Hiidenheimo, Sofia Elisabeth

Sofia Elisabeth Hiidenheimo

Muut nimet:
Tawaststjerna, Tavastähti

Syntymäaika:
19.1.1883

Kuolinaika:
19.12.1950

Paikkakunta:
Vihti, Hämeenlinna

Merkittävimmät toimet:
kansanedustaja
 

köyhäinhoidon tarkastaja, kansanedustaja, kirjailija

Köyhäinhoidon tarkastaja Elli Hiidenheimo oli ensimmäisiä valtion keskushallinnon virkanaisia ja joutui hankkimaan uskottavuutta tiukan asiallisella ja pidättyväisellä käyttäytymisellä. Samanlainen rooli hänellä oli myös Suomalaisen Puolueen ja Kansallisen Kokoomuspuolueen kansanedustajana, mutta sen sijaan hänen kaunokirjallinen tuotantonsa välittää hänestä toisenlaisen, leppoisamman henkilökuvan.

 

Elli Hiidenheimo (aiemmin Tawaststjerna vsta 1906 Tavastähti) aloitti kirjallisen harrastuksen jo lapsena. Hän kirjoitti runoja, kertomuksia, näytelmiä ja novelleja - pääasiassa pöytälaatikkoon, mutta osa myös julkaistiin. Kaunokirjallisen tuotantonsa hän julkaisi paljolti eri salanimillä. Elli Hiidenheimon sosiaalisesti kantaaottavat teokset tuovat esiin huumorintajuisen kirjoittajan, mitä piirrettä hänessä ei ollut virkanaisen roolissaan.

Valtioneuvos Werner Nikolai Tawaststjernan tytär sai aikakaudelle tyypillisen sivistyneistön naisten koulutuksen. Hän suoritti ylioppilastutkinnon Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta 1902 ja seuraavana vuonna kansakoulunopettajan tutkinnon Heinolan seminaarista. Lisäksi hän suoritti Järvenpäässä puutarhanhoidon kurssin 1912 ja kasvitarhan hoidon opettajatutkinnon Sippolan Puutarha- ja maatalouskoulussa 1915. Hän opiskeli yksityisesti maantiedettä Helsingin yliopistossa professori J. E. Rosbergin johdolla ja lastenhoitoa lastenlääkäri Armas Ruotsalaisen johdolla. Selkeää ammatillista tavoitetta opinnoilla ei näytä olleen.

Elli Tavastähti toimi opettajana oman koulunsa valmistavilla luokilla 1905 ja 1906 ja Suomen Opiskelevan Nuorison Raittiusliiton sihteerinä kahteen kertaan 1907–1908 ja 1916–1917. Jälkimmäisellä kaudella hän toimitti liiton Pohjantähti-lehteä. Hän oli liiton keskustoimikunnan jäsen 1908–1922. Raittiustyö oli tuolloin naisjärjestöjen ja naiskansanedustajien ohjelmassa vahvasti mukana.

Itsenäisyyden ajan alussa sosiaalilainsäädäntöä ja sosiaalihuoltoa kehitettiin pitkän tauon jälkeen. Tällöin Elli Tavastähdestä tuli ensimmäinen sosiaalihallituksen ja sittemmin sosiaaliministeriön naispuolinen köyhäinhoidon ensin naispuolinen apulaistarkastaja ja sitten apulaistarkastaja. Hänen aikanaan luotiin maahan sosiaalihuollon organisaatio. Hän osallistui virassaan ja luottamustehtävissään sosiaalityöntekijöiden koulutuksen kehittämiseen sekä asiakaskunnan inhimillisen kohtelun edistämiseen. Hän edisti sosiaalityössä toimivien naisten mm. kunnallisten laitosten johtajien koulutusta ja pätevyysvaatimusten määrittelemistä. Hänen kirjoittamansa Köyhäinhoidon käsikirja vuodelta 1924 oli uraauurtava ja kului kahtena painoksena alan ammattilaisten käsissä.

