Tikkanen, Eino Alfred Henrik
Eino Alfred Henrik Tikkanen
Syntymäaika:
15.1.1889
Kuolinaika:
30.3.1953
Paikkakunta:
Kuopio, Helsinki
Merkittävimmät toimet:
puoluesihteeri
toimittaja, puoluesihteeri, runoilija
Maisteri Eino Tikkanen käytti toimittajan titteliä ja oli ennen muuta sitä traagiseen kuolemaansa saakka - mutta myös runoilija ja poliitikkokin. Kokoomuksen puoluesihteerinä hän oli uuden puoluejärjestelyn muotoutuessa itsenäistymisen murroksessa.
Suomettaren perustaja Paavo Tikkanen oli Eino Tikkasen isosetä. Myös Eino Tikkasen pojasta Heikki Tikkasesta tuli Helsingin Sanomien vastaavana päätoimittajana merkittävä journalisti. Muista suvun jäsenistä taiteilija Henrik Tikkanen oli arvostettu piirtäjä Hufvudstadsbladetissa ja Helsingin Sanomissa.
Eino Tikkanen oli papin poika, joka lähti 1913 eli heti maisteriksi valmistuttuaan sukunsa suosimalle uralle nuorsuomalaisten Helsingin Sanomiin. Ludviginkadulla hän nousi nopeasti toimitussihteeriksi. Samoihin aikoihin hän debytoi etenkin luontoa tarkkailevana lyyrikkona. Sittemmin hän julkaisi myös novelleja ja harrasti kiinalaista runoutta.
Itsenäistymisen murroksessa Tikkanen, joka vaikutti tuohon aikaan myös Savolaisen Osakunnan kuraattorina, liittyi monarkisteihin ja jälkiaktivisteihin. Tämä ryhmä siirtyi puolueiden uudelleenjärjestelyssä 1918 Kansalliseen Kokoomukseen.
Oltuaan muutaman kuukauden sen ensimmäisenä puoluesihteerinä hän oli vuoteen 1925 aktivistien Suunnan toimitussihteerinä ja päätoimittajana. Viikkolehden levikki oli pieni, mutta vaikutus tuntuva. Puoluesihteereillä ei tuolloin ollut niin keskeistä asemaa kuin myöhemmin. Tehtävään valittiin usein journalisteja.
Tikkasesta ei kuitenkaan tullut pysyvämmin poliitikkoa, vaikka hän pistäytyi vielä 1930-luvulla Turun kaupunginvaltuustossa. Hän liikkui 1920-luvulla tulenkantajien liepeillä ja johti pari vuotta Schildtin kustantamon suomenkielistä yksikköä, mutta palasi 1927 pysyvästi päivälehdistöön - aluksi kokoomuslaisen Uuden Auran päätoimittajaksi Turkuun.
Uusi Aura oli kukoistanut 1910-luvulla (->) K. N. Rantakarin kaudella. Sittemmin omistajat tulivat varovaisiksi, ja edistysmielinen Turun Sanomat nousi maakunnan ykköslehdeksi. Kustantajan alettua säästää myös päätoimittajan kohdalla Tikkanen siirtyi 1937 Uuteen Suomeen ja tuli pian sen toimitussihteeriksi. Tässä tehtävässä hän toimi kuolemaansa saakka. Hyvän suomen kielen vaalijana hän vaikutti myös oikeakielisyystoimikunnassa.
Pitkälle yöhön jatkunut suurlehden kokoaminen sodan ja säännöstelyn oloissa oli raskasta vanhenevalle miehelle, mutta Eino Tikkanen hoiti tehtävänsä viimeiseksi jääneen työvuoronsa loppuun asti. Aamulla hänet löydettiin pahoin loukkaantuneena pimeän toimituskäytävän portaiden juurelta. Tapaturmasta hän ei enää toipunut. Portaiden luokse asennettiin tämän jälkeen aina palava valo.
Tikkasten tytär Aino-Maija (oikeastaan Kinnunen, professori Aarne Kinnusen puoliso) on merkittävä näyttelijä ja lausuja, joka on myös opettanut Teatterikoulussa ja toiminut taiteilijaprofessorina 1985-90 sekä Kajaanin Sana ja sävel-runoviikon taiteellisena johtajana.
Eino Alfred Henrik Tikkanen S 15.1.1889 Kuopio, K 30.3.1953 Helsinki. V kirkkoherra Alfred Ferdinand Tikkanen ja Adéle Maria Engström (Jalkanen). P Aino Alina Kuningas, PV maanviljelijä Adam Kuningas ja Maria Himmanen. Lapset: Aino-Maija S 1927, näyttelijä, lausuja, taiteilijaprofessori; Heikki S 1930, Helsingin Sanomien päätoimittaja.
URA. Ylioppilas Kuopion lyseosta 1907; filosofian kandidaatti 1912, maisteri 1914.
Helsingin Sanomien toimittaja, toimitussihteeri 1913 - 1916; Ylioppilaslehden päätoimittaja 1914; Kansallisen Kokoomuksen puoluesihteeri 1918 - 1919; Suunnan toimitussihteeri 1919 - , päätoimittaja 1922 - 1925; Holger Schildtin kustannusosakeyhtiön suomalaisen osaston kirjallinen johtaja 1925 - 1927; Uuden Auran päätoimittaja 1927 - 1937; Uuden Suomen toimitussihteeri 1937 - 53.
Turun kaupunginvaltuuston jäsen 1931 - 1937.
Savolaisen Osakunnan kuraattori 1918 - 1919;
Suomalaisen Sanomalehtimiesliiton varapuheenjohtaja 1919; Helsingin Sanomalehtimiesyhdistyksen puheenjohtaja 1922 - 1925.
Kunnianosoitukset: Suomen Valkoisen Ruusun R; Alankomaiden Oranian-Nassaun R.
TUOTANTO. Runokokoelmat: Salomailla : kyläkuvia ja salotunnelmia. 1915; Suven satu. 1917; Kaikki virtaa. 1919; Aamuhuilu : kiinalaista lyriikkaa. 1925; Elonkorjuu. 1941. Novellikokoelmat: Myllymatka ja muita novelleja. 1942. Suomennoksia, pakinoita.
LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Uuden Suomen arkisto, Kansallisarkisto.
J. Vesikansa, Sinivalkoiseen Suomeen : Uuden Suomen ja sen edeltäjien historia I : 1847 - 1939. 1997; Jyrki Vesikansa, Eino Tikkasen henkilökuva. Suomen Kansallisbiografia. SKS Helsinki 1997-.
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Suomen Kansallisbiografiassa.
Jyrki Vesikansa
julkaistu 5.12.2008