Ahmavaara, Pekka

Pekka Ahmavaara

Muut nimet:
Aulin

Syntymäaika:
28.10.1862

Kuolinaika:
26.12.1929

Paikkakunta:
Ylitornio, Oulu

Merkittävimmät toimet:
kansanedustaja
 

talonpoikaissäädyn puhemies, kansanedustaja, pankinjohtaja, kunnallisneuvos

Pekka Ahmavaara oli talonpoikaissäädyn edustajana vuoden 1894 valtiopäiviltä eteenpäin ja edelleen kansanedustajana yli kaksi vuosikymmentä. Hänen uransa johtoajatuksena olivat perustuslaillisuus ja Pohjois-Pohjanmaan etu

 

Ylitorniossa syntynyt Pekka Ahmavaara, tuolloin Aulin, muutti 1884 Iihin, missä hän toimi liikemiehenä. Hän oli ollut Torniossa ja Oulussa värjärin opissa ja työskenteli tässä ammatissa Iissä. Hän perusti 1899 kunnan alueelle Tikkasen höyrysahan, jonka hän vuokrasi pois 1908 ja myi 1914. Hän sai Iissä monia luottamustoimia muun muassa kunnallislautakunnan esimiehenä, kuntakokousten puheenjohtajana ja maanviljelysrahaston hoitajana. Tämä aktiivinen toiminta lisäsi hänen mainettaan, ja niin hänet valittiin talonpoikaissäädyn edustajaksi vuoden 1894 valtiopäiville Kemin tuomiokunnasta. Tämän jälkeen Aulin oli edustajana kaikilla lopuilla säätyvaltiopäivillä.

Aulin ajoi säätyvaltiopäivillä yleistä oppivelvollisuutta ja köyhän kansan aseman parantamista. Hän oli myös maakuntansa mies ajaen Pohjois-Pohjanmaan etua. Jo varhain hän kannatti yleistä äänioikeutta ja näki sen aseena taistelussa Suomen oikeuksien puolesta Venäjän taholta uhkaavaa vaaraa vastaan. Kun venäläistämistoimet olivat kiivaimmillaan 1900-luvun alussa, Aulin lukeutui aktiivisen vastarinnan kannattajiin. Hän levitti kiellettyä Vapaita lehtisiä -julkaisua kotiseudullaan sekä järjesti asevelvollisuuslakkoa. Tämän seurauksena hänet karkotettiin maasta 1903, jolloin hän siirtyi Ruotsiin. Olojen tasaannuttua Aulin saattoi palata maahan keväällä 1905, ja hänet otettiin Iissä vastaan riemusaatossa. Vuoden 1905 valtiopäivien vaalit oli jo suoritettu, mutta kun eteläkarjalaisen Rannan tuomiokunnan edustaja Vilho Penttilä kuoli istunnon aikana, Aulin pyydettiin hänen tilalleen. Hänet valittiin jälleen Kemin vaalipiiristä vuoden 1905/1906 valtiopäiville, joilla hän oli talonpoikaissäädyn puhemies.

Valtiopäiväuudistuksen jälkeen perustetussa eduskunnassa Ahmavaaraksi sukunimensä 1906 suomentanut Aulin oli kansanedustaja kaikilla valtiopäivillä 1907 - 1918 lukuun ottamatta vuoden 1917 ensimmäisiä valtiopäiviä. Hän oli Nuorsuomalaisen Puolueen huomattavimpia edustajia. Ahmavaara istui suuressa valiokunnassa kaikilla ja valtiovarainvaliokunnassakin kolmilla valtiopäivillä. Ahmavaara oli edelleen jyrkän perustuslaillinen, mikä näkyi muun muassa vuoden 1909 sotilasmiljoonakeskusteluissa. Kahta vuotta aiemmin oli eduskunnassa käsitelty prokuraattori Julius Grotenfeltin kertomusta vuosien 1899 - 1905 toiminnasta. Ahmavaara syytti murhattua prokuraattoria Eliel Soisalon-Soinista rikoksesta Suomen kansaa kohtaan, koska hänen mukaansa tämä oli maan vihollisten kanssa suunnitellut Suomen asemaa heikentäviä toimia. Samaan syyttelyyn yhtyivät monet muutkin edustajat.

