Virkkunen, Artturi Heikki
Artturi Heikki Virkkunen
Muut nimet:
Arthur Henrik Snellman
Syntymäaika:
19.1.1864
Kuolinaika:
17.11.1924
Paikkakunta:
Karunki, Espoo
Merkittävimmät toimet:
kansanedustaja
päätoimittaja
professori
Turun yliopiston rehtori, historian professori, Uuden Suomen päätoimittaja, kansanedustaja
A. H. Virkkunen oli moniottelija: historiantutkija, opettaja, poliitikko, päätoimittaja ja lopulta Turun yliopiston ensimmäinen rehtori. Missään lajissa hän ei noussut ykköseksi, mutta yhteen laskien hän vaikutti paljon. Hän oli Kansallisen Kokoomuksen perustajia ja ensimmäisiä kansanedustajia toimittuaan aiemmin Suomalaisessa Puolueessa.
Nuoremman veljensä (->) Paavo Virkkusen lailla Artturi Heikki Virkkunen kuului Snellmanien ja Forsmanien sivistyssukuihin ja liittyi avioliiton kautta Meurmanien sukuun. Monet johtavat fennomaanit 1800- ja 1900-luvun vaihteessa olivatkin, paitsi aate- ja usein opiskelutovereita, myös sukua keskenään.
Rehevänä, huumorintajuisena persoonallisuutena ja loistavana puhujana Virkkunen nousi keskeiseksi ylioppilasjohtajaksi ja oli läpi elämänsä suosittu reettori. Hän osasi ylläpitää hyviä henkilösuhteita myös poliittisiin vastustajiinsa, mikä ei ollut järin yleistä routavuosien kiihkossa.
Kansalliset tieteet vetivät Virkkusta puoleensa, ja hän tutki niin sukukansoja Siperiassa kuin arkeologiaa Suomessa mutta ennen muuta keskiajan ja uuden ajan alun historiaa Baltiassa ja Suomessa sekä Pohjalaisen osakunnan vaiheita. Hänestä tuli jo varhain dosentti, mutta vähitellen tiede jäi muiden tehtävien alle. Oulun varhempaa historiaa hän kuitenkin julkaisi vihkoina 1910-luvun lopulle saakka.
Kauimmin Virkkunen vaikutti koulualalla niin johtavien helsinkiläiskoulujen opettajana kuin kouluhallituksessa. Hänellä olikin erinomaiset opettajan ja organisaattorin kyvyt. Muut tehtävät vetivät hänet kuitenkin pois koulu-uralta 1918 - tosin pian takaisin nuoruuden akateemiseen maailmaan.
Fennomaaniksi Virkkunen oli siis suorastaan syntynyt. Routavuosina hän asettui vanhasuomalaisten myöntyvimpään siipeen, mutta säilytti suhteensa eri suuntiin. Puolueen suuntariidassa 1910-luvulla hän etsi Uuden Suomettaren toimituksen valvojana, niin sanottuna asessorina (->) Ernst Nevanlinnan kanssa keskiväylää. Keskellä syksyn 1917 myrskyjä hänet vedettiin lehden päätoimittajaksi -- jo neljänneksi 1910-luvulla.
Myös Virkkusen kausi Uudessa Suomettaressa jäi lyhyeksi ja hänen roolinsa hieman hämäräksi puolueen muiden vaikuttajien osallistuessa lehden linjojen vetämiseen. Journalistinen käsityö oli taas päätoimittajalle vierasta; avattuaan kerran latomon oven hän kääntyi pelästyneenä takaisin. Sen sijaan Virkkunen oli - kuten muissakin tehtävissään - hengen nostattaja. Virka-asunnostaan hän kömpi usein iltanutussa viereiseen toimitukseen juttelemaan päivän uutisista. (Hänen varsinainen kotinsa oli maatilalla Espoossa, mutta sinne ei ajan oloissa päässyt päivittäin.)
Muun muassa Venäjän-suhteista syntyneiden uusien suuntariitojen myllerryksessä A. H. Virkkunen jätti jo 1919 Uudeksi Suomeksi juuri muuttuneen lehden. Eduskunnassa hän vaikutti Kansallisen Kokoomuksen riveissä vielä pari vuotta, mutta siirtyi sitten vasta perustettuun Turun yliopistoon. Sen historian oppituolissa hän ei ehtinyt vetää omaa linjaa. Sen sijaan Virkkusen sovittelukyky, optimismi, henkilösuhteet ja opettajan taidot olivat tarpeen yliopiston ensimmäisen rehtorin virassa eri suuntaan tempovien intressien ja muiden vaikeuksien keskellä.
