Heitto, Johannes (Juho)

Johannes (Juho) Heitto

Syntymäaika:
31.03.1887

Kuolinaika:
28.12.1967

Paikkakunta:
Miehikkälä, Helsinki

Merkittävimmät toimet:
kaupunginvaltuutettu
kansanedustaja
 

Juho Heitto oli intohimoinen ja itseoppinut kaupanalan ammattilainen. Hän oli myös järjestöaktiivi ja yhteiskunnallinen vaikuttaja aina eduskuntaa myöten.

 

Juho Heitto syntyi 1887 torppariperheeseen lounaiskarjalaisessa Miehikkälän pitäjässä. Heiton suvun historia ulottuu aina 1700-luvulle, silloin tosin Rongas tai Kimmo-Rongas nimisenä. Rongas nimeä tiedetään käytetyn ainakin 1821, minkä jälkeen se muuttuu muotoon Heitto tai Hejtto. Juho Heiton isä oli torppari Taneli Heitto ja äiti Anni os. Saarainen. Perhe asui äidin veljeltä vuokratussa torpassa ja hankki elantonsa maataloudesta ja viljakorjuusta ym. töistä muiden tiloilla. Anni –äiti hankki lisäansioita myös kutomisella ja marjojen poimimisella. Juhon Heiton isä kuoli pojan ollessa vasta 15-vuotias. Isä jätti pojalleen elämän ohjeeksi olla raitis ja rehellinen ja vannotti pilke silmäkulmassa poikansa ystäviä pitämään huolta, että Juho noudattaisi ohjetta elämänsä aikana. Poika Juho lisäsi listaan vielä tupakoimattomuuden ja liittyi jo nuorella iällä raittiusseura Raivaajaan Viipurissa.

Heiton perheessä vallitsi hartaan uskonnollinen ilmapiiri. Isä piti huolen, että sunnuntaisin luettiin päivän teksti ja pidettiin lyhyt hartaushetki. Vasta puolenpäivän jälkeen oli lupa lähteä ulos leikkimään. Perheen arki oli niukkaa, mitä Juho Heitto onkin pitänyt alkusysäyksenä kauppiasuralleen. Oma-aloitteiseen yrittämiseen ja tulonhankintaan kannusti kodissa vallinnut puute ja niukka toimeentulo. Myös ystävien perheiden parempi taloudellinen tilanne kannusti yrittämään elämässä eteenpäin. Heiton perhe tuli toimeen omillaan, ilman muiden apua, mikä myös totutti nuoren pojan yrittämään samaa omassa elämässään. Kotoa herännyt säästäväisyyden taju ja tuloksellinen omatoiminen yrittäminen kasvattivat itseluottamusta, jota Juho Heitto yksityisyrittäjänä myöhemmin tarvitsi.

Kauppiaan uralle

Juho Heiton yrittäjänura alkoi vispiläkauppiaana. Nuori Juho oli nähnyt ystävällään tuliterän puukon ja päätti yritteliäänä nuorena miehenä hankkia varat sellaisen hankintaan. Hän askarteli koivunoksista vispilöitä, myi ne Kalliokosken lasitehtaan työläisille ja sai kokoon rahat puukon ostoon. Rahaa jäi vielä ylikin, joten hän sijoitti ne housukankaaseen. Näin oli saanut alkunsa yrittäjä Juho Heiton ura. Vispiläkaupan jälkeen hän hankki tuloja muun muassa myymällä rinkeleitä kappaleittain nuorten huvipaikoissa. Koulutielle Juho Heitto lähti suostuteltuaan isänsä antamaan luvan koulunkäyntiin. Kansakouluun oli matkaa 15 kilometriä, joten hän asui isänsä tuttavan luona kouluaikana. Koulunkäynti itsessään sujui Heitolta hyvin. Hän oli etevä oppilas erityisesti laskennossa ja käsitöissä.

