Pulkkinen, Yrjö Rafael

Yrjö Rafael Pulkkinen

Syntymäaika:
3.4.1875

Kuolinaika:
4.2.1945

Paikkakunta:
Parkano, Helsinki

Merkittävimmät toimet:
ministeri

 

Keskuskauppakamarin yliasiamies, Strömbergin johtokunnan puheenjohtaja, ministeri

Keskuskauppamarin yliasiamies Yrjö Pulkkinen sai vuorineuvoksen arvon Suomen Teollisuusliiton pitkäaikaisen asiamiehen V.M.J. Viljasen rinnalla lähinnä etujärjestömiehenä ja kokoomuslaisena poliitikkona. Kuitenkin Pulkkinen vaikutti merkittävästi myös monien yritysten hallintoelimissä - ennen muuta Strömbergin hallituksen puheenjohtajana 1930-luvulla, jolloin yrityksen omistuksesta taisteltiin kiivaasti.

Pulkkinen syntyi Parkanossa metsänhoitajan perheeseen, kävi oppikoulun Tampereella ja valmistui juristiksi 1897. Hän lähti turvalliselle virkauralle Turun hovioikeuteen, joka kuitenkin joutui sortovuosien laillisuustaistelun pyörteisiin. Pulkkinen siirtyi nyt koulukaupunkiinsa Tampereelle - ensin Tampellaan ja vuodesta 1904 asianajajaksi yhtiökumppaninaan myöhempi Kymi-yhtiön toimitusjohtaja Einar Ahlman.

Ahlman & Pulkkisen toimisto sai mainetta elinkeinoelämän asioiden hoitajana. Oli siis luontevaa, että molemmat osakkaat siirtyivät liike-elämään - Pulkkinen 1917 Tampereen Osakepankin pääjohtajaksi. Se oli yksi 1900-luvun alussa syntyneistä maakuntapankeista, joille perustettiin myös yhteinen Maakuntain Keskuspankki. Pulkkinen oli myös sen hallintoneuvoston johdossa.

Pulkkisen pankkiura jäi lyhyeksi, sillä jo 1920 hän siirtyi Helsinkiin lainvalmistelukuntaan jääden tosin aiemmin johtamansa pankin hallintoneuvostoon pariksi vuodeksi. Sittemmin Pulkkinen valittiin Liittopankin hallintoneuvostoon.

Tampereella Pulkkinen oli kuulunut kaupunginvaltuustoon johtaen siinä puhetta kohtalokkaana vuotena 1918. Samana vuonna hänet valittiin myös vasta perustetun Tampereen kauppakamarin puheenjohtajaksi. Muitakin luottamustoimia sosiaalisella miehellä oli. Oli siis luontevaa, että hänet kutsuttiin 1922 viisi vuotta aiemmin perustetun Keskuskauppakamarin yliasiamieheksi (nykyisellä tittelillä toimitusjohtajaksi) Kyösti Järvisen siirryttyä perustamansa Kauppakorkeakoulun liiketaloustieteen professoriksi.

Keskuskauppakamarille oli kaavailtu monipuolisia tehtäviä, kun kauppakamarilaitos voitiin viimein maaliskuun vallankumouksen jälkeen 1917 perustaa yleisten kauppiaskokousten perinteelle. Itsenäistymisen murroksessa elinkeinoelämän kuviot kuitenkin mullistuivat ja keskeisiksi nousivat kauppakamarien sijaan työnantajien STK sekä eri alojen erikoisjärjestöt. Keskuskauppakamarin asemaa heikensi etenkin vienti- ja kotimarkkinateollisuuden kiista tullipolitiikasta, jolloin yhteistä elinkeinoelämän kantaa talouspolitiikkaan oli vaikea muodostaa.

