Lallukka, Juho

Juho Lallukka

Syntymäaika:
03.02.1852

Kuolinaika:
01.12.1913

Paikkakunta:
Räisälä, Viipuri, Helsinki

Merkittävimmät toimet:
kansanedustaja
 

 

kauppaneuvos, kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu, kauppias

Juho Lallukka oli köyhistä oloista lähtenyt itseoppinut kauppaneuvos, joka viihtyi kulttuuri-ihmisten ja taiteilijoiden parissa. Hän teki elämäntyönsä kaupanalan ja kansansivistystyön parissa. Poliitikkona Lallukka oli suomalaisuusmies henkeen ja vereen. Suomen kielen ja suomenkielisten asiat olivat lähtökohtana hänen työlleen kaupunginvaltuustossa ja eduskunnassa.

 

 

Juho Lallukka syntyi pientilallisen Johan ja Maria (os. Haikonen) Lallukan perheeseen Räisälän kylään kannaksella. Perheen taloudellinen tilanne oli heikko ja sitä pahensivat entisestään 1860-luvun katovuodet. Nuori Juho ei käynyt koulua, vaan oppi lukemaan ja kirjoittamaan koulun käyneiden ystäviensä ja pitäjän pastorin avustuksella. Juhosta tuli innokas lukija ja kulttuurin ystävä. Katovuonna 1869 Juho Lallukka pistettiin pitäjän räätälin oppiin, mutta hänestä ei koskaan tullut räätäliä. Lallukka keskeytti opintonsa räätälin luona vuoden jälkeen ja lähti 1870 oppimaan kaupanalaa Käkisalmeen. Hän työskenteli kaupanpalvelijana ja myöhemmin myös kirjanpitäjänä Kanninin ja Kamrasinin liikkeissä. Näissä töissä Lallukka oppi käytännössä kaupankäynnin aakkoset ja löysi oman elämänuransa. 1877 epäonnisen kosiomatkan jälkeen Lallukka palasi takaisin kotikyläänsä Räisälään ja perusti ensimmäisen oman maakauppansa Jääskeläisen kestikievarin riiheen.

Ensimmäinen liikeyritys Räisälässä poiki työuran ohella Lallukalle myös perheen. Juho ja Jääskeläisen kievarin tytär Maria vihittiin 1878. Lallukan tukkukaupan taloudellisen perustan loi Marian perintöosuus Jääskeläisen kestikievarista. Marian äiti ja hänen toinen aviomiehensä lunastivat Marian osuuden, ja näiden varojen turvin Juho ja Maria Lallukka muuttivat Käkisalmeen ja perustivat sinne oman liikkeen. Lallukat asuivat ja työskentelivät Käkisalmessa vuoteen 1890, kunnes muuttivat parempien mahdollisuuksien perässä Viipuriin, joka oli tuohon aikaan Suomen merkittävimpiä kauppakaupunkeja. Ulkomaille suuntautuneen opintomatkan jälkeen Juho Lallukka perusti yhdessä Jaakko Häklin ja Wilhelm Paischeffin kanssa Häkli, Lallukka ja Kumpp. tukkuliikkeen, joka kehittyi pian tunnetuksi suuryritykseksi.

Köyhän talon poikana Räisälässä varttunut Lallukka oli aina lapsuudessaan ihaillut kotikylän vaurauden symbolia, Sutkan hovia. Vaurastuttuaan kauppiasurallaan hankki Juho Lallukka omistukseensa Räisälän ja Pudorian hovit Räisälästä sekä Liimatan kartanon Viipurin lähistöltä sekä muutaman muun maatilan. Lopulta 1912 Lallukan maaomaisuus oli jo yli 3000 hehtaaria, joka toisin koostui pääasiassa aatelishovien lahjoitusmaista. Katovuosien räätälinoppipoika oli kohonnut urallaan kartanon herraksi.

Kansansivistys, kulttuuri ja yhdistystoiminta lähellä sydäntä

Koulujakäymätön Lallukka innostui kirjallisuudesta opittuaan lukemaan. Räisälään 1861 avattu kunnankirjasto tarjosi nuorelle Juholle mahdollisuuden tyydyttää innostustaan. Nuorena alkanut kulttuuriharrastus jatkui koko Lallukan elämän. Hän osallistui väsymättömästi kulttuuririentoihin ja yhdistystoimintaan ja rahoitti niiden toimintaa. Lallukka oli aktiivinen myös kansansivistyksen alalla ja hän olikin perustamassa Räisälään kansanopistoa ja rahoitti sen toimintaa pitkään. Myös Viipurin Suomalaisen Maaseututeatterin toiminnassa Lallukka oli aktiivisesti mukana mm. johtokunnan puheenjohtajana. Kaikki, mikä tähtäsi suomalaisen sivistyksen kohottamiseen oli tukemisen arvoista.

