Palmen, Ernst Gustaf

Ernst Gustaf Palmén

Syntymäaika:
26.11.1849

Kuolinaika:
03.12.1919

Paikkakunta:
Helsinki,

Merkittävimmät toimet:
kansanedustaja
professori

 

 

valtioneuvos, professori, kansanedustaja, toimittaja

Ernst Gustaf Palmén oli arvostettu tiedemies ja historian professori, joka loi tilastotieteeseen perustuvan talous- ja sosiaalihistoriallisen koulukunnan. Hän oli myös aktiivinen järjestötoimija, joka vaikutti niin liike-elämässä kuin sivistys- ja valistushenkisissä yhdistyksissä. Palmén oli myös innokas suomenmielinen poliitikko, joka pyrki liberaalin ajatusmaailmansa mukaisesti avartamaan ja liberalisoimaan suomalaisuusliikettä. Palmén vaikutti valtiopäivillä sekä säätyedustuslaitoksen että yksikamarisen eduskunnan aikana ja oli aktiivisesti mukana Suomalaisen puolueen perustamisessa.

 

 

Ernst Gustaf Palmén syntyi sukutaustaltaan varsin velvoittavaa, mutta myös etuoikeutettuun perheeseen. Palménin isä oli yliopiston sijaiskansleri, aateloitu vapaaherra professori Johan Philip Palmén ja äiti Adolfina Fredrika Emilia Sallmén kuului luonnontieteellisesti suuntautuneeseen, ruotsalaismieliseen ja konservatiiviseen Bonsdorff –sukuun. E. G. Palmén noudatti suvun perinteitä siltä osin, että hän suuntautui yliopistouralle ja teki lopulta elämäntyönsä Suomen, Venäjän ja Pohjoismaiden historian professorina Helsingin yliopistossa. Vastarintahenkeä Palménin valinnoissa kuvastivat hänen kytkeytymisensä vahvasti suomalaisuusliikkeen piiriin ja omaksumansa liberaali ajatusmaailma. Palménista tuli näkyvä tiedemies ja Suomalaisen puolueen poliitikko, joka vastusti edellisten fennomaani- ja svekomaanipolvien saksalaista idealismia niin politiikassa kuin tieteen piirissä.

Henkilökohtaisen talouselämän kiinnostuksen lisäksi Palmén syvensi yhteyksiään liike-elämän suuntaan naimalla Nils Ludvig Arppen, pääosin Pohjois-Karjalassa vaikuttaneen saha-, paperi- ja rautateollisuusmiehen, tyttären Ida Amalian. Idan ja Ernst Gustafin lapsista erityisesti Arne Palmén jatkoi isänsä jalanjäljissä akateemisella uralla kirurgian professorina. Myös Palménin pojanpoika Ernst Palmén jatkoi suvun perinteitä eläintieteen professorina sekä Helsingin yliopiston rehtorina ja kanslerina.

Järjestövaikuttaja ja tiedemies

Tieteen ja politiikan ohella Palmén oli myös merkittävä järjestövaikuttaja. Hän oli kiinnostunut talouselämästä ja suomalaisuusaatteen elähdyttämänä oli mukana perustamassa muun muassa Kansallis-Osake-Pankkia, Vakuutusyhtiö Suomea sekä Vahinkovakuutusyhtiö Pohjolaa. Perustamispuuhien lisäksi Palmén vaikutti myös mm. KOP:n hallintoneuvostossa sekä Vakuutusyhtiö Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana. Liikeyritysten lisäksi Palmén oli aktiivinen vaikuttaja myös järjestöjen perustajana ja toimijana. Hän oli mukana muun muassa Suomen pikakirjoittajayhdistyksessä, Suomen Historiallisessa Seurassa, Suomen Maantieteellisessä seurassa ja monissa muissa tieteellisissä ja valistushenkisissä yhdistyksissä.