Kansakoulun jälkeen Juho Heiton tie suuntautui kaupalliselle alalle. Hän pääsi apulaiseksi A. Vesalaisen kauppaan Säiniölle. Kaupan apupojasta Heitto siirtyi hotelli Wiborgiin tarjoilijaksi. Työ oli erittäin tuottoisaa anteliaiden asiakkaiden ansiosta. Kaupanalan työt kiinnostivat kuitenkin Juho Heittoa tarjoilijan vakanssia enemmän ja hän vaihtoi kauppa-apulaiseksi Jakovleffin tulitikkutehtaan kauppaan. Kaupan omisti mestari Eriksson, joka opiskeli opettajaksi eikä ehtinyt hoitaa liikettään. Erikssonin valmistuttua opettajaksi ei hän voinut enää pitää kauppaa ja se päätettiin lopettaa ja tavarat myydä. Kauppa-apulainen Heitto keräsi säästönsä, osti kaupan irtaimiston ja ryhtyi itsenäiseksi kauppiaaksi. Oma kauppa avattiin 24.8.1908. Ikää Heitolla oli vasta 21 vuotta ja hän olikin Viipurin nuorin oman liikkeen omistaja noihin aikoihin. Kaupan perustamisen lisäksi perusti Juho Heitto myös perheen ja nai kauppa-apulaisensa Elin Aleksandra Pöyhösen samana vuonna.

Toiminimi J. Heitto menestyi hyvin ja talvisotaan tultaessa oli Viipurissa jo 7 Heiton nimeä kantavaa liikettä. Vuodesta 1931 lähtien työtä tehtiin perheosakeyhtiö Heitto Oy:n nimissä. Välirauha pakotti Heitonkin siirtymään pois Viipurista ja Juho Heitto perheineen asettui Jyväskylän kautta Äänekoskelle, johon hän avasi 1940 siirtomaatavarakaupan. Kun syksyllä 1941 tuli mahdolliseksi muuttaa takaisin Viipuriin, Juho Heitto oli ensimmäisten kauppiaiden joukossa järjestämässä liiketiloja yritykselleen. Jatkosodan loputtua edessä oli jälleen, kolmannen kerran, toiminnan uudelleenjärjestäminen. Tällä kertaa asemapaikaksi valittiin Helsinki, jossa Heitto Oy laajensi toimintaansa merkittävästi useille kaupan erialoille.

Järjestöaktiivi

Juho Heitto oli, paitsi ahkera ja intohimoinen yksityisyrittäjä, myös aktiivinen järjestötoimija. Hän oli yksi Viipurin alueen innokkaimmista ammatillisen järjestäytymisen toimihenkilöistä ja vaikutti myös koko maan kattavien keskusjärjestöjen puitteissa. Heitto toimi aktiivisesti muun muassa Vähittäiskauppiasliiton Viipurin piirissä, jonka kunniajäseneksi hänet kutsuttiin 1942. Heitto oli myös sota-aikana perustamassa ja johtamassa Yksityisyrittäjäin Liiton Viipurin Aluejärjestöä. Erityisen aktiivisesti hän toimi Viipurin kauppiasyhdistys Sammossa muun muassa puheenjohtajana. Vuonna 1950 Heitto oli mukana perustamassa Liikehuoneistojen vuokralaisten Keskusliittoa, joka perustettiin ajamaan vuokralaisten etuja tilanteessa, jossa pelättiin huoneenvuokrasäännöstelyn purkamisen koskettavan myös liikehuoneistoja.

Ammatillisten järjestöjen lisäksi Juho Heitto liittyi Hilja Pärssisen venäläistä sortoa vastustavien puheiden kannustamana Kelkkalan työväenyhdistykseen, johon hän kuului vielä silloinkin, kun perusti ensimmäisen liikkeensä. Myöhemmin Heitto liittyi Kelkkalan nuorisoseuraan, jonka johtokunnassa ja puheenjohtajana hän toimi. Sota-aikana ja sen jälkeen karjalainen Heitto toimi aktiivisesti myös eri karjalaisseurojen toiminnassa mm. Pääkaupunkiseudun Karjalaiset ry:n johtokunnassa ja seuran asuntorakennustoimikunnassa.

Yhteiskunnallinen vaikuttaja

Innokkaalle järjestöaktiiville ei siirtyminen yhteiskunnallisten asioiden pariin varmasti ollut suuri harppaus. Juho Heitto valittiin ensi kerran Viipurin maalaiskunnan valtuustoon 1922. Hänet valittiin kaupanalan edustajana Viipurin esikaupunkien talonomistajayhdistyksen ja Viipurin kauppiasyhdistys Sammon yhteiseltä listalta. Samana vuonna Heitto oli myös Kansallisen edistyspuolueen kansanedustajaehdokkaana Viipurin läänin eteläisessä vaalipiirissä, mutta hän ei sillä kertaa tullut valituksi. Heitto istui valtuustossa aina vuoteen 1944 asti. Erityisen kiintoisaa hänen mielestään oli työ holhouslautakunnassa, jossa hän istui 10 vuotta aina vuoteen 1939 asti. Viimeisen vuoden toimien lautakunnan puheenjohtajana.

Viipurin valtuustoaikoina Heitto osallistui myös kokoomuslaisen kaupunginjohtaja (->) Aarno Tuurnan valintaan. Prosessi sai huvittavia piirteitä, kun sosialistit vaativat myös saada oman ehdokkaansa kaupungin johtoon ja tämän tavoitteensa saavuttaakseen uhkasivat äänestää uudelle kaupunginjohtajalle vain nimellisen palkan, mikäli heidän vaatimuksiinsa ei suostuttaisi. Kiista ratkesi kompromissiin: Tuurna valittiin varsinaiseksi kaupunginjohtajaksi ja sosialistien ehdokas J. Fr. Aalto apulaiskaupunginjohtajaksi.

Muutettuaan sodan jälkeen Helsinkiin Heitto toimi siirtoväen edustajana monissa hallintoelimissä. Hän oli myös Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1948-53 ja toimi muun muassa kansanhuolto- ja huoneenvuokralautakunnissa. 1948 Heitto ulotti vaikutusalueensa paikallistasolta valtakunnalliselle, kun hänet valittiin Kymen läänin vaalipiiristä Kokoomuspuolueen listoilta eduskuntaan. Heitto istui eduskunnassa kaksi kautta vuoteen 1954 asti. Kansanedustaja-aikanaan hän toimi kulkulaitos-, pankki ja perustuslakivaliokunnassa.

Tinkimättömänä yksityisyritteliäisyyden ja markkinatalouden kannattajana Heitto vastusti julkisen talouden hoidossa esiintyneitä epäkohtia, valtiollistamispyrkimyksiä ja suositteli järkiperäistä säästäväisyyspolitiikkaa valtion menotaloudessa ja ajoi toimenpiteitä teollisuuden ja kaupan toimintaedellytysten helpottamiseksi ja parantamiseksi. Siirtoväkeen kuuluneena pyrki Heitto myös ajamaan karjalaisen väestönosan asiaa.

Juho Heitto vastusti huomiota herättävän voimakkaasti kaikkia, peitetyssäkin muodossa esitettyjä valtiollistamisyrityksiä. Hän vastusti ankarasti puoluepolitisoitunutta taloudenpitoa ja sanoi muun muassa puheessaan 1949 valtiopäivillä, että

”puoluepoliittisista tulonsiirroista on ollut seurauksena, etteivät kansantalouden ja kansan kokonaisedut ole tulleet huomioon otetuiksi. Tämä politisoitunut talouden pito on ollut epäilemättä syynä nykyhetken vaikeuksiin”.

Muutamia vuosia myöhemmin yksityisyritteliäisyys viikon johdosta antamassaan haastattelussa Heitto totesi edelleen, että

”kun valtiontaloutemme hoito on siirtynyt talouspoliittisilta linjoilta ja talouselämän asiantuntijoiden hoidosta puoluepoliittiseksi riitakapulaksi, niin ei ole ihme, että veronmaksajat tuntevat sen taloudessaan”.

Kansanedustajakausiensa jälkeen Juho Heitto jatkoi Heitto Oy:n, Eines Oy:n sekä Tyylipunos Oy: toimitusjohtajana. Heitto Oy:stä hän jättäytyi pois 1966, mutta yrityksen ja monien muiden yritysten hallituksissa ja johtokunnissa aina kuolemaansa asti vuoteen 1967.

 

 

Heitto, Johannes (Juho) S 31.03.1887 Miehikkälä K 28.12.1967 Helsinki V torppari Taneli Eliaanpoika Heitto S 13.4.1843 Miehikkälä K 28.3.1902, Anni Rietuntytär Saarainen S 12.2.1846 K 13.11.1940 P Elin Aleksandra Pöyhönen 1908-.

URA. kansakoulu, työn ohella kauppakoulua vastaava tietomäärä 1907

Asiapoika, liikeapulainen ja tarjoilija Viipurissa 1904-1908, toiminimi J. Heiton perustaja ja omistaja Viipurissa 1908-1931, J. Heitto oy:n toimitusjohtaja 1931-1966, J. Heitto oy:n hallituksen jäsen 1966-1967, Viipurin kirja- ja paperikauppa oy:n perustaja ja toimitusjohtaja 1918-1922, Suomen kala oy:n perustaja ja johtokunnan puheenjohtaja 1918-1925, tehtaan omistaja 1925-1940, Maakuntain margariini oy:n perustaja ja johtokunnan puheenjohtaja 1929-1931, Maakuntain margariini oy:n toimitusjohtaja 1931-1950, Eines oy:n toimitusjohtaja 1939-1967, Rautavälitys oy:n johtokunnan jäsen 1952-1967, E.E. Malminen oy:n johtokunnan puheenjohtaja 1952-1967, Tyylipunos oy:n toimitusjohtaja 1954-1967, Someron maataloustuoteliikkeen omistaja 1951-1961.

Kansallisen Kokoomuksen kansanedustaja Kymen läänin vaalipiiri 22.07.1948 - 28.03.1954; Kulkulaitosvaliokunta, Pankkivaliokunta, Perustuslakivaliokunta

Viipurin maalaiskunnan kunnanvaltuusto 1922-28; Viipurin kaupunginvaltuusto 1929-44; Helsingin kaupunginvaltuusto 1906-08, 1948-53; Helsingin kaupungin elintarvikekeskuksen lautakunta 1948-56 ja kansanhuoltolautakunta 1946-53

Viipurin kauppiasyhdistys Sampo (pj); Yksityisyrittäjien säätiön kannatusyhdistys (pj); Suomen vähittäiskauppiasliiton Viipurin piiriliitto (pj); Yksityisyrittäjien Viipurin aluejärjestö (pj); Yksityisyrittäjien liiton hallitus (vpj); Yksityisyrittäjien säätiön hallitus (vpj); Suomen vähittäiskauppiasliiton hallitus; Helsingin kauppiaitten kauppaoppilaitoksen johtokunta; Tukkukauppojen oy:n maatalousosaston johtokunta; Viipurin läänin keskinäisen paloapuyhdistyksen johtokunta; Etelä-Karjalan keskinäisen paloapuyhdistyksen johtokunta; Karjalaiset yrittäjät -kerhon toimikunta; Etelä-Karjalan nuorisoseuran tukisäätiön isännistö; Liikehuoneistojen vuokralaisten keskusliiton valtuusto; Yrittäjäin vakuutuksen hallintoneuvosto; Karjalan säätiön hallintoneuvosto

ARVONIMET JA KUNNIANOSOITUKSET. talousneuvos 1948; kauppaneuvos 1957

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Niilo Yrjölä, J. Heitto – Heitto Oy vv. 1908-1958.; Kalevi Oksanen, Kokoomuksen valtuutetut Helsingin kaupunginvaltuustossa 1919-2008. Helsingin Kokoomus 2008; Valtiopäiväasiakirjat 1948-53; Eduskunnan kansanedustajatietokanta, käytetty 15.6.2010 http://www.eduskunta.fi/thwfakta/hetekau/hex/hxent.htm

Jenni Karimäki

julkaistu 1.12.2010