Haarla, Pekka Rafael

Pekka Rafael Haarla

Syntymäaika:
03.05.1923

Paikkakunta:
Tampere, Helsinki

Merkittävimmät toimet:
kansanedustaja
toimitusjohtaja
 

Pekka Haarla on pitkänlinjan teollisuusjohtaja, Kansallisen Kokoomuksen kansanedustaja ja eläkepäivinään myös ulkomaankirjeenvaihtaja ja kirjailija. Hän työskenteli suvun yritysten Haarlan Paperitehtaan ja Raf.Haarla Oy:n palveluksessa eläkkeelle jäämiseensä asti.

Pekka Haarla syntyi tunnettuun tamperelaiseen teollisuussukuun 1923. Hänen isoisänsä Rafael Haarla oli perustanut Tampereelle 1903 paperinjalostustehtaan, josta Haarlan paperi- ja selluteollisuuteen keskittynyt yhtymä oli lähtöisin. Rafael Haarla oli värikäs henkilö ja menestyvä tehtailija, joka loi lähes tyhjästä suuren teollisuusyhtymän. Hän oli kiinnostunut myös politiikasta, joskin hän ei koskaan järin hyvin sopeutunut suomalaiseen parlamentaariseen demokratiaan. Rafael Haarla vaikutti niin paikallispolitiikassa Tampereen kaupunginvaltuustossa kuin valtakunnan tasolla Lapuan liikkeen valtuuskunnassa. Hän oli voimakas antikommunisti. Hän pyrki IKL:n kansanedustajaehdokkaaksi, mutta häntä ei kelpuutettu vapaamuuraritaustan takia. Pekka Haarla jatkoi isoisänsä yhteiskunnallisen vaikuttamisen perinteitä ja toimi muun muassa Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajana 1960-70-luvuilla.

Pekka Haarlan molemmat vanhemmat kuolivat hänen olleessaan melko nuori. Äiti Elma vammautui struumaleikkauksessa ja kuoli 1936 Pitkänniemen sairaalassa. Isä Eino Haarla, joka toimi Haarla-yhtymässä tehtaanjohtajana, meni uusiin naimisiin ja avioitui Ester Pirilän kanssa. Uutta liittoa ei kuitenkaan kestänyt pitkään, sillä Eino Haarla kuoli jo kahden vuoden kuluttua 1938 kalastusmatkalla sairaskohtaukseen. Pekka Haarla jäi kahdestaan äitipuolensa kanssa.

Pekka Haarla kävi Tampereen suomalaisen yhteiskoulun, josta hän valmistui myös ylioppilaaksi ilman kirjoituksia jatkosodan aikana. Lapsuuden harrastuksiin kuului partiotoiminta Tampereen Kotkissa. Hän aloitti toimittajan uransa jo partioaikoina tehdessään vartionsa omaa lehteä. Jos Rafael Haarla oli innokas Lapuan Liikkeen kannattaja, osallistui myös nuori partiolainen Pekka 1930 suojeluskuntalaisten kanssa punalippujen riisumiseen Tampereen katujen varsilta vasemmiston työväenjuhlien aikana. Suojeluskuntatoimintaan Haarla lähti mukaan 1939 ja liittyi 7. komppaniaan eli niin sanottuun koululaiskomppaniaan. Hän suoritti suojeluskunta-aikanaan A-luokan sotamiestutkinnon.

Upseerina jatkosodassa

Pekka Haarla liittyi vapaaehtoisena armeijaan jatkosodan alussa ja hänet komennettiin koulutukseen Keuruulle. Keuruulta Haarla sai siirron Haapamäen tykistökoulutuskeskuksen mittauspatteriin. Siirron mahdollisti Rafael Haarlan ystävä ja Pekan ystävän Antti Soljan isä Niilo Solja, joka oli Tampereen sotilaspiirin kutsunta-asioiden päällikkö. Koulutuksessa Haapamäellä Haarla tutustui myöhempään teollisuusjohtajaan ja kokoomuslaiseen ministeriin (->) Osmo P. Karttuseen, jonka kanssa hän kävi Haapamäen tykistöaliupseerikoulun. Koulutuksen jälkeen Haarla komennettiin Sallaan, Vermajoelle JR 12:sta. Asemasota-aikana Haarlan asemapaikka oli Kiestingissä.

Kesken jatkosodan Haarla siirtyi Niinisaloon upseerikouluun, jossa hänen opintomatkallaan hankkimansa saksankielentaito johdatti hänet oppilastulkiksi saksalaisille ja unkarilaisille upseereille, jotka olivat tulleet Suomeen opiskelemaan talvisodankäyntiä. Myös Osmo P. Karttunen toimi tulkkina. Haarla valmistui upseerikoulusta joulukuussa 1942 ja lähti Kannakselle JR 7:ään Adolf Ehrnroothin alaisuuteen raskaan kranaatinheitin komppanian tulenjohtoupseeriksi. Jatkosodan aikana Haarla pyrki myös lentäjäksi, mutta päätyi lopulta Immolaan lentokenttävarikko 2:seen. Varikko muutti 1944 Uttiin, jossa Haarla palveli aina sodan loppuun asti.

Paperitehtailija

Pekka Haarla oli sodan aikana pyrkinyt ja päässyt kauppakorkeakouluun ja aloitti opiskelunsa sodan päätyttyä. Haarla valmistui 1946. Opiskelun ohessa hän oli kesätöissä Suomen paperitehtaiden yhdistyksessä Finnpapissa, jossa hän tapasi tulevan vaimonsa Camillan. Hänen isänsä oli jääkärieversti Yrjö Takkula, joka sodan jälkeen jätti armeijan ja siirtyi Kansallispankin Lauttasaaren konttoreiden johtajaksi. Pekka ja Camilla lähtivät 1946 Yhdysvaltoihin, jossa Pekka Haarla opiskeli Syracusen yliopiston Forestry Collegessa paperi-insinööriksi ja valmistui 1950. Pariskunta meni naimisiin Yhdysvalloissa, New Yorkissa. Takaisin Suomeen he palasivat 1950. Pekka Haarla ryhtyi Suomessa kehittämään Haarlan paperitehdas Oy:tä ja toi muun muassa pinnoitetut paperit Haarlan valikoimiin ja ajoi paperitehtaan perustamista Brasiliaan. Haarla-konserni ajautui kuitenkin 1960-luvun puolivälin jälkeen vaikeuksiin ja se kutistui lopulta kahdeksi yritykseksi Raf. Haarla Oy:ksi ja Haarlan Paperitehdas Oy:ksi.

Toimiessaan kansanedustajana Pekka Haarla oli sivussa Haarla-konsernin aktiivisesta johdosta. 1970-luvun alussa hän kuitenkin palasi Haarlan Paperitehtaan saneeraajaksi ja toimitusjohtajaksi Antti Braxin tilalle tämän ajauduttua henkilökohtaisessa elämässään hankaluuksiin. Haarlan yhtiöiden tilanne ei kuitenkaan parantunut vaan Raf. Haarla Oy ja Haarlan Paperitehdas fuusioitiin pankin vaatimuksesta. Lopulta 1976 Haarla-yhtymän tilanne ajautui niin vaikeaksi, että yhtymä liitettiin Yhtyneisiin paperitehtaisiin. Pekka Haarla jatkoi vuoden Yhtyneiden paperitehtaiden keskushallinnossa ennen jäämistään eläkkeelle 1977.

Poliittinen aktiivi

Pekka Haarla on ollut myös aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän oli mukana perustamassa Nuorkauppakamaria Tampereelle ja toimi myös Tampereen kauppakamarin jäsenenä ja varapuheenjohtajana. Haarla oli myös Nuorkauppakamarien keskusliiton puheenjohtaja ja keskuskauppakamarin hallituksen jäsen. Haarla on toiminut aktiivisesti myös Rotaryissä. Politiikasta Haarla kiinnostui 1960-luvun alussa ja liittyi Kokoomuspuolueeseen, mikä oli perhetaustaan ja maailmankatsomukseen nähden ainoa vaihtoehto. Keskustapuolueen Ahti Karjalainen oli pyytänyt häntä 1962 valitsijamiesehdokkaaksi, mutta Kekkosen taakse Haarla ei halunnut lähteä. Kesken poliittisen uran suunnittelun 1964 pyysi tamperelainen Aaltosen kenkätehtaan johtaja Lauri Kivekäs Pekka Haarlaa Teollisuuden Keskusvaliokunnan sihteeriksi ja Haarla suostui. Hän halusi kuitenkin säilyttää kosketuksen Haarla-yhtymään ja jättäytyi edelleen Haarla & Co Internationalin toimitusjohtajaksi. Valiokunnan sihteerinä hän osallistui lukuisiin kansainvälisiin konferensseihin muun muassa Pariisissa ja Brightonissa Englannissa.

Valtakunnan politiikkaan Haarla nousi 1966 eduskuntavaaleissa. Hän teetti muista ehdokkaista poiketen itsestään gallup -tutkimuksen ja suunnitteli kampanjansa sen tulosten pohjalta. Poliittiseksi oppi-isäkseen Haarla mainitsee Länsi-Saksan talousihmeen isän Ludwig Erhardin. Haarla oli aikaansa edellä Suomessa, kun hän toi vaalikamppailussa esille myös perheensä. Nämä hieman totutusta poikenneet toimintatavat toivat Haarlalle suurimman äänimäärän Pohjois-Hämeen vaalipiirin kokoomusehdokkaista. Vaalien ehdokasasettelussa hän syrjäytti pitkänlinjan pirkanmaalaisen edustajan T.A. Wiherheimon, joka oli jo aiemmin sanonut luopuvansa edustajantoimestaan, mutta olisi lopulta kuitenkin halunnut vielä mukaan vaaleihin.

Eduskunnassa Haarla sai paikan sosiaalivaliokunnasta. Siellä valmisteltavaksi tuli muun muassa lakiehdotus oppisopimuslaiksi. Kokoomuksen eduskuntaryhmässä Haarla sanoo vallinneen vahvan ryhmäkurin. Hän toimi itsekin ryhmän piiskurina kooten edustajat äänestyksiin kertoen heille, miten tuli äänestää. Ensimmäiseltä eduskuntakaudeltaan Haarla muistaa myös viivytystaistelun, joka käytiin istuntokauden lopussa Helsingin yliopistoa koskevasta yliopistolaista, jossa vaadittiin mies ja ääni – periaatetta yliopistojen hallintoon. Oppositio viivytti pitkillä puheenvuoroillaan istunnon niin pitkäksi, että valtiopäivät päättyivät ennen kuin asiaa saatiin käsiteltyä loppuun.

Pekka Haarla uusi paikkansa eduskunