Vartia, Tauno Ilmari

Tauno Ilmari Vartia

Syntymäaika:
02.06.1907

Kuolinaika:
08.02.1977

Paikkakunta:
Sääksmäki, Turku, Helsinki, Alastaro

Merkittävimmät toimet:
kaupunginvaltuutettu
kansanedustaja
 

Agronomi Tauno I. Vartia kuului Kokoomuksen varsinais-suomalaisiin viljelijäedustajiin eduskunnassa. Ennen lähes kymmenen vuotta kestänyttä kansanedustajan uraansa hän työskenteli toimittajana Maaseudun Tulevaisuudessa sekä maanviljelijänä Alastarolla. Vartia oli myös aktiivinen järjestötoimija ja kunnallispoliitikko.

 

 

Sääksmäen Tarttilassa 1907 syntynyt Tauno Vartia varsinaissuomalaistui jo vauvaiässä Vartian perheen muutettua tilallisiksi Oripäähän. Nyyrikki ja Olga (os. Ketoheikkilä) Vartia palasivat omille kotiseuduilleen, sillä Olgan suku oli Varsinais-Suomesta ja Nyyrikin Satakunnasta. Maatila oli hankittu Nyyrikin siskon turvin lainarahalla ja sen takaisin maksussa auttoi suuresti ensimmäinen maailmansota, jonka mukanaan tuoma inflaatio laski hintoja ja korkoja. Perheen taloudellisen tilanteen paraneminen mahdollisti Tauno Vartian koulunkäynnin. Hän päästi sukulaisten luokse Hämeenlinnaan käymään oppikoulua. Ylioppilaaksi Vartia kirjoitti 1926. Jatkosuunnitelmistaan hän päätti suorittaessaan asevelvollisuuttaan – Vartia päätti lähteä maatalousalalle, jonka tulevaisuuteen hän uskoi ja toisaalta lapsena koettu nälkä sai suuntaamaan ammattiin, jossa ruoka ei ensimmäisenä loppuisi. Pääaineenaan maanviljelystalous Vartia valmistui 1934 agronomiksi ja maa- ja metsätieteiden kandidaatiksi.

Oman perheen Tauno Vartia perusti sodan jälkeen mentyään naimisiin 1945 sota-aikana tapaamansa kuopiolaisen maanmittausinsinöörin tyttären Paula Rinkisen kanssa. Yhteiselle taipaleelle johdatti sota-aikana koettu kohtalonyhteys. Perheeseen syntyi kolme tyttöä, joiden myötä myös sukutila saa jatkajan.

Lehtimiehenä

Heti opintojen päätyttyä Tauno Vartia sai ensimmäisen työpaikkansa Maataloustuottajien Keskusliiton tutkimusosastolta. Samassa rakennuksessa seinän toisella puolella sijaitsi Maaseudun Tulevaisuuden toimitus. Vartian työura MTK:n palveluksessa jäi lyhyeksi, kun hän siirtyi toimittajantyöhön seinän taakse. Toimittajan työ oli uutta, mutta antoisaa. Työnkuva oli laaja. Oli tutustuttava tuotantokysymysten ohella myös tuotantoa ohjaavan talouspolitiikan tavoitteisiin ja keinoihin. Vartia onkin todennut, että monipuolinen tutustuminen asioihin kehittää kokonaiskuvaa ja laimentaa kiihkoilua yksityiskohdissa. Toisaalta sanomalehtimiehen kiihkeä työrytmi ei mahdollista asioihin syventymistä. Tuore uutinen on paras uutinen. Kanssakäyminen erilaisten ihmisten kanssa avarsi Vartian ihmistuntemusta ja näköaloja. Lehtimiehen työ edellytti myös aamuahkeralta Vartialta uudenlaisen elämänrytmin oppimista. Oli siirryttävä iltavirkuksi.

Toisen maailmansodan aikana Vartia määrättiin taistelemaan kynin ja lehtiöin omien joukkojen ja kotirintaman mielialojen piristämiseksi. Hänen tehtävänkuvansa vaihtelivat rintamakirjeenvaihtajan tehtävistä aina korkeimman sodanjohdon ratkaisuista tiedottamiseen. Vartia kertoikin, että sotatoimittajan työssä pääsi tutustumaan moniin eriasteisissa tehtävissä toimineisiin sotilaisiin. Sota-ajan hyvänä puolena hän näki sen, että oppi arvostamaan rauhanaikaa ja hyvinvointia ja jopa nauttimaan siitä paremmin kuin jos ei olisi koskaan kokenut sodan ankeutta. Siirryttyään myöhemmin muihin tehtäviin Vartia säilytti silti otteen kynästä ja jatkoi Pellervo –lehden pakinoitsijana nimimerkillä Savisaapas.

