Mäki-Hakola, Pertti

Pentti Matti Mäki-Hakola

Syntymäaika:
11.01.1929

Paikkakunta:
Nurmo

Merkittävimmät toimet:
kansanedustaja
kunnanvaltuutettu

Pentti Mäki-Hakolaa  kuvataan kansanedustajaksi, jolla on asiasta kuin asiasta aina mielipide. Vanha jäärä kuuntelee tarkkaan pohjalaisen kenttänsä ääntä. Sen jälkeen hän kertoo, mitä mieltä hän itse on asiasta. Yleensä kenttäväki uskoo. Mielipiteensä Mäki-Hakola ilmoittaa säännöllisissä lehtikolumneissaan. Ahkera kirjoittaminen on kirkastanut hänen poliittisen linjansa: "Vaikka mut unesta herätettäisiin, pystyn aina sanomaan oman kantani. Ja se on aina linjassa." Mäki-Hakola pitää tärkeimpänä muutoksena 29-vuotisen uransa aikana sitä, että Suomen ulkopoliittinen paitsio on loppunut. 
HS 9.2.1995 Katri Peltola

Diplomi-insinööri Pentti Mäki-Hakolan rakettimainen nousu kansanedustajaksi 1966 oli ainutkertainen. Politiikan ulkopuolelta hänet oli valittu vuotta aikaisemmin valtuustoon ja heti dramaattisesti valtuuston puheenjohtajaksi. Lähtökohdat vuoden 1966 vaaleihin eivät olleet parhaat mahdolliset. Reino Ala-Kulju Seinäjoelta oli istuva kansanedustaja, samoin kuin Niilo Kosola Lapualta. Molempien kannatus oli maakunnassa ja myös Nurmossa vankka. Tähän maaperään oli tuntemattoman ja poliittisesti kokemattoman miehen ruvettava kiilaa lyömään. Kävihän se maanmittarilta.

Mäki-Hakolan tukiryhmä muodostui jo kunnallisvaaleissa liike- ja elinkeinoelämän edustajista. Keskeisenä vaikuttajana oli Nurmon Säästöpankin silloinen johtaja Olavi Mäenpää, jolla oli erinomaiset suhteet omaan pitäjään, mutta ennen kaikkea synnyinpitäjäänsä Seinäjokeen. Tukiryhmän ytimen muodostivat lisäksi korjaamopäällikkö Erkki Aalto, isännöitsijä Niilo Kuustie, metsäteknikko Urho Orava, rehtori Kustaa Rasku,  Arvi Kimpimäki sekä seinäjokiset Maakuntapainon omistajat Esko ja Hannu Nikula sekä edustaja Pentti Maunula. Arvi Kimpimäki, jolla oli poliittisia kanavia, oli Mäki-Hakolan vaalipäällikkö.

Vaalikampanja oli poikkeuksellinen ja huomiota herättävä. Säästöpankista otettiin laina takaajina kymmenkunta nurmolaista. Mäki-Hakola sai vaalinumerokseen 11. Numerosta syntyi erittäin iskevä ja koko Mäki-Hakolan poliittista karriääriä ilmentävä slogan "suora kurssi-suorat numerot", Totena kerrotaan:

Seinäjoen seurahuoneelta poistui asiakas ja purki paineitaan hotellin nurkalla. Poliisi sattui paikalle, paheksui tapahtunutta ja kysyi: "Selviääkö isäntä yksin kotiin?" Asiakas ryhdistäytyi ja ristiaskelin edetessään tokaisi: ”suora kurssi- suorat numerot”.

Vaalikoneistolla oli käytössään pienlentokone, jonka sinivalkoisessa nauhassa luki ”Mäki-Hakola eduskuntaan”. Kansa katsoi kummeksuen taivaalle luullen Kauhavan juhannusjuhlia mainostettavan jo talvella. Teksti ei kauas näkynyt, mutta puskaradio pauhasi, että se on Mäki-Hakolan vaalimainos.

Nikulan veljesten Maakuntapainossa painettiin vaalilehti "Maakuntasanomat". Seinäjokisille se oli ilmaisjakelulehtenä entuudestaan tuttu. Lehtiä painettiin tuhansia kappaleita ja jaettiin ovelta ovelle tukiryhmien toimesta. Kahden vuosikymmenen aikana lehti tuli tutuksi eduskunta- ja valitsijamiesvaalien alla. 

Harvoin, jos koskaan vaalityö on ollut niin innostavaa kuin vuoden 1966 vaaleissa. Vaivannäkö palkittiin runsaalla äänivyöryllä ja edustajapaikalla. Mäki-Hakolan valinta aiheutti Ala-Kuljun edustajatyön lopun.

