Yrjö-Koskinen, Aarno Armas Sakari

Aarno Armas Sakari Yrjö-Koskinen

Syntymäaika:
9.12.1885

Kuolinaika:
8.6.1951

Paikkakunta:
Helsinki, Tukholma

Merkittävimmät toimet:
ministeri
lähettiläs
 

Ministeri, lähettiläs, kansliapäällikkö

Aarno Yrjö-Koskinen oli kuuluisan suvun poika, joka pätevöityi erityisesti ulkopolitiikan saralla. Hän teki työuransa ulkoministeriön palveluksessa ja toimi myös 20 vuotta Suomen lähettiläänä ulkomailla. Suomessa hän tuli tunnetuksi Sunilan toisen hallituksen ulkoministerinä 1931-32.

 

Aarno Yrjö-Koskinen syntyi 1885 Helsingissä merkittävään valtiomiessukuun. Hänen isoisänsä oli suomalaisuusmies ja Suomalaisen puolueen johtohenkilöihin kuulunut (->) G.Z. Yrjö-Koskinen ja isänsä tunnettu poliitikko, yliopettaja ja senaattori Yrjö Yrjö-Koskinen. Aarno Yrjö-Koskinen kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin normaalilyseosta 1904. Hän jatkoi opintojaan yliopistossa ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1908. Opintojaan hän jatkoi vielä vuoteen 1913, jolloin hän valmistui molempien oikeuksien kandidaatiksi. 1915 Aarno Yrjö-Koskinen sai varatuomarin arvon.

Opintojensa jälkeen Yrjö-Koskinen aloitti työuransa kopistina senaatin talousosastolla 1916 ja samana vuonna kanslistina senaatin siviilitoimituskunnassa, muttei työskennellyt siellä pitkään, sillä hän kiinnostui ulkopolitiikasta ja 1919 hän siirtyi Suomen Pariisin – lähetystön avustajaksi ja 1920 lähetystösihteeriksi. Pariisin komennus jäi kaksivuotiseksi ja jo 1921 Yrjö-Koskinen palasi Suomeen ja Helsinkiin. Suomessa hänen ulkopoliittinen uransa jatkui, sillä hän siirtyi heti palattuaan hoitamaan ulkoasiainministeriön poliittisen osaston päällikön virkaa. Kahden vuoden kuluttua hänet nimitettiin ulkoasiainministeriön sihteeriksi ja poliittisen osaston itäisten valtioiden jaoston päälliköksi. 1924 Yrjö-Koskinen nimitettiin ulkoasiainministeriön poliittisten ja kaupallistenasiainosaston päälliköksi ja kolme vuotta myöhemmin kansliapäälliköksi. Lähettiläs Aarno Yrjö-Koskisesta tuli 1927, kun hänet nimitettiin lähettilääksi Moskovaan. 1940 Yrjö-Koskinen siirtyi Suomen lähettilääksi Ankaraan Turkkiin. 1951 hän siirtyi viimeiseksi jääneeseen asemapaikkaansa Haagiin. Moskovan ja Ankaran lähettiläänä ollessaan Yrjö-Koskinen hoiti myös Teheranin lähettilään tointa.

Aarno Yrjö-Koskisen ulkopoliittista asiantuntemusta arvostettiin ja hän edustikin Suomea useissa kansainvälisissä konferensseissa. Hän oli mukana Suomen valtuuskunnassa Kansainliiton kokouksissa ja toimi vuonna 1932 Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana. Samana vuonna hän toimi myös Suomen valtuutettuna Geneven aseistariisuntakonferenssissa.

Aarno Yrjö-Koskisen ulkopoliittinen kokemus, erityisesti asema Moskovan lähettiläänä ja idän suhteiden asiantuntijana, nosti hänet myös kerran hallitukseen. Hän toimi J.E. Sunilan toisen hallituksen ulkoministerinä 1931-32. Hän oli kokoomuslainen, mutta ajan tavan mukaisesti hänet nostettiin ulkoministerin paikalle ulkopolitiikan asiantuntijana eikä niinkään puoluepoliitikkona. Ajan käsitysten mukaan ulkoministerit olivat ammattilaisia, eikä heillä ollut sisäpolitiikassa tai valtapoliittisessa nokkimisjärjestyksessä sellaista asemaa kuin nykyään. Yrjö-Koskisen ministerikauden merkittävin saavutus oli hyökkäämättömyyssopimuksen neuvotteleminen ja allekirjoittaminen Neuvostoliiton kanssa 1932. Sopimuksella taattiin Tarton rauhan rajat, sitouduttiin pidättäytymään toisen osapuolen alueellista koskemattomuutta loukkaavista hyökkäyksistä ja noudattamaan puolueettomuutta toisen osapuolen joutuessa hyökkäyksen kohteeksi. Sopimus solmittiin aluksi kolmeksi vuodeksi, mutta jo 1934 sen kestoa pidennettiin vuoteen 1945 asti. Hyökkäämättömyyssopimus oli edistysaskel Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden parantamiseksi. Sunilan toinen hallitus kaatui lopulta maalaisliiton ajamaan pulaohjelmaan, jota Yrjö-Koskinenkin vastusti. Ministerikautensa jälkeen hän siirtyi takaisin Moskovan lähettilääksi.

Sairastuttuaan Aarno Yrjö-Koskinen siirtyi 1951 pois viimeiseksi jääneestä asemapaikastaan Haagista hoidettavaksi Tukholmaan, missä hän kuoli 65-vuotiaana.

 

Aarno Armas Sakari Yrjö-Koskinen S 9.12.1885 Helsinki K 8.6.1951 Tukholma V Yrjö Koskinen Yrjö-Koskinen ja Elina Lovisa Brander P vuodesta 1922 Nanna Elisabeth Eriksson S 6.8.1893 Hämeenlinna K 16.7.1946 Ankara, Turkki PV hotellinjohtaja Johan August Eriksson-Almqvist ja Ida Maria Eriksson

URA Ylioppilas Helsingin normaalilyseosta 1904; filosofian kandidaatti 1908; molempien oikeuksien kandidaatti 1913; varatuomari 1915

Suomen Pariisin lähetystön avustaja, lähetystösihteeri 1919-21; ulkoministeriö 1921-1930; lähettiläs Moskovassa 1930-1940; lähettiläs Teheranissa 1934-40, 1948-1951; lähettiläs Ankarassa 1940-1951; lähettiläs Haagissa 1951

Ulkoasiainministeri J.E. Sunilan toisessa hallituksessa 21.3.1931 – 14.12.1932

ARVOT JA ARVONIMET lähetystöneuvos 1923; erikoislähettiläs, ministeri 2.1.1928

LÄHTEET.

Holmberg Hakån, (Keisarillisen) Suomen senaatin talousosaston puheenjohtajat, jäsenet ja virkamiehet 1909-1918. Elämäkerrallinen luettelo. Suomen sukututkimusseuran julkaisuja nro 26. Helsinki 1964.

Uusi Suomi 9.6.1951 Ministeri Aarno Yrjö-Koskinen kuollut

Uino, Vares, Suomalaiskansallinen kokoomus. Kansallisen Kokoomuspuolueen historia 1929-1944. Edita 2007.

Valtioneuvoston historia 1917-1966. Osa 1. Toim. L.A. Puntila. Helsinki 1977.

Valtioneuvoston ministerikortisto, käytetty 18.11.2008 http://www.vn.fi/hakemisto/ministerikortisto/ministeritiedot.asp?ministeri=Yrj%F6-Koskinen&nro=454

Jenni Karimäki

julkaistu 5.12.2008