Siitonen, Eva-Riitta

Eva-Riitta Siitonen

Muut nimet:
Hautamäki

Syntymäaika:
31.5.1940

Paikkakunta:
Helsinki

Merkittävimmät toimet:
kansanedustaja
Euroopan parlamentin jäsen
maaherra
kaupunginjohtaja
 

ylipormestari, europarlamentaarikko, kaupunginjohtaja, maaherra, kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu

Eva-Riitta Siitonen on tullut tunnetuksi niin TV-kasvona kuin erityisesti kokoomuslaisena kunnallispoliitikkona, kansanedustajana sekä Helsingin kaupunginjohtajan. Siitosen poliittinen ura jatkuu vielä kaupunginjohtajavuosien jälkeen EU-parlamentissa.

 

Eva-Riitta Siitonen (os. Hautamäki) syntyi Helsingissä sorvari Olavi ja myymälänhoitaja Vieno (os. Kulonen) Hautamäen perheeseen vuonna 1940. Hänen perhetaustansa ei ole kokoomuslainen tai edes poliittinen. Kotona politiikasta puhuminen oli kiellettyä ja naapurustossa oltiin järjestään sosialisteja. Nuoruusvuosinaan Siitonen työskenteli Helkama Oy:n ja Helsingin kaupungin, nykyisen Helsingin energian, palveluksessa muun muassa toimistonhoitajana ja konttoristina. Oltuaan jo varsin pitkään työelämässä hän lähti perheellisenä kahden lapsen äitinä opiskelemaan ja valmistui ensin vuonna 1974 merkonomiksi ja sitten vuonna 1979 ekonomiksi Helsingin kauppakorkeakoulusta. Työnsä Helsingin kaupungilla hän jätti vuonna 1971 ja siirtyi yksityisyrittäjäksi ja Mainostelevision palvelukseen. Kansalle Eva-Riitta Siitonen tulikin ensin tunnetuksi TV-kasvona ja vasta myöhemmin poliitikkona ja kaupunginjohtajana.

Tie vie politiikkaan

Kunnallispolitiikkaan Eva-Riitta Siitonen siirtyi vuonna 1978 aloittaessaan Helsingin kaupungin kulttuurilautakunnan varajäsenenä. Ottaessaan vastaan ensimmäisen lautakuntapaikkansa hän ei ollut minkään puolueen jäsen, mutta hyväksyi kokoomuspuolueelle kuuluneen paikan Matti Ranin varamiehenä. Vaikka Siitonen ei alun perin kuulunut mihinkään puolueeseen, koki hän kuitenkin kokoomuslaisen ajatusmaailman itselleen läheisimpänä. Poliittisen uransa Eva-Riitta Siitonen aloitti Herttoniemen kokoomuksessa kunnallisvaaleissa vuonna 1980. Hän ei ollut tehnyt pitkää uraa paikallisyhdistyksissä ja puolueen parissa, minkä vuoksi se, että hän saavutti kolmanneksi suurimman äänisaaliin kokoomuksessa heti (->) Pertti Salolaisen ja (->) Harri Holkerin jälkeen, tulikin yllätyksenä. Kaupunginvaltuutettuna Siitonen oli jäsenenä koulutuslautakunnassa vuosina 1981-84 ja kaupunginhallituksessa vuosina 1985-90. Kunnallisissa luottamustehtävissä hän vaikutti myös Helsingin kaupungin ja Helsingin yliopiston neuvottelukunnassa puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin valmistelutoimikunnassa puheenjohtajana vuosina 1998-99.