Elli Tavastähti oli aktiivinen Kansallisen Kokoomuspuolueen jäsen sekä kansanedustaja 1917 – 1921 ja 1924 - 1926. Eduskuntaan hänet valittiin Hämeen läänin pohjoista vaalipiiristä. Hänen ehdokkuudestaan puhuttiin vielä 1933 porilaisten kokoomuslaisten piirissä, mutta (->) Kyllikki Pohjala voitti puolueen sisäisen kilvan. Hänen taustajärjestönään oli Kansallisen Kokoomuspuolueen Naisvaliokunta, jonka puheenjohtajana hän oli neljännesvuosisadan 1924 - 1949. Valtiopäivillä hän oli kiinnostunut erityisesti sosiaalisista kysymyksistä, kuten köyhäin- ja sairaanhoidosta sekä lastensuojelusta. Hän vastusti köyhäinhoitolain käsittelyssä sitä, että lastensuojelulautakunnat pantiin köyhäinhoitolautakuntien alaisiksi. Hän kannatti kuntien huoltovastuuta alle 17-vuotiaista varattomista ja huoltajaa vailla olevista lapsista. Hänen kantansa kuitenkin hävisi molemmissa tapauksissa.

Vuonna 1918 Elli Tavastähti asettui lasten puolelle torpparilain ns. punakaartilaispykälän kohdalla eikä halunnut, että isien teot kostettaisiin viattomille lapsille. Hän kuitenkin vastusti seuraava vuonna punakaartilaisten armahduslakia ja asettui näin puolueen muiden kansanedustajien kanssa samalla kannalle.

Kansanedustajana Elli Tavastähti oli toimitus-, sivistys-, tarkastus- ja talousvaliokuntien jäsen. Naisasia oli selvästi taustalla, erityisesti presidentin valitsijamiesvaaleissa. Silloin puolueen ehdokkaan P.E. Svinhufvudin valinta oli tärkeintä. Naisten asema ja naisasia eivät ollut kovin vahva kokoomuspuolueessa. Muutamien uranuurtajien kuten (->) Tekla Hultinin, Hedvig Gebhardin ja (->) Elli Hiidenheimon toiminta ja läsnäolo puolueen eduskuntaryhmässä oli merkittävää erityisesti siltä kannalta, että naisten poliittiseen osallistumiseen totuttiin ja puolueelle houkuteltiin naisäänestäjiä. Lisäksi Hiidenheimon asiantuntemus sosiaalikysymyksissä oli hyödyksi koko puolueelle.

Solmittuaan 1929 avioliiton kansanedustaja, maanviljelijä Artturi Hiidenheimon kanssa Elli Hiidenheimo luopui ansiotyöstä ja valtakunnallisesta politiikasta. Hän toimi Vihdin Oravalan emäntänä, ja hänestä tuli merkittävä paikallinen sosiaali- ja kulttuurielämän vaikuttaja. Hän jatkoi työtään yhteiskunnan vähäosaisten elämän helpottamiseksi huoltolautakunnan varapuheenjohtajana. Hän toimi ansiotyön ohessa lähes koko 1920-luvun Mannerheimin Lastensuojeluliitossa sen liittoneuvoston jäsenenä ja sen työvaliokunnan jäsenenä 1921–1938. Vuosina 1939–1950 hän oli työvaliokunnan (vuodesta 1950 keskushallitus) varapuheenjohtajana Arvo Ylpön toimiessa puheenjohtajana. Vihdissä hän toimi liiton paikallisosaston puheenjohtajana vuodesta 1931 lähtien. Toisen maailmansodan aikana hän osallistui Lotta Svärd -järjestön toimintaan.

Elli Hiidenheimo kuului marsalkka Gustaf Mannerheimin luottohenkilöihin. Mannerheim kutsui tämän laaja-alaisesti sivistyneen kulttuuripersoonan usein lounaille ja teekutsuille seurustelemaan kotimaisten ja ulkomaisten vieraiden kanssa.

Julkisuudessa Elli Hiidenheimo oli asiallinen ja pidättyväinen, mutta yksityiselämässä ja varsinkin lapsia kohtaan hän oli ystävällinen. Hän piti muun muassa Vihdissä Mummon koulua miehensä lapsenlapsille.

 

Sofia Elisabet Tawaststjerna vsta 1906 Tavastähti vsta 1929 Hiidenheimo, Elli S 19.1.1883 Hämeenlinna, K 19.12.1950 Vihti. V filosofian tohtori, valtioneuvos Werner Nikolai Tawaststjerna ja Hilma Elisabeth Pesonius. P 1929 - Maalaiskuntien Liiton puheenjohtaja, kansanedustaja Arthur (Artturi) Fredrik Hiidenheimo (aiemmin Törnström) S 1877, K 1956, PV maanviljelijä Sven Israel Törnström ja Karolina Kristina Tolpo.