Tieteensaralla Palmén oli velipuolensa Johan Axel Palménin kanssa Suomen ensimmäisiä, jotka tekivät tutkimusta darwinismin ja materialistisen maailmanselityksen pohjalta. Evolutionismi sovellettuna historian tutkimukseen edisti myös suomenmielisen Palménin poliittisia päämääriä. Ajatus kansallisvaltiosta kehityksen korkeimpana asteena palveli fennomaanisen aatteen voittokulkua. Historian professorina Palmén loi tilastotieteeseen perustuvan talous- ja sosiaalihistoriallisen koulukunnan ja toimi myös kansantaloudellisen tutkimuksen innoittajana. Palmén oli innokas väitöskirjatöiden ohjaaja ja hänen johdollaan syntyi myös ensimmäisiä naistohtoreita mm. Tekla Hultin ja Liisi Karttunen. Palmén innoitti myös poliittisesti aktiivista yhteiskuntahistorioitsijoiden ja –tieteilijöiden ryhmää.

Fennomaanipoliitikko

Palménin suomalaisuusajattelu ja liberaali maailmankuva löysivät julkaisukanavan aikakauslehti Valvojan sivuilta. Palménin velipuolet olivat yhdessä (->) J. R. Danielson-Kalmarin, Valfrid Vaseniuksen ja O. E. Tudeerin kanssa aikakauslehden kantavat voimat. He pyrkivät Valvojan sivuilla avartamaan ja liberalisoimaan suomalaisuusliikettä. Palménin nimimerkki E. G. P. tuli pian lukijoille tunnetuksi suorasanaisista ja pistävistä kirjoituksista.

Valtiopäiväuransa Palmén aloitti talonpoikaissäädyn pikakirjoittajana vuoden 1872 valtiopäivillä. Valtiopäiväedustajana hän toimi niin sukunsa edustajana aatelissäädyssä kuin yliopiston ja opettajien, joka Kuopion hiippakunnan pappienkin edustajana pappissäädyssä. Eduskuntauudistuksen jälkeen Palmén äänestettiin Suomalaisen puolueen riveistä myös ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan. Hän nousi myös eduskunnan varapuhemieheksi P. E. Svinhufvudin ja Nils Robert af Ursinin rinnalle. Palmén oli mukana viemässä suomalaisuusliikkeen Suomalaisen Puolueen piirissä säätyvaltiopäiviltä aina yksikamariseen eduskuntaan ja valtiolliseen itsenäisyyteen asti.

Suomalaisuusliike ei ennen eduskuntauudistuksen yhteydessä tapahtunutta Suomalaisen puolueen perustamista ollut varsinainen puolue tai tiukka organisaatio. Ernst Gustaf Palmén alkoikin 1870-luvulta lähtien Kirjallisen kuukauslehden palstoilla kannattaa maltilliseen keskustaan sijoittuvan puolueen muodostamista ja ohjelman luomista tälle. Samalla hän visioi näki jo melko tarkasti tulevaisuuteen ja ennusti, että kielikysymyksen ratkettua jakautuisivat fennomaanit ”suomikiihkoisiin liberaaleihin” ja ”suomikiihkoisiin konservatiiveihin”, mikä tapahtuikin 1918, kun Kansallinen kokoomuspuolue ja Kansallinen edistyspuolue perustettiin. Suomalaisuusliikkeen johtohahmo Yrjö-Koskinen seuraajineen torjui Palménin näkemykset. Yrjö-Koskisen mukaan liikkeestä ei tullut luoda kiinteää puoluetta eikä puolueohjelmaa. Tästä debatista huolimatta alkoi 1882 valtiopäivien aikana muodostua valtiopäiväedustuksen ulkopuolelle ns. puoluejohto, joka toimi eräänlaisena poliittisena valtuuskuntana ja esitti vaatimuksia ja ohjeita edustajille. Myös Palmén kuului tähän sisärenkaaseen Yrjö-Koskisen, Meurmanin, Danielson-Kalmarin ja Ignatiuksen kanssa. Ryhmä valvoi ja hoiti suomenmielisten politikointia myös valtiopäivien välillä, tosin ilman mitään virallista valtaa.

E. G. Palmén kuului Suomalaisen puolueen keskeisiin vaikuttajiin heti puolueen perustamisesta lähtien. Hän oli mukana heti puolueen ensimmäisessä valtuuskunnassa 1905 ja myös puolueen puolueohjelmaa suunnittelevassa toimikunnassa. Yksikamarisen eduskunnan kokoontuessa varapuhemies Palmén valittiin myös eduskunnan komiteaan, joka kehitti eduskunnan työskentelymuotoja. Ennen ensimmäisen eduskunnan kokoontumista Palmén kuului myös Suomalaisen puolueen toimikuntaan, joka valmisteli keskeisten kysymysten ajamista valtiopäivillä. Danielson-Kalmari, Hjelt, Nevanlinna, Paasikivi, Yrjö-Koskinen ja Palmén linjasivat puolueen tärkeimmiksi teemoiksi kieltolain, torpparilain ja kunnallisen äänioikeuden. Vaikka Palmén kuului puolueen sisärenkaaseen ja omasi pitkän valtiopäivä kokemuksen, hän vetäytyi pois eduskunnasta ensimmäisen kautensa jälkeen. Hän ei enää asettunut ehdolle vuoden 1909 vaaleissa. Kokonaan hän ei siteitään maan asioiden johtoon jättänyt, vaan hän jatkoi eduskunnan pankkivaltuusmiesten puheenjohtajana aina vuoteen 1914 asti.

Vuoden 1918 sisällissota vaikutti masentavasti myös E. G. Palméniin. Fennomaanihistorioitsija Palménin usko kansankerrosten yhdistymiseen yhteisen asian ja yhteisten etujen edessä oli menetetty. Ihmisten identiteetti näytti kiinnittyneen sosiaaliseen ryhmään, omaisuuden määrään ja yhteiskunnalliseen asemaan. Massoja eivät elähdyttäneet moraaliset ja kansalliset arvot. Palmén totesikin Suomen Historiallisen Seuran kokouksessa huhtikuussa 1918, että ”meillä on tänään loitompana kuin koskaan se kansallinen yksimielisyys ja yhteistoiminta, joiden horjumattomuuteen aikaisemmin uskalsimme luottaa”. Palmén uskoi, että parasta olisi, jos kapina voitaisiin ainiaaksi unohtaa. Päivänpolitiikasta sivuun vetäytynyt Palmén liittyi Kansalliseen kokoomuspuolueeseen joulukuussa 1918 ja kannatti monarkiaa taisteltaessa Suomen tulevasta valtiomuodosta.

70-vuotias valtioneuvos Ernst Gustaf Palmén kuoli joulukuussa 1919. Hän oli ollut 1870-luvulta lähtien mukana muokkaamassa suomalaisuusliikkeestä poliittista puoluetta ja ehti vielä nähdä jo 1878 ennustamansa ”suomikiihkoisten” liberaalien ja ”suomikiihkoisten” konservatiivien jakautumisen omiksi puolueikseen 1918. Palmén oli ollut sisärenkaassa perustettaessa Suomalaista puoluetta 1905 ja oli vaikuttanut niin puolueohjelman muotoutumiseen kuin puolueen toimintalinjoihin yksikamarisen eduskunnan ensimmäisessä vaiheessa.

 

 

Ernst Gustaf Palmén S 26.11.1849 Helsinki, K 3.12.1919 Helsinki. V senaattori, sijaiskansleri, lainopin professori, vapaaherra Johan Philip Palmén ja Adolfina Fredrika Emilia Sallmén. P 1881 - Ida Amalia Arppe S 1860, K 1942, PV tehtailija Nils Ludvig Arppe ja Amalia Kristina Seitz. Lapset: Ludvig Ilmari S 1888, K 1944, molempain oikeuksien kandidaatti; Arne Johannes S 1885, K 1974, kirurgian professori; Einar Filip S 1886, K 1971, lääketieteen lisensiaatti; Ernst Vilho S 1890, K 1971, agrologi.

URA. Ylioppilas 1866; filosofian kandidaatti 1872, maisteri 1873, lisensiaatti 1876, tohtori 1877.

Yliopiston Pohjoismaiden historian ja valtiotieteen dosentti 1877 - 1884; Suomen, Venäjän ja Pohjoismaiden vsta 1903 Suomen ja Skandinavian historian vt. professori 1882 - 1884, professori 1884 - 1911.