Eva-Riitta Siitonen on todennut, että yhteiskunnalliset asiat olivat kiinnostaneet häntä ennenkin, mutta ajatus politiikkaan lähtemisestä nousi vasta 1970-luvun lopussa. Urakehitykseen ripeään alkuun hän näkee itse yhtenä osatekijänä tunnettuutensa kansalaisten keskuudessa tv-työnsä kautta. Hyvästä kunnallisvaalimenestyksestään rohkaistuneena Eva-Riitta Siitonen asettui ehdolle vuoden 1982 valitsijamiesvaaleissa ja seuraavan vuoden eduskuntavaaleissa. Hänen uransa valtakunnanpolitiikassa lähti hyvin liikkeelle ja hän saavutti tavoitteensa molemmissa vaaleissa ja pääsi presidentin valitsijamieheksi vuoden 1982 vaaleihin ja nousi eduskuntaan vuonna 1983. Eduskunnassa Siitonen oli jäsenenä suuressa valiokunnassa, lakivaliokunnassa, sivistysvaliokunnassa ja valtiovarainvaliokunnassa. Hänet valittiin myös toistamiseen presidentin valitsijamieheksi. Siitosen ekonomitausta johti hänet myös sekä eduskunnan että valtion tilintarkastajaksi. Hän toimi myös Kokoomuspuolueen eduskuntaryhmän ensimmäisenä varapuheenjohtajana vuosina 1987-89. Kansanedustajana Eva-Riitta Siitonen ehti olla aina vuoden 1989 loppuun jolloin avautui mahdollisuus jälleen uuteen uraan tällä kertaa Uudenmaan läänin maaherrana. Eva-Riitta Siitonen seurasi tehtävässään Jakob Södermania.

Lääninhallituksessa ja kaupunginjohtajana

Siitonen oli jo kansanedustajaksi lähtiessään päättänyt, ettei aio istua eduskunnassa kolmea kautta enempää, sillä hän uskoo, että vaihtuvuus niin kansanedustajistossa kuin muissakin viroissa tuottaa paremmin uusia ajatuksia ja ideoita. Kun toista kauttaan kansanedustajana toiminutta Siitosta pyydettiin maaherraksi, hän suostui pienen mietinnän jälkeen. Uusi työ ja uudet haasteet aluehallinnossa vetivät puoleensa. Aluehallinto kokikin suuria muutoksia Siitosen maaherra-aikana. Tosin suurin niistä eli läänien määrän vähentäminen tapahtui Siitosen jo lupauduttua uusiin haasteisiin Helsingin kaupunginjohtajaksi. Yhtenä merkittävimmistä saavutuksistaan maaherrana hän pitää poliisihallinnon uudistusta. Siitosen halukkuutta Helsingin kaupunginjohtajaksi kysyttiin jo Raimo Ilaskiven siirryttyä eläkkeelle 1991. Tällä kerralla Eva-Riitta Siitonen katsoi kuitenkin, ettei ollut vielä ehtinyt maaherrana toteuttaa niitä tavoitteita, joita oli asettanut. Siitonen kieltäytyi kaupunginjohtajaehdokkuudesta sillä kertaa, mutta kun hänen mielenkiintoaan kysyttiin uudestaan vuonna 1995, oli vastaus sillä kertaa kyllä. Siitonen koki, että Helsingin kaupunginjohtajuus olisi suuri kunnia ja haaste, johon oli tartuttava.

Eva-Riitta Siitosen kausi Uudenmaan läänin maaherrana päättyi hänen valintaansa Helsingin kaupunginjohtajaksi vuonna 1996. Siitonen seurasi tehtävässään kokoomuslaista (->) Kari Rahkamoa. Hänet valittiin 1995 Kokoomuksen kaupunginjohtajaehdokkaaksi. Valintaa edelsi tiukka keskustelu, joka lopulta kääntyi Siitosen eduksi sosialidemokraattien ja vihreiden sopimuksen rauettua valtuustossa. Siitonen valittiin lopulta yhden äänen enemmistöllä. Hän katsoi kaupunginjohtamisen olevan kokopäivätyötä ja luopui monista luottamustehtävistään aloitettuaan kaupungin johdossa. Eva-Riitta Siitonen sai johtaakseen lamasta selvinneen kaupungin, joka kuitenkin taas kohtasi suuria taloudellisia vaikeuksia erityisesti eduskunnan päädyttyä leikkaamaan kaupunkien yhteisöverotuloja. Siitonen onkin luonnehtinut yhteisöverojen leikkausta ”suureksi puhallukseksi”. Taloudellisista vaikeuksista kuitenkin selvittiin tiukalla säästökuurilla.