Uranvaihdos maanviljelijäksi ja poliitikoksi

Sota-aika tuntui Vartian mukaan irralliselta episodilta elämässä, jonka jälkeen siirryttiin taas takaisin normaalielämän pariin jatkamaan siitä, mihin oli jääty. Sodan jälkeen Vartia siirtyi varsinaisesti koulutuksensa ja kotitaustansa mukaiseen työhön maatalon isännäksi. Hän osti tädiltään äitinsä kotitalon Alastaron Virttaalta, jotta se saatiin pidettyä suvussa. Toinen seikka joka vaikutti Vartian siirtymiseen maatalousyrittäjäksi oli, että hänen tilalleen Maaseudun Tulevaisuuteen oli palkattu sota-aikana toinen tekijä. Osaltaan Vartia kertoi päätökseen vaikuttaneen myös sen, että he olivat vaimonsa kanssa järkeilleet, että maanviljelijä oli se, joka viimeisenä näki nälkää. Siirtyminen maatalon isännäksi johtui siis ainakin osin samoista syistä kuin aikoinaan kouluttautuminen agronomiksi. Maatalous työn Vartia kertoikin antaneen hänelle varmuuden siitä, että maamiehen ammatti oli sittenkin se, missä ihminen parhaiten sai olla oma itsensä. 

Maatilantöiden ohessa Tauno Vartia oli myös aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän totesikin, että maatalouden töiden tehostuminen ja toiminnan monipuolistuminen johdattivat myös hänet mukaan kaupan kehittämiseen, teollisuuden rakentamiseen ja järjestötoimintaan. Yritysluottamustoimien lisäksi Vartia lähti mukaan myös kunnalliseen päätöksentekoon. Hänet valittiin vuoden 1960 kunnallisvaaleissa Alastaron kunnanvaltuustoon. Vartia oli jo opiskeluaikana ollut kiinnostunut taloudellisista kysymyksistä ja maatalouspolitiikasta. Sanomalehtimiehenä hänelle kertyi paljon tietämystä maatalousalan asioista, joten oli luonnollista pyrkiä hyödyntämään tätä asiantuntemusta myös yhteiskunnallisesti. Vartia hyödynsi ammatillista kokemustaan muun muassa Kokoomuksen maatalouspoliittisessa keskusvaliokunnassa ja Kokoomuksen Turun piirin maatalousvaliokunnassa.

Valtakunnan politiikkaan Tauno Vartia lähti jo omien sanojensa mukaan oppipoikavuodet ohitettuaan – hän tuli ensi kertaa valituksi eduskuntaan ollessaan 59-vuotias. Kunnallispolitiikassa ja järjestötyössä ansioitunut Vartia valittiin Varsinais-Suomen viljelijäedustajaehdokkaaksi vuoden 1966 vaaleihin edellisen viljelijäedustaja Kalervo Sauran jättäydyttyä edustajantyöstä pois ja suositeltuaan Vartiaa seuraajakseen. Vartia toimi eduskunnassa lähes 10 vuotta. Hänelle mieluisinta eduskuntatyössä olivat neuvottelut, joita asioiden valmisteluvaiheessa käydään. Silloin asioihin oli vielä mahdollista vaikuttaa. Hän koetti myös kiinnittää erityistä huomiota lakien ja lainmuutosten käytäntöön soveltuvuuteen. Olennaiseksi osaksi eduskuntatyötä Vartia koki maakunnan erialueisiin tutustumisen ja niiden hyvän tuntemuksen.

Maatalousmies Vartian sydäntä lähellä oli luonnollisesti maatalouspolitiikka. Kokoomuksen maatalouspoliittista roolia ja linjaa hän piti hyvänä ja uskoi myös muiden puolueiden kannattajien uskovan Kokoomuksen maatalouspoliittisiin tavoitteisiin. Vartia totesikin:

”Kokoomuksen maatalouspolitiikka on aina tähdännyt maamme varsinaisten viljelysseutujen maatalouden edellytysten turvaamiseen ja tästä johtuu, että myyntituotantoa harjoittavat viljelijät ovat kokoomusta lähellä – monet sellaisetkin, jotka vaikkapa vanhasta tottumuksesta ovat äänestäneet jotakin muuta puoluetta, itse asiassa ajattelevat kokoomuslaisesti.”

