Railo, Eino

Eino (T) Railo

Syntymäaika:
1884

Kuolinaika:
1948

Paikkakunta:
Helsinki

Merkittävimmät toimet:
kaupunginvaltuutettu

 

Vanha kokoomuslainen ystävä, kirjailija Eino Railo sähkötti merkkipäivän johdosta J. K. Paasikivelle: "Suuren isänmaallisen kutsumuksen täyttäjälle olkoon Sallimus suopea." Hän kirjasi myös päiväkirjaansa: "Mikä meidät perisi, jos häntä ei olisi? Luultavasti tuho." Tämä ei estänyt kirjoittajaa päiväkirjassaan joskus kärkevästikin arvostelemaan ystäväänsä mainiten Paasikiven syyllistyneen liian pitkälle menevään myöntyvyyteen.

Sanomalehdet tiesivät kertoa, että Paasikiven 50-vuotisonnitte­lijoiden joukossa oli myös kustannusosakeyhtiö Kirjan toimitus­johtaja Eino Railo. Kasvavaa suomenkielistä lukuharrastusta tyy­dyttämään oli vuonna 1911 perustettu kustannusosakeyhtiö Kirja, jonka perustajajäseniä Paasikivikin oli. Yhtiön johdossa oli kirjailija Eino Railo, joka tultuaan ylioppilaaksi oli tehnyt jalkaisin matkan Aunukseen ja Vienan Karjalaan, josta hän sai tulevien vuosiensa kirjalliseen tuotantoon voimakkaasti kansal­lisen sisällön. Railo tuli 1914 Kirjan toimitusjohtajaksi. Kun Uusi Suomi vuonna 1919 perustettiin, Railo tuli sen johtokun­taan. WSOY osti Kirjan osakkeet vuonna 1931.

Railo oli pitkään ensin lehtimiehenä. Kirja-kauden jälkeen Railo oli WSOY:n palveluksessa vuoteen 1937 ja Uuden Suomen toimittajana vuoteen 1939 ja samassa tehtävässä Kauppalehdessä vuodesta 1941. Uuden Suomen kulttuuriosastolle Railo tuli pääkriitikoksi Kaarlo Mar­jasen seuraajaksi. US:n johtokunnan varajäseneksi valit­tu Koskenniemi oli tuolloin varoitellut etukäteen Eino Suolahtea Railosta neuvoen, ettei tälle tullut ainakaan antaa liian suuria valtuuk­sia.

Kokeneena all round-journalistina Railo ilmoitti voivansa kir­joitella myös muista aihepiireistä. Poliittisesti hän kertoi olevansa päätoimittaja S. J. Pentin kanssa "täsmälleen samalla", siis selvästi oi­keistolaisella linjalla. Railolta ei puuttunut itseluottamusta, näkemystä eikä halua ohjata kulttuuritoimitusta ja maan kulttuurielämääkin. Kuitenkin jo syksyllä 1937 Koskenniemi katsoi, että Railosta oli tullut Uudelle Suomelle "surun lapsi". "Teimme tyhmyyden", johtokunnan varajäsen Koskimies valitteli Railon kiinnittämistä. Vuonna 1939 Railo joutui eroamaan paikaltaan.

Tutkijana Railo muistetaan kuriositeetiksi jääneestä teoksesta Yleinen kirjallisuuden historia I-VI (1933-1937), jossa hän omaperäisesti taksoittaa maailmankirjallisuutta puritaanisen kristillismoraalisen näkemyksen pohjalta, ja väitöskirjastaan Haamulinna (1925), joka käsittelee 1700-luvun kauhuromantikkoja. Railo kirjoitti myös useita romaaneja.

Railo oli valtuustossa kaksi kautta 1926-1930. Jo 1926-1927 Railo oli työnvälityslautakunnan jäsen ja 1929-1935 suomenkielisten kansakoulujen johtokunnan jäsen

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Kalevi Oksanen, Kokoomuksen valtuutetut Helsingin kaupunginvaltuustossa 1919-2008. Helsingin Kokoomus 2008.

julkaistu 11.3.2009