Siitosen tavoitteena oli myös tehdä Helsinkiä kansainvälisesti tunnetuksi. Hänen kaudellaan Helsinki oli vuonna 2000 yksi Euroopan kulttuuripääkaupungeista. Myös yhteistyö Eurocities –järjestön, jonka varapresidenttinä ja presidenttinä Siitonen on toiminut, omalta osaltaan nosti Helsingin tunnettuutta maailmalla. Siitonen edisti myös elinkeinoelämän kehitystä, mistä kenties näkyvin tulos on Ruoholahden rakentamisen vauhdittuminen. Eva-Riitta Siitonen jäi eläkkeelle vuonna 2005 ja hänen seuraajakseen valittiin niin ikään kokoomuslainen Jussi Pajunen.

Eva-Riitta Siitonen asettui ehdolle vuoden 2004 europarlamentti vaaleissa ja ylsi toiselle varasijalle. Siitoselle aukenikin vuonna 2008 yllättäen paikka europarlamentissa, kun hän nousee parlamentin jäseneksi vuoden 2009 alusta Pia-Noora Kaupin siirryttyä Finanssialan keskusliiton toimitusjohtajaksi. Ensimmäisen varaedustajan paikkaan vaaleissa yltänyt Sirpa Pietikäinen nousi aiemmin vuonna 2008 europarlamenttiin, kun Aleksader Stubbista tuli ulkoministeri. EU-edustajaksi Siitonen lähtee innostuneena ja uskoo, että hänen kokemuksensa EU:n alueidenkomiteassa ja Eurocities -järjestössä ovat antaneet hänelle hyvää kokemusta EU-asioiden hoitoon.

Työuran ulkopuolella

Eva-Riitta Siitonen on tunnettu ylipormestarina, kaupunginjohtajana, kansanedustajana ja TV-kasvona, mutta myös viihdetaitelijan vaimona ja äitinä. Hän on ollut vuodesta 1969 naimisissa laulaja, viihdetaiteilija Matti ”Fredi” Siitosen kanssa. Heillä on kaksi lasta Petri (s.1960) ja Hanna-Riikka (s.1970), joista erityisesti Hanna-Riikka on tullut tunnetuksi niin laulajana, näyttelijänä kuin musiikin opettajana

 

Eva-Riitta Siitonen os. Hautamäki S 31.5.1940 Helsinki V sorvari Olavi Matias Hautamäki, myymäläapulainen Vieno Kulonen P taiteilija Matti Kalevi Siitonen 1969 – L Petri 1960, Hanna-Riikka 1970

URA merkonomi 1974, ekonomi 1979

Suomen koneliike Helkama oy:n palveluksessa 1956-1960, Helsingin kaupungin palveluksessa 1960-1971, yksityisyrittäjä 1974-1983, MTV:n palveluksessa 1975-1983, Uudenmaan läänin maaherra 1990-1996, Helsingin kaupunginjohtaja 1996- 2005

Kansallisen Kokoomuksen kansanedustaja Helsingin kaupungin vaalipiiri 26.03.1983 - 31.12.1989; Suuri valiokunta 1983 – 1986, Lakivaliokunta 1983 – 1986, Sivistysvaliokunta (vj) 1983 – 1986, Valtiovarainvaliokunta (vj) 1987 – 1989, Valitsijamiehet 1983 – 1986, Eduskunnan tilintarkastajat (vpj) 1984 – 1991, Valtiontilintarkastajat (vj) 1987 – 1990, Yleisradio Oy:n hallintoneuvosto 1987 – 1991; Kokoomuksen eduskuntaryhmän ensimmäinen varapuheenjohtaja 1987-1989

Presidentin valitsijamies 1982, 1988; Puolustustaloudellinen suunnittelukunta 1992-; Kuluttajaviraston johtokunta 1992-1996; Valtion työnantaja- ja henkilöstöpolitiikan neuvottelukunta 1992-1996; Puolustustaloudellisen suunnittelukunnan keskusjaosto 1994-1996; Merenkulkuhallituksen johtokunta 1996-2001; Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannus- ja organisaatiokomitea (pj) 1997-1998

