuksen, ohjelman kulmakiviä. Nämä periaatteet yhdistyivät Alhassa voimakkaaseen kristillissiveelliseen elämänkatsomukseen, jonka hän oli perinyt kotoaan. Alha toi omat mielipiteensä ja periaatteensä hyvin tinkimättöminä ja persoonallisinakin esille. 1910- ja 1920-lukujen peruskysymyksissä Aamulehti ja Alha olivat monessa suhteessa tinkimättömiä: kielikysymyksessä lehti edusti jyrkkää kantaa ja oli valmis taisteluun sen puolesta, myös lehden raittuskanta oli tinkimätön ja siveellisyyskysymyksissä lehti oli myös ehdoton. Alhan käsitystä toimittajan työstä leimasi hänen opettajavuosiensa ja koulutuksensa perintö, sillä hänen kannanottojansa leimasi usein pedagoginen ote.

 

Journalistina ja päätoimittajana Alha oli tiukka ja voimakas johtaja. Hän ei sallinut pienintäkään poikkeusta niistä journalistisista periaatteista, jotka hän oli toimituksen linjaksi määritellyt. Vahvaa ja värikästä kieltä sai käyttää, mikäli päätoimittaja itse oli jo sellaista kieltä samanlaisen asian yhteydessä viljellyt. Alha katsoi, että päätoimittajan täytyi pystyä seisomaan voimakkaimpienkin kannanottojen ja kielenkäytön takana, joten hän halusi näin jo etukäteen välttyä tilanteelta, jossa joutuisi ottamaan vastuun muiden tekemistä virheistä. Alha katsoi myös olevansa ylin auktoriteetti kaikessa, mikä koski Aamulehden kannanottoja tai lehteä yleensä. Kukaan ei saanut esiintyä lehden nimissä ilman päätoimittajan nimenomaista valtuutusta. Aamulehden kannanottojen voikin siis hyvin pitkälti Alhan aikana katsoa edustaneen myös Alhan henkilökohtaista näkemystä. Niin voimakas hänen vaikutuksensa lehdessä painettuihin kirjoituksiin oli.

 

Alhan päätoimittajakauden keskeisimpiä poliittisia kysymyksiä ja tapahtumia olivat itsenäistyminen, vuoden 1918 tapahtumat sekä valtiomuototaistelu. Itsenäistymisvaiheessa Aamulehti asettui jo varhain itsenäisyysmiesten rinnalle odottamatta Suomalaisen puolueen kannanottoja. Maaliskuussa 1917 Aamulehden usko tulevaisuuteen oli vahva ja päätoimittaja Alha kirjoitti innostuneesti pakinassaan, että ”Nyt näkyvät kaikkien katseet kirkastuvan ja luottamus tulevaisuuteen saa vallan. Me odotamme vapautta, ennen kaikkea vapautta. Kaikki muu seuraa myöhemmin kuin itsestään.” Usko siihen, että Venäjällä tapahtunut vallankumous tulisi johtamaan myös Suomessa toivottuihin uudistuksiin ja itsenäisyyteen oli vahva.

 

