Asunta, Mikko Pellervo

Mikko Pellervo Asunta

Syntymäaika:
12.08.1911

Kuolinaika:
01.04.2005

Paikkakunta:
Ruovesi, Helsinki

Merkittävimmät toimet:
kansanedustaja
kaupunginvaltuutettu
 

kansanedustaja, kunnanvaltuutettu, maanviljelijä

Mikko Asunta oli ruoveteläinen maanviljelijä, kunnanvaltuutettu ja kansanedustaja. Hän oli myös tunnettu kasvo lukuisissa Kokoomuspuolueen luottamustehtävissä.

 

 

 

Mikko Asunta syntyi elokuussa 1911 ruoveteläiseen Heikki ja Elviira Asunnan maanviljelijäperheeseen. Isä Heikki, oikealta nimeltään Ernst Henrik, oli kansakoulun ja kansanopiston käynyt maanviljeljä. Kansanopistossa Heikki-isä oli tavannut tulevan puolisonsa Hermaani ja Hetastiina Ikkalan tyttären Elviiran, ruoveteläisiä hänkin. Nuoripari Heikki ja Elviira asuivat ensiksi Vilppulassa, mutta muuttivat pian Elviiran vanhempien luokse Ruovedelle Ylä-Korpulan tilalle, jossa syntyi poika Mikko. Asunnat asuivat lyhyen aikaa myös Tampereella ja Juupajoella, mutta palasivat jälleen 1917 takaisin Ylä-Korpulaan. Vuonna 1918 Asunnat olivat melko sivussa maata kuohuttaneista tapahtumista Korpulan mäellä. Kertaalleen oli evakkoon lähtö lähellä, mutta siitäkin selvittiin säikähdyksellä.

Koulutiensä Mikko Asunta aloitti kiertokoulun nimellä kulkeneessa alkukoulussa Ponsan talossa. Kansakoulua käytiin Hanhossa. Omien sanojensa mukaan Asunta liittyi ”muiden porvaripenikoiden lailla” suojeluskuntaan. Liittyminen tapahtui hieman sattumalta, kun hänet yhden suojeluskuntalaisen puututtua puettiin aitan takana suojeluskuntapukuun ja passitettiin mukaan kuntalaisten järjestämään tempaukseen. Epätavallisen alun jälkeen Asunta oli kuitenkin innokas suojeluskuntalainen. Elämänuraksen Mikko Asunta valitsi maanviljelijän tien ja lähti 18-vuotiaan 1929 opiskelemaan maamieskouluun. Kesäharjoittelijana hän työskenteli Janakkalassa Kupulan tilalla.

Maamieskoulun jälkeen seurasi asepalvelus 1931. Asunta suoritti asepalvelusaikanaan myös aliupseerikoulun. Asunnan armeija-aika osui 1930-luvun alun oikeistoradikalismin aikaan ja hänenkin yksikkönsä oli valmiustilassa Mäntsälän kapinan aikana. Lisäjännitettä Asunnan osalta tilanteeseen toi se, että hän luuli omien veljiensä olevan myös Mäntsälässä. Lopulta kävi kuitenkin ilmi, että veljet eivät olleet vielä ehtineet lähteä Mäntsälään ja näin olleen olivat sivussa tapahtumien polttopisteestä. Asepalveluksen jälkeen Asunta sai paikan pehtoorina Tapion talosta Ruhalassa.

Talvi- ja jatkosodassa

Talvisodan kynnyksellä myös Mikko Asunta sai kutsun ylimääräisiin harjoituksiin. Hänet asemapaikkansa oli Kymenlaakson Miehikkälässä. Asunnasta tuli joukkue Kuusivuoren varajohtaja. Sodan alettua Asunta joukkeineen määrättiin Tolvajärvelle. Pitkään hän ei ehtinyt olla mukana sotatoimissa, sillä Asunta haavoittui selästään ennen joulua 1939. Lopulta hän päätyi Siilinjärvelle sotasairaalaan ja vietti joulunsa parantolassa. Joulun jälkeen Asunnalle myönnettiin viikon loma. Lomasta muotoutuikin vihkiloma, sillä Asunta vei vihille kihlattunsa Hilkka Niemen heti uudenvuoden jälkeen. Perheeseen syntyi aikanaan 6 tyttöä ja yksi poika, joka kuoli jo vauvaiässä. Lomaltaan Asunta palasi joukkueensa luo Aittojoelle. Välirauhan aikana ylikersantti Asunta olisi päässyt upseerikouluun, mutta hän jätti sen väliin, kun menijöitä oli muutoinkin tarpeeksi.

