Rahkamo, Kari Tapani

Kari Tapani Rahkamo

Syntymäaika:
30.5.1933

Paikkakunta:
Lahti, Helsinki

Merkittävimmät toimet:
kaupunginjohtaja
kaupunginvaltuutettu

 

ylipormestari, kaupunginjohtaja, kaupunginvaltuutettu, yleisurheilija

Kari Rahkamo työskenteli ennen Helsingin kaupunginjohtajaksi tuloaan muun muassa Suomen Talokeskuksen ja Rakennushallituksen palveluksessa. Rahkamo on myös ansioitunut kunnallispoliitikko. Hän istui Helsingin kaupunginvaltuustossa yli 20 vuotta ja toimi niin kaupunginvaltuuston kuin kaupunginhallituksen puheenjohtajana valtuustouransa aikana. Suurelle yleisölle hän tuli tunnetuksi Suomen parhaana kolmiloikkaajana, joka edusti Suomea kaksissa olympialaissa.

 

Kari Rahkamo syntyi vuonna 1933 Lahdessa Yrjö ja Inkeri (os. Öhman) Rahkamon perheeseen. Hänen äitinsä oli kotiäiti ja isänsä vakuutusjohtaja vakuutusyhtiö Tarmossa. Perhetaustaltaan Rahkamo on kokoomuslainen, vaikkeivät hänen vanhempansa puolueeseen kuuluneetkaan. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Helsingin normaali lyseosta olympiavuonna 1952. Rahkamo on myöhemmin toiminut Vanhojen Norssien TARK puheenjohtajana. Hän valmistui LVI- tekniikan diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta 1958. än on HHänTähän mennessä Kari Rahkamo oli kuitenkin jo tullut tunnetuksi kansalaisten keskuudessa, sillä hän oli edustanut jo vuoden 1956 olympialaisissa Melbournessa Suomea kolmiloikassa sijoittuen 14:sta tuloksella 15.21. Kari Rahkamo edusti Suomea yhteensä kaksissa olympialaissa ja kolmissa Euroopan mestaruuskilpailuissa sekä saavutti useita Suomen mestaruuksia ja ennätyksiä niin pituushypyssä kuin kolmiloikassa. Hänen paras tuloksensa pituushypyssä on 7.34 vuodelta 1954 ja kolmiloikassa 16.40 vuodelta 1960. Rahkamon perheessä urheilu-uralle isänsä tavoin lähti tytär Susanna, joka on menestynyt erinomaisesti jäätanssissa parinsa, aviomiehensä Petri Kokon kanssa. Heidän parhaisiin saavutuksiinsa kuuluu Euroopan mestaruus vuodelta 1995. He saavuttivat myös MM-kilpailuissa hopeaa samana vuonna.

Kari Rahkamon työura keskittyi pääsääntöisesti LVI- ja kiinteistöalalle. Hän aloitti työuransa puolustusministeriössä ja Huberilla suunnittelijana, mutta päätyi vuonna 1961 Suomen Talokeskukselle Suomen Kiinteistöliiton Insinööritoimiston ja Kiinteistöliiton Lämmöntarkkailun esimieheksi. Myöhemmin urallaan hän jatkoi kiinteistöalan parissa ja työskenteli yhteensä 15 vuotta rakennushallituksessa ensin koneteknillisentoimiston päällikkönä ja sitten rakennusosaston apulaisosastopäällikkönä aina vuoteen 1991 asti. Rahkamon yhteys Suomen kiinteistöliittoon säilyi aina vuoteen 1998, sillä hän vaikutti liiton puheenjohtajana lähes kymmenen vuotta 1989 – 1998.

Kari Rahkamon kunnallispoliittinen ura lähti käyntiin vuoden 1964 kunnallisvaaleista. Kokoomuksen Helsingin piirin piirisihteeri Eero Saurama pyysi häntä ehdokkaaksi, vaikkei tiennyt Rahkamon puoluekantaa. Saurama tunsi isä-Rahkamon ja oletti pojan omaksuneen saman poliittisen suuntauksen. Vasta tultuaan valituksi Rahkamo virallisesti liittyi Kokoomuksen jäseneksi, Etelä-Helsingin Kokoomukseen. Näin Kari Rahkamosta tuli pitkänlinjan kokoomuslainen ja kunnallispoliitikko. Hän istui lopulta peräti seitsemällä kaudella Helsingin kaupunginvaltuustossa 1965–1991. Rahkamo eteni kunnallispolitiikassa nopeasti. Jo 1970-luvulla hänet valittiin oman valtuustoryhmänsä johtoon ja vuonna 1977 uuden kunnallislain mukaiseksi ensimmäiseksi kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi. Helsingissä uuden kunnallislain voimaantulo ei Rahkamon mukaan juuri muuttanut mitään. Kaikki kunnioittivat kaupunginjohtaja Auraa ja hänen mielipiteitään, joten suurta mullistusta uusi kunnallislaki ei asioiden hoitoon tuonut. Kaupunginhallituksen puheenjohtajana Rahkamo toimi kahdesti 1977 – 1980 ja 1987 ja kaupunginvaltuuston puheenjohtajana 1987 – 1991.

Rahkamon lukuisat kunnalliset luottamustehtävät jakautuvat lähestulkoon kaikille kunnallisen päätöksenteon osa-alueille. Hänen työn kautta hankkimansa asiantuntemus johti hänet luonnollisesti rakennus- ja kiinteistöasioiden pariin myös kunnallispolitiikassa. Urheilu-uransa myötä hän vaikutti myös sillä saralla luottamustehtävissä. Näiden kiinnostuksen kohteiden lisäksi Rahkamo osallistui monipuolisesti myös talous ja sosiaalisektoreilla päätöksentekoon. Hän toimi muun muassa kaupunginhallituksen suunnittelujaoston ja yleisjaoston puheenjohtajana sekä jäsenenä muun muassa nuorisotyölautakunnassa, taloussuunnittelutoimikunnassa ja suomenkielisten kansakoulujen johtokunnassa.

Rahkamon pitkä ura kaupunginvaltuustossa ja – hallituksessa antoi hänelle laajan tuntemuksen ja kokemuksen kaupungin asioiden hoidosta ja tilasta eri osa-alueilla. Tämä asiantuntemus johti hänet lopulta Helsingin kaupunginjohtajaksi 1991. Kaupunginjohtaja Rahkamo sai virkaan kuuluvan ylipormestarin arvon joulukuussa 1991. Rahkamon kiinnostus luottamustehtäviä kohtaan näkyi myös siinä, että hän pyrki kannustamaan myös alaisiaan hakeutumaan luottamustehtäviin. Hän uskoi luottamustehtävien auttavan monesti työuralla eteenpäin. Erityisesti Suomen kokoisessa pienessä maassa Rahkamo katsoi omanalan verkostojen olevan erittäin tärkeitä.

Rahkamon valinta kaupunginjohtajaksi ja Raimo Ilaskiven seuraajaksi keväällä 1991 sujui melko mutkattomasti. Valtuustoryhmien kesken oli jo aiemmin sovittu, että kaupunginjohtajan paikka kuului kokoomukselle. Ilaskiven seuraajan etsintä käynnistyi vuoden vaihteessa. Uutta kaupunginjohtajaa etsittiin niin valtakunnanpolitiikan vaikuttajista kuin talouselämän ja kunnallispolitiikan piiristä. Kevään aikana kaupunginjohtajan vitjoja sovitettiin muun muassa (->) Harri Holkerille, TUKO:n pääjohtaja Pentti Kiviselle sekä kansanedustaja (->) Pertti Salolaiselle. Heistä kukaan ei kuitenkaan ollut käytettävissä. Määräaikaan mennessä hakemuksen oli jättänyt vain Suomen kaupunkiliiton varatoimitusjohtaja Pekka Alanen. Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Rahkamo oli myös antanut suostumuksensa. Asia ratkesi lopulta kokoomuksen valtuustoryhmän kokouksessa huhtikuussa 1991. Kari Rahkamo valittiin kokoomuksen ehdokkaaksi Helsingin uudeksi kaupunginjohtajaksi äänin 18 – 9. Vastaehdokkaana oli Pekka Alanen. Virallisesti valinnan vahvisti kaupunginvaltuusto kokouksessaan 17. huhtikuuta.

Rahkamo oli sopuisa johtaja, joka uskoi ryhmätyön ja sovittelun tuottavan vaikeiden asioiden käsittelyssä parhaan lopputuloksen. Rahkamo siirtyi sujuvasti yksilöurheilijasta joukkuepelaajaksi. Hänen edeltäjänsä (->) Raimo Ilaskiven johtamistyyli oli ollut hyvin erilainen, mikä aiheutti sen, että Rahkamon sovitteleva tyyli tulkittiin aika-ajoin liialliseksi pehmeydeksi erityisesti kaupungin talouden hoidon saralla. Rahkamo johti Helsinkiä juuri silloin, kun Suomessa vallitsi lähihistorian syvin taloudellinen laskusuhdanne. Kaikkialla jouduttiin tekemään leikkauksia ja veronkorotuksia. Ikävät päätökset piti kuitenkin tehdä yhdessä, kuten Rahkamo on todennut. Valtuustossa vallitsikin lama-aikana konsensushenki, mikä helpotti päätöksen tekoa vaikeana aikana. Rahkamo piti kiinni siitä, että lama-aikana ketään ei säästösyistä irtisanottu Helsingin kaupungin palveluksesta. Rahkamon kaudella Helsingin talous onnistuttiin kuitenkin pelastamaan ja hänellä olikin luovuttaa seuraajalleen (->) Eva-Riitta Siitoselle vuonna 1996 periaatteessa varakas kaupunki.

Kaupunginjohtajakautensa suurimpana saavutuksena hän pitää selviytymistä lama-ajasta niin, ettei ketään jouduttu irtisanomaan kaupunginpalveluksesta ja että kaikki asiat, jotka piti hoitaa, hoidettiin rahapulasta huolimatta. Myös kaupungin kansainvälistyminen oli hänelle tärkeää. Rahkamon kaudella perustettiin Helsingin kaupunkia edustavia toimistoja muun muassa Pietariin, Tallinnaan ja Brysseliin. Myös kaupungin ja korkeakoulujen välistä yhteistyötä tiivistettiin ja kehitettiin. Pääkaupunkiseudun kuntien välistä yhteistyötä hoidettiin kaupunginjohtajien välisillä tapaamisilla kahdesti kuussa.

Vaikka Kari Rahkamo on eläkkeellä, ei hän silti ole täysin vetäytynyt taka-alalle. Hänellä on omien sanojensa mukaan edelleen lähes päivittäin vähintään yksi tilaisuus, johon mennään kravatti kaulassa ja pukupäällä. Hän on myös edelleen mukana paikallisyhdistyksensä Etelä-Helsingin kokoomuksen hallituksen toiminnassa.

 

Rahkamo, Kari Tapani S 30.5.1933 Lahti V Yrjö Hermanni Rahkamo ja Inkeri Öhman P Auli Rahkamo os. Toivonen, Hammaslääketieteen tohtori L Kimmo 1962, Susanna 1965

URA Ylioppilas 1952; DI 1958; puolustusministeriö suunnittelija 1959; Oy Huber Ab suunnittelija 1959-61; Suomen Talokeskus osastopäällikkö 1961-1971; Huber piirijohtaja 1971-75; Rakennushallituksen toimistopäällikkö 1976-1989; Rakennushallituksen apulaisosastopäällikkö 1989–1991; Helsingin kaupungin kaupunginjohtaja 1991-1996

Presidentin valitsijamies 1968; Kansallisen Kokoomuksen puoluevaltuusto jäsen 1969-1976; Kansallisen Kokoomuksen puoluehallitus jäsen 1970-1972; Etelä-Helsingin Kokoomus hallitus 1964-

Helsingin kaupunginvaltuusto jäsen 1965-1991, puheenjohtaja 1987-1991; Helsingin kaupunginhallitus jäsen 1969-1987; puheenjohtaja 1977-80, 1987; Liikennelaitoksen lautakunta, jäsen 1965-1968

Palkkalautakunta 1966, 1968; Huoltolaitosten johtokunta, jäsen 1969-1976; Nuorisotyölautakunta, jäsen 1969-1976, 1983-1984; Taloussuunnittelutoimikunta, jäsen 1969-1976; Palolautakunta, jäsen 1969-1970; Kaupunginhallituksen keskuspesulajaosto 1971-1972; Pääkaupunkiseudun yhteistyötoimikunta, jäsen 1971-1976; Kaupunginhallituksen edustaja kiinteistöosakeyhtiöissä 1972-1976; Suomenkielisten kansakoulujen johtokunta, jäsen 1973-1976; Kaupunginhallituksen suunnittelujaosto, jäsen 1981-1984, puheenjohtaja 1977-1978, 1987; Oikeusapulautakunta, kaupunginhallituksen edustaja 1983-1984; Kaupunginorkesterin johtokunta, kaupunginhallituksen edustaja 1983-1987; Kaupunginhallituksen yleisjaoston puheenjohtaja 1985-1986; Elintarviketukkukaupan lautakunta, kaupunginhallituksen edustaja 1985-1987; Urheilu- ja ulkoilulautakunta, kaupunginhallituksen edustaja 1983-1986; Asuntolautakunta asuntoasiainjaosto, kaupunginhallituksen edustaja 1988; Ooppera- ja näyttelykeskusssäätiö, edustajiston jäsen; Asuntoasiain rahoitustoimikunta, puheenjohtaja 1991-1996; Johtajistotoimikunta, puheenjohtaja 1991-1995; Helsingin kaupungin ja Helsingin yliopiston yhteistyöneuvottelukunta, puheenjohtaja 1991-1996; Pelastusneuvottelukunta, puheenjohtaja 1991-1996; Matkailuneuvottelukunta, puheenjohtaja 1992-1993; Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta, puheenjohtaja 1992, asiantuntijajäsen 1993-1995;Culminatum Oy, neuvottelukunta kaupungin edustaja 1995-1996

Eu:n alueiden komitean Suomen delegaation puheenjohtaja 1995-1998; Jääkenttäsäätiön hallituksen jäsen 1970-81, puheenjohtaja 1981-1991; Helsingin seudun Lämpövoima Oy, hallintoneuvoston jäsen 1976-1991, puheenjohtaja 1991-1996; Helsingin Asuntohankinta Oy Ab hallituksen jäsen 1984-1991, puheenjohtaja 1984-1991; Elanto hallintoneuvoston jäsen 1972-1982, varapuheenjohtaja 1982-1995, hallituksen jäsen 2000-; HKV puheenjohtaja 1963-1966 ; Helsingin puhelinyhdistyksen edustajiston jäsen 1980-2000; Helsingin Elinkeinoneuvottelukunta puheenjohtaja 1991-1996; SUL liittovaltuuston jäsen 1969-1970; Suomen Kiinteistöliitto puheenjohtaja 1989-1998; Suomen LVI-yhdistysten liiton (SULVI) puheenjohtaja 1987- 1991; LVIS-2000 päätoimikunnan puheenjohtaja 1988-1990; Hässelby –säätiö, hallituksen jäsen 1991-1996, puheenjohtaja 1995; Mankala Oy Ab, hallituksen puheenjohtaja 1992-1996 ; Suomen Kansallisoopperan säätiö, hallituksen jäsen 1991-1998; Helsinki City International Service Oy, hallituksen jäsen 1994; Helsinki Metropolitan Development Corporation, hallituksen puheenjohtaja 1995-1996; Suomen Keskusshakkiliiton puheenjohtaja 1997-2002; Maanpuolustussäätiön URLUS puheenjohtaja 2003-2008

Kapteeni 1993.

ARVONIMET JA KUNNIANOSOITUKSET. ylipormestari 1991; SVR K I, SL R I, Sot.am., Hki-mit.; 1. luokan vapauden risti; Kokoomuksen 50-vuotisjuhlamitali

URHEILUMENESTYS laji kolmiloikka ja pituushyppy; useita Suomen mestaruuksia ja Suomen ennätyksiä kolmiloikassa; edustanut Suomea kaksi kertaa olympialaisissa 1956, 1960 ja kolme kertaa EM-kilpailuissa 1954, 1958, 1962 sekä 31 kertaa maaotteluissa

LÄHTEET Kari Rahkamon haastattelu; Kokoomuksen valtuutetut Helsingin kaupunginvaltuustossa 1919–2008; Kauniskangas Maarit: Ihmisiä ja kiinteistöjä. Suomen kiinteistöliitto 100 vuotta 1907–2007; Kolbe Laura, Helsingin historia vuodesta 1945. Kunnallishallinto ja politiikka. Edita Prima Oy, Helsinki 2002; Helsingin Sanomat 8.1.1990, 5.4.1991, 4.6.1996, 31.5.1996; Nykypäivä 15.6.2007;

Kuka Kukin On?; Helsingin kaupungin kunnalliskalenterit 1965 – 1995.

Jenni Karimäki

julkaistu 5.12.2008