Vuoden 1970 vaalit oli menestys Mäki-Hakolalle ja Kokoomukselle. Vaaleissa Vennamo saavutti jättimenestyksen. Osittain näistä, osittain muista syistä presidentti Kekkonen hajotti eduskunnan.

Ennen 1972 hajotusvaaleja tukiryhmässä tapahtui muutoksia. Vetovastuu siirtyi kansallisseuran hallitukselle ja vaalipäälliköksi tuli Kustaa Rasku, joka hoiti Mäki-Hakolan vaalipäällikkyyttä viimeisiin eduskuntavaaleihin 1991 saakka.

Heti hajotusvaalien jälkeen poliittinen tilanne alkoi kiristyä. Presidentti Kekkonen ilmoitti 18.4.1972, että hän on valmis jatkamaan, mikäli kansan enemmistö sitä tahtoo, mutta ei suostu enää vaaleihin, vaikka maassa elettiin normaalia rauhan aikaa. Alettiin puuhata surullisenkuuluisaa poikkeuslakia, jolla presidentin toimikautta jatkettiin neljällä vuodella. Kokoomus ensin kieltäytyi hyväksymästä jatkoaikaa, mutta taipui kovan painostuksen alla.

Lopulta laki hyväksyttiin eduskunnassa 17.1.1973 äänin 170-28. Mäki-Hakola äänesti vastaan ja sai puolueen johdon vihat päälleen yli kymmeneksi vuodeksi.

Puolueen hajoaminen oli veitsen terällä. Samana iltana, kun laki hyväksyttiin, Mäki-Hakola soitti eduskunnasta vaalipäällikkö Kustaa Raskulle ja kertoi professori Kullervo Rainion eroavan puolueesta ja joidenkin muiden, kuten Ilaskiven, harkitsevan asiaa. Tuure Junnila oli ilmoittanut pysyvänsä puolueessa ellei tule erotetuksi. Tilanne oli niin tulehtunut, että Mäki-Hakola ilmoitti harkitsevansa eroa. Rasku kehotti häntä miettimään yön yli, Seuraavana päivänä hän soitti ja sanoi pysyvänsä ryhmässä ellei tule erotetuksi.

Kokoomuksen nuoret, ns remonttimiehet suorastaan toivoivat, että junnilalaiset ja mäkihakolaliset olisivat puolueesta lähteneet. He käyttivät sanontaa  ”on ajettava niin lujaa, että sonta räpäjää”.Se tarkoitti menemistä vasemmalle niin, että hirvitti.

Professori Kullervo Rainio oli juhlapuhujana hajotusvaalien alla Nurmon vaalijuhlassa. Tilaisuuden jälkeen keskustelun ytimenä oli huoli isänmaan tilasta. Rainiolla oli näkemys, että puoluejohdolta oli viety aseet taistelussa kommunisteja vastaan. Jälkikäteen keskusteluja arvioiden Rainiolla oli jo silloin ajatus uuden puolueen perustamisesta, jonka hän poikkeuslakiäänestyksen jälkeen toteuttikin yhdessä RKP:n Georg C. Ehrnroothin kanssa. Mielellään he olisivat nähneet mukana Mäki-Hakolan ja Ilaskiven, jolloin kokoomus olisi saanut tuntuvan vuodon oikeaan kylkeensä. Onneksi näin ei tapahtunut.

Toinen raju törmäys puoluejohdon kanssa tapahtui vielä vuosikymmenen lopulla liittyen sekin epänormaaleihin presidentin vaaleihin. Presidentti Kekkosen taakse muodostettiin hyvissä ajoin ennen vuoden 1978 vaaleja kaikkien suurten puolueiden koalitio. Vaaliliittoa ei uskallettu solmia, koska kokoomus ja kommunistit olisivat olleet saman sateenvarjon alla. Mäki-Hakola ei asettunut Kekkosen valitsijamiesehdokkaaksi. Hänen ja monen muun mielestä kokoomuksen suurimpana oppositiopuolueena olisi tullut asettaa oma presidenttiehdokas. Vaaleissa kokoomuksen kannatus romahti ja hallituksen avaimet olivat ja pysyivät jo sairaan presidentin ja hänen hovinsa käsissä. Uskollisimmat lakeijat ehdottivat Kekkoselle vielä tämän jälkeenkin jatkoaikaa.

Jännite puoluejohdon ja Mäki-Hakolan välillä näkyi vielä vuoden 1979 eduskuntavaalien alla. Nurmon Kansallisseuran 60-vuotisjuhlassa puheenjohtaja Ilkka Suominen oli niin varautunut, että olisi halunnut pitää puheensa vasta Mäki-Hakolan puheen jälkeen. Järjestäjät pitivät painetusta ohjelmasta kiinni ja juhlat sujuivat lopulta porvarillisen sivistyneesti.

Äänestäjät seisoivat tukevasti edustajansa takana. Vaasa-lehden entinen päätoimittaja Ilmari Laukkonen kirjoitti vuonna 1981 ilmestyneen Mäki-Hakolan Hiivistelemättä-kirjan esipuheessa: ”Lähinnä puolueen virallista linjaa lähellä olevien taholta lähetettiin Vaasa-lehden julkaistavaksi usein sapekkaitakin kirjoituksia, joihin Mäki-Hakola ei yleensä vastannut, mutta kannattajat sen tekivät. Niin uskollista tukimiesverkkoa kuin Mäki- Hakolalla oli, saa hakea”.

Kokoomuksen puoluekokouksen edellä 2.6.1979 Mäki-Hakola peilaa yhteiskuntaa Lakeuksien Lukko- näytelmän, Ilkka- oopperan ja Viimeiset Kiusaukset oopperan valossa: "Henkinen liike nousee, kun aika on siihen kypsä. Aate etenee, kun kansa sen hyväksyy. Vapauden vaatimus kasvaa uusien ajatusten myötä. Taitajat tuntoja ensin tulkitsevat". 

Mäki-Hakola oli aikansa tuntojen tulkki. Hänen toimintalinjansa peruspilarit olivat länsimainen demokratia, kristilliselle pohjalle perustuva henkinen perinne, omistusoikeus ja yrittäjyys.

Presidentin vaihdoksen myötä ilmapiiri vapautui. Alkoi kokoomuksenkin eheytymisen aika. Vuoden 1987 voitollisten vaalien jälkeen miespolven kestänyt oppositiotaival päättyi ja muodostettiin Harri Holkerin sinipunahallitus.

Monet, kuten Ilmari Laukkonen epäilivät Mäki-Hakolan oppositiopolitiikan jatkuvan, vaikka kokoomus oli nyt hallituksessa. Väärässä olivat epäilijät. Hallitus sai hänestä vankan tukijan. Tunnustus tuli korkeimmalta mahdolliselta taholta, kun pääministeri Harri Holkeri saapui vuonna 1989 onnittelemaan luottomiestään tämän 60-vuotispäivänä. 

Jonkinlaisena anteeksipyyntönä remonttimiesten taholta voidaan pitää myös ministeri Ilkka Kanervan vierailua juhlapuhujana Mäki-Hakolan viimeisessä vaalijuhlassa vuonna 1991. Ympyrä oli sulkeutunut.

Mäki-Hakolan inhimillisesti katsoen liian aikainen kuolema 20.9.1996 kosketti. Siunaustilaisuudessa piispa Laulaja luonnehti hänen luonnettaan ja työtään Lakeutta halkovaan valtatiehen: ”Tie on tuttu ja turvallinen, tietää mistä se alkaa ja näkee, mihin se vie”. Arkisesti siis” suora kurssi ja suorat numerot” loppuun saakka. Nurmon ja maakunnan miehistä muodostettu seppelkuja symboloi myös tuota tietä. Hautajaistilaisuudessa puhui myös Harri Holkeri pitkäaikaisen eduskuntaveljensä ja ystävänsä muistolle.

Mäki-Hakolan poika Pertti toimi myös kokoomuksen kansanedustajana Vaasan vaalipiiristä 04.03.1999 - 18.03.2003.

Mäki-Hakola, Pentti Matti s. 11.1.1929 Nurmo k. 20.9.1996 Nurmo V Toivo Heikki Mäki-Hakola 
Fanny Elisabeth Mäki-Hakola P Anja Linda Sadira Pelto-Ääri L Pertti Eerik 1951 

Koulutus: ylioppilas 1949, diplomi-insinööri 1953

Ura: maanmittausauskultantti Vaasan läänissä 1953-1956, maanmittausinsinööri 1953-1956, Lapuan maanmittaustoimiston johtava insinööri 1967-1972, Lapuan maanmittauspiirin piiri-insinööri 1972-1992

Kansanedustaja Vaasan läänin vaalipiiri 05.04.1966 - 23.03.1995

Eduskuntatehtävät ja toimielinjäsenyydet:

Kulkulaitosvaliokunta (jäsen) 1966–1969; Laki- ja talousvaliokunta (varajäsen) 1968–1969; Toinen lakivaliokunta (jäsen) 1968–1969; Valtiovarainvaliokunta (jäsen) 1970–1971, (varajäsen) 1972–1975 I, (jäsen) 1975 II–1994, (Puheenjohtaja) 1987–1990 
Suuri valiokunta (Puheenjohtaja) 1991–1994; Valitsijamiehet (jäsen) 1966–1978; Kansaneläkelaitoksen valtuutetut (varajäsen) 1966–1971; Suomen Pankin tilintarkastajat (varajäsen) 1972–1975 I, (jäsen) 1976–1988, (Puheenjohtaja) 1988–1988; Valtiontilintarkastajat (jäsen) 1988–1995; Eduskunnan pankkivaltuusto  (Puheenjohtaja) 1992–1995; Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunta (varajäsen) 1994–1994

Valtiolliset luottamustehtävät: 
presidentin valitsijamies 1968, 1982, 1988 Merenkurkun valtuuskunta 1981-1990

Kunnalliset luottamustehtävät:
Nurmon kunnanvaltuusto 1965-1989, pj 1966-1972, 1977-1989; Seinäjoen ammattikoulun liittovaltuusto 1967-1968; Seinäjoen keskussairaalan kuntainliiton liittovaltuusto, pj 1969-1972; Suomen kunnallisliiton liittovaltuusto 1969-1989; 
Seinäjoen keskussairaalan kuntainliiton liittovaltuusto, vpj 1973-; Seinäjoen terveyskeskuskuntainliiton liittovaltuusto, vpj 1973-1981; Suomen kunnallisliiton liittovaltuuston hallitus 1973-1981; 

Muut luottamustehtävät:
Nurmon kirkkovaltuusto 1956-1970; Korkeakouluinsinöörien ja arkkitehtien keskusliiton valtuusto; Nurmon säästöpankin isännät, pj 1961-1990; Nurmon vesihuolto oy:n johtokunta, pj 1965-1984; Etelä-Pohjanmaan kauppakamarin liikennevaliokunta, pj 1968-1972; Lapuan seudun jätevesi oy:n johtokunta, vpj 1973-1988; Vesihuoltoliiton hallitus, pj 1974-1991; Etelä-Pohjanmaan puhelin oy:n johtokunta, pj 1970-; Vaasan kauppakorkeakoulun säätiön valtuuskunta 1970-
Puhelinlaitosten liiton valtuuskunta 1970-; Puhelinlaitosten liiton valtuuskunta, vpj 1988-; Maanmittausinsinöörien liitto, pj 1967-1974; Etelä-Pohjanmaan opiston hallitus, pj 1970-; Etelä-Pohjanmaan säästöpankkiyhdistyksen hallitus 1968-1992; Säästöpankkiliiton hallintoneuvosto 1968-1979, 1990-1991; Säästöpankkiliiton hallitus 1968-1982; Keskinäinen vakuutusyhtiö Kalevan hallintoneuvosto 1975-; Vakuutusyhtiö Sammon hallintoneuvosto 1978-; Lapuan sähkö oy:n hallitus 1973-1992
Kansallissäätiön hallitus 1992-; Maanomistajain liiton valtuuskunta Maanomistajain liiton hallitus, vpj; Rautaruukki oy:n tilintarkastaja 1983-; Rautaruukki oy:n hallintoneuvosto 1983-

Sotilasarvo:
luutnantti

Arvonimet:
valtiopäiväneuvos, maanmittausneuvos

Aki Simola

julkaistu 13.11.2023

Lähteet:
Mäki-Hakola Pentti: Hiivistelemättä.  (Vaasa Oy 1981)
Holopainen Kauko: Harri Holkeri kahden presidentin mies (Kirjayhtymä 1989)
Latikka Olavi: Nurmon historia 3 (Nurmon kunta 1994)
Peltola Katri: Linja kirkastuu kirjoittamalla (Helsingin Sanomat 9.2.1995)
Peltokangas Matti: Ahkeruus tärkeintä politiikassa (Pohjalainen 18.2.1995)
Lehtilä Hannu: Mainettaan parempi valtioneuvos Harri Holkeri (Otava 2001)
Kupari Matti kolumni (Pohjalainen 17.11. 2001)
Nurmon kokoomuksen arkisto, kunnallisneuvos Rasku Kustaa (2001)
Mäki-Hakola Maria:  Kokoomuksen oikeistosiiven häiriköt, Kekkonen ja vuoden 1973 poikkeuslaki, Pro gradu (Tampereen yliopisto 2014) 
https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/