Välirauhan aikana nuoripari asettui asumaan Hilkan kotitaloon. Maalaistalon rutiinit vaihtuivat jälleen varsin pian sotatoimiin, kun jatkosota alkoi 1941. Mikko Asunta lähti Runoilijan Tietä vesitse Ruovedeltä Virroille. Virroilta matka johti karjalan junaan ja JR 57:n 3. komppaniaan Rautjärven Kaikon kylään. Jatkosodassa Asunta kunnostautui vihollien asemien valtauksessa Parikkalan tiellä, mistä hän oli saada Mannerheim -ristin. Tunnustuksesi ansioistaan hän sai 4 luokan vapauden ristin tammenlehvien kera. Parikkalan toimissa Asunta haavoittui jälleen lievästi ja palasi loman jälkeen joukko-osastoonsa Hiitolaan. Hieman haavoittumisensa jälkeen Asunta joutui jälleen sairastuvalle. Tällä kertaa syynä oli tulehtunut umpisuoli joka vaati leikkauksen. Sairaalasta Asunta kotiutettiin lomalle, joka piteni parilla viikolla leikkaushaavan tulehduttua. Tervehdyttyään syksyllä 1941 palasi hän joukkueensa luo Metsäpirttiin. Hänet kotiutettiin kevättalvella 1942 asemasotavaiheessa.

Asunta ehti hetkeksi paneutua maanviljelijän arkeen, kunnes loppuvuodesta 1942 hänet kutsuttiin jälleen palvelukseen. Päästyään joukko-osastoonsa Asunta sai tietää, että Orivedelle oli perustettu koulutuskeskus, johon hän heti anoi siirtoa. Anomus hylättiin. Asunta oli aktiivinen järjestöihminen siviilissä ja myös armeijanpalveluksessa. Hän kuului koko Suomen aseveljien liiton toiminnan ajan 1940-45 liiton liittotoimikuntaan. Yhdessä liittotoimikunnan kokouksessa Joensuussa Asunta sattui keskustelemaan jalkaväentarkastaja Siilasvuon kanssa hakemuksestaan Orivedelle ja sen hylkäämisestä. Siilasvuo kuunteli ja Asunta sai siirron. Orivedellä hän pääasiallisesti koulutti alokkaita.

Kesällä 1944 Asunta kutsuttiin jälleen etulinjaan Laguksen rykmenttiin Kannakselle. Aselevon jälkeen hän joutui vielä Lapin sotaan, jossa luutnantti Asunta toimi lähettiupseerina tunnustellen mielialoja joukoissa ja tiedottaen niistä eteenpäin. Asunnalle Lapin sota oli vaikea, koska hän ei pitänyt ajatuksesta sotia entistä liittolaista vastaan. Myös paluu siviiliin oli raskas. Sodan muistot painoivat. Maatalon työt ja rutiinit kuitenkin helpottivat sopeutumista arkeen.

Sotilaasta poliitikoksi

Siviilissä Asunta ajautui heti maamiesseuran sihteeriksi. Hän kiinnostui myös kunnallispolitiikasta, mistä hän totesi, että siihen aikaan ei ollut tapahtunut kunnallispolitiikassa vielä poliittista jakautumista, vaan enemminkin jakauduttiin kyläkunnittain tai ammatin perusteella. Asunta valittiin myös meijerin hallitukseen. Kunnallispolitiikkaan Asunta lähti innolla mukaan ja lopulta hänet 1948 valittiin valtuustoon. Vaikkei kunnallispolitiikassa Asunnan mukaan vielä 1940-luvulla ollutkaan poliittista jakautumista, oli Asunta silti jo silloin kokoomuslainen. Hän oli liittynyt puolueeseen jo 1920-luvulla. Kokoomuksessa Asunta koki ajavansa kokonaisuuden etua. Ryhmäkuntaisuus oli hänelle vierasta.

