Ursin, Martti Johannes
Martti Johannes Ursin
Syntymäaika:
14.1.1934
Paikkakunta:
Viipuri, Vaasa, Oulu
Merkittävimmät toimet:
toimitusjohtaja
kansanedustaja
kaupunginjohtaja
Opettaja, kansanedustaja, kaupunginjohtaja, toimitusjohtaja
Kaupunkineuvos, filosofian tohtori Martti Ursin on historianopettajan työnsä sekä Oulun kaupunginvaltuusto- ja kansanedustajakautensa lisäksi tehnyt merkittävän uran myös Vaasan kaupunginjohtajana ja oululaisen sitoutumatonta sanomalehti Kalevaa julkaisevan Kaleva Kustannus Oy:n toimitusjohtajana. Hän on myös merkittävä kulttuurivaikuttaja, jonka ansiota oli muun muassa oululaisen kustannusosakeyhtiö Pohjoisen perustaminen. Lisäksi Ursin on vaikuttanut pitkään erilaisissa talouselämän, politiikan sekä eri yhdistysten ja seurojen valtakunnallisissa ja alueellisissa tehtävissä.
Varhaisimman lapsuutensa Martti Ursin vietti Viipurissa. Hän oli kuusivuotias, kun isän töiden takia perhe muutti Helsinkiin keväällä 1939. Kansakoulunsa Martti aloitti Töölön kansakoulussa. Jatkosodan aikana he muuttivat Muhokselle Leppiniemeen. Vuonna 1946 he siirtyivät Ouluun, jossa Ursin aloitti Oulun Lyseossa ja tienasi kesäisin taskurahoja rakennuksilla ja uitossa. Tulevaisuuden töinä kiinnostivat sekä metsänhoitajan, ekonomin, lehtimiehen, juristin tai historian opettajan ammatit. Nämä nuoruuden muuttuneet haaveet olivat ehkä taustana siihen, että Ursin on toiminut useilla eri aloilla, vaihtanut sujuvasti työpaikkoja ja toiminut uransa aikana niin julkisella sektorilla kuin yrityselämässäkin.
Opettaja ja kulttuuripoliitikko
Kirjoitettuaan ylioppilaaksi vuonna 1955 hän suoritti varusmiespalveluksensa Parolan panssarijoukoissa. Seuraavana syksynä Ursin aloitti historian opinnot Helsingin yliopistossa. Pro gradu –tutkielmansa hän kirjoitti aiheesta: ”USA:n materiaalinen avunanto Neuvostoliitolle toisen maailmansodan aikana.” Lisäksi hän teki sivugradun kunnallishallinnon alkuvaiheisiin liittyneistä sexmanneista eli kuudennusmiehistä, jotka olivat pitäjänosittain valittuja kirkon luottamusmiehiä.
Valmistuttuaan filosofian kandidaatiksi vuonna 1960 Ursin palasi kotikaupunkiinsa, auskultoi Oulun Normaalilyseossa ja työskenteli myös Oulun tyttölyseon historian opettajana. Myöhemmin hän toimi historian lehtorina Oulun Normaalilyseossa, Oulun Lyseossa, Oulun yhteislyseossa ja Kuusiluodon lukiossa. Lisäksi hän toimi vararehtorina Oulun yhteislyseossa ja rehtorina entisessä opinahjossaan Oulun Lyseossa. Keskustelevana ja argumentoivana historian opettajana hän sai oppilaansa kiinnostumaan historian ohella myös yhteiskunnallisista kysymyksistä. Niinpä useissa kouluissa, joissa hän oli opettajana, perustettiin 1960-luvulla yhteiskunnallisia keskustelukerhoja. Esimerkiksi Oulun Normaalilyseon yhteiskunnallisessa keskustelukerhossa kävivät omia näkemyksiään esittämässä muun muassa oululaiset kansanedustajat.
Pian Ouluun paluunsa jälkeen, yhdessä ystäväpiirinsä, niin sanotun ”maisteripiirin” kanssa, Ursin oli käynnistämässä kulttuuridebattia perinnetietoisen kulttuurilehti Kaltion kulttuuripiirin ja radikaalimman kulttuurilehti Pohjoisen ”maisteripiirin” välillä. Kulttuurilehti Pohjoinen sai alkunsa, kun Kaltion päätoimittajan Erno Paasilinnan ja Kaltion johdon kesken syntyi erimielisyyksiä, jotka johtivat siihen, että Paasilinna ja hänen kokoamansa toimituskunta erosivat ja perustivat Pohjoisen. Lehdille muotoutui eri tehtävä. Kaltio hoiti sotien jälkeistä henkistä jälleenrakennusta ja Pohjoinen 60-lukulaista keskustelevaa kulttuuripolitiikkaa.
Pohjoisen kannalle asettui myös paikallinen maisteripiiri, opettajakolmikko Martti Ursin, Aarni Mononen ja Pertti Karkama. Pohjoisen ydinjoukkoon Paasilinnan ja maisteripiirin ympärille kerääntyivät muun muassa arkkitehtiylioppilas Pentti Tuovinen, yliopiston ylikirjastonhoitja Rae Murhu, oulunsalolainen työmies Tauno Vesala, taiteilija Eeli Aalto, lehtorit Tauno Lähteenkorva, Matti Rossi ja Pauli Anttila sekä myöhemmin yliopisto-opettaja Esko Ervasti. He muodostivat oman aikansa ”Aurora Seuran”, jonka jäsenet kirjoittivat, väittelivät, osallistuivat ja loivat mm. usean vuoden ajan Oulussa järjestetyn Arktinen Hysteria kulttuuritapahtuman.
Opettajana, kulttuurivaikuttajana ja poliitikkona Ursin on tunnettu hyvistä puhujanlahjoistaan, joilla hän uransa aikana on saanut edistetyksi tärkeinä pitämiään asioita. Niitä kuvaa hyvin kirjailija Erno Paasilinnan Martti Ursinin juhlakirjaan kirjoittama muistelus.