A.H. Virkkusen lapsista everstiluutnantti Arto Virkkunen tunnettiin asekätkentäjutun yhtenä avainhahmona. Hän muisteli myöhemmin tätä elämänvaihettaan teoksessa Sörnäisten yleisesikunta. Prosessin jälkeen hän vaikutti kauan vakuutusjohtajana.
Arthur Henrik Snellman vsta 1906 Virkkunen, Artturi Heikki S 19.1.1864 Karunki, K 17.11.1924 Espoo. V lääninrovasti Gustaf Adolf Snellman ja Hilma Aurora Forsman. P 1898 - Helmi Elisabet Meurman S 1873, K 1947, PV kartanonomistaja, valtiopäiväedustaja, kunnallisneuvos Agathon Meurman ja Alina Fredrika Tallqvist. Lapset: Liisa S 1902, K 1904; Risto S 1908, K 1910; Arto Heikki S 1911, K 1980, everstiluutnantti, vakuutusjohtaja.
URA. Ylioppilas Oulun suomalaisesta yksityislyseosta 1883; filosofian kandidaatti 1888, maiusteri 1890, lisensiaatti, tohtori 1894; tutkimusmatka Siperiaan 1889; tutkimustyötä Pietarissa, Tartossa 1891 - 1893.
Suomen, Venäjän ja Pohjoismaiden historian dosentti yliopistossa 1895 - 1902; Helsingin Suomalaisen normaalilyseon historian, maantieteen ja suomen kielen kollega 1891 - 1899; Helsingin Suomalaisen realilyseon historian ja maantieteen lehtori 1899 - 1902; Suomalaisen normaalilyseon historian yliopettaja 1902 - 1907; kouluylihallituksen historiallisten aineiden ylitarkastaja 1903 - 1921, kouluneuvos 1918 - 1921; Uuden Suomettaren toimittaja 1900 - 1903, niin sanottu asessori 1913 - , päätoimittaja 1917 - 1918; Uuden Suomen päätoimittaja 1919; Turun yliopiston Suomen historian opettaja, professori, rehtori 1921 - 1924.
Suomalaisen Puolueen / Kansallisen Kokoomuksen kansanedustaja (Kuopion läänin läntinen / Hämeen läänin eteläinen / Vaasan läänin eteläinen vaalipiiri) 1907 - 1909, 1910, 1914 – 1922; Kansallisen Kokoomuspuolueen väliaikaisen puoluehallinnon jäsen 1918, puoluevaltuuskunnan varajäsen 1919-1921.
Muinaistieteellisen toimikunnan jäsen 1902 - 1917.
Pohjalaisen osakunnan kuraattori 1895 - 1899; ylioppilaskunnan varapuheenjohtaja 1895 - 1896, puheenjohtaja 1896 - 1897; Suomen Historiallisen Seuran jäsen 1894, sihteeri 1895 - 1897, esimies 1898 - 1900; Suomalaisen Tiedeakatemian apujäsen 1908, jäsen 1913; Kansallisen Kokoomuspuolueen säätiön hallituksen jäsen 1924.
ARVONIMET JA KUNNIANOSOITUKSET. Suomen Valkoisen Ruusun K II 1921; P. Stanislauksen R 3 1903; P. Annan R 3 1907; P. Stanislauksen R 2 1912.
Juhlakirjat: Historiallisia tutkimuksia Artturi H. Virkkusen kunniaksi hänen täyttäessään 60 vuotta. 1924.
TUOTANTO. Oulun kihlakunta : muinaistieteellisiä ja historiallisia lehtiä. 1887; Turunlinnan rakennushistorian aineksia. 1890; Pohjalaisen osakunnan historia I - II. 1890, 1891; Itämeren suomalaiset itsenäisyytensä aikana. 1894 (väitöskirja); Oulun kaupungin historia I. 1905 - 1919; Itämeren suomalaiset saksalaisen valloituksen aikana 1159 - 1229. 1907; Isänmaallisia puheita. 1925.
LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. A. H. Virkkusen arkisto, Kansallisarkisto; Artturi H. Virkkusen kokoelma, Oulun maakunta-arkisto; J. Vesikansa, Sinivalkoiseen Suomeen : Uuden Suomen ja sen edeltäjien historia I : 1847 - 1939. 1997; J. Vesikansa, A.H. Virkkusen henkilökuva. Suomen Kansallisbiografia. SKS Helsinki 1997-.
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Suomen Kansallisbiografiassa.
Jyrki Vesikansa
julkaistu 29.12.2008