Kunnallispolitiikan lisäksi kiinnostui Asunta myös valtakunnallisen tason politiikasta jo 1940-luvulla. Hän oli mukana keskusteltaessa ehdokkaista jo 1947. Hänen poliittinen mottonsa oli ”koti, uskonto, isänmaa” ja Asunta onkin todennut, että isänmaa oli se yksinkertainen syy, mikä hänet vei politiikan pariin, aina eduskuntaan saakka. Isänmaalliskristillisen hengen hän kertoi saaneensa jo äidinmaidossa. Asunta katsoi, että eduskuntaan ja myös Kokoomukseen tulisi saada mahdollisimman tasapuolisesti eri ammattiryhmien edustajia, jotta saataisiin mukaan asiantuntemusta yhteiskunnan eri aloilta. Vuoden 1954 eduskuntavaaleissa Asunta ei asettunut ehdolle, sillä hänen mukaansa puolueessa oli sellaisia henkilöitä, joiden mielestä hänellä ei ollut riittävää koulusivistystä ollakseen Kokoomuksen edustajaehdokas. Tämän jälkeen Asunta luuli jo, että siinä menivät lopullisesti hänen mahdollisuutensa päästä Arkadianmäelle.

Asunnan poliittinen ura sai uuden käänteen, kun häntä pyydettiin Kokoomuksen Pohjois-Hämeen kansallisliiton puheenjohtajaksi pitkäaikaisen puheenjohtajan Matti Heikkilän ilmoitettua siirtyvänsä sivuun. Vaikka Asunta astui suuriin saappaisiin Heikkilän jälkeen, oli hän kuitenkin jo poliittisesti vaikutusvaltainen mies. Asunta oli kotikuntansa valtuuston jäsen, Kokoomuksen Nuorten maataloustoimikunnan puheenjohtaja, presidentin valitsijamies ja piiritoimikunnan jäsen. Näillä meriiteillä Asunta valittiin kansallisliiton johtoon 1956, missä luottamustoimessa hän vaikutti 13 vuotta. Uudesta kannatuksestaan rohkaistuneena ja uuden asemansa suomin edellytyksin hän asettui valitsijamiesehdokkaaksi 1956 ja tuli valituksi. Asunnan ansiokas ja ahkera ura Kokoomuksen luottamustoimissa tunnustettiin puolueen 50-vuotisjuhlissa, kun hän tiedusteli puolueenpuheenjohtajalta Juha Rihtniemeltä, että miksi hän oli saanut illalliskortin ilmaiseksi, kun muut siitä maksoivat. Rihtniemi oli todennut, että siksi kun Asunnan nimi esiintyy puolueen historiassa useammin kuin kenenkään muun elossa olevan toimijan.

Vuonna 1958 Mikko Asunta vihdoin asettui kansanedustajaehdokkaaksi pitkäaikaisen edustajan Tuomas Saikun jättäydyttyä pois listalta sairauden vuoksi. Kilpailupaikasta oli tiukka, mutta Asunta voitti niukasti paikan itselleen. Alku eduskunnassa oli haastava, sillä kokemattoman oli vaikea erottaa tärkeät asiat vähemmän tärkeistä. Asunta myös ujosteli vähäistä koulusivistystään. Vaikka Asunta lähti eduskuntaan hieman arastellen, otti Kokoomuksen eduskuntaryhmät hänet kuitenkin hyvin vastaan. Asunta onkin kehunut ryhmää siitä, että sen piirissä kuunnellaan myös tavallisen ihmisen puhetta, ketään ei karsinoida.