Itsenäistymisen tuottama riemu vaihtui nopeasti kansalaissodan kurimukseen. Vaikka Alha oli sotatapahtumien keskipisteessä varsinkin sodan loppuvaiheessa, ei sekään saanut Alhan kristillistä maailmankatsomusta romuttumaan ja hänen lähimmäisen rakkautensa riitti hyväksymään ja ymmärtämään jo syksyllä 1918 toteutetut vankien armahdukset. Pääkirjoituksessa todettiin, että tieto armahduksesta otettiin tyydytyksellä vastaan, vaikka rikosta tulisikin aina seurata rangaistus. Sota jätti kuitenkin syvät arvet ja hallitusmuototaistelun kiivaimmilla hetkillä myös Aamulehdessä asennoiduttiin ”Kiihotusta vastaan laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolesta”. Keskustelu valtiomuodon vahvistamisesta käynnistyi sisällissodan päätyttyä. Tässä taistelussa Kokoomus asettui kannattamaan kevään 1918 tapahtumien järkyttämänä monarkiaa keskustaporvarien ja vasemmiston kannattamaa tasavaltaa vastaan. Valtiomuototaistelussa päätoimittaja Alhan henkilökohtainen näkemys ja lehden linja menivät ristiin ja päätoimittaja joutui lehtensä palstoilla tukemaan Kokoomuksen linjan mukaisesti monarkiaa, vaikka itse olikin tasavallan kannattaja. Valtiomuototaistelun tiimellyksessä Alha peräänkuulutti enemmän toimintaa ja vähemmän rähinää. Hän tunnusti monarkialle teoriassa etusijan, mutta taipui itse enemminkin tasavallan kannalle. Vuonna 1919 käytäessä ensimmäiseen presidentinvaaliin oikeiston lähes itseoikeutettuna ehdokkaana oli kenraali Mannerheim. Aamulehti oli tuolloin kokoomuslaisessa mittakaavassa poikkeuksellisen maltillinen ja piti myös muitakin ehdokkaita kuin Mannerheimia mahdollisina.

 

Eetu A. Alhan päätoimittajakausi Aamulehdessä kesti 13 vuotta. Loppuaikoinaan hän sairastui tuberkuloosiin ja viimeisinä vuosina päätoimittajan kannanottojen määrä väheni. Eetu A. Alha kuoli maaliskuussa 1926 Tampereella 53-vuotiaana.

 

Alha (ent Ahlman) Edvard (Eetu) Adiel S 8.9.1873 Pihlajavesi K 10.3.1926 Tampere. V kanttori Konstantin Sebastian Ahlman ja Charlotta Natalia Norrlin P Olga Reponen 1904- L Aatto Edvard S1906 K 1939 Kuolemanjärven Harjalahdella

 

URA. Hämeenlinnan lyseo ylioppilas 1893, Helsingin yliopisto filosofian kandidaatti 1902, maisteri 1907.

 

lehtori Hämeenlinnan lyseossa, Hämeen Sanomien päätoimittaja 1905-06, Uuden Suomettaren toimitusharjoittelija, lehtori Turun yhteiskoulussa, Aamulehden päätoimittaja 1913-1926

 

presidentin valitsijamies 1925

 

Tampereen kaupunginvaltuuston jäsen 1919, 1923-25; kirkkovaltuusto 1917-26

 

Suomalaisen puolueen Tampereen järjestön puheenjohtaja 1913-1919, Tampereen kansallisseuran puheenjohtaja 1920-25, Kokoomuksen Pohjois-Hämeen piirin puheenjohtaja 1920-22, piirivaltuuston jäsen 1921-25.

 

Tampereen suomalainen klubi varapuheenjohtaja 1916-17, jäsen 1913-26; Tampereen Sanomalehtimiesyhdistyksen hallituksen jäsen

 

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Arajärvi Kirsti, Aamulehden historia I ja II, 1951, 1965; Halme Laila, Härkäpäiset. Pohjois-Hämeen Kokoomus ry 1919-1989, 1989; Halme Laila & Pitkänen Kaarlo, Tampereen parhaaksi: Tampereen Kokoomus ryn toimintaa vv. 1919-1989, 1989; Sinisalo Uuno, Tampereen suomalainen klubi 1891-1931. 40-vuotiskertomus, 1932; Palonen Osmo, Kaksi valtalehteä. Koskesta voimaa projekti, http://www.uta.fi/historia/koskivoimaa/liikkuminen/1900-18/valtalehdet.htm, luettu 21.9.2011; Pirkanmaan journalistit, http://www.pjy.fi/historia.htm, luettu 21.9.2011.

 

Jenni Karimäki

julkaistu 2.1.2012