Pulkkinen tunnusti Keskuskauppakamarin toimintamahdollisuuksien rajat eikä yrittänyt vahvistaa sen asemaa hyökkäävästi. Hän ylläpiti supistuvin resurssein järjestön keskeisiä toimintamuotoja, mutta aloitti tai pikemmin otti myös vastaan elinkeinoelämän itsehallintotehtäviä, kun tähän ilmeni tarvetta. Näin Keskuskauppakamari ryhtyi mm. auktorisoimaan tilintarkastajia, valvomaan liiketapoja ja jakamaan yritysten henkilöstölle ansiomerkkejä.

Tärkeimmäksi toimintasuunnaksi Pulkkinen näki kuitenkin osallistumisen politiikkaan. Yritysjohtajat olivat olleet Suomen itsenäistymisen jälkeen tyytymättömiä mm. säännöstelyn venymiseen ja käyttöön otettuun progressiiviseen tuloverotukseen. Eduskuntavaaleihin 1922 elinkeinoelämän järjestöt perustivatkin tavoitteitaan ajamaan kampanjaorganisaation, joka avusti perinteisiä porvaripuolueita ja asetti niiden listoille luottamustaan nauttivia ehdokkaita.

Operaatio onnistui elinkeinoelämän saadessa eduskuntaan 11 ehdokastaan ennen muuta Kansallisen Kokoomuksen listoilta. Yksi heistä oli Hämeen pohjoisesta vaalipiiristä valittu Pulkkinen. Myös hänen edeltäjänsä Järvinen meni läpi, samoin Kansallisen Edistyspuolueen listalta Risto Ryti. Valtiopäivien istuntokausina Pulkkinen otti virkavapautta Keskuskauppakamarista voidakseen antaa täyden panoksen politiikkaan.

Pulkkinen sai eduskunnassa tärkeitä valiokuntapaikkoja ja toimi 1924-25 ensin valtiovarain- sekä sitten kauppa- ja teollisuusministerinä. 1920-luvun lyhytikäisissä hallituksissa oli kenenkään vaikea yltää näyttäviin tuloksiin, mutta Pulkkinen ajoi ministerinä läpi mm. määrärahat Imatran voimalaitoksen rakentamiseen. Ehkä keskeisin saavutus oli verotuksen keventäminen hänen valtiovarainministerikaudellaan.

Enimmäkseen Pulkkinen ajoi elinkeinoelämän muiden edustajien rinnalla liberaalia talouspolitiikkaa. Liikemiessiipi sai 1922 tämän linjauksen myös aktiivisempaa sosiaalipolitiikkaa aiemmin ajaneen Kokoomuksen ohjelmaan. Pulkkinen kannatti kuitenkin 1920-luvulla pakollista sairausvakuutusta teollisuustyöväelle merkiten asiassa jopa eriävän mielipiteen Keskuskauppakamarin pöytäkirjaan. Tavoite toteutui vasta 1960-luvulla. Pulkkinen tunnettiin myös kieltolain vastustajana; alkoholiveron nähtiin helpottavan valtiontaloutta.

Pulkkisen poliitikon ura jäi lyhyeksi, sillä hän ei enää noussut maan hallitukseen ja jäi pois eduskunnastakin 1929. Tässä vaiheessa monet elinkeinoelämän edustajat luopuivat muutoinkin aktiivipoliitikon roolista järjestöjen tehostaessa sen sijaan nykykieltä käyttäen lobbausta. Pulkkisen johtama Keskuskauppakamari oli tässä kuitenkin passiivinen; sillä ei ollut varoja tukea puolueita ja laitoksen puolivirallinen asemakin kannusti pidättyvyyteen politiikassa.

Pulkkinen toimi kuitenkin keskellä lamakautta 1932-33 vielä Suomen Pankin pankkivaltuusmiehenä. Samoin hän oli Kokoomuksen luottamustoiminen rahastonhoitaja 1929-32 ja puolueen työvaliokunnan jäsen kiihkeinä vuosina 1932-33. Tuolloinkin hän oli sopuisa ja melko passiivinen tullen toimeen niin jyrkän siiven kuin maltillisten kanssa.