Eduskuntaura kuitenkin urkeni hyvin ja Asunta istui eduskunnassa yhteensä 18 vuotta, tosin kahdessa erässä. Hän nimittäin tippui eduskunnasta 1970 vaaleissa, kun Tampereella naiset lähtivät voimakkaasti liikkeelle ja Asunta menetti paikkansa naisehdokkaalle. Eduskuntaan hän tosin palasi jo kaksi vuotta myöhemmin ja onkin todennut paluustaan, että ”tunsin tulevani vanhana työntekijänä tuttujen työtovereiden joukkoon”. Vaikka työ eduskunnassa oli mieluisaa ja antoisaa, painoi Asuntaa ajoittain myös huoli kotiväen jaksamisesta. Hän olisi halunnut jakaa taakan maatilan ylläpidosta perheensä kanssa, mutta koki toisaalta vahvasti, että myös yhteiskunta tarvitsi hänen panostaan.

Kristillistä maailmankatsomustaan vahvistamaan Mikko Asunta löysi 1950-luvun lopulla Moraalinen varustautuminen MRA -liikkeen, jonka perusajatuksena ovat Jeesuksen vuorisaarnan periaatteet. Asunta osallistui useisiin MRA:n konferensseihin. Asunta katsoi, että MRA ei ollut uskonto, mutta se teki kristillisyyden toimivaksi. Asunnan sisar Kirsti toimi Afrikassa Namibiassa, Ambomaalla lähetystyössä ja hänen luonaan Mikko vieraili 1980-luvulla.

Mikko Asunta kuoli Ruovedellä 1.4.2005 94-vuotiaana

 

 

Asunta, Mikko Pellervo S 12.08.1911 Ruovesi K 01.04.2005 Ruovesi V maanviljelijä Ernest Heikki Asunta, Elviira Ikkala P Hilkka Elisabet Niemi 1940 -

URA. kansakoulu , maamieskoulu 1930

tilanhoitaja Ruovedellä 1932-1936, maanviljelijä 1936-1979, Ruoveden Väärinmajan osuusmeijerin isännöitsijä 1946-1953, Kokoomuksen kansanedustaja Hämeen läänin pohjoinen vaalipiiri 22.07.1958 - 22.03.1970, Hämeen läänin pohjoinen vaalipiiri 22.01.1972 - 23.03.1979

Lakivaliokunta, Laki- ja talousvaliokunta, Maa- ja metsätalousvaliokunta, Maatalousvaliokunta, Pankkivaliokunta, Puolustusasiainvaliokunta, Suuri valiokunta, Kansaneläkelaitoksen valtuutetut, Eduskunnan palkkavaltuuskunta

Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä (vpj)

presidentin valitsijamies 1956, 1962, 1968; Ruoveden kunnanvaltuusto 1948-76; Ruoveden seurakunnan kirkkoneuvoston jäsen 1971-76, 1979-94;Kokoomuksen nuorten liiton liittovaltuusto; Kokoomuksen nuorten liiton liittohallitus; Kokoomuksen puoluevaltuusto jäs 1957-72, valtuuston varapuheenjohtaja 1963-66; Pohjois-Hämeen Kokoomus (pj) 1965-68; Pohjois-Hämeen maamieskoulun johtokunta (pj); Hämeen-Satakunnan kotiteollisuusyhdistys (pj); Suomen kotiteollisuuden keskusliiton valtuuskunta (vpj); Suomen autoteollisuus oy:n hallintoneuvosto (vpj); Hämeen osuusteurastamon hallintoneuvosto; Suomen aseveljien liiton

Sotilasarvo. yliluutnantti 1966

ARVONIMET JA KUNNIANOSOITUKSET. talousneuvos 1979

LÄHTEET. Mikko Asunta eduskunnan kirjaston kansanedustaja tietokannassa, luettu 23.9.2009 http://www.eduskunta.fi/thwfakta/hetekau/hex/hxent.htm, Asunta Mikko, Kakarasta kahdeksiinkymmeniin. Mikko-vaari muistelee. 1994; Rummut joululehti 1966, Varsinais-Suomen Kokoomus.


Jenni Karimäki

julkaistu 8.3.2010, muokattu 29.6.2010