Tauno Vartian aika kansanedustajana osui juuri Kokoomuksen sisäisten linjanvetokiistojen aikaan. Muutoksen kärjessä, kuten Varsinais-Suomen Kokoomuksen historian 1968-1999 kirjoittanut Tapani Kunttu on todennut, oli juuri Varsinais-Suomi. Erityisesti, myös piirin puheenjohtajana 1970-luvulla toimineen, Juha Vikatmaan johdolla uudistushenkiset kokoomuslaiset lähtivät ajamaan puolueen politiikkaa virallisen ulkopolitiikan ja Kekkosen taakse tavoitteenaan saavuttaa puolueelle paikka hallituksessa. Tauno I. Vartia ei allekirjoittanut remonttimiesten uudistuslinjaa. Hän vastusti Kekkosen uudelleenvalinnan varmistamiseksi säädettyä poikkeuslakia ja puolueen asettumista virallisen ulkopoliittisen linjan taakse. Vuoden 1972 hajotusvaalien alla Vartia oli huolissaan omasta uudelleenvalinnastaan ja syytti piiritoimistoa Vikatmaan ja kaupunkilaisten suosimisesta. Huolestumiseen ei ollut aihetta, vaan Vartia valittiin myös 1972 vaaleissa eduskuntaan.

Seuraavat vaalit olivat edessä 1975 ja Tauno Vartia oli ilmoittanut jo vetäytyvänsä, mutta ilmeisesti kentän pyynnöstä hän asettuikin vielä ehdolle. Vartian tilalle viljelijäedustajaksi oli jo sovittu piirin silloinen puheenjohtaja (->) Heikki Perho. Perho oli samoilla, joskin hieman maltillisemmilla linjoilla kuin Vikatmaa, joten Perhon ja Vartian vastakkainasettelusta muodostui vaalien mielenkiintoinen linjanvedonpaikka. Kamppailu päättyi Perhon voittoon ja hän nousi ensikertaa eduskuntaan. Vartian lisäksi 1975 vaaleissa eduskunnasta tippui myös toinen piirin vahva mies entinen puheenjohtaja (->) Olavi Lähteenmäki.

Tauno I. Vartia kuoli Turussa 1977 70-vuotiaana.

Vartia, Tauno Ilmari (Tauno I.) S 02.06.1907 Sääksmäki K 08.02.1977 Turku V maanviljelijä Nyyrikki Vartia, Olga Valpuri Ketoheikkilä P Paula Astrid Rinkinen 1945 – L Satu 1945, Marjut 1948, Merja 1952

URA. ylioppilas 1926, agronomi 1934, maatalous ja metsätieteiden kandidaatti 1934

Maataloustuottajain keskusliiton tutkimustoimiston sihteerin apulainen 1934, Maaseudun tulevaisuuden toimittaja 1934-1935, 1944-1945, Maaseudun tulevaisuuden toimitussihteeri 1935-1939, Maataloustuottajain keskusliiton tutkimustoimiston sihteeri 1940-1941, maanviljelijä Alastarolla 1945-,

Kokoomuksen kansanedustaja Turun läänin eteläinen vaalipiiri 05.04.1966 - 26.09.1975; Kulkulaitosvaliokunta; Maa- ja metsätalousvaliokunta; Suuri valiokunta; Valtiovarainvaliokunta; Verolakivaliokunta; Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä (vpj) 1975; presidentin valitsijamies 1968; Paloasiain neuvottelukunta

Alastaron kunnanvaltuusto 1960- (pj); Kokoomuksen puoluevaltuusto 1965-66; Kokoomuksen puoluehallitus 1965-67; Loimaan seutukaavaliiton liittovaltuusto (pj); Hankkijan Turun piirineuvosto (pj); Lännen Sokeri oy:n johtokunta (vpj); Paraste oy:n johtokunta (vpj); Lännen Myynti oy:n johtokunta (vpj); Varsinais-Suomen maanviljelysseuran johtokunta; Maataloustuottajain Varsinais-Suomen piiriliiton johtokunta; Loimaan maataloudellisten koulujen johtokunta; MTK:n valtuuskunta; MTK:n sokerijuurikasvaliokunta; Rauma-Repola oy:n hallintoneuvosto; Vientikunta Munan hallintoneuvosto; Hankkijan hallintoneuvosto; Osuuskauppa Saviseudun hallintoneuvosto; Sallilan sähkölaitos oy:n hallintoneuvosto; Suomen kunnallisliiton liittovaltuusto; Yleisradion ohjelmaneuvosto

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. He edustavat meitä. Kansanedustajat kertovat itsestään. (toim) Heikki Eskelinen. WSOY 1966, Helsinki; Varsinais-Suomen Kokoomus joululehti 1969; Varsinais-Suomen Kokoomuksen presidentinvalitsijamies ehdokkaat 1949 –lehtinen, PTA; Tapani Kunttu, Muutoksen kärjessä. Varsinais-Suomen Kokoomus 1968-1999, 2001; Eduskunnan kirjaston kansanedustajatietokanta, luettu 28.6.2010 http://www.eduskunta.fi/thwfakta/hetekau/hex/hxent.htm

Jenni Karimäki

julkaistu 1.12.2010