Tujunen, Leo Armas

Leo Armas Tujunen

Syntymäaika:
4.11.1910

Kuolinaika:
5.11.1988

Paikkakunta:
Joroinen, Helsinki

Merkittävimmät toimet:
päätoimittaja
 

Suomen Kuvalehden päätoimittaja, Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtaja

Leo Tujunen oli poliitikkona lähinnä taustavaikuttaja, joka ei Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtajuutta lukuun ottamatta missään vaiheessa edes pyrkinyt näkyvämpään asemaan kokoomuspuolueessa. Hän siirtyikin politiikasta vähitellen kokonaan lehtialalle ja toimi pitkään Suomen Kuvalehden toimituspäällikkönä ja sitten päätoimittajana.

 

Leo Tujunen syntyi 1910 Joroisissa ja tuli ylioppilaaksi 1932. Näkyvän yhteiskunnallisen toimintansa hän aloitti vasta 1940 Suomen Aseveljien Liiton (SAL) järjestösihteerinä. Tässä toimessa hän oli välirauhasta järjestön lakkauttamiseen asti, vuoteen 1944.

SAL muodostui suuntaa antavaksi Tujusen myöhemmällekin yhteiskunnalliselle toiminnalle. Hän edusti oikeistosukupolvea, joka oli kylläkin kasvatettu Akateemisen Karjala-Seuran (AKS) henkeen, mutta jolla ei ollut enää käytännön kokemuksia aktivismista eikä sisällissodasta vapaussotana. Sen sijaan talvi- ja jatkosota lähensivät Tujusen nuorta oikeistosukupolvea sosiaalidemokraatteihin, joiden kanssa oli muodostunut yhteinen rintamakokemus sekä käsitys Neuvostoliiton ja kommunismin uhasta Suomen demokratialle ja itsenäisyydelle. Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP) ja oikeisto olivat monessa suhteessa SAL:n kantavat voimat. Nuori oikeistopolvi katsoi myös ymmärtävänsä Aseveliliiton toiminnan sosiaalista puolta vanhaa sukupolvea paremmin.

Tujusen kanssa jokseenkin samaan sukupolveen kuuluivat myös nuoret kokoomuslaiset (->) Jussi Saukkonen, (->) Juha Rihtniemi ja Veikko Sjöblom. SDP:n puolella luonnollisiin aseveliliittolaisiin kuuluivat muun muassa Väinö Leskinen ja Unto Varjonen. Muita hieman vanhemmasta Saukkosesta tuli 1945 Kokoomuksen Nuorten Liiton (KNL) puheenjohtaja ja Tujusesta pääsihteeri eli käytännön toiminnan organisoija etenkin yhdessä Sjöblomin kanssa. Tujunen oli myös varapuheenjohtajana 1944 - 1945 ja 1950 – 1953 ja lyhyen aikaa puheenjohtajana 1953–54. Nuorisotoimintaan kuului Tujusen osalta myös Helsingin nuorisotyölautakunnan puheenjohtajuus 1948 - 1953.

Uuden sukupolven johdolla KNL:sta muodostui aivan uudella tavalla poliittisesti toimiva elin, kun se oli aiemmin ollut varsin kituliaasti toimiva ja etenkin Isänmaallisen Kansanliikkeen (IKL) Sinimustien jalkoihin jäänyt harvalukuisen konservatiivisen nuorison järjestö. Tujunen, Sjöblom, Rihtniemi ja Saukkonen toivat järjestöön sekä uuden sosiaalisen käsityksen ja sosiaalipoliittiset ohjelmat että ajatuksen modernista politiikasta ja panostamisesta järjestötoimintaan; näissä asioissa Kansallinen Kokoomuspuolue oli heidän mielestään pahasti jäljessä muista puolueista. Lisädramatiikkaa toimintaan toi jatkuva punaisen Valpon eli valtiollisen poliisin ja samalla KNL:n lakkautuksen uhka. Valpo teki jopa kotitarkastuksen KNL:n tiloihin vuonna 1946, ja hallituksessakin monet SKDL:n ministerit olisivat olleet halukkaita KNL:n lakkauttamiseen. Valpoa näyttävät ärsyttäneen etenkin Veikko Sjöblom ja Jaakko Korjus; Tujuseen viitattiin harvemmin.

Tujusen saavutukset puoluepoliitikkona jäivät monessa suhteessa Saukkosen ja Rihtniemen varjoon. Hän oli enemmän järjestötyöntekijä, taustavaikuttaja ja lehtimies kuin esillä oleva poliitikko. Valintaa KNL:n puheenjohtajaksi 1953 voidaan pitää hänen poliittisen uransa muodollisena huippuna, mutta kuvaavaa on, että tuolloinkin tehtävään oli äänestyksessä itse asiassa valittu Rihtniemi, joka kuitenkin kieltäytyi. Tujusen puheenjohtajakausi 1953 - 1954 oli KNL:n osalta lyhyt ja epädramaattinen: järjestön vaaranvuodet olivat ohi, mikä alkoi taas passivoida jäsenkuntaa. Suurimpana ja pysyvänä tavoitteena oli toimia edelleen puolueen sosiaalipoliittisen näkemyksen ajajana sekä vastata uuden Suomen Kansanpuolueen taholta tulevaan haasteeseen: se uhkasi keskiluokkatunnuksillaan viedä kokoomukselta kannatusta. Muutoin KNL:ssä painottui jopa enemmän nuorisojärjestöaspekti kuin puoluepoliittinen aspekti, ainakin jos verrataan toimintaan vaaran vuosina. Muutos esimerkiksi liiton äänenkannattajan Nuoren Oikeiston kirjoittelusta katsottuna on tässä suhteessa selvä.

Tujusen poliittisiin tavoitteisiin kuuluikin porvarillisen hajanaisuuden vähentäminen. Yhdessä etenkin (->) Päiviö Hetemäen ja (->) Tuure Junnilan kanssa hän oli 1958 suunnittelemassa niin sanottua Vapaan Kansanvallan Liittoa, jonka tavoitteena oli yhdistää porvaripuolueita ja vetää mukaan sellaisia porvarillisesti ajattelevia kansalaisia, jotka eivät toimineet aktiivisesti politiikassa. Menestys oli kuitenkin huono, sillä kuilut olivat syviä, hanke leimattiin ulkopoliittisesti vaaralliseksi ja kokoomuksen puolueaktiivit katsoivat sen hajottavan omaa puoluetta. Tujunen kieltäytyikin vuotta myöhemmin kokoomuksen puoluesihteerin paikasta.

Rinnan KNL-uransa kanssa Tujunen toimi lehtialalla. Tämäkin sara oli lähellä puoluetoimintaa, sillä hän toimi 1950 - 1954 päätoimittajana Oikeistolehdet ry:ssä, jonka tehtävänä oli avustaa kokoomuksen lehtien uutishankintaa ja muuta toimintaa. Tämän jälkeen hän toimi 20 vuotta Suomen Kuvalehdessä, ensin toimituspäällikkönä 1954 - 1960 ja päätoimittajana 1960 - 1974 sekä lopulta Yhtyneet Kuvalehdet Oy:n hallituksen erikoistehtävissä 1974 - 1975. Suomen Kuvalehteäkin voidaan pitää kyseisenä aikana suhteellisen konservatiivisena aikakauslehtenä, joskin sillä oli Tujusen aikaan yksi päätoimittajaakin painavampi kirjoittaja: nimimerkki Liimatainen eli presidentti Urho Kekkonen. Tujunen hoiti salatun yhteydenpidon kirjoittajaan, jonka henkilöllisyys kylläkin opittiin vähitellen arvaamaan.

Eläkevuosinaan Leo Tujunen hoiti vielä artikkelien välitystä eri lehtiin. Hän kuoli 5.11.1988.

 

Leo Armas Tujunen S 4.11.1910 Joroinen, K 5.11.1988. V Armas Wilhelm Tujunen ja Hanna Maria Wentelä. P 1942 - Aune Marjatta Tamminen, PV diplomi-insinööri Väinö Tamminen ja Aino Lydia Wanninen. Lapset: Juha S 1945; Kristiina S 1949.

URA. Ylioppilas 1932.

Suomen Aseveljien Liiton järjestösihteeri 1940 - 1944; Kokoomuksen Nuorten Liiton pääsihteeri 1945 - 1950, varapuheenjohtaja 1944 - 1945 ja 1950 - 1953, puheenjohtaja 1953 - 1954; Oikeistolehdet ry:n päätoimittaja 1950 - 1954; Suomen Kuvalehden toimituspäällikkö 1954 - 1960, päätoimittaja 1960 - 1974; Yhtyneet Kuvalehdet Oy:n hallituksen erikoistehtävissä 1974 - 1975.

Helsingin kaupungin nuorisotyölautakunnan puheenjohtaja 1948 - 1953; tasavallan presidentin vaalien valitsijamies 1950.

ARVONIMET JA KUNNIANOSOITUKSET. Vapaudenristi VR 3 ja 4 (2 kertaa); VR 4 tlk. Kokoomuksen Nuortenliiton kultainen ansiomerkki 1950.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. J. Korjus, Juha Rihtniemi - legenda jo eläessään. 1975; J. Korjus, Puolueen omatunto : Kokoomuksen Nuorten Liitto. 1972; J. Saukkonen, Vastuun sukupolvi. 1973; V. Vares, Kaksi askelta edellä : Kokoomuksen Nuorten Liitto 1928 - 1996. 1998; V. Vares, Leo Tujusen henkilökuva. Suomen Kansallisbiografia. SKS Helsinki 1997-.

Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Suomen Kansallisbiografiassa.

Vesa Vares

julkaistu 16.12.2008