Yhdistystoiminnassa Lallukka oli myös innolla mukana. Hän oli 1890 perustamassa Viipuriin Pamaus –seuraa eli Teollisuuden ja liikkeenharjoittajain Seura Pamausta, jonka puheenjohtajana hän myös toimi. Pamaus oli viipurilaisten käsityöläisten, kauppiasta, teollisuudenharjoittajien ja myös valveutuneiden työmiesten seura, joka pyrki edistämään ja turvaamaan suomenkielisten pienyrittäjien taloudellista ja sivistyksellistä nousua kansallishengen elähdyttämänä aikana. Pamaus –seuran rooli Lallukan elämässä oli hyvin merkittävä, sillä seuran tuella hän mm. pyrki ja pääsi eduskuntaan ja sai kauppaneuvoksen arvonimen. Seuran piirissä saman henkisten liikemiesten kesken käydyt keskustelut varmasti myös osaltaan vaikuttivat suuresti Lallukan niin taloudellisiin, sivistyksellisiin kuin poliittisiin pyrkimyksiin.

Yhteiskunnallinen vaikuttaja ja poliitikko

Juho Lallukan yhteiskunnallisen toiminnan yhtenä perusvaikuttimena oli suomalaisuus. Jo kauppapalvelijana Viipurissa 1870-luvulla Lallukka oli kummastellut sitä, ettei Viipurissa tahtonut pystyä käymään kauppaa suomen kielellä. Lallukan henkiset juuret olivat suurelta osin muokkautuneet 1880-luvun ilmapiirissä. Työväenkysymys, naisten asema, raittiuskysymys, luokkavastakohdat ja erityisesti suomalaisuus olivat nousseet yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön. Juho Lallukan pitkäaikaisimmaksi poliittiseksi vaikutuskanavaksi muotoutui työskentely kaupunginvaltuustoissa. Niin Käkisalmella kuin Viipurissa Juho Lallukka nousi aina kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi asti. Viipurin valtuustoon hänet valittiin 1899 ja hän esiintyi valtuustossa alkujaan nimenomaan suomen kielen etujen puolustajana. Viipurissa suomenkielisten asukkaiden määrä oli viisinkertainen suhteessa ruotsinkielisiin, mutta valtuustossa voimasuhteet olivat äänioikeus säädösten vuoksi päinvastaiset. Juho Lallukan kamppailu suomen kielen ja suomenkielisten aseman parantamiseksi Viipurissa johti lopulta suomen kielen ottamiseen pöytäkirjakieleksi 1906 ja Lallukan nousuun valtuuston puheenjohtajaksi 1913.

Juho Lallukka oli sortovuosina maltillinen nuorsuomalainen, mutta alkoi eduskuntauudistuksen myötä kallistua vanhasuomalaisten suuntaan. Ensimmäisen venäläistämiskauden päätyttyä 1905 Lallukka omaksui sovittelevan ja jyrkkiä linjoja kaihtavan poliittisen kannan. Lallukka katsoi, ettei venäläistämiskauden loppumiseen ollut yksistään syynä peräänantamaton laillisuuspolitiikka, joten hänen mielestään ei ollut enää mitään syytä suhtautua ärsyttävän tiukasti Venäjään. Lallukka asettui ehdolle ensimmäisissä yksikamarisen eduskunnan vaaleissa 1907, mutta hänen poliittinen kantansa oli vielä siinä määrin jäsentymätön, että jopa Suomalaisen Puolueen puoluejohto ihmetteli Lallukan mukana oloa puolueen listoilla, sillä hän oli samanaikaisesti myös nuorsuomalaisten listoilla. Tämä kannattomuus johti huonoon äänisaaliiseen eikä Lallukka päässyt eduskuntaan. Hän yritti seuraavana vuonna toistamiseen, mutta yhtä laihoin tuloksin. Eduskuntavaalit koitosten jälkeen Lallukka syventyi jälleen kunnallispolitiikkaan, matkusteli Euroopassa ja panosti kansansivistystyöhön.

1911 Juho Lallukka päätti jälleen yrittää nousua valtakunnan politiikkaan, ja tällä kertaa se onnistui. Kauppaneuvos Lallukka lähti oikeuden ja sivistyksen tunnuksin taistelemaan venäläistämistoimia vastaan. Vaaliohjelmassa olivat esillä edellisten ohella myös taloudelliset kysymykset ja Lallukan lempiaihe: Karjalan rautatiekysymykset. Hän kierteli maakuntaa puhumassa ja kuuntelemassa. Kampanjointi tuotti tulosta ja Lallukka sai Suomalaisen Puolueen Viipurin itäisen vaalipiirin ehdokkaista toiseksi eniten ääniä agronomi Pullisen jälkeen. Valtiopäivillä Lallukka istui pankki- ja rautatievaliokunnissa, joista jälkimmäisen puheenjohtajana. Myös talouselämässä Lallukan ansiot oli tunnustettu: hän toimi eduskunnan tilintarkastajana 1907-08 sekä valittiin Kansallis-Osake-Pankin hallintoneuvostoon 1908. Juho Lallukan kansanedustajakausi jäi kesken, sillä hän kuoli joulukuussa 1913.

Juho ja Maria Lallukan perintö

Juho ja Maria Lallukka laativat 1908 yhteisen testamentin, jonka jälkisäädökset paljastettaisiin vasta molempien kuoltua. Viisi vuotta testamentin teon jälkeen 1913 Juho Lallukka kuoli ja jätti jälkeensä suuryrityksen, jonka johtoon nousi leski Maria Lallukka. Lallukoiden testamentin toimeenpanon aika koitti 1923, kun myös Maria Lallukka kuoli. Jälkisäädöksessä osansa saivat kasvattitytär, alaiset ja sukulaiset, mutta suurin osa varallisuudesta lahjoitettiin suomalaisen sivistyksen hyväksi. Saajien joukossa oli niin kotipitäjän kansakoulu, muut oppilaitokset, Suomalainen Tiedeakatemia kuin Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Loput Juho Lallukan omaisuudesta lahjoitettiin Juho ja Maria Lallukan nimeä kantavan taiteilijakodin perustamiseen ja rakentamiseen Helsinkiin. Maria Lallukan jälkisäädöksen pohjalta rakennettiin Alvar Aallon suunnittelema kaupunginkirjasto Viipuriin.

 

 

Johan Lallukka, Juho S 3.2.1852 Räisälä, K 1.12.1913 Viipuri. V pienviljelijä Johan Lallukka ja Maria Haikonen. P 1878 - Maria Jääskeläinen S 1858, K 1923, PV talollinen Matti Jääskeläinen ja Valpuri Suni. Lapsi: kasvattitytär.

URA. Paimenpoika; pitäjänräätälin oppipoika Räisälässä 1869 - 1870; kauppa-apulainen, kirjanpitäjä M. Karmasinin ja K. Kanninin liikkeissä Käkisalmessa 1870 - 1877; maakauppias Räisälässä 1878 - 1879; kauppias Käkisalmessa 1879 - 1890; Häkli, Lallukka ja Kumpp. perustaja ja osakas Viipurissa 1891 - 1912, osakeyhtiön johtaja 1912 - .

Pudorian hovin omistaja Räisälässä 1904–; Räisälän hovin omistaja 1907–; Liimatan kartanon omistaja Viipurin maalaiskunnassa 1912–.

Käkisalmen kaupunginvaltuuston jäsen 1880 - 1881, 1885 -1890, puheenjohtaja 1887 - 1890, rahatoimikamarin jäsen; Viipurin kaupunginvaltuuston jäsen 1896 - , varapuheenjohtaja 1912, puheenjohtaja 1913; Suomalaisen Puolueen kansanedustaja (Viipurin läänin itäinen vaalipiiri) 1911 - 1913.

Suuren rautatiekomitean jäsen 1906 - ; rautatiehallituksen neuvottelukunnan jäsen 1908 - .

Räisälän kansanopiston perustajia; Käkisalmen kirjastonhoitaja; Käkisalmen vapaapalokunnan päällikkö.

Kauppa-apulaisyhdistyksen puheenjohtaja 1899 - ; Pamaus-seuran puheenjohtaja 1899 - ; Etelä-Karjalan nuorisoseuran johtokunnan jäsen, puheenjohtaja, varapuheenjohtaja; Käkisalmen kauppaseuran puheenjohtaja; Viipurin Suomalaisen Maaseututeatterin johtokunnan puheenjohtaja; Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran johtokunnan jäsen.

JULKISET MUOTOKUVAT JA MUISTOMERKIT. Maalaukset: E. Järnefelt. 1911.

JUHO LALLUKAN MUKAAN NIMETTY. Juho ja Maria Lallukan taiteilijakotisäätiö; Lallukan taiteilijakoti 1933, Helsinki; Lallukantie Helsinki; näytelmä Kauppaneuvos Karjalasta. 1997 (Inkeri Kilpinen).

ARVONIMET JA KUNNIANOSOITUKSET. Kauppaneuvos 1908.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. E. Markkanen, Juho Lallukka : karjalainen elämäntarina. 1976; Vihola Teppo, Juho Lallukan henkilökuva Kansallisbiografiassa; Eduskunnan kansanedustajatietokanta, käytetty 16.11.2010 http://www.eduskunta.fi/thwfakta/hetekau/hex/hxent.htm

27.10.2011

Jenni Karimäki