Hainari, Tilma Sofia

Tilma Sofia Hainari

Muut nimet:
Haga, Forsström

Syntymäaika:
1.9.1861

Kuolinaika:
23.1.1940

Paikkakunta:
Ruskeala, Helsinki

opettaja, fennomaani, järjestöaktiivi

Karjalaissyntyinen Tilma Hainari, o. s. Hagan, oli kieltenopettajan työnsä ohella Suomen Naisyhdistyksen aktiivi, Suomen Naisten Kansallisliiton pitkäaikainen puheenjohtaja ja Suomen valtuuskunnan arvovaltainen varaedustaja Kansainliiton yleiskokouksissa Genevessä. Yksityiselämässään hän oli tohtori, monitoimimies Oskar Hainarin puoliso ja avustaja, joka leskeksi jäätyään jatkoi vielä kolme vuosikymmentä avioparin yhteistä aatteellista työtä itäisen Karjalan kaikinpuoliseksi kehittämiseksi.

 

Luovutettuun Karjalaan kuuluneen Ruskealan pitäjän Toivolan rälssitilan omistajan Juhana Haganin ja hänen vaimonsa Adolfinan kolmas lapsi, sunnuntailapsi Tilma Sofia syntyi syyskuun 1:senä 1861. ”Kuinka me voisimme elää runsaudessa, jos naapurit näkevät nälkää”, oli Juhana Haganin mielipide, kun vaimo moitiskeli häntä liiallisesta avokätisyydestä avun pyytäjille. Tämän yhteisvastuun näkemyksen saivat pienestä pitäen elämänohjeekseen kaikki perheen seitsemän omaa lasta sekä ne monet orpolapset, jotka joutumatta huutolaisiksi olivat perheessä kasvatettavina.

Toivolasta kehittyi paikkakunnan sivistyskeskus. Isäntä kokeili tilansa hoidossa Pellervo-lehden suosittelemia uudistuksia, kasvatti hevosia myyntiin ja huolehti viidestä vesimyllystä, jotka sijaitsivat eri puolilla pitäjää, toimi 1870-luvulla pari vuotta kerrallaan kuntakokousten ja kunnallislautakunnan puheenjohtajana, tilasi Suometarta ja kierrättipä sitä naapureillaankin. Hän muokkasi omalta osaltaan maaperää kansanvalistustyölle niin, että pitäjän ensimmäinen kansakoulu avasi ovensa jo 1873. Esimerkillinen oli myös Adolfina Hagan, o.s. Soldan. Hän on tiettävästi ensimmäinen nainen, joka on valittu kunnalliseen köyhäinhoitolautakuntaan; hänen puoleensa käännyttiin, kun tarvittiin lääkäriä, sairaanhoitajaa tai kätilöä, sillä lähin lääkäri asui viiden peninkulman päässä Sortavalassa; häntä haettiin apuun, kun eläimet sairastuivat. Perheessä isän koulukieli oli saksa, äidin ruotsi; lapset osasivat parhaiten suomea.

Tilma Hainari oli saanut runsaat henkiset eväät elämälleen, sopuisan luonteen ja myötäelämisen kyvyn. Eikä hänen verenperintönsäkään ollut ihan tavallinen. Perimätieto kertoo, että isän suonissa virtasi Pontus De la Gardien joukoissa taistelleen, Laatokan rannalle Jaakkimaan asettuneen irlantilaisen palkkasoturin verta. Äiti kuului vanhalle ja uudelle mantereelle laajasti levinneeseen Soldan-sukuun, jonka juuret tutkitusti ulottuvat ristiretkien aikaiseen turkkilaiseen upseeriin. Suvun Suomen haaraan kuuluivat mm. Augusta Haganin serkut, Suomen Rahapajan johtaja ja Juhani Ahon appi, August Fredrik Soldan sekä tämän sisaret, musiikinopettaja Edla ja kuvaamataidonopettaja Augusta Soldan. Taidemaalari Venny Soldan-Brofeldt oli siis Tilma Hainarin pikkuserkku.

Tilma Hainari oli täyttänyt kymmenen, kun hän yhdessä Aina-sisarensa kanssa aloitti kahdeksan sadan asukkaan Sortavalassa tyttökoulun. Opetuskielenä oli ruotsi ja ensimmäisenä vieraana kielenä saksa, jota jo yhden vuoden opiskelun jälkeen piti puhua välitunneillakin. Sisarusten serkku, Lauri-sedän tytär Laura Alopaeus ja hänen miehensä, rehtori C.W. Alopaeus johtivat kaupungin henkisiä harrastuksia, ja heidän suuri salinsa oli kaupungin yleinen juhlahuoneisto, jossa pidettiin isänmaalliset juhlat, esitettiin konsertit ja seuranäytelmät. ”Läheisenä sukulaisena voin jo koululaisena seurata isänmaallisia rientoja”, Tilma Hainari kirjaa myöhemmin.

Tilma Hainari oli viidentoista päättäessään koulun. Siihen hänen omien sanojensa mukaan päättyi myös lapsuus, sillä seuraavan talven hän kärsivällisyyttään venyttäen opetti kotona pienempiä sisaruksiaan. Sukulaisuussuhteiden avulla avautui kuitenkin yllättäen mahdollisuus jatkaa kaksi vuotta Helsingin ruotsalaisessa tyttökoulussa. Hänen sieltä keväällä 1874 saamansa päästötodistuksen keskiarvo oli 9.4.

Kahdeksantoistavuotiaalla Tilma Hainarilla oli ruotsin kielellä saamastaan koulusivistyksestä huolimatta kodin kasvattamana sekä sukulais- ja ystäväpiirin vahvistamana suomenmielinen vakaumus. Sitä koeteltiin ja se kesti niin hänen toimiessaan ruotsinmielisen ja -kielisen kihlakunnantuomari Erik Ingmanin tyttärien kotiopettajana kuin antaessaan näkemyserojen vuoksi ensimmäisen vakavan ihastumisen haalistua vain lapsuudenystävyydeksi.

(->) Oskar Hainari (vuoteen 1906 Forsström) oli syntynyt 1856 Tohmajärvellä, siis ei kovin kaukana Ruskealasta. Historian ja suomenkielen opinnot olivat sytyttäneet hänessä rakkauden Karjalaan, Kalevalaan ja kansatieteeseen, ja niinpä hän hakeutui 1881 voimistelunopettajan tutkinnon suoritettuaan Sortavalan seminaarin voimistelun, anatomian ja terveysopin lehtoriksi. Seuraavan kesän Aunuksen matkallaan hän vakuuttui siitä, että ”Valoa täällä tarvitaan”, että muun Suomen kunnia-asia oli auttaa Karjalan heimoa nousemaan siihen kukoistukseen, johon sen yritteliäisyys ja kalevalainen hengenviisaus viittasi. Kun Oskar Hainari ja Tilda Hagan kesällä 1883 avioituivat, Sortavala sai yhden isänmaallisen rouvan ja Raja-Karjala yhden väsymättömän puolestapuhujan lisää.

Tilma Hainarin yhteiskunnallinen toiminta alkoi avioliiton solmimisen aikoihin, kun hänet valittiin kaupungin ainoan naisjärjestön, Sortavalan Rouvasväenyhdistyksen sihteeriksi. Tässä tehtävässä hän oppi esiintymään ja puolustamaan mielipiteitään, organisoimaan avustus- ja valistustoimintaa. Koko ensimmäisen aviollisen vuosikymmenensä hän osallistui miehensä tutkimustyöhön, aatteelliseen ja kirjalliseen työhön avustajana ja työtoverina. ”Vorsströmin mutsoi” se oli, joka hoiti talon ja tavarat sekä piti vieraspöytää niin Sortavalassa kuin sitten Jyväskylässä, Helsingissä ja Laatokan Haavuksen Vasikkasaaressa, jonne perheen kesähuvila Sariola valmistui 1899. Hainarien toiminnan satoa oli sekin, että Haavukseen saatiin kansakoulu.

1880-luvun puolivälissä englantilainen arkeologi, lordi John Abercromby oli Julius Krohnin suosittamana Hainarien kodissa oppimassa suomea voidakseen paremmin ymmärtää runonlaulajien esityksiä. Lordi oppi suomea ja Hainarit englantia, ja Tilma Hainari innostui opiskelemaan kieltä omin päin, kotiopettajien johdolla ja kahteen otteeseen Lontoossakin niin, että hän ilman yliopistotutkintoa saattoi toimia englanninkielenopettajana yli kaksi vuosikymmentä, ensin Sortavalan reaalilyseossa ja sitten Helsingin suomalaisessa tyttökoulussa.

1890-luvulla Tilma Hainarilla oli jo ”aavistus siitä, mitä naisasialla tarkoitetaan”, ja niinpä hän Suomen Naisyhdistyksen Jyväskylän osaston nuorimpana vakuutti julkisesti, että naisilla tuli olla samat oikeudet kuin miehillä. Hän tutustui myös työväenaatteeseen ja toimi jonkin aikaa Jyväskylän työläisnaisten yhdistyksen puheenjohtajana.

Kun viranomaiset 1904 erottivat ”kansan villitsijän ja valtiollisesti vaarallisen” Oskar Hainarin Sortavalan lyseon rehtorin toimesta, aviopari siirtyi Helsinkiin, opetustehtäviin kumpikin. Samana vuonna Tilma Hainari osallistui naisten kansainväliseen kongressiin Berliinissä, innostui ja aloitti loppuelämän kestävän työn naisasian eteenpäinviemiseksi. 1905 hänet valittiin Suomen Naisyhdistyksen varapuheenjohtajaksi, seuraavana vuonna sihteeriksi, ja kun 1911 perustetun Suomen Naisten Kansallisliiton (nykyisen Naisjärjestöjen Keskusliiton) ensimmäinen puheenjohtaja (->) Aleksandra Gripenberg 1913 kuoli, hänen ”velvollisuutensa” oli jatkaa hyvin alkanutta työtä. Hänen puheenjohdollaan järjestöstä kehittyikin eri naisjärjestöjen kiinteä eettis-kulttuurinen yhdistäjä, jonka toiminnassa mm. raittiusaate, rauhanaate, kansanterveys ja naisten oikeudellisen aseman parantaminen olivat keskeisiä ohjelmakohtia; järjestön ajamista yksittäisistä asioista voisi mainita mm. naispoliisien kouluttamisen. Kokouksia, puheita ja esitelmiä, laajaa kirjeenvaihtoa ja pitkiä kongressimatkoja vaativaa ”velvollisuutta”, olihan järjestö Kansainvälisen Naisten liiton (ICW) jäsen, puheenjohtajalla kesti aina vuoteen 1937.

Naisten äänioikeus samoilla edellytyksillä kuin miehillä oli kuulunut 1884 perustetun Suomen Naisyhdistyksen tavoitteisiin alusta lähtien. Yleisen ääni- ja vaalioikeuden toteutumista, yhdistys ei muuten missään vaiheessa ollut vaatinut naisille vaalioikeutta, juuri valittu sihteeri vertasi uutta kasvua tuovaan kevätmyrskyyn. Yhdistyksen kannustamana hän oli Suomalaisen Puolueen ehdokkaana vuosien 1907 ja 1908 eduskuntavaaleissa, mutta jäi valitsematta. Oskar Hainariakaan ei valittu ensimmäiseen yksikamariseen, mutta Suomalaisen Puolueen edustajana hän vuosien 1908 ja 1909 valtiopäivillä saattoi toimia Karjalan ja aivan erityisesti Raja-Karjalan hyväksi. ─ Hainarit kokivat masentavana sen epäluulon, jota he ns. sortovuosina Suomalaisen Puolueen aktiiveina saivat osakseen.

Tilma Hainari jäi leskeksi 1910, siis alle viisikymmentävuotiaana. Surua helpotti oma työ, yhteiseksi koetun työn jatkaminen Karjalan sivistystason nostamiseksi sekä Suomen Naisyhdistyksen aktiivin, Suomalaista Puoluetta vuosien 1907─1910 valtiopäivillä edustaneen Hilda Käkikosken kirjallisen ja poliittisen toiminnan selvittäminen. Kaksiosainen, lähes tuhatsivuinen Hilda Käkikoski kirjeittensä ja kirjoitelmiensa valossa ilmestyi 1913─1916. Virallinenkin taho hyödynsi hänen eri järjestöissä ja tehtävissä hankkimaansa kokemusta, kun hänet 1917 nimitettiin kaupunkien poliisilaitoksen uudelleenjärjestämistä pohtivaan komiteaan ja 1931 niin sanottuun Björkenheimin komiteaan, joka käsitteli kieltolakikysymystä. Hän työskenteli monet vuodet Koulukeittoyhdistyksen johtokunnassa, Suomalaisen Konkordialiiton valtuuskunnassa sekä Suomalaisen Puolueen ja sitten aikanaan Kokoomuspuolueen valtuuskunnassa.

Kesällä 1927 hän oli ICW:n neuvottelukokouksessa Genevessä arvaamatta, että hän jo samana syksynä oli palaava kaupunkiin Kansainliiton yleiskokoukseen yhtenä Suomen valtuuskunnan varajäsenistä. Sama toistui kolmena seuraavana syksynä. Valtuuskunnan kolmella varsinaisella jäsenellä, jotka olivat miehiä, ja varajäsenellä ei ollut eroa, sillä hallitus antoi tarkat toimintaohjeet niin yleiskokousta kuin komiteaistuntojakin varten. Hän oli ensimmäinen nainen, jolle hallitus uskoi tällaisen luottamustehtävän. Kunnia ennakkoluulottomasta päätöksestä kuuluu Väinö Tannerin johtamalle sosialistihallitukselle; arvattavasti myös rouva Linda Tannerille, joka omien muistelmiensa mukaan oli Miina Sillanpäänkin uraauurtavan naisministeriyden ehdottaja.

Rauhanaatteen aktiivin Tilma Hainarin viimeisiä kuukausia synkisti talvisodan puhkeaminen. Hän kuoli 23. tammikuuta 1940, päivälleen kolmekymmentä vuotta miehensä kuoleman jälkeen. Hänen omasta toivomuksestaan siunaustilaisuudessa ei mainittu mitään hänen opettajantyöstään, ei liioin hänen monipuolisesta, vuosikymmeniä kestäneestä kansalaistoiminnastaan niin kotimaassa kuin maailmalla.

Tilma Sofia Hagan vsta 1883 Forsström vsta 1906 Hainari S 1.9.1861 Ruskeala, K 23.1.1940 Helsinki. V maanviljelijä Johan Hagan ja Adolfina Sofia Soldan. P 1883 - filosofian tohtori Oskar Adolf Hainari (aiemmin Forsström) S 1856, K 1910, PV postimestari Gustaf Adolf Forsström ja Lovisa Augusta Polviander.

URA. Sortavalan tyttökoulu 1871 - 1876; Helsingin ruotsalainen tyttökoulu 1877 - 1879.

Kotiopettaja 1876 - 1877, 1879 - 1882; englannin kielen opettaja Sortavalan reaalilyseossa 1901 - 1904, Helsingin suomalaisessa tyttökoulussa 1904 - 1924.

Valtion kansakoululaisille ravintoa ja vaatetusta varten myöntämien apurahojen välittäjä kouluhallituksessa 1913 - 1914, 1917 – 1922

Jyväskylän Naisyhdistyksen puheenjohtaja 1899; Suomen Naisyhdistyksen varapuheenjohtaja 1905 - 1906, sihteeri 1906 - 1909; Suomen Naisten Kansallisliiton puheenjohtaja 1914 - 1937; Suomen valtuuskunnan varajäsen Kansainliiton yleiskokouksissa 1927 - 1930; Suomalaisen Puolueen valtuuskunta; Kansallisen Kokoomuspuolueen väliaikainen puoluehallinto 1918; Kansallisen Kokoomuspuolueen valtuuskunta 1919-25; Kansallisen Kokoomuspuolueen valtuuskunnan juoksevainasiainvaliokunta 1921-22; Kansallisen Kokoomuspuolueen työvaltuuskunta 1922-25; Kansallisen Kokoomuspuolueen säätiö hallituksen jäsen 1924-38; Konkordialiiton valtuuskunta; Naisten Äänen neuvottelukunta; Koulukeittolayhdistyksen johtokunta.

ARVONIMET JA KUNNIANOSOITUKSET.Suomen Valkoisen Ruusun ar. 1931. Valtion eläke 1931.

TUOTANTO. Naisasian kehitys eri maissa. 1906 - 1908; Hilda Käkikoski kirjeittensä ja kirjoitustensa valossa I - II. 1913, 1916 (lyhennetty laitos 1927). Toimittanut: Poimintoja O. A. Hainarin kirjoituksista : omistettu Suojärven, Salmin, Korpiselän ja Suistamon kuntien asukkaille. 1911. Avustuksia julkaisuissa Naisten Ääni ja Suomen Nainen.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Tilma Hainarin arkisto. Oskar Hainarin arkisto, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkisto.

Naisten Ääni 9/1931; O. Relander, Oskar Adolf Hainari : muistelmia. 1917; T. Tuulio, Tilma Hainari : Karjalan tytär. 1952; Venla Sainio, Tilma Hainarin henkilökuva. Suomen Kansallisbiografia, SKS Helsinki 1997-.

Artikkeli perustuu Suomen Kansallisbiografiassa julkaistuun henkilökuvaan.

TILMA HAINARIN MUKAAN NIMETTY. Tilma Hainarin stipendirahasto 1931, Konkordialiitto.

Venla Sainio

julkaistu 5.12.2008