Helsingin kaupunginvaltuusto jäsen 1981-1989; Helsingin kaupunginhallitus 1985-1989; Helsingin kaupungin ja Helsingin yliopiston neuvottelukunta 1990-1993; Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin valmistelutoimikunta (pj) 1998-1999; YTV:n jäsen 1981-89, opetus- ja sivistystoimen lautakunnan puheenjohtaja 1981-84; EU:n alueiden komitean jäsen 1998-2005 ja työvaliokunta 1998-2002; Eurocities –järjestön varapresidentti 1998-2000; Eurocities –järjestön presidentti 2000-2002; HOK-Elannon edustajisto 1987-1988; HOK:n hallintoneuvosto 1989-95; HOK:n hallintoneuvosto (vpj) 1995-2003; Helsingin puhelinyhdistyksen edustajisto 1984-91, puheenjohtaja 1992-98; HPY Holding Oyj:n hallintoneuvoston puheenjohtaja 1999-2000; Jenny ja Antti Wihurin rahaston hallitus 1990-1996; Kansallis-Osake-Pankin hallintoneuvosto 1991-1994; Kansallis-Osake-Pankin neuvottelukunta (vpj) 1994; Mannerheimin lastensuojeluliiton liittohallitus 1988-; Merita oyj:n hallintoneuvosto (vpj) 1995-96; Merita oyj:n hallintoneuvosto -1996; Kotiteollisuuden keskusliiton valtuuskunta (vpj) 1983-1990; Leo ja Regina Wainsteinin säätiön hallitus 1990-1996; Suomen kulttuurirahaston hallintoneuvosto 1995-2005; Suomen messut -osuuskunnan hallintoneuvosto 1997-2006; Terho-säätiön hallintoneuvoston jäsen 19885-91; Y-säätiön valtuuskunnan jäsen 1985-90; Jumo Jazz Club ry:n hallitus 1988-; Helsinki-viikon säätiön hallintoneuvoston jäsen 1989-92; ESEK:n johtokunnan puheenjohtaja 1991-97; Kuluttajaviraston johtokunta 1992-96; Valtion työnantaja- ja henkilöstöpoliittinen neuvottelukunta 1992-96; Puol. taloudellinen suunnitteluk. 1992-99; Euroopan alueiden neuvoston hallitus 1995-96; Ladun neuvottelukunta puheenjohtaja 1995-98; Oy Mankala Ab:n hallitus 1996-2006; Suomen kansallisoopperan säätiön hallituksen jäsen 1999-; Kemijoki Oy:n hallintoneuvosto 2004-06.

ARVONIMET JA KUNNIANOSOITUKSET. Ylipormestari 1997; Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan kunniatohtori 1995; Helsingin kauppakorkeakoulun kauppatieteiden kunniatohtori 2001; SVR K I, Sot.am., Sotainv.ar., Vss.am. 2, Mpm. pr. sk., Ystävyyden kmr. (Venäjä); Kokoomuksen 70-vuotisjuhlamitali.

LÄHTEET.

Eva-Riitta Siitosen haastattelu 26.11.2008.

Eduskunnan kansanedustajamatrikkeli 10.11.2008 http://www.eduskunta.fi/thwfakta//hetekau/hex/hxent.htm

Kokemus puhuu. Toim. Hirvikorpi Helinä, Swanljung Eija. WSOY, Helsinki 2006; Minun kaupunkini. Tunnetut suomalaiset kertovat Helsingistä. Toim. Björkqvist Jeannette. Schild, Espoo 2000; Miten meistä tuli kansanedustajia. Markus Aaltonen, Gummerus Kirjapaino Oy Jyväskylä 2007.

Helsingin sanomat 31.5.2005 Olli Pohjanpalon artikkelit

Sana 27.9.2007 ”Puolisoita – ystäviä ja kavereita. Eva-Riitta ja Matti Siitonen”

Jenni Karimäki

julkaistu 5.12.2008