”Martin suuria esiintymisiä Oulussa oli varmaan niin sanottu Hiiram – ilta, yhdistetty dadaistinen happening, taidenäyttely ja propagandatilaisuus. Se pidettiin Teatterikellarissa Albertinkadulla. Tupa oli täynnä väkeä ja jonoa riitti kadulle asti. Martti kertoi jostakin Hiiram III nimisestä, ammoin eläneestä valistuneesta itämaisesta ruhtinaasta, hillittömästä taiteensuosijasta, oikeasta kulttuurin tukipylväästä, käyttäen kaikkia arvokkaita lähteitä mitä oli saanut kootuksi, osoittaen miten kauan sitten oli jo ollut olemassa sivistyneitä ja kaukonäköisiä hallitsijoita ja antoi arvostelun kohdistua nykyisten pölkkypäiden päälle, jotka eivät mitään ymmärtäneet, unohtamatta yhteyttä takapajuiseen Oulun kaupunginjohtoon – ja sitä rataa. Pötyä! Koko Hiiram III oli keksitty henkilö, ainakin Martti itse kertoi meille ylpeänä jälkeenpäin. Koko tarina alusta loppuun oli pelkkää mielikuvitusta. Mutta se teki tehtävänsä. Lehdet selvittivät vakavin naamoin tämän hienon Hiiram III:n tarinaa ja me koetimme pitää salaisuuden omana tietonamme, vaikka vaikeata se tietenkin oli.”
Hiiram nimen Ursin oli keksinyt whisky -mainoksesta ja yllättyi itsekin kuultuaan myöhemmin, että Thyroksessa oli aikoinaan vaikuttanut Hiiram niminen hallitsija…
Pohjoinen kapinoi aluksi lähinnä oululaista ahdasmielisyyttä vastaan. Se ei ollut mitenkään yltiöradikaali liike, vaan kuten kirjailija Erno Paasilinna on myöhemmin todennut, lähinnä viattoman liberaali nuorten miesten kulttuuriryhmä. Kulttuurilehti Pohjoisen vuosikerroissa näkyy kuitenkin myös siirtymä 1960-luvun alun optimistisesta yleisradikalismista 1970-luvun kiristyvään ja blokkiutuvaan puolueradikalismiin. Tätä kulttuurilehti Pohjoisen puoluepolitisoitumista Ursin vastusti voimakkaasti, koska hänen mielestään lehden tuli toimia mahdollisimman avoimena kulttuurikeskustelun foorumina
Samaan aikaan aikakauslehti Pohjoisen kanssa syntyi samanniminen kustantamo, joka kulttuurilehden ohella alkoi julkaista myös kirjoja. Martti Ursin toimi Kustannusosakeyhtiö Pohjoisen toimitusjohtajana vuosina 1964 – 1983, 1990 - 1999 ja oli koko Pohjoisen toiminnan ajan sen hallituksessa. Ursinin toimitusjohtajakauden aikana Pohjoinen julkaisi kaikkiaan 70 numeroa Pohjoinen aikakauslehteä. Lehti kuitenkin loppui, kun lehden perustajille tuli muita kiireitä eikä sopivia jatkajia ei enää löytynyt.
Kustannus Pohjoisen synty oirehti 1960-luvulla tapahtunutta aluetietoisuuden nousua, jota myös valtion taidehallinto ryhtyi tukemaan uudella alueellisella kulttuuripolitiikalla. Alueellisuus heijastui myös Ursinin johtaman Kustannus Pohjoisen toimintaan mm. yhteistyönä Pohjoiset Kirjailijat ry:n sekä Oulun ja Lapin läänin taidetoimikuntien kanssa. Pohjoisen kustannustoiminta alkoi Pohjoiset kysymykset -teoksella (1965), jossa sopivasti eduskuntavaalien alla tuotiin monen asiantuntijan voimin esiin Pohjois-Suomen ongelmia.
Pohjoiset kysymykset avasi alueellisuutta tukevien kuva- ja tietoteosten jatkumon kustantamon toiminnassa. Kulttuuripoliittisesti merkittävää Pohjoisen toiminnassa oli myös vironkielisen kirjallisuuden suomentaminen ja kustantaminen. Virolaisten runoilijoiden tuotannon ohella, Pohjoinen julkaisi myös valovoimaisten virolaiskirjailijoiden Jaan Krossin ja Fridebart Tuglasin tuotantoa ja oli Gummeruksen rinnalla johdonmukaisin Viron kirjallisuuden esittelijä suomalaiselle lukijakunnalle.
Pienen pohjoissuomalaisen kustantamon toiminta isompien joukossa oli kuitenkin vaikeaa. Mitään kultakaivosta sen perustajat eivät odottaneetkaan. Koko toimintansa aikana Ursinin ja hänen ystäviensä perustaman Kustannus Pohjoisen julkaisemien kirjojen määrä nousi kuitenkin yli 600:aan. Kaleva Kustannuksen yhteydessä toiminut Kustannusosakeyhtiö Pohjoinen tuli lopulta tiensä päähän, kun Kaleva Kustannus antoi vuonna 1999 Pohjoisen vähitellen hiipua ja sen toiminta käytännössä loppui vuosituhannen vaihteen tienoilla.
Kunnallispoliitikko
Kansalliseen Kokoomukseen Ursin liittyi 1963, tuolloisen Kokoomuksen Pohjois-Pohjanmaan piirin toiminnanjohtajan majuri Reino Karkaman kutsuttua nuoren maisterin keskustelemaan mahdollisesta puolueen jäsenyydestä. Kulttuuripolitiikassa Ursin edusti eurooppalaista liberaalia porvarillista ajattelua. Myös Oulun kokoomuspiireissä Ursin pyrki tuulettamaan vanhoillisia asenteita ja herättämään keskustelua puolueen toiminnan suunnasta.
Omassa puolueessaan, Kansallisessa Kokoomuksessa, hän on toiminut useissa eri tehtävissä. Hän on ollut Kokoomuksen Nuorten Pohjois-Pohjanmaan piirin puheenjohtajana, Kokoomuksen Pohjois-Pohjanmaan piirin puheenjohtajana, puolueen kulttuuripoliittisen toimikunnan varapuheenjohtajana, Kokoomuksen kunnallispoliittisessa toimikunnassa, puolueen ohjelmapoliittisen toimikunnan puheenjohtajana ja puoluehallituksessa kahdesti vuosina 1972 – 1973 ja 1979 – 1983 sekä puoluevaltuustossa ja Kokoomuksen tiedepoliittisessa neuvottelukunnassa.