Ahmavaara harrasti myös painia. Väinö Tanner on muistellut, kuinka oli nähnyt Ahmavaaran ottelevan Juha Robert Wuolijoen kanssa ja voittanut tämän. Tällöin Sulo Wuolijoki, Juhon veli, esitti että hän ottelisi Ahmavaaran kanssa. Ahmavaara vältteli ottelua ja sanoi, että hänen vatsaansa koski, mutta suostui lopulta otteluun. Viitisenkymmentä kansanedustajaa oli ollut katsomassa ottelua ja moni pelkäsi, että luita murtuu, kun isot miehet heittelevät toisiaan niin että tanner tömisi. Ahmavaara lopulta hävisi Wuolijoelle.

Ahmavaara muutti 1918 Iistä Ouluun Suomen Maatalous-Osakepankin konttorinjohtajaksi. Samana vuonna hän oli valtiopäivien toisena varapuhemiehenä. Sisällissodan jälkeen toukokuussa 1918 kokoontuneiden valtiopäivien istunnossa Ahmavaara tuki senaatille annettavaa valtuuslakia, jonka perusteella senaatti sai rajoittaa kokoontumis-, paino- ja muita oikeuksia poikkeuksellisissa oloissa. Hän sanoi, ettei voinut ymmärtää sellaisia kainosieluja, jotka eivät olleet oppineet mitään sisällissodasta. Ahmavaara siirtyi hajonneesta Nuorsuomalaisesta Puolueesta Kansalliseen Kokoomukseen 1918, ja hän tuki myös Hessenin prinssin Friedrich Karlin valintaa Suomen kuninkaaksi. Ahmavaara oli kokoomuksen ehdokkaana myöhemmissäkin vaaleissa, mutta ei enää tullut valituksi kansanedustajaksi.

 

Pekka Aulin vsta 1906 Ahmavaara S 28.10.1862 Ylitornio, K 26.12.1929 Oulu. V talollinen David Mäkitalo (Ahma) ja Justina Hirstiö. P1 1885 - Anna Maria Mustonen K 1898; P2 1899 - kansakoulunopettaja Maria Karoliina Komulainen K 1920, P2 V laivuri Heikki Komulainen ja Liisa Rahikainen; P3 1923 - Anna Brigitta Leiviskä (entinen Kulovaara), P3 V seppä Juho Leiviskä ja Maria Johanna Kujala. Lapset: Kaarlo Arvi Eliel S 1886, kihlakunnantuomari, oikeusministeri, kansanedustaja, laamanni; Valto Arpa Johannes S 1888; Saimi Naima S 1890; Aino Maria S 1893, K 1900; Helmi Heleena S 1894, K 1899.

URA. Virkatalon vuokraaja, värjäri, kauppias, puutavaraliikkeen harjoittaja Iissä 1884 - 1918; Suomen Maatalous-Osuuspankin Oulun konttorin johtaja 1919 - .

Talonpoikaissäädyn edustaja valtiopäivillä 1894 - 1906, puhemies 1905 - 1906; Nuorsuomalaisen Puolueen kansanedustaja (Oulun läänin pohjoinen vaalipiiri) 1906 - 1914, 1917 II - 1918, Kansallisen Kokoomuksen 1918; eduskunnan toinen varapuhemies 1918; Kansallisen Kokoomuspuolueen väliaikaisen puoluehallinnon jäsen 1918, puoluevaltuuston varajäsen 1926-28, jäsen 1929.

ARVONIMET JA KUNNIANOSOITUKSET. Kunnallisneuvos 1919.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. J. Hanski, Pekka Ahmavaaran henkilökuva. Suomen Kansallisbiografia, SKS Helsinki 1997-. H. Honka-Halila, Suomen eduskunta 100 vuotta 6: Eduskunta sosiaalisena työyhteisönä; V. Hytönen, Talonpoikaissäädyn historia Suomen valtiopäivillä 1809 - 1906 I - II. 1923 - 1926; S. Lindman, Suomen kansanedustuslaitoksen historia 6: Eduskunnan aseman muuttuminen 1917 - 1919. 1968; R. Rytkönen, Suur-Iin historia 1870 - 1925. 1989; Suomen kansanedustuslaitoksen historia 5. 1958: U. Tuominen, Autonomian ajan yksikamarinen eduskunta 1907 - 1916; U. Tuominen, Suomen kansanedustuslaitoksen historia 3 : Säätyedustuslaitos 1880-luvun alusta vuoteen 1906. 1964; Jari Hanski, Pekka Ahmavaaran henkilökuva, Suomen Kansallisbiografia, SKS Helsinki 1997-.

Artikkeli on aikaisemmin julkaistu Suomen Kansallisbiografiassa.

PEKKA AHMAVAARAN MUKAAN NIMETTY. Postimerkki Suomen Punaisen Ristin sarjassa 1956.

Jari Hanski

julkaistu 12.12.2008