Syvä lama 1930-luvun alussa sai Keskuskauppakamarin ottamaan kantaa talouspolitiikkaan, mutta moottorina oli tällöin ennen muuta järjestön puheenjohtajaksi 1928 valittu (->) J.K. Paasikivi. Pulkkisella oli ystävälliset välit esimieheensä, mutta hän varoitti "hirmuisista" seurauksista, jos valtioneuvosta lähestyi väärällä hetkellä tai jos hänen toiveitaan esimerkiksi hotellin kylpyhuoneesta ei pystytty täyttämään.

Kun Paasikivi vaati 1930-luvun lamassa tuomitsemaan jyrkästi etenkin Maalaisliiton väläyttämän velkojen anteeksiannon, Pulkkinen epäili aktiivisuuden hyödyllisyyttä, mutta puheenjohtaja jyräsi tahtonsa läpi. 1930-luvun puolivälissä Pulkkinen oli mukana jarruttelemassa kansaneläkeuudistusta, johon Paasikivi oli sen sijaan innostunut - saaden tietenkin tahtonsa läpi Keskuskauppakamarin lausunnossa.

Pulkkisen kaudella Keskuskauppakamari avasi ajan oloissa merkittäviä kansainvälisiä yhteyksiä etenkin muihin Pohjoismaihin. Ehkä tämä vaikutti siihenkin, että 52-vuotiaaksi saakka poikamiehenä pysytellyt ja sitten pian leskeksi jäänyt Pulkkinen solmi 1935 avioliiton Ruotsin aateliin kuuluneen Edith Gleerupin kanssa. Avioliitto vaikutti sitten Pulkkisen uran noloon päättymiseen. Pian talvisodan alkamisen jälkeen Pulkkinen peruutti Keskuskauppakamarin syyskokouksen, sulki järjestön toimiston ja siirtyi Ruotsiin - varmaankin vaimonsa sukulaisten luokse.

Yliasiamiestä syytettiin maasta pakenemisesta, mikä nosti maakuntien kauppakamareissa kohinaa. Tämä tietenkin ärsytti salkuttomaksi ministeriksi tullutta Paasikiveä. Tuloksena oli tosiasiassa Pulkkisen erottaminen 8.1.1940 Paasikiven johtamassa Keskuskauppakamarin valmistusvaliokunnan kokouksessa, vaikka ratkaisua myöhemmin kaunisteltiinkin viittaamalla yliasiamiehen "pitempiaikaiseen sairauteen". Kohun tyynnyttyä Pulkkinen saattoi toki jatkaa järjestön parissa toimielimessä kuolemaansa 1945 saakka.

Järjestö- ja politiikon uran ohessa Pulkkinen vaikutti monien yritysten hallintoelimissä. Tehtävistä keskeisin oli puheenjohtajuus Strömberg-yhtiön johtokunnassa (hallituksessa) vuodesta 1929 alkaen. Suomalaisen sähkötekniikan pioneeriyritys oli joutunut jo 1910-luvulla vaikeuksiin, mutta onnistuttu saneeraamaan. Pian seurasi kuitenkin pitkä taistelu yrityksen omistajuudesta.

Strömberg oli solminut 1926 edustussopimuksen suuren sveitsiläisen Brown Boveri-yhtiön (BBC) kanssa. Kaksi vuotta myöhemmin toinen suuri kilpailija, ruotsalainen Asea osti 60 prosenttia Strömbergin osakkeista. Vuonna 1930 Asea ja BBC omistivat kumpikin 28,9 prosenttia yhtiöstä, joten siinä vallitsi eräänlainen kauhun tasapaino.

Pulkkisen tullessa yhtiön johtokunnan vetäjäksi kansainväliset jätit kilpailivat siis vallasta Suomen johtavassa sähköteknisessä yrityksessä. Maltillisen Pulkkisen sovittelutaidot vaikuttivat varmaan siihen, ettei tilanne kohtalokkaasti häirinnyt Strömbergin käytännön toimintaa. Sota-aikana Asean ja BBC:n omistuksia yhtiössä sitten siirrettiin poikkeussäädöksillä muille suomalaisille suuryrityksille. Lopulta Strömberg myytiin 1987 Asealle, joka yhdistyi 1988 BBC:n kanssa.