Valvojan perustajäsen 1880, toimituksen jäsen 1880 - 1899, päätoimittaja 1887 - 1891; Oma maan toimituskunnan jäsen 1907 - 1911.

Ritariston ja aatelin edustaja valtiopäivillä 1877 - 1885, pappissäädyn 1888 - 1906; Suomalaisen Puolueen kansanedustaja (Uudenmaan läänin / Kuopion läänin itäinen vaalipiiri 1907 - 1909; eduskunnan toinen varapuhemies 1907; Suomen Pankin pankkivaltuusmies 1905 - , puheenjohtaja 1907 - .

Koulukomitean sihteeri 1879 - 1880; arkistokomitean puheenjohtaja 1897 - 1899; tilastokomitean puheenjohtaja 1901 - 1905; rautatielinjakomitean sihteeri 1897, 1899, puheenjohtaja 1898; Muinaistieteellinen toimikunta 1884 - 1911, puheenjohtaja 1903 - 1911, johtanut historiallis-kansatieteellisten kokoelmien säilytys- ja luettelointityötä; suomalais-venäläiset yleisvaltakunnallista lainsäädäntöä suunnittelevat komiteat 1904 - 1905, 1909 - 1910; Snellman-muistomerkkikomitean puheenjohtaja 1911 - .

Kansallis-Osake-Pankin perustajia 1889, hallintoneuvosto 1889 - 1890; Henkivakuutusyhtiö Suomen perustajia 1890, valtuuskunnan puheenjohtaja 1890 - 1906; Vahinkovakuutusyhtiö Pohjolan perustajia 1891.

Suomen pikakirjoittajayhdistyksen perustajia 1872, sihteeri, varapuheenjohtaja, puheenjohtaja 1881 - 1905; Suomen Historiallisen Seuran sihteeri 1877 - 1883, 1884 - 1888, esimies 1883 - 1884, 1892 -1893, 1914 - 1915; ylioppilaskunnan varapuheenjohtaja 1881 - 1882; Savokarjalaisen osakunnan inspehtori 1887 - 1905; Suomen Maantieteellinen Seuran perustajajäsen 1888, puheenjohtaja 1901 - 1902; Suomalaisen Yhteiskoulun perustajia, johtokunta 1886 - 1904, puheenjohtaja 1892 - 1904; Suomen Kansantaloudellisen Yhdistyksen puheenjohtaja 1896; Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran toimikunta 1898 - , varapuheenjohtaja 1912 - ; Suomen Liikemiesten Kauppaopiston johtokunnan puheenjohtaja 1899 - 1904; Suomalaisen Tiedeakatemian perustajia 1908, rahastonhoitaja 1911, puheenjohtaja 1911 - 1912; Kansanvalistusseuran johtokunta, puheenjohtaja 1906 - 1908; Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Konkordia-valtuuskunnan puheenjohtaja 1914; Alfred Kordelinin rahaston hallituksen puheenjohtaja 1919.

ARVONIMET JA KUNNIANOSOITUKSET. P. Stanislauksen R 3 1896; P. Annan R 3 1900; P. Stanislauksen R 2 1905; valtioneuvos 1910; Suomen Valkoisen Ruusun K I 1919. Karjalaisen Osakunnan kunniajäsen 1910; Savolaisen Osakunnan kunniajäsen 1911. Juhlajulkaisut: Historiallinen Aikakauskirja 1909 (60-vuotta); Historiallinen Aikakauskirja 1919 (70-vuotta).

TUOTANTO. Katso Suomen kirjailijat 1809 - 1916. 1993. Nimimerkki E. G. P.

JULKISET MUOTOKUVAT JA MUISTOMERKIT. Maalaukset: E. Järnefelt. 1898, Helsingin yliopisto.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. P. Ahtiainen, J. Tervonen, Menneisyyden tutkijat ja metodien vartijat : matka suomalaiseen historiankirjoitukseen. 1996; Leino-Kaukiainen – Uino, Kokoomuksen historia osa 1; Maija Väisänen, E. G. Palmén. Kansallisbiografia.

27.10.2011

Jenni Karimäki