Malmivaara, Wilhelmi
Wilhelmi Malmivaara
Muut nimet:
Wilhelm Malmberg
Syntymäaika:
13.02.1854
Kuolinaika:
12.01.1922
Paikkakunta:
Lapua, Helsinki
Merkittävimmät toimet:
kansanedustaja
kansanedustaja, kirkkoherra, herännäisjohtaja
Herännäisjohtaja ja pappispoliitikko Wilhelmi Malmivaara yhdisti toiminnassaan kirkollisen herätysliikeuskonnollisuuden ja fennomanian ideologian. Malmivaara nosti herännäisyyden uuteen kukoistukseen 1890-luvulta eteenpäin ja loi maallikkojohtoisesta herännäisyydestä pappisjohtoisen, kirkollisen herätysliikkeen.
Wilhelmi Malmivaara syntyi Lapualla kuuluisan herännäisjohtaja Nils Gustaf Malmbergin perheeseen 1854. Nils Gustaf kuoli Wilhelmi pojan ollessa vasta 4-vuotias ja pojan kasvatuksesta vastasivat äiti Helena ja holhoojaksi määrätty körttiläinen Sven Toppari. Wilhelmi Malmivaara varttui köyhissä oloissa, ja jo varhain hän ymmärsi, että hänestä toivottiin isänsä seuraajaa heränneiden johtoon. Nils Gustaf Malmbergin kuolema jätti herännäisliikkeen ilman hengellistä johtajaa ja liikkeen maine oli kyseenalainen liittyen herännäisjohtajien väitettyihin huonoihin elämäntapoihin. Wilhelmi Malmivaarasta toivottiin hengellisen johtajuuden ohella myös liikkeen ja hänen isänsä maineen puhdistajaa. Vaasassa koulunsa käynyt ja 1874 ylioppilaaksi kirjoittanut Malmivaara kouluttautui papiksi äitinsä ja heränneiden henkisen ja myös taloudellisen tuen turvin. Pappisvihkimyksen Malmivaara sai 1876 vain vuoden opintojen jälkeen. Hän olikin sitä pappissukupolvea, jota parjattiin opintojen lyhyyden ja pinnallisuuden vuoksi. Vihkimyksen jälkeen määrättiin Malmivaara Nilsiään kirkkoherran apulaiseksi.
Heränneiden maallikkojohtajat kuolivat 1880-luvun alkupuolella ja vähitellen Malmivaara nousi herännäisyyden johtoon. Työskennellessään Nilsiän jälkeen Kiuruveden pitäjänapulaisena Malmivaara perusti heränneiden äänenkannattajan Hengellisen kuukauslehden taistellessaan levittäytyvää liberalismia ja uusia uskonnollisia liikkeitä vastaan ja toisaalta myös elvyttääkseen herännäisyyttä. Malmivaaran periaatteena ja tavoitteena oli sitoa herännäisyys vahvasti kirkkoon. Toinen merkittävä aluevaltaus herännäisyyden sanoman levittämiseksi oli kustannusyhtiö Herättäjän perustaminen. Kustannusyhtiön tehtävänä oli levittää sellaista uskonnollista kirjallisuutta joka oli erityisen läheistä heränneelle kansalle.
Malmivaara nousi julkaisutoimintansa myötä tunnetuksi pappisvaikuttajaksi ja hänen toimintansa myötä heränneisyys elpyi 1890-luvun kuluessa ja sen piiriin liittyi runsaasti nuorempaa papistoa, mikä vahvisti liikkeen kirkollista asemaa. Malmivaara vahvisti entisestään asemaansa liikkeen johdossa siirryttyään 1900 kirkkoherraksi Lapualle, entiseen isänsä toimeen. Wilhelmi Malmivaaran henkilökohtaisen isänmaallisen vakaumuksen johdolla herännäisyys nivoutui 1890-luvulta lähtien yhä lähemmin yhteistyöhön suomalaiskansallisen heräämisen kanssa. Maallikkojohtoisesta herännäisyydestä muodostui Wilhelmi Malmivaaran aikana pappisjohtoinen, vahvasti kirkollinen herätysliike, johon Malmivaara kotiutti omaksumansa ehdottoman raittiusnäkökannan.
Valtiolliseen päätöksentekoon Wilhelmi Malmivaara lähti mukaan 1897, kun hänet valittiin ensimmäisen kerran säätyvaltiopäiville edustamaan pappissäätyä. Säätyvaltiopäivillä Malmivaara esiintyi vahvasti mm. raittiuskysymysten ja naisten opettajanvirkoihin pääsemisen puolesta. Malmivaara oli vahvasti sitä mieltä, että alkoholiveron tuottamat verotulot eivät vastaa sitä haittaa, joka alkoholijuomien käytöstä kansalle aiheutuu. Naisten opettajavirkoihin pääsystä keskusteltaessa Malmivaara korosti naisten soveltuvuutta kasvatustehtäviin ja sitä, että koulun tärkeämpää antia lapsille oli ennemmin sen kasvatuksellinen puoli kuin niinkään tiedollinen. Helmikuun 1899 manifestin palveluspakkoa Venäjän sotaväessä Malmivaara vastusti myös kasvatuksellisista näkökohdista, sillä hänen mielestään kehitysikäisten poikien vienti pois kotoa ja kotimaasta häiritsisi perheiden kasvatustyötä suuresti. Kutsuntalakkoihin ja papiston osallisuuteen niissä Malmivaara suhtautui kuitenkin kielteisesti. Hän katsoi, että pappien ei sopinut silloisessa tilanteessa asettua tottelemattomuuden etunenään. Käskyä tuli totella, mutta tästä pakosta tulisi pyrkiä pois, mutta ainoastaan laillisia teitä, kirkolliskokouksen ja valtiopäivien avulla.
Ensimmäisen venäläistämiskauden aikana Malmivaaran poliittinen suunta alkoi muodostua. Hän tunsi toisaalta suurta isänmaanrakkautta ja oikeudentuntoa, mitkä suuntasivat häntä kohti perustuslaillisen vastarinnan kannattajia, joiden riveihin liittyi myös hänen ystäviään. Toisaalta perustuslaillisten suhtautuminen kirkkoon ja heidän levittämänsä vapaamieliset aatteet olivat lopulta ratkaisevampia tekijöitä Malmivaaran määritellessään poliittista kantaansa. Hän liittyi Suomalaisen puolueen riveihin puolueen perustamisen jälkeen. Malmivaara sulautti toisiinsa herätysliikeuskonnollisuuden ja fennomaanisen ideologian. Nimensä hän suomensi Malmbergista vuonna 1906 Malmivaaraksi.
Vallankumousten heiluttaessa Venäjän valtiorakennelmaa ja itsenäisyysmiesten, aktivistien tavoitellessa Suomen valtiollista itsenäisyyttä 1917 kuului Malmivaara niihin Suomalaisen puolueen edustajiin, jotka avoimesti kannattivat itsenäisyyttä. Kesällä 1917 keskusteltaessa korkeimman vallan järjestämisestä Suomessa oli Malmivaara niiden harvojen Suomalaisen puolueen edustajien joukossa, jotka puhuivat valtalain puolesta. Muutamia Malmivaaran kaltaisia poikkeuksia lukuun ottamatta Suomalainen puolue oli yksimielisestä valtalakia vastaan. Malmivaara profiloituikin vuoden 1917 eduskuntavaalitaistelussa itsenäisyyden kannattajaksi, vaikka puolueen vaalipropagandassa itsenäisyyskysymys oli toissijainen. Suomalaisen puolueen päälehdissä ei itsenäisyyskysymystä juuri käsitelty, ja jos käsiteltiin tarkoitettiin yleensä sisäistä itsemääräämisoikeutta. Eduskunnan kokoontuessa vaalien jälkeen oli puolueen eduskuntaryhmä hajalla. Itsenäisyysmiehet muodostivat eduskunnassa oman klubinsa, johon Suomalaisesta puolueesta kuuluivat Malmivaaran lisäksi ainakin O. V. Louhivuori, Erkki Kaila ja Ernst Saari.
Itsenäistymistä seuranneena kansalaissodan keväänä Malmivaara piileskeli Helsingissä monien edustajatoveriensa tavoin. Eräänkin kerran hän pakeni punaisille paljastuneesta eduskuntaryhmän kokouksesta tekeytymällä laitapuolen kulkijaksi. Melko tunnetuksi kasvoksi nousseena Malmivaara ei voinut asua omassa asunnossaan, vaan hän majaili vävynsä Vilho A. Pesosen luona. Ulkona liikkuessaan hän usein tekeytyi vanhaksi mieheksi, jota vävypoika auttoi liikkumaan. Sodan alussa Malmivaara oli ollut optimistinen ja uskonut sodan olevan ohi muutamassa viikossa. Heti sodan päätyttyä hän matkusti kotiinsa Lapualle, jossa oltiin oltu huolissaan rovasti turvallisuudesta ja jossa hänet koettelemusten jälkeen otettiin avosylin vastaan.
Joulukuussa 1918 nuorsuomalainen ja suomalainen puolue järjestäytyivät uudestaan, lähinnä valtiomuotokysymyksen pohjalta, ja Wilhelmi Malmivaara siirtyi Kansallisen Kokoomuspuolueen riveihin. Isänmaallinen Malmivaara uskoi, että Kokoomus saattoi parhaiten tarjota kansalle onnellisen tulevaisuuden. Hän oli myös vakaumuksellinen monarkisti. Malmivaara mielsi itsensä kansanmieheksi, mutta hänen kansa käsityksensä oli melko kapea – hänelle kansa merkitsi isänmaallista, jumalaa pelkäävää kansaa, sellaista joiden parissa hän oli viettänyt elämänsä Pohjanmaalla. Oli tärkeää pitää huolta siitä, että kansan parhaimmiston valta tuli suojatuksi.
Malmivaara ehti istua vuoden päivät kansanedustajana Kokoomuksen riveissä, kunnes hän sairauteen vedoten anoi vapautusta edustajantoimesta 11.3.1920. Hänen seuraajakseen eduskuntaan tuli kokoomuslainen Mikko Jaskari.
Pitkään ei Lapuan kirkkoherrana vuoteen 1921 asti jatkanut Wilhelmi Malmivaara ehtinyt viettää eläkepäiviä, sillä hän kuoli vasta 68-vuotiaana tammikuussa 1922.
Wilhelm Malmberg vsta 1906 Malmivaara, Wilhelmi S 13.2.1854 Lapua, K 12.1.1922 Lapua. V pitäjänapulainen Nils Gustaf Malmberg ja Helena Huhtala. P1 1875 - Karin Rajander S 1851, K 1901, P1 V merikapteeni Georg Rajander ja Susanna Katarina Björkqvist; P2 1902 - Hilma Hautala K 1941, P2 V Kustaa Hautala ja Justiina Hautala. Lapset: Ellen (Ella) Irene S 1875; Vilhelm Alarik S 1877; Karin Helena S 1878, K 1880; Väinö Rafael S 1879, K 1958, Oulun piispa, kansanedustaja; Aimo Gustaf S 1881, K 1892; Yrjö Veikko S 1882, K 1883; Saima Rakel S 1883, K 1901; Arvi Einar S 1885, K 1970, Ylistaron kirkkoherra, kansanedustaja; Vennu Bertel S 1886, K 1888; Onni Jonatan S 1888, K 1929; Aili Edit S 1891, K 1901.
URA. Ylioppilas 1874; vihitty papiksi 1876.
Nilsiän kirkkoherran apulainen 1876 – 1879; Kiuruveden pitäjänapulainen 1879 – 1892; Paavolan kirkkoherra 1892 – 1900; Lapuan kirkkoherra 1900 - 1921.
Kirkolliskokousedustaja 1898 - 1918. Pappissäädyn edustaja valtiopäivillä 1897 - 1904, suomalaisen puolueen kansanedustaja 1907 – 1914, 1917-1918, Kansallisen Kokoomuksen kansanedustaja 1918-1920. Vapautus edustajantoimesta sairauden takia 11.3.1920, seuraaja Mikko Jaskari.
Kunnallisvaliokunta; Laki- ja talousvaliokunta; Pankkivaliokunta; Perustuslakivaliokunta; Sivistysvaliokunta; Suuri valiokunta; Ulkoasiainvaliokunta
TUOTANTO. Mistä tunnetaan Jumalan lapsi? 1887; Sionin virret. 1893; Kirkkokäynnistä. 1893; Sionin virsien nuotit. 1895; Kaita tie Joonan kirjan valossa. 1900; Lasten kasvatuksesta. 1902; Puoli vuosisataa heränneiden keskuudessa. 1914; Mistä tunnetaan Jumalan lapsi. 1922; Viestejä vaivatuille I – II. 1927, 1933. Lisäksi useita virsiä sekä Siionin virsissä että virsikirjassa.
LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. A. Oravala, Wilhelmi Malmivaara. 1929; Ilkka Huhta, Wilhelmi Malmivaaran henkilökuva Kansallisbiografiassa; Eduskunnan kansanedustajatietokanta, käytetty 15.11.2010 http://www.eduskunta.fi/thwfakta/hetekau/hex/hxent.htm
27.10.2011
Jenni Karimäki