Jo Pulkkisen aikana hahmottunut kuvio vietiin siis Strömbergissä loppuun. Hän oli yleisemminkin vastustanut ulkomaalaisomistuksen torjumista lainsäädännöllä suomalaisissa yrityksissä todeten, etteivät rajoitukset vielä synnytä kotimaista yrittäjyyttä. Sen sijaan Suomi oli hyötynyt ulkomaisista suorista sijoituksista.

Yrjö Rafael Pulkkinen S 3.4.1875 Parkano, K 4.2.1945 Helsinki. V metsänhoitaja Adam Pulkkinen ja Ellida Rosalie Ljuboff Achté. P1 1929 - Lyyli Pajunen K 1932, P1 V kansakoulunopettaja Aapo Pajunen ja Erika Lönnroth; P2 1935 - Edith Marianne Gleerup S 1901, P2 V tukkukauppias Carl Gustaf Magnus Gleerup ja Edith Hanna Diona af Ekenstam.

URA. Ylioppilas Tampereen realilyseosta 1893; ylempi hallintotutkinto 1895; oikeustutkinto 1897; varatuomari 1900.

Senaatin talousosaston ylimääräinen kopisti 1896 - 1897; Turun hovioikeuden ylimääräinen virkamies 1899 - 1903; Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy:n virkailija 1903 - 1904; Einar Ahlman & Yrjö Pulkkinen -asianajotoimiston osakas 1904 - 1912, omistaja 1913 - 1917; Tampereen Osakepankin pääjohtaja 1917 - 1920; lainvalmistelukunnan 5. osaston vanhempi jäsen 1920 - 1921; Keskuskauppakamarin yliasiamies 1922 - 1940.

Tampereen kaupunginvaltuuston jäsen 1907 - 1919, varapuheenjohtaja 1917 - 1918; Kansallinen Kokoomuksen kansanedustaja (Hämeen läänin pohjoinen vaalipiiri) 1922 - 1929; valtiovarainministeri Lauri Ingmanin 2. hallituksessa 31.5.1924 - 31.3.1925; kauppa- ja teollisuusministeri Antti Tulenheimon hallituksessa 31.3.1925 - 31.12.1925; Helsingin kaupungin rahatoimikamarin jäsen 1922.

Kansallisen Kokoomuspuolueen puoluevaltuuskunnan jäsen 1925-1933, rahastonhoitaja 1929-1932, puoluehallituksen työvaliokunnan jäsen 1932-1933.

Tampereen kauppakamarin puheenjohtaja 1918 - 1920; Maakuntain Keskuspankki Oy:n hallintoneuvoston puheenjohtaja 1919 - 1920; Oy Strömberg Ab:n johtokunnan puheenjohtaja; Suomen-Matkat ry:n johtokunnan puheenjohtaja.

ARVONIMET JA KUNNIANOSOITUKSET. Suomen Valkoisen Ruusun K I; Belgian Kruunu-r. suurr.; Espanjan Isabella Katolilaisen suurr.; Italian Kruunu-r. suurr.; Norjan Pyhän Olavin suurr.; Ranskan Kunnialegioonan K. Vuorineuvos 1931.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Kai Hoffman: Sähkötekniikan taitaja. (1989); Mikko Uola: Yrjö Pulkkisen elämäkerta Kansallisbiografiassa; Jyrki Vesikansa: Talouden vapauden puolesta (1993) ja siinä mainitut lähteet; Suomen Liikemiehiä II (1930).

JULKISET MUOTOKUVAT JA MUISTOMERKIT. Maalaukset: J. Miklos. Keskuskauppakamari; E. Snellman. 1935.

Jyrki Vesikansa

julkaistu 5.12.2008