Ainali, Sakari

Sakari Ainali

Syntymäaika:
03.12.1874

Kuolinaika:
31.10.1938

Paikkakunta:
Himanka, Oulainen, Helsinki

Merkittävimmät toimet:
kansanedustaja
kaupunginvaltuutettu
 

Sakari Ainali kuului vanhoillislestadiolaisena maallikkosaarnaajana pohjoissuomalaisten uskonnollisten poliitikkojen joukkoon. Ainalin vahva kristillinen vakaumus väritti myös hänen yhteiskunnallista ajatteluaan. Hän kannatti vahvaa kristillistä näkemystä politiikassa, oli ankara kieltolain kannattaja ja suhtautui kriittisesti kulttuurielämään. Oulun eteläisessä vaalipiirissä Ainalilla oli vahva asema ja hän oli Kokoomuksen kärkiehdokkaita ja ääniharava omassa vaalipiirissään. Ainali jatkoi vanhoillislestadiolaisten poliitikkojen perinnettä Pohjois-Suomen kokoomuslaiten kansanedustajien piirissä.

Himankalaisessa Ainalin kylässä 1874 syntynyt Sakari Ainali oli maanviljelijä perheen esikoinen. Luontaistaloudessa eläneen perheen esikoisella ei ollut mahdollisuuksia koulunkäyntiin parin viikon kiertokoulua ja rippikoulua lukuunottamatta ja 19-vuotiaana nuorukaisena Sakari Ainali päättikin lähteä etsimään onneaan Atlantin takaa ja muutti 1893 Yhdysvaltoihin South Dakotaan Black Hillisin vuoristoon Leadin kaupunkiin. Kuten lukuisat muutkin suomalaiset, Ainali päätyi kaivokselle töihin. Niukasta koulutaustastaan huolimatta Ainali opiskeli uutterasti englantia ja oppi kieltä riittävästi pärjätäkseen vieraalla maalla. Työssään hän eteni aina työnjohtajaksi asti. Pohjois-Amerikasta Ainali löysi muutakin kuin työtä ja uuden kielen. Hän meni Yhdysvalloissa naimisiin Etelä-Pohjanmaalta saapuneen Maria Leppilaakson kanssa. Ainalin Yhdysvaltain oleskelu kesti vajaan kymmenen vuotta, kun 1902 perhe muutti takaisin Suomeen Ainalin kylälle. Elämä koetteli nuorta perhettä Suomessa ja kaikki perheen kolme lasta kuolivat tulirokkoon. Elämän koettelemukset johtivat Ainalin uskonnon pariin ja hän koki herätyksen ja ryhtyi 1906 lestadiolaiseksi maallikkosaarnaajaksi. Ainali työskenteli lestadiolaisen lähetystoimen palveluksessa vuoteen 1913 ja tässä työssään tutustui ihmisiin eri puolilla maata. Saarnamiehenä Ainali jatkoi aina kuolemaansa asti.

Uskonnollisen vakaumuksensa ohella Ainali oli kiinnostunut myös yhteiskunnallisista asioista. Hän toimi Himangan kuntakokouksen puheenjohtajana vuosina 1910-19 sekä kunnanvaltuuston puheenjohtajana 1920-21. Puheenjohtajan tehtävien jälkeen Ainali valitiin vielä useasti 1920-1930-luvuilla kunnanvaltuuston jäseneksi. Kunnallisen päätöksenteon ohella Ainali osallistui ahkerasti myös paikkakunnan talouselämän kehittämiseen. Hän oli perustamassa Himangan Saha ja Mylly -osuuskuntaan 1911 ja toimi osuuskunnan johtajana sen perustamisesta vuoteen 1918 ja sen jälkeen hallituksen jäsenenä. Ainali oli myös mukana perustamassa osuuskauppaa ja säästöpankkia Himangalle. Ainali oli hyvin tunnettu henkilö paikkakunnallaan ja myös koko maakunnassa. Hän oli saarnamiehenä kiertänyt paljon paikkakuntia ja tavannut paljon ihmisiä. Tunnetusta saarnamiehestä, kunnallispoliitikosta ja kotiseudun kehittäjästä ei siis ollut pitkä matka valtakunnan politiikkaan erityisesti, kun herätysliikkeet olivat saavuttaneet suurta suosiota juuri Pohjanmaalla ja Pohjois-Suomessa.

Sakari Ainali valittiin ensimmäisen kerran eduskuntaan vuoden 1924 vaaleissa. Hän oli jo ensimmäisellä ehdokaskerrallaan vaalipiirinsä ääniharava. Vanhoillislestadiolaisilla ehdokkailla, joihin Ainali kuului, oli puolueissaan merkittävä rooli Oulun eteläisessä vaalipiirissä. Erityisesti Kokoomus ja Maalaisliitto kilpailivat uskonnollisista ehdokkaista Pohjois-Suomessa ja niin myös kokoomuspuolue pyrki tietoisesti asettamaan lestadiolaisehdokkaita ja korostamaan näiden uskonnollista identiteettiä vaalitaistelussa. Tällainen mainonta oli erityisen korostunutta juuri Ainalin kohdalla heti hänen ensimmäisissä vaaleissaan. Häntä mainostettiin maanviljelijä-saarnaajana ja lestadiolaisten luottamusmiehenä. Ainalin harteille asetettiin erityisesti edesmenneen (→) Leonard Typön manttelinperijän viittaa. Häntä mainostettiin Typön yhteiskunnallisen toiminnan jatkajana. Ainalin vaalikampanjoissa hänet esitettiin toistuvasti lujan uskonnollisen vakaumuksen edustajana, joka oli vaalipiirin äänestäjille, erityisesti lestadiolaisille, tunnettu ja luotettu poliitikko.

Toisissa vaaleissaan 1927 Ainali vahvisti asemiaan tultuaan valituksi ainoana edustajana vaalipiiristään. Tämä toi hänelle arvostusta myös puolueen keskuudessa. Ainalin varamieheksi valitiin heränneisiin kuulunut kirkkoherra (→) Väinö Malmivaara. Vaalikampanjassaan Ainali tarttui erityisesti uskontopolitiikkaan ja korosti, että Kokoomuspuolueessa ei ollut koskaan suhtauduttu kevytmielisesti kristinuskoon. Poliittisen vasemmiston uskontopolitiikan hän sen sijaan leimasi näennäisen vapaamieliseksi. Kokoomuslaiset uskonnolliset ehdokkaat haastettiin erityisesti Maalaisliiton taholta. Se näet pyrki Kokoomuksen kilpailijaksi taisteltaessa Pohjois-Suomen vanhoillislestadiolaisten äänistä erityisesti 1920-luvulla. Monet vanhoillislestadiolaisuuden uskonnolliset auktoriteetit, kuten O.H. Jussila, (→) Juuso Runtti, Sakari Ainali ja (→) Leonard Typpö, vaikuttivat juuri Kokoomuksessa. Maalaisliitto pyrkikin haastamaan Kokoomuksen tavoitteleman monopoliaseman kristinuskon suojelijana. Vuoden 1929 vaaleissa, joissa Sakari Ainali putosi vuodeksi eduskunnasta, Maalaisliitto vahvisti asemiaan Oulun eteläisessä vaalipiirissä saatuaan kaksi omaa ehdokastaan valituksi Kokoomuksen menettäessä kellokkaansa.

Sakari Ainali jäi vuoden 1929 vaaleissa eduskunnan ulkopuolelle. Oulun eteläisestä vaalipiiristä valittiin maanviljelijä Samuli Tuomikoski. Vaikka Ainalia markkinoitiin ainoana kokoomuslaisena ehdokkaana, jota vanhoillislestadiolaiset voisivat äänestää, ei mainonta tällä kertaa tehonnut. Ainalin kärkevät eduskuntalausunnot ja konservatiiviset mielipiteet nostattivat vastustajien kritiikin ryöpyn. Ainalin oli ottanut vahvasti kantaa eduskunnassa valtionvaroista tapahtuvaan taidepohjaisen kulttuurin tukemiseen tai oikeammin sanottuna tätä tukemista vastaan. Hän oli vastustanut oopperan tukemista ja nostanut esiin kysymyksen siitä, etteikö tuo laitos tulisi toimeen omillaan. Puheenvuorossaan hän suomi kovin sanoin koko kulttuurikenttää ja totesi

” Vielä on otettava lukuun, että kyseessä oleva laitos ei ole vieras näyttely- ja tanssitaiteelle eli oikeammin sanottuna raivolle, jota huomattava osa kansastamme pitää ei ainoastaan turhuutena, joka vieroittaa perheen jäsenet pois kodeistaan tunne-elämän pyörteisiin, joihin niin moni on uponnut, vaan myöskin syntinä, joka myrkyttää ensin sielun ja kuinka monelta ruumiinkin.”

Ainalin kultuurikritiikki nousi hänen voimakkaasta uskonnollisesta vakaumuksestaan. Toisaalta juuri oopperan määrärahojen tapauksessa taustalla vaikutti myös samanaikaisesti koettu katovuosi, joka sai Ainalin vastustamaan kärsineiden talonpoikien verovaroilla tapahtuvaa kulttuurin tukemista.

Vaalien 1929 alla kohdistivat kampanjansa Ainalia vastaan myös vaalipiirin naisasianaiset, jotka vetosivat edistyspuolueen Kaleva-lehdessä vaalipiirin naisäänestäjiin. Kokoomusnaiset yrittivät kerätä vaalipiirin naisäänestäjiä puolueen ainoan naisehdokkaan taakse, mutta Kalevassa nimimerkki Naisasianaisia torjui pyrkimykset toteamalla, ettei naisehdokkaalla ollut todellisuudessa mahdollisuuksia tulla valituksi ja näin ollen äänet menisivät Ainalille tai Väinö Malmivaaralle. Molempia pidettiin naisten erityiskysymyksien vastustajina ja myös kulttuurin vastaisina ehdokkaina. Malmivaaraa he pitivät Ainalia sivistyneempänä, muttei naisten pyrkimysten kannalta yhtään sen parempana. Ainali vastustui kulttuuririentojen lisäksi muun muassa naispappeutta. Sekä Ainali että Malmivaara kärsivät tappion vaaleissa eikä heitä kumpaakaan sillä erää valittu eduskuntaan. Ainalin vastatuuli eduskuntavaaleissa ei kestänyt kauan, sillä presidentti Relanderin hajoitettua eduskunnan 1929, uudet vaalit järjestettiin jo 1930 ja näissä vaaleissa Ainali palasi jälleen eduskunnan istuntosaliin. Kausi jäi hänen viimeisekseen.

Ainali ei eduskunnassa kuulunut ryhmänsä aktiivisimpiin puhujiin tai aloitteentekijöihin, muttei suinkaan ollut täysin toimettomanakaan. Hän käytti eduskunta-aikanaan lukuisia puheenvuoroja ja teki aloitteita. Uskonnollisesta leimastaan huolimatta suurinta roolia Ainalin puheenvuoroissa näyttelivät talouskysymykset – puolet hänen puheenvuoroistaan käsittelivät talousasioita. Kuten edellä on todettu Ainali otti voimakkaasti kantaa myös kulttuurikysymyksissä, mutta myös erityisesti kieltolakiasia oli hänelle tärkeä. Väkijuomalain käsittelyssä 1924 Ainali käytti varsin värikkään puheevuoron kieltolain puolesta, missä hän lausui, että

” Väitetään, että sen tähden juodaan, kun se on kielletty, vaan jos annettaisiin lupa, niin lakataan. Mitä olisi sanottava, jos tuo muutos tehtäisiin pitkin linjaa, esim. julistettaisiin luvalliseksi murha? Paranisiko asia sillä? Samoin siveettömmyys, jos pantaisiin luvalliseksi, mahtaisikohan siveellisyys tulla korkeammalle silloin? Samoin kommunismi, punakaarti, joita vastaan taistellaan, pitäisiköhän meidän kaikkien alkaa ruveta kommunisteiksi ja punakaartilaisiksi, vähenisivätköhän ne silloin?”

Ainali jätti eduskunnan 1933. Eduskuntauransa jälkeen Ainali lähti vuodeksi saarnamatkalle Yhdysvaltoihin. Palattuaan Suomeen hän toimi jälleen kunnanvaltuutettuna. Saarnatoimintaansa hän jatkoi kuolemaansa asti. Sakari Ainali kuoli Oulaisissa 31.10.1938 64-vuotiaana.

Ainali, Sakari S 03.12.1874 Himanka K 31.10.1938 Oulainen V maanviljelijä Matti Ainali, Brita Kaisa Sakrintytär P Maria Emilia Leppilaakso 1898 -

USA:ssa kultakaivoksen työmies ja työnjohtaja 1895-1905, rakennustyönjohtaja Himangalla 1905-1918, osakas Himangan saha- ja myllyosakeyhtiössä ja sen toimitusjohtaja , maanviljelijä ja osakas osakeyhtiössä 1918-, maallikkosaarnaaja, Kokoomuksen kansanedustaja Oulun läänin eteläinen vaalipiiri 01.05.1924 - 31.07.1929, Oulun läänin eteläinen vaalipiiri 21.10.1930 - 31.08.1933

Kulkulaitosvaliokunta, Työväenasiainvaliokunta

Himangan kuntakokous (pj); Himangan kunnanvaltuusto (pj)

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Keskipohjalaisia Elämäkertoja, Kokkola 1995; Talonen Jouko, Pohjois-Suomen lestadiolaisuuden poliittis-yhteiskunnallinen profiili 1905-1929, 1988; Eduskunnan kirjasto edustamatrikkeli http://www.eduskunta.fi/thwfakta/hetekau/hex/hxent.htm luettu 27.10.2011

Jenni Karimäki

julkaistu 2.1.2012