URA. Ylioppilas Helsingin Suomalaisesta yhteiskoulusta 1902; kansakoulunopettaja Heinolan seminaarista 1903; kasvitarhanhoidon opettaja Sippolan Puutarha- ja Maatalouskoulusta 1915.

Tuntiopettaja Helsingin Suomalaisen yhteiskoulun valmistavassa koulussa 1905 - 1906; Suomen opiskelevan nuorison raittiusliiton sihteeri 1907 - 1908, 1916 - 1917; sosiaalihallituksen/sosiaaliministeriön köyhäinhoidon apulaistarkastaja, tarkastaja 1918 - 1929; Vihdin Oravalan emäntä 1929 - 1942.

Suomen Punaisen Ristin toimittaja 1927 - 1929; Suomen Naisen päätoimittaja.

Suomalaisen Puolueen / Kansallisen Kokoomuspuolueen kansanedustaja (Hämeen läänin pohjoinen vaalipiiri) 1917 - 1921, 1924 – 1926, eduskuntaryhmän sihteeri 1919-21, 1924-26; Kansallisen Kokoomuksen puoluevaltuuston varajäsen 1932-33, jäsen 1934-50; Kansallisen Kokoomuspuolueen puoluehallituksen työvaliokunnan jäsen 1943-49; Kansallisen Kokoomuspuolueen Naistenliiton puheenjohtaja 1924 - 1949; Vihdin huoltolautakunnan varapuheenjohtaja 1940 - 1948.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton hallituksen jäsen 1928 - 1938, varapuheenjohtaja 1939 - 1949, liittoneuvoston varapuheenjohtaja 1949 - 1950. Vihdin osaston puheenjohtaja 1931–1950.

TUOTANTO. Kymmenen käskyä mielisairasten hoitajille yksityiskodeissa, 1921; Köyhäinhoidon käsikirja, 1924; Lapsen päivä: runo. 1925; Lapsi huutaa eli lastenhoitajaa tarvitaan. 1925 (näytelmä, käsikirjoitus myös ruotsiksi); Köyhäinhoidon käsikirja. 1926; Kertomus Vihdin kunnan köyhäinhoidosta (1738 - 1865). 1939; nimellä Anni Sorainen: Merenneito. 1915; nimellä E. Hämeenlinna: Viidenkymmenen villitys. 1925 (näytelmä).

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Yksityiskokoelma, Arno Forsiuksen hallussa, Lahti; L. Halme, Kokoomuksen Naisten liiton historia / käsikirjoitus, Tampere.

Elli Hiidenheimo 60-vuotias // Suomen Nainen 1 - 2/1943; A. Forsius, Artturi Hiidenheimo 1877 - 1956 : elämää Vihdin Oravalassa, työtä yhteiskunnan hyväksi. 2002; P. Haatanen, K. Suonoja, Suuriruhtinaskunnasta hyvinvointivaltioon: sosiaali- ja terveysministeriö 75 vuotta. 1992; A. Korppi-Tommola, Terve lapsi - kansan huomen : Mannerheimin Lastensuojeluliitto yhteiskunnan rakentajana 1920 - 1990. 1990; V. Vares, A. Uino, Suomalainen kansallinen kokoomus 2. Kansallisen kokoomuspuolueen historia 1929–1944, 2007; Aura Korppi-Tommola, Elli Hiidenheimon henkilökuva. Suomen Kansallisbiografia, SKS Helsinki 1997-.

http://.saunalahti.fi/arnoldus/ehiidenh.html luettu 23.10.2008.

Artikkeli perustuu Suomen Kansallisbiografiassa julkaistuun henkilökuvaan.

JULKISET MUOTOKUVAT JA MUISTOMERKIT. Maalaukset: H. Tigerstedt. 1949, Kokoomuksen naisten liitto.

ELLI HIIDENHEIMON MUKAAN NIMETTY. Rahasto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto 1951; Elli ja Artturi Hiidenheimon säätiö, Vihti 1955.

Aura Korppi-Tommola

julkaistu 5.12.2008