Pohjanoksa, Aino Siviä

Aino Siviä Pohjanoksa

Syntymäaika:
17.03.1936

Paikkakunta:
Rauma, Helsinki

Merkittävimmät toimet:
kaupunginvaltuutettu
kansanedustaja

 

Raumalainen kasvatustieteiden tohtori, kansanedustaja Aino Pohjanoksa loi elämänuransa koulumaailmassa kansakoulunopettajana, rehtorina ja johtajana. Rauman kunnallispoliitikosta valtakunnan politiikkaan noussut Pohjanoksa ajoi eduskunnassa erityisesti koulutuspolitiikkaa ja Satakuntaa koskevia asioita.

 

Paljasjalkaiseksi raumalaiseksi itseään tituleeraava Aino Pohjanoksa (os. Kuosmanen) syntyi 1936 Wanhassa Raumassa pikkuporvarilliseen valokuvaaja Taavetti ja Siviä Kuosmasen perheeseen. Pohjanoksan vanhemmat olivat muuttaneet kumpikin nuorena Raumalle – isä Varpaisjärveltä ja äiti Köyliöstä. Perheen koti sijaitsi yrittäjien kansoittamalla kadulla Rauman vanhassa kaupungissa. Pohjanoksan vanhemmat työskentelivät molemmat perheen valokuvausliikkeessä ja taloutta kotona hoiti kotiapulainen Meeri. Oman perheen Aino Pohjanoksa perusti järjestelymestari Kimmo Pohjanoksan kanssa 1964. Heille syntyi kaksi poikaa.

Nuorena Aino Pohjanoksa lähti partioon perheen kotiapulaisen, innokkaan partiolaisen Meerin jalanjäljissä. Hän löysi partioliikkeestä oman henkisen ja toiminnallisen ympäristönsä. Partiolupauksessa Pohjanoksa lupasi rakastaa Jumalaa, kotia ja isänmaata. Tätä aatemaailmaa hän onkin elämässään edustanut. Partiotoiminnan Pohjanoksa kertoo antaneen tien yhteiskunnallisuuteen, vastuunkantoon, arvomaailmaan ja uskallukseen ottaa vastuuta ja käyttää luovuutta. Aina perheenperustamiseen asti Pohjanoksa oli aktiivisesti mukana partiotoiminnassa. Hän toimi 1960-luvun alussa jopa Satakunnan Partiotyttöpiirin johtajana, missä pestissä hän keräsi jo kokemusta suuremman organisaation johtamisesta ja vastuunkannosta. Aktiivisten partiovuosien jäätyä taakse on Aino Pohjanoksa silti säilyttänyt kosketuksen nuoruutensa harrastukseen ja on edelleen partiolippukuntansa Karimon jäsen.

Elämänurakseen Pohjanoksa valitsi opettamisen. Yhtenä tekijänä uravalinnassa oli se, että 1950-luvulla kansakoulunopettajan opinnot olivat Pohjanoksan mukaan nopein tie ammattiin. Hän valmistui Hämeenlinnan seminaarista kansakoulunopettajaksi 1958. Pohjanoksan ensimmäinen työpaikka oli Karvian Tuulenkylän pienessä kyläkoulussa. Vuosi kaupunkilaisena keskellä korpea, ilman katuvaloja ja hyviä liikenneyhteyksiä avarsi nuoren opettajan maailmankuvaa ja opetti katsomaan yhteiskuntaa uudesta näkökulmasta. 1960- ja 1970-luvuilla Pohjanoksa työskenteli kansakoulun ja seminaarin opettajana Raumalla. Vuonna 1974 hänet valittiin Rauman normaalikoulun rehtoriksi. Pohjanoksa oli myös jatkanut opintojaan ja valmistui 1976 kasvatustieteiden maisteriksi. Myöhemmin urallaan Pohjanoksa työskenteli muun muassa Turun yliopiston Rauman opettajakoulutuslaitoksen johtajana sekä yliopiston apulaisprofessorina.

Politiikkaan Aino Pohjanoksa päätyi hieman vahingossa. Hänet oli kutsuttu kahvitilaisuuteen, jonka aikana hänelle vasta selvisi tilaisuuden luonne – hän oli liberaalisen kansanpuolueen naisosaston kokouksessa. Parin viikon kuluttua Pohjanoksa sai lehdestä lukea tulleensa, tietämättään, valituksi naisosaston hallitukseen. Hän ei ollut puolueen jäsen eikä ollut antanut suostumustaan mihinkään, mutta koska hän ei pitänyt tilannetta erityisen vakavana, jäi asia sikseen. Vuoden 1976 kunnallisvaalien lähestyessä Pohjanoksaa painostettiin ehdokkaaksi ja loppujen lopuksi hän liittyi puolueeseen ja tuli valituksi Rauman kaupunginvaltuustoon. Liberaalivaltuutettujen ryhmä oli pieni eikä ideologiastakaan paljon puhuttu. Käytännössä toimittiin likeisessä yhteistyössä Kokoomuksen valtuustoryhmän kanssa.

Ideologisen pohdinnan paikka koitti 1980, kun Pohjanoksaa pyydettiin liittymään Kokoomuksen ryhmään. Hän tunsi hyvin kokoomuslaiset valtuutetut ja koki, että hänen poliittinen kotinsa oli kokoomuslaisessa ideologiassa. Toisaalta tuntui pahalta pettää liberaaliryhmän ja äänestäjien luottamus. Kokoomuslaiset arvot – koti, uskonto ja isänmaa – tuntuivat Pohjanoksasta kuitenkin niin omilta, että hän siirtyi Kokoomukseen ja asettui ehdolle kunnallisvaaleissa 1980. Vaalit menivät hyvin ja Pohjanoksa tuli valituksi. Uuden puolueensa reaktioihin hän oli kuitenkin varsin pettynyt: hyvä menestys vaaleissa sai aikaan katkeruutta. Aino Pohjanoksa onkin todennut, että tämä kokemus sai hänet suhtautumaan hyvin varauksellisesti uusiin asioihin politiikassa.

Puoluevaihdoksen myötä Aino Pohjanoksasta tuli aktiivisempi poliittinen vaikuttaja. Hän teki aloitteita, puhui kokouksissa ja toimi Satakunnan Kokoomuksen koulutuspoliittisen toimikunnan puheenjohtajana. 1982 valitsijamiesvaaleissa Pohjanoksa oli myös ehdokkaana. Nousu paikallispolitiikasta valtakunnan tasolle tapahtui vuoden 1983 eduskuntavaaleissa. Hänet valittiin eduskuntaan lähes 7500 äänen saaliilla. Pohjanoksa kertoo olleensa varsin kokematon ja sinisilmäinen poliitikko mennessään eduskuntaan. Vähitellen hän kuitenkin ymmärsi, ettei politiikassa anneta mitään, jos ei itse ota. Suoritukset ja pätevyydet eivät merkitse mitään. Oli oltava suhteita ja tuttuja joka puolella.

Eduskunnassa Aino Pohjanoksa ajoi oman asiantuntemuksensa mukaisesti koulunkäyntiin, opettamiseen, opettajien ja oppilaiden hyvinvointiin sekä koulutuksen saatavuuteen ja laatuun liittyneitä asioita ja kysymyksiä. Nostaessaan esille asioita, jotka eivät suoraan olleet koulumaailmasta, oli niissäkin usein jokin koulutuksellinen tavoite. Hän esitti muun muassa määrärahoja pienyritysten toimihenkilöiden ja työntekijöiden koulutustoimintaan sekä Porvarillisen Varhaisnuorisoliiton aikuismateriaalien tuottamiseen. Kouluasioiden lisäksi Pohjanoksa ajoi maakunnallisesti merkittävien liikennehankkeiden toteuttamista. Pohjanoksa oli myös ajamassa erityisen pitsi-instituutin perustamista Raumalle.

Aino Pohjanoksa uusi edustajanvaltakirjansa kerran ja istui eduskunnassa yhteensä kaksi kautta vv. 1983-1990. Jättäydyttyään pois politiikasta hän palasi yliopistolle erityistutkijan ja apulaisprofessorin tehtäviin. Pohjanoksa kertoo sopeutumisen olleen vaikeaa. Työyhteisö oli kahdeksassa vuodessa muuttunut. Hän ymmärsi, miten paljon eduskuntatyö oli antanut uutta perspektiiviä asioihin. Pohjanoksa onkin todennut, että ”elämää on ensin koettava, ennen kuin sitä voi ymmärtää”.

 

 

Pohjanoksa, Aino Siviä S 17.3.1936 Rauma V valokuvaaja Taavetti Kuosmanen, Siviä Kuosmanen P järjestelymestari Kimmo Teuvo Arimo Pohjanoksa 1964 - L Iiro Timo Arimo 1965, Pauno Kimmo Tapio 1966

URA. kansakoulunopettaja 1958 (Hämeenlinnan seminaari), kasvatustieteen maisteri 1976 (Jyväskylän yliopisto), kasvatustieteen tohtori 1980 (Turun yliopisto)

kansakoulunopettaja 1958-1966, seminaarin kansakoulun opettaja 1966-1974, normaalikoulun rehtori 1974-1978, Turun yliopiston yp. lehtori 1978-, Turun yliopiston apulaisprofessori 1978-1983, 1993-1998, Rauman opettajankoulutuslaitoksen johtaja 1979-1983, 1995-1999, Tampereen yliopiston dosentti 1982,

Kokoomuksen kansanedustaja Turun läänin pohjoinen vaalipiiri 26.03.1983 - 21.03.1991; Suuri valiokunta (vj) 1983 – 1986, Sivistysvaliokunta 1983 - 1990 , Toinen lakivaliokunta (vj) 1983 – 1986, Sosiaalivaliokunta (vj) 1987 – 1989, Valtiovarainvaliokunta (vj) 1990 – 1990, Valitsijamiehet 1983 - 1986

Opetusministeriön määräämä asiantuntijakirjoittaja teoksessa Koulutuksen perusturva 1994; Lastentarhanopettajien yliopistokoulutuksen työryhmä (pj) 1991-1992; Kehitysaluerahaston hallintoneuvosto 1987-1992

Rauman kaupunginvaltuusto 1977-1997; Turun yliopiston valtuusto 1981-1985; Satakunnan maakuntaliitto (vpj) 1985-1988; Rauman kaupunginvaltuusto (vpj) 1991-1993; Rauman kaupunginvaltuusto (pj) 1994-1997

Rauman kirkkovaltuusto 1983-1987; Rauman Kokoomuksen naiset (kunniapuheenjohtaja) 2000; Kansallinen sivistysliitto (pj) 1985-1987; Porvarillinen varhaisnuorisoliitto (pj) 1986-1990; Rauman Kalevalaiset naiset (pj); Rauman Lottaperinneyhdistys (pj) 1992-1999; Rauman Lottaperinneyhdistys (kunniapuheenjohtaja) 1999 ;Länsi-Suomen korkeakouluyhdistys (vpj) 1994-

ARVONIMET JA KUNNIANOSOITUKSET. opetusneuvos 1999

JULKAISUT. Visuaalisen, verbaalisen ja taktillisen luovuuden kehittäminen alkuopetusikäisillä (väitöskirja) 1980, lukuisia artikkeleita ja esitelmiä

PATSAAT JA MUOTOKUVAT. Aino Pohjanoksan muotokuva Rauman kaupungintalon valtuustosalissa, Mirja Luukko 1999.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Miten meistä tuli kansanedustajia? (toim) Markus Aaltonen. Veterator 2007; Eduskunnan kansanedustajatietokanta.

Jenni Karimäki

julkaistu 1.12.2010