Ursinin poliittisen toiminnan lähtökohtia kuvaa hyvin Pentti Seppälän elämäkertakirjassa ”Viinapullosta virsikirjaan” oleva haastattelu, jossa Ursin kertoo:
” Meillä on levinnyt tällaisia kovia kapitalismin piirteitä. Se on tosin globalisoitumisen yksi piirre. Ymmärrän niitä yrityksiä, joilla on veitsi kurkulla eikä todellakaan muuta mahdollisuutta. Pienyrittäjä ei voi mitään jos ei ole tilauksia. Kustannuksia pitää karsia ja yksi tapa on vähentää väkeä. Vakavaraisilla yrityksillä pitäisi olla kärsivällisyyttä venyttää voitto-odotuksia. Jos yrityksellä on tavoitteena vain mahdollisimman suuri voitto riippumatta suhdanteista, se merkitsee, että väkeä heitetään pois kovin herkästi. Se kohtelee kaltoin ihmisiä ja on ihmisten aliarvioimista. He ovat siinä tapauksessa kuin esineitä tai tuotantovälineitä. Tällaisista periaatteista on myös vakavia yhteiskunnallisia seurauksia. En tällaista kapitalismia kokoomuslaisenakaan hyväksy. Kaikkea ei voi maksimoida. Pitäisi nykyistä enemmän huomioida yhteiskunnallinen vastuu.”
Ursinin näkemys Kokoomuksesta yleispuolueena ja sen menestymisen keinoista näkyy häneen pohdinnoistaan Kai Linnilän toimittamassa kirjassa ”Hyvä Mätä Puolueeni”. Siinä hän kirjoittaa:
”Puolueen on muututtava joustavasti yhteiskunnan mukana. Sen on pystyttävä määrittelemään tavoitteensa uudelleen ja terminologiansa ajan hengen mukaiseksi, niin että se on mieluimmin askelen ajastaan edellä kuin jäljessä. Tämä siitäkin huolimatta ja ehkä juuri sen vuoksi, että Kokoomus on konservatiivinen puolue, jolla on suuri houkutus ja vaara asettua teloilleen ja rapistua ... Näin ajatellen puolueen kehityksen painopiste, sen eteenpäin työntävä voima sijoittuisi lähinnä nuorempaan polveen, joka haluaa muokata kulloisenkin yhteiskunnan omien näkemystensä mukaiseksi ja jolla on energiaa ja ideoita.”
Voi todeta, että Ursin tavallaan jo 70-luvulla ennakoi muutosta joka myöhemmin puolueessa on tapahtunut.
Vuonna 1967 Ursin asettui toisen kerran ehdolle kunnallisvaaleissa ja tuli valituksi Oulun kaupunginvaltuustoon. Valtuustossa hän hyvänä neuvottelijana, puhujana ja analyytikkona saavutti pian arvostetun aseman kaikkien valtuustoryhmien silmissä. Hän toimi runsaat parikymmentä vuotta Kokoomuksen Oulun valtuustoryhmän puheenjohtajana. Valtuustossa ja myöhemmin kaupunginhallituksen puheenjohtajana Ursin oli yksi niin sanotun Oulun konsensuksen luojista. Sen ansiosta valtuustoryhmien kesken voitiin sopia hyvinkin vaikeista asioista ja saada kaupungin kehittämiseen jäntevyyttä, kaukonäköisyyttä, suunnitelmallisuutta ja sovitetuksi toimet talouden raameihin.
Tätä vaihetta ja Ursinin osuutta on osuvasti kuvannut silloinen Skdl:n valtuustoryhmän puheenjohtaja Paavo Korhonen. ”Opettelimme neuvottelemaan, kuuntelemaan toisia ja tekemään yhteistyötä ja sopimuksia. Kukaanhan ei yksin pärjää, eikä voi yksin toimia. Omalta osaltani voin todeta, että tuo vaihe ja vuodet kaikkiaankin olivat opettelun ja yhteistoiminnan rakentamisen aikaa. Noilta ajoilta on peräisin valtuustoryhmien neuvottelujärjestelmän kehittäminen, eikä Martin osuus siinä suinkaan ollut vähäisin.”
Korhonen kuvaa hyvin myös Ursinin tiukkuutta neuvotteluissa ja päätöksenteossa. ”Vasemmistoenemmistöisen valtuustokauden aikana virkaan oltiin valitsemassa ilmiselvästi vasemmistolaista henkilöä. Martti yritti todistaa ja vakuutella että kyseiseen virkaan tulisi valita nyt spesialisti. Hän ei muuttanut mielipidettään, vaikka minä yritin todistella puolestani että yksi sosialisti vastaa kymmentä spesialistia. Sillä kertaa voitin, mutta tuli monia ja taas monia kertoja, jolloin sain jäädä toiseksi Martin viedessä voiton.”
Kunnallisten luottamustehtäviensä ohella Ursin toimi Kaupunkiliiton hallituksessa kaikkiaan 19 vuotta. Hänen asemaansa Oulussa kuvaa hyvin se, että hän oli kaupunginhallituksen ensimmäinen luottamusmiespuheenjohtaja. Ursinin valtuustokausien aikana Oulussa tehtiinkin isoja ratkaisuja, jotka vaikuttivat koko kaupungin kehitykseen.
Kun päätös Oulun yliopiston sijoittamisesta Linnanmaalle varmistui, Oulun päättäjät tukivat yliopiston kehittämistä lahjoittamalla maata yliopiston rakentamiseksi, perustamalla lahjoitusvirkoja ja myöntämällä asuntoetuja professoreille, jotta yliopisto saisi professorikuntansa riittävälle tolalle. Valtuusto tosin aika ajoin keskusteli 1970-luvun lopulla professoriasunnoista, mutta osaltaan tuolloisen kaupunginhallituksen puheenjohtajan Martti Ursinin ansiosta aikoinaan tehdyt sopimukset pidettiin, kustannukset kaupungille kun olivat selvästi saavutettua hyötyä pienemmät. Merkittävä ratkaisu, jota Ursin oli tukemassa, oli myös Oulun teknologiakylän perustaminen vuonna 1982. Se loi uudenlaisen mallin yliopiston ja elinkeinoelämän välille ja nopeutti osaltaan Oulun seudun kehitystä.
Kansanedustaja
Kokoomuksen piirissä Ursinin sivistyneisyys ja poliittiset näkemykset nostivat hänet kansanedustajaehdokkaaksi. Kansanedustajana hän toimi vuodesta 1979 vuoteen 1983. Lisäksi hän oli presidentin valitsijamiehenä kaksissa presidentinvaaleissa eli vuosina 1978 ja 1982. Kansanedustajakautensa aikana hän toimi II lakivaliokunnan ja sivistysvaliokunnan jäsenenä sekä ulkoasiainvaliokunnan varajäsenenä. Ulkoasianvaliokunnan jäsenyys ensikertaa kansanedustajana olevalle oli poikkeuksellista, mutta siihen Kokoomuksessa päädyttiin Ursinin kielitaidon ja neuvottelutaitojen ansiosta.
Oulun yliopisto oli perustamisestaan lähtien pyrkinyt saamaan täyden vapaakappaleoikeuden yliopiston kirjastolle. Tämä hanke sai Ursinilta täyden tuen. Sivistysvaliokunnan keskusteluissa Oulun yliopiston kirjaston täysi vapaakappaleoikeus ei herättänyt alussa vastakaikua, kun Ursin nosti sen esille. Asiaan suhtauduttiin vähätellen ja Pohjois-Suomesta valiokunnassa oli vain kaksi edustajaa. Ursin käytti hidasta menetelmää. Hän pyrki vähitellen muuttamaan valiokunnan jäsenten mielipidettä Oululle myönteisemmäksi. Itse hän on tästä todennut: ” Ja oikeastaan tässä se villakoiran ydin juuri oli, että väsyttämällä, mutta ei väkisin.” Muutosesitys Oulun eduksi alkoi elää omaa elämäänsä. Lopulta täyden vapaakappaleoikeuden myöntäminen Oulun yliopiston kirjastolle toteutui vuonna 1981 ja päätti yliopiston 20 -vuotta kestäneen kamppailun vapaakappaleoikeuden saamiseksi.
Jo 1960-luvun lopulla Ursin ryhtyi laatimaan väitöskirjaa Pohjois-Suomen tuhoista ja jälleenrakennuksesta saksalaissodan 1944–1945 jälkeen. Opettajantyönsä, kulttuuriharrasteidensa ja valtuusto- ja kansanedustajakautensa aikana Ursin jatkoi väitöskirjan kirjoittamista ja väitteli lopulta tohtoriksi Oulun yliopiston Historian laitoksella vuonna 1980. Myöhemmin hänestä tuli myös Oulun yliopiston kunniatohtori, kun yliopisto vuonna 1998 kutsui hänet kauppatieteiden kunniatohtoriksi.
Vaasan kaupunginjohtaja
Kansanedustajakauden loppupuolella sanomalehti Pohjalaisen päätoimittaja Jaakko Korjus oli ehdottanut Ursinille piakkoin avautuvan Vaasan kaupunginjohtajan viran hakemista. Pudottuaan eduskunnasta vuonna 1983 Ursin palasi Ouluun, Oulun Lyseoon ja siirtyi syksyllä hoitamaan Oulun yliopiston vt. apulaisprofessorin virkaa. Kun Vaasan kaupunginjohtajan virka avautui, Ursin haki sitä ja tuli valituksi. Vaasan kaupunginjohtajana hän toimi vuosina 1984 -1989.
Vaasassa Ursin joutui tasapainoilemaan ruotsin- ja suomenkielisten intressiryhmien välissä. Hyvänä analyytikkona ja puhujana hän sai luoduksi molempien kieliryhmien kanssa hyvät suhteet. Sen ansiosta hän, yhdessä kaupunginhallituksen kanssa, sai päätökseen mm. Vaasan kulttuurielämän kannalta merkittävän investoinnin, suomenkielisen teatterin uuden toimitalon rakentamisen. Ursin halusi myös saada Vaasan seudun kunnat aiempaa parempaan yhteistyöhön ja aloitti kuntatapaamiset Vaasan ja lähikuntien edustajien kesken.
Ursinin kaupunginjohtajakaudella Vaasan talous oli vaikeassa jamassa. ”Rahat tahtoivat loppua, vaikka samanaikaisesti olisi pitänyt nostaa kaupunkilaisten palvelutasoa ja tehdä suuria talonrakennusinvestointeja – sairaalan uudisrakennus, Vanhan Vaasan yläasteen koulu ja kirjasto sekä uusi teatteritalo normaalien investointien lisäksi. Valtuusto päätti aluksi rakennuttaa kaikki kohteet lähes yhtä aikaa, mutta sitä eivät rahkeet kestäneet. Niinpä tärkeysjärjestyksistä ja ajoituksesta käytiin kova kädenvääntö, jossa teatterin valmiit suunnitelmat jouduttiin hyllyttämään useaksi vuodeksi. Tämä sai valtakunnallista negatiivista huomiota, joka varmasti koski teatterihankkeen lämpimänä kannattajana tunnettuun Marttiin. Hän jopa ehdotti, että kaivetaan edes kuoppa, jotta konkreettisesti osoitetaan olevamme Vaasassa tosissamme. Nyt kaikki hankkeet on toteutettu. Viimeisimpänä vihittiin uusi teatteritalo syksyllä 1992 Islannin presidentin Vigdis Finnbogadottirin toimesta.”
Kaksikielisessä kaupungissa kaupunginjohtajan piti vetää omaa linjaansa. Se ei aina kaikkia miellyttänyt. Ursinin Vaasan kautta on kuvannut osuvasti kirjailija Jorma Ojaharju, joka kirjassaan ”Tämä elomme riemu ja rikkaus” kertoo:
” Vaasan uusi kaupunginjohtaja, Oulusta tullut entinen Kokoomuksen kansanedustaja Martti Ursin sanoi ihmettelevänsä sitä, ettei Vaasan kaupunki ollut millään tavalla halunnut huomata omaa kirjailijaansa. Vastasin hänelle, että se saattaa johtua siitä, kun itse olen esimerkiksi Ilta-Sanomien palstallani huomannut kaupungin päättäjät ja usein tavalla, josta he eivät välttämättä ole pitäneet. – Se on kirjailijan etuoikeus, Ursin sanoi. – Nyt kaupunki joka tapauksessa ostaa Vaasalaisia -kirjaa kolmesataa kappaletta. – Onnittelen Vaasan kaupunkia sanoin.
Ursinia haukuttiin, mutta pian häntä jo kaivattiin takaisin. Vielä helmikuussa 1999 huokasi muuan demari, että olisi se saatana saanut jäädä tänne.”
Ursinin Vaasan kaupunginjohtajakaudelle sijoittuu myös tapahtuma, joka kuvaa hänen huumorintajuaan. Suomen juhliessa 70-vuotista itsenäisyyttään hän kutsui puhujaksi kirjailija Antti Tuurin, johon oli tutustunut jo toimiessaan Kustannus Pohjoisen toimitusjohtajana. Tuuri piti mielestään ansiokkaan puheen kaupungintalon vanhassa ja arvokkaassa juhlasalissa, joka oli täynnä yleisöä. ”Puhuin suomeksi Suomessa. Vaasan kaupunginjohtajana Martti oli juuri keskellä kielikiistoja, Kiistoja käytiin suomenkielisen teatterin rakentamisesta, jota kaupungin ruotsinkieliset vastustivat raivokkaasti ja kaupunginhallituksessa ja valtuustossa jokainen lastentarhankin perustaminen muuttui kielipolitiikaksi. Martti lähetti minulle myöhemmin valokuvan, joka oli otettu kaupungintalolla itsenäisyysjuhlan aikana ja lyhyen kommentin: Kiitoksia erikoisesti puheesi ruotsinkielisestä osuudesta.”
Kalevan toimitusjohtaja
Vuonna 1986 herättiin huomaamaan että Kunnallistieto oli pahassa jamassa. Talous oli 10 miljoonaa markkaa miinuksella. Konkurssi näytti väistämättömältä, mutta Postipankki halusi välttyä tappiolta ja yrittää saada Kunnallistiedon taas jaloilleen. Omistajien ensimmäinen päätös oli vaihtaa miehiä. Väliaikaiseksi toimitusjohtajaksi ja myöhemmin toimitusjohtajaksi löydettiin nuori juristi Jorma Kielenniva, Postipankin arvopaperiosaston johtaja, ja uudeksi johtokunnan puheenjohtajaksi nimitettiin Vaasan kaupunginjohtaja Martti Ursin. Ensimmäinen tehtävä, joka johtokunnan puheenjohtajalle lankesi, oli lopettaa Kunnallistiedon ylipoliittisuus. ”Jos on kyse liikeyrityksestä, sen täytyy toimia taloudellisesti, eikä ihmisten puoluekantojen mukaisesti.” Ursinin ensimmäinen neuvo uudelle toimitusjohtajalle olikin: ”Viis veisaa poliitikoista, ne puhuvat aina kaikenlaista ja vielä eri suuntiin.”
Jos Kunnallistiedon tappio oli kova, keinotkin olivat kovia. Jokaisen tehtävä punnittiin tarkkaan. Poliittiset mandaatit purettiin ja henkilökuntaa pudotettiin 250:stä 200:aan eli parikymmentä prosenttia. Toimintoja siirrettiin Helsingistä takaisin Riihimäelle halvempiin tiloihin. Kaikki kulut otettiin erityistarkkailuun ja päätettiin pienentää niitä vähintään 10-20 %. Pääoman kiertonopeutta parannettiin olennaisesti siten, että toiminnallisista prosesseista saatavat tulot ja aiheutuneet maksut tahdistettiin aiempaa paremmin. Näin voitiin vähentää kallista käyttöpääomalainoitusta. Lisäksi tulopuolella lähdettiin siitä, että kasvu on 30 %. Toimissa onnistuttiin ja raskaasta tappiosta päästiin vuodessa voitolliseen tilinpäätökseen. Kolmen neljän vuoden kuluttua Kunnallistiedon 85 miljoonan markan liikevaihto oli noussut 192 miljoonaan markkaan ja se oli oman toimialansa kannattavimpia yrityksiä.
Vuonna 1989 Pohjois-Suomen suurin viestintäyritys Kirjapaino osakeyhtiö Kaleva etsi eläkkeelle siirtyvän toimitusjohtaja Aaro Korkeakiven tilalle uutta toimitusjohtajaa. Ursin oli parikymmentä vuotta ollut mukana taustahenkilönä sitoutumattomassa Kalevassa ystäväsuhteen pohjalta pohtimassa eräitä asioita, jotka eivät millään tavalla liittyneet politiikkaan. Kalevan toimitusjohtajaksi ei tuolloisen toimitusjohtajan Aaro Korkeakiven mukaan etsitty ekonomia, juristia tai teologia, vaan haluttiin jalat maassa olevaa humanistia. Paikkaa tarjottiin Vaasan kaupunginjohtajana toimineelle Ursinille. Hän päätti palata vanhaan kotikaupunkiinsa Ouluun, nykyisin Kaleva Kustannus Oy:n nimellä toimivaan konserniin, jonka päätuote on alueellinen, sitoutumaton päivälehti Kaleva.
Martti Ursinin aloittaessa Kirjapaino osakeyhtiö Kalevan toimitusjohtajana, keväällä 1990, lehdistöönkin iski lama. Hän halusi saada nopeasti konsernin hyvään kuntoon ja sisäisesti vahvaksi, jotta se olisi iskussa nousun alkaessa. Miltei ensi töikseen Ursin joutui antamaan määräyksiä säästötoimista. Henkilöstöä pyydettiin välttämään ylitöitä, määräaikaisia ei vakinaistettu, eikä uutta väkeä otettu. Talouspuoli sai tehtäväkseen säästää 5 % muista kuin henkilöstömenoista. Kaleva siirtyi myös käyttämään aiempaa kevyempää 40 gramman painopaperia.
Kalevan toimitusjohtajana toimiessaan Ursin, jolla on laaja ystäväpiiri ja yhteistyöverkosto, piti yllä hyvää yhteyttä oululaisiin vaikuttajiin ja oli luomassa yhteistyössä päätoimittaja Teuvo Mällisen kanssa Kalevan linjaa Pohjois-Suomen puolestapuhujana. Ursin piti myös tärkeänä että Kaleva jatkoi jo Aaro Korkeakiven aikana alkanutta Viron ja Karjalan asioiden uutisointia, jossa Kaleva teki runsaasti omia juttujaan. Vaasan kaudellaan hän oli luonut hyvät suhteet Vaasan ystävyyskaupunkiin Pärnuun, mikä rikastutti myös Kalevan Viron suhteita. Hyvänä ihmistuntijana, keskustelevana ja analyyttisena sekä nopeasti reagoivana Ursinille muodostui hyvät suhteet konsernin eri henkilöstöryhmiin ja hän oli pidetty toimitusjohtaja vuosina 1990 - 1999.
Esimerkiksi kansanedustajana toiminut Tuulikki Ukkola kertoo kuinka eduskunnasta putoamisen harmi alkoi kaikota, kun toimitusjohtaja Martti Ursin sanoi Kalevan yhtiökokouksen jälkeen. ”Lopeta Tuulikki tuo mouruaminen. Ole tyytyväinen siitä, että olet ollut kansanedustajana. Ei siihen niin moni pysty.” Ukkolan mukaan: ”Ursin tiesi mistä puhui. Hän on entinen kansanedustaja. Mutta vielä tänä päivänäkin ihmettelen mistä hän tiesi, mitä sisälläni on liikkunut.”
Martti Ursin on itse todennut, että yhteistä kaikille hänen harrastuksilleen on ollut renessanssin periaate, toisaalta yhteiskunnallinen, toisaalta sivistävä linja. ”Siirtymisissäni en ajatellut myöskään taloudellisia etuja. Taloudellisilla seikoilla ei yleensäkään ole sellaista merkitystä kuin luullaan. Vaihto merkitsee aina uusia vaatimuksia ja haasteita. On oltava utelias kuin vanha postineiti ja uskallettava avata uusia latuja.”
Täysin eläkkeelle Ursin ei kuitenkaan ole jäänyt, vaikka on luopunut Kalevan toimitusjohtajuudesta. Hän on yhä aktiivinen kulttuurivaikuttaja. Ursin toimii Oulun yliopistoseuran hallituksessa, Oulun Ooppera ry:n johtokunnassa ja on ollut myös kehittämässä Meri-Oulua, joka on kahtena kesänä toteutettu oululainen kesätapahtuma. Hän on Oulun Paasikivi–Seuran puheenjohtaja ja on jäsenenä useissa oululaisissa yhdistyksissä ja seuroissa. Pohjola-Nordenissa hän on ollut usean vuoden ajan piirin puheenjohtaja ja myös Pohjola-Nordenin liittohallituksessa. Lisäksi hän on valtakunnallisen Wanhojen lehtikustantajien yhdistyksen puheenjohtaja ja Särestön kamarikonsertit -yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja.
Ursin on kirjoittanut perheelleen käsin viisisatasivuisen kronikan elämänsä vaiheista. Hän on myös koonnut lapsuudesta asti omaa elämäänsä koskevan arkistoaineiston: Kirjeet, kirjoitukset, julkisen elämän ja valokuvat järjestelmällisesti yhteen. Yksistään valokuvia on parikymmentä kansiota ja materiaalia kaikkiaan yli sata mappia. Hän aikookin antaa aikanaan aineistonsa Oulun maakunta-arkistoon.
Martti Johannes Ursin S 14.1.1934 Viipuri. V työnjohtaja Paavo Ursin, leipurimestari Elisa Kekäle P päiväkodinjohtaja Leena Annikki Piikivi S 28.5.1937 PV konttorinjohtaja Aimo Onni Piikivi, farmaseutti Laila Annikki Piikivi L Heikki 1963, Elina 1966
URA Ylioppilas Oulun lyseo 25.5.1955, filosofian kandidaatti Helsingin yliopisto 23.9.1960, filosofian maisteri 18.11.1961, filosofian lisensiaatti Helsingin yliopisto 1.2.1972, filosofian tohtori Oulun yliopisto 8.5.1980, virkavala 28.10.1964.
Historian tuntiopettaja Oulun tyttölyseo 1.9.1960 - 31.8.1961, Oulun normaalilyseon vt. historian yliopettaja 8.3.1961 - 15.4.1961, historian tuntiopettaja Oulun tyttölyseo1.9.1961 - 31.8.1962, vt. vanhempi lehtori Oulun lyseo 1.9.1962 - 31.8.1963, vt. vanhempi lehtori Oulun normaalilyseo 1.9.1963 - 31.8.1965, vanhempi lehtori Oulun yhteislyseo 1.9.1965 - 31.7.1974, vararehtori Oulun yhteislyseo 20.10.1965 - 31.7.1974, vanhempi lehtori Oulun Kuusiluodon lukio 1.8.1974 - 31.7.1976, vararehtori Oulun Kuusiluodon lukio 1.8.1974 - 31.7.1976, rehtori Oulun lyseo 1.5.1976 - 31.12.1983, Oulun yliopiston vt. yhteiskuntatieteiden apulaisprofessori 1.8.1983 - 31.12.1983, Vaasan kaupunginjohtaja 1.2.1984 - 1989, Kirjapaino Osakeyhtiö Kalevan toimitusjohtaja 1.1.1990 - 31.12.1999. Rehtori Haapaveden kesälukio 1967 – 1969, Suomen historian dosentti Oulun yliopisto 18.1.1982 –, toimitusjohtaja Kustannusosakeyhtiö Pohjoinen 1.6.1964 - 31.12.1983, Tšekin tasavallan kunniakonsuli 1996 – 2008.
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustaja Oulun vaalipiiristä 1.4.1979 - 31.3.1983,
Baden – Württemberg yhteistyöneuvottelukunta 1994 -, Euroregio Oulu 2000 neuvottelukunta 1994 - 1999, Graafisen Teollisuuden liiton hallitus 1991 – 200, Helsingin Osakepankin hallitusneuvosto 1985 – 1986, Humanistis – yhteiskuntatiellisen perussivistyksen opetusta tutkiva komitea 1992 -1993, Ilmarinen Pohjois-Suomen alueellinen neuvottelukunta 1991 – 2000, Kokoomuksen kulttuuripoliittisen toimikunnan varapuheenjohtaja 1971 - 1973, Kokoomuksen kunnallispoliittinen toimikunta 1972 - 1989, Kokoomuksen Nuorten Pohjois-Pohjanmaan piirin puheenjohtaja 1968 - 1969, Kokoomuksen ohjelmapoliittisen toimikunnan puheenjohtaja 1982 - 1983, Kokoomuksen Pohjois-Pohjanmaan piirin varapuheenjohtaja 1973 - 1975, Kokoomuksen Pohjois-Pohjanmaan piirin puheenjohtaja 1976 - 1983, Kokoomuksen puoluehallitus 1972 – 1973 ja 1979 – 1983, Kokoomuksen puoluevaltuusto 1967 – 1973, Kokoomuksen tiedepoliittinen neuvottelukunta 1979 – 1983, Kunnallistieto Oy:n hallituksen puheenjohtaja 1986 – 1990, Kustannusosakeyhtiö Pohjoisen toimitusjohtaja 1964 – 1983, 1990 – 1999, Kustannusosakeyhtiö Pohjoinen hallituksen jäsen 1984 – 1988, Merenkurkun neuvoston valtuuskunnan työvaliokunta 1985 ja 1988 – 1989, Merenkurkun neuvoston valtuuskunnan työvaliokunnan puheenjohtaja 1986 – 1987, Nordbankenin Vaasan konttorin hallintoneuvosto1986 – 1987, Nuorisoasuntoliiton hallitus 1974 – 1976, Oppikoulunopettajien Keskusjärjestön hallitus1967 – 1971, Oulun kaupungin edustaja Pohjois-Pohjanmaan liiton maakuntaneuvostossa 1965 – 1968, Oulun kaupungin jäähallitoimikunnan puheenjohtaja 1971 -1872, Oulun kaupunginhallitus1969 – 1979, Oulun kaupunginhallituksen puheenjohtaja 1977 – 1979, Oulun kaupunginvaltuusto 1969 – 1983, Oulun kesäyliopiston valtuuskunta 1966 – 1973, Oulun läänin koulusuunnittelutoimikunta 1971 – 1974, Oulun läänin Maanpuolustuksen Tuki ry:n hallitus 1994 – 1999, Oulun Ooppera ry:n hallitus 1995 -, Oulun Opiskelevien Oikeistonuorten senioriesimies 1965 – 1966, Oulun Paasikivi – Seuran puheenjohtaja 2006 - , Oulun seudun Sydänyhdistyksen puheenjohtaja 1973 – 1976, Oulun Suomalaisen Klubin johtokunta 1973 – 1975, Oulun Teiniyhdistyksen kuraattori 1963 – 1965, Oulun Tyttölyseon teinikunnan kuraattori 1960 – 1961, Oulun yliopiston humanistisen killan kuraattori 1966 – 1969, Oulun yliopistoseuran valtuuskunta 1991 – 2001, Oulun yliopistoseuran hallitus 2001 - , Oulun yliopiston neuvottelukunta 1994 – 2000, Palosaaren yrityskeskus Oy:n hallituksen puheenjohtaja 1984 – 1999, Pohjois-Pohjanmaan Kesäyliopistoseura ry:n hallitus 1974 – 1983, Pohjois-Pohjanmaan liikuntaopistosäätiön hallitus 1983, Pohjois-Pohjanmaan Sydäntautipiirin puheenjohtaja 1973 – 1977, Pohjois-Pohjanmaan Sydäntautiyhdistyksen puheenjohtaja 1971 – 1972, Pohjola Nordenin Oulun piirin puheenjohtaja 1995 – 2006, Pohjola Nordenin liittohallitus 1996 – 2006, , Porvarillisen Kulttuurityön liiton hallitus 1974 – 1976, Presidentin valitsijamies 1978, 1982, ProWellness Oy:n hallitus 2001 – 2004, PW / On Line Oy:n hallitus 2002 – 2004, Rautaruukki Oy:n hallintoneuvosto 1981 – 1990, Sampo yhtiöiden Pohjois-Suomen alueyksikön alueellinen neuvottelukunta 1986 – 1989, Sanomalehtien liiton hallitus 1991 – 2000 ja -varapuheenjohtaja 1992 – 2000, Sanomalehtien Liiton viestintäpoliittisen jaoston puheenjohtaja 1992 – 2000, Snellman säätiön hallitus 1982 – 1989, Suomen kaupunkiliiton hallitus 1970 – 1989, Suomen lukioyhdistyksen varapuheenjohtaja 1980 – 1983, Suomen Sydäntautiliiton liittovaltuusto 1971 – 1978, Suomen Wanhat Lehtikustantajat puheenjohtaja 2001 - , Suomi-Neuvostoliitto seuran Pohjois-Pohjanmaan piirin piiritoimikunta 1970 – 1983, SYP:n Oulun konttorin valvoja 1992 – 2001, SYP:n piirineuvottelukunta 1986 – 1988, SYP:n Pohjois-Suomen piirin neuvottelukunta 1992 – 2001, SYP:n Vaasan pankin konttorin valvoja 1986 – 1988, SYP:n vuositilintarkastaja 1990 – 1991, SyPress / Systepo Oy:n hallituksen puheenjohtaja 1990 – 1995, Systepo Oy:n hallituksen puheenjohtaja 1990 – 1993, Särestön kamarikonsertit –yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja 2004 -,Teollisuuden kehitysyhteistyörahaston hallintoneuvosto (TEKERA, Finnfund) 1979 – 1986, kansanedustajien ja tieteenharjoittajien yhdistyksen TUTKAS yhdistyksen puheenjohtaja 1981 – 1983, Oulun työvoimapiirin neuvottelukunta 1984 – 1989, Vaasan kauppakamarin valtuusto 1984 – 1989, Vaasan kesäyliopiston korkeakouluvaltuuskunnan puheenjohtaja 1984 – 1988, Vaasan korkeakoulujen rakentamisen neuvottelukunnan varapuheenjohtaja 1985 – 1989, Vaasan läänin korkeakouluasiain neuvottelukunta 1986 – 1989, Vaasan läänin puhelin Oy:n hallitus 1988 – 1990, Vaasan Puhelin Oy:n hallitus 1985 – 1988, Vaasan teknillisen oppilaitoksen neuvottelukunnan ja johtokunnan puheenjohtaja 1985 – 1989, Vakuutusosakeyhtiö Pohjolan hallintoneuvosto 1993 – 1997, Vapaan kasvatuksen / koulutuksen tukisäätiön valtuuskunta 1983 – 1887, Ylioppilaiden Terveydenhoitosäätiön Vaasan terveydenhoitoaseman jäsen 1984 – 1988.
Yliluutnantti
ARVONIMET JA KUNNIANOSOITUKSET. kaupunkineuvos 1988. Kauppatieteiden kunniatohtori, Oulun yliopisto 1998. SL K, SL R I, Sot. am, Vss am 1, Kaupunkiliiton hop. amr ja kult. amr, Kauppakamarin kult. amr, Kokoomuksen kult. amr, Puolustusvoimien hop. am, Sotaveteraaniliiton am, Pohjola Nordenin kult. amr, Oulu - mitali
MUOTOKUVAT. Taiteilija Beryl Fuhrman, Vaasan kaupunki , Taiteilija Martti Mäki, Oulun Lyseo,
Professori Timo Vuorikoski, sanomalehti Kaleva
JULKAISUT. Eripainos: Kuudennusmieslaitoksen alkukehitys Suomessa 1961, Yleispuolueen dynamiikka (teokseen Hyvä, mätä puolueeni) 1968, Perusta jolle rakennettiin (teokseen Oulun kauppakamari 1918 – 1968) 1968, YYA –sopimus ja ystävyyskaupunkitoiminta (teokseen 25 vuotta rauhaa ja ystävyyttä) 1973, Siuruan allas (toimittajana) 1975, Pohjois-Suomen tuhot ja jälleenrakennus 1944-1945 jälkeen (väitöskirja), Lapin sodan 1944-45 heijastuksia Ruotsissa, Oulun yliopisto, Historian laitos, Erikoispainossarja no 114, Oulu sekä lukuisia artikkeleita ja kritiikkejä eri julkaisuissa.
LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Martti Ursinin haastattelu; Pohjoinen Kustannustoimintaa 1964 – 2000, toimittanut Tauno Lähteenkorva, Kirjapaino Kaleva – 2000, ISBN 951-749-324-X; Mihinnää Meet, Oulun yliopiston ylioppilaskunnan vanhojen puheenjohtajien klubi, Kirjapaino Osakeyhtiö Kaleva - 1991.; Viinapullosta Virsikirjaan Elämäni löytö, toimittaneet Heimo Turunen ja Eila Lahti, Saarijärven Offset Oy - 2003, ISBN 952-91-6289-0; Hyvä Mätä Puolueeni, toimittanut Kai Linnilä, Ky Willgrén Helsinki 1967.; Martti Ursin 14.1. 1984, Kulttuuri, politiikka, historia, koulutus ja lehdistö, toimittaneet Aarno Arokylä, Teuvo Mällinen, Peerit Tähtinen, Kirjapaino Osakeyhtiö Kaleva 1994, ISBN 951-749-202-2; Tähänastisen elämäni kirjaimet, Erno Paasilinna, Otava 1996, ISBN 951-1-13545-7; Kansanvallan Vanki, Tuulikki Ukkola, Otava, ISBN 951-1-14495-2; Ruusuikkunan takaa, toimittanut Harri Tuulos, Kirjapaino Kaleva Oulu 2002, ISBN 952-91-5103-9; Pilkkeitä kirjastosta, Oulun yliopiston kirjaston 40-vuotisjuhlajulkaisu, toimittanut Irene Kujala, Oulun yliopistopaino 1999, ISBN 951-42-5378-7, ISSN 0357-1440; 30 vuotta Oulun Normaalikoulua, toimittanut Erkki Vilpa, Oulun yliopisto Monistus ja Kuvakeskus 1990, ISBN 951-42-3033-7; Tämä elomme riemu ja rikkaus, Jorma Ojaharju, Gummerus 1999, ISBN 951-20-5497-3; Suomen kaupunginjohtajat Finlands stadsdirektören, matrikkeli, Gummerus 1990, ISBN 951-749-129-8; Kokoomuksen vaikuttajat 1986, toimittanut Hannu Salokorpi, Mäntän Kirjapaino Oy 1986, ISBN 951-99720-8-0; Oulun yliopiston viides tohtoripromootio 1998, toimittanut Ann London, ISBN 951-42-5564-X; Henkilökierto tehtävänvaihto työelämän kehittämiskeinoina, toimittaneet Seppo Aho ja Heli Ilola, Oulun yliopiston Monistus ja Kuvakeskus 1990, ISBN 951-42-3032-9; Mä sulle luvannut en ruusutarhaa, Kertomus KT-Tietokeskuksen – nykyisen NovoGroupin – 25 ensimmäisestä vuodesta. Toimittanut työryhmä, Erweko Painotuote Oy 1997.
Lukijakunnan rajamailla, Sanomalehden muuttuvat merkitykset arjessa. Erkki Hujanen, väitöskirja, Jyväskylä Studies in humanities 68, Jyväskylä University Printing House, Jyväskylä 2007, ISBN 978-951-39-2704-2, ISSN 1459-4323
Esko Kokkonen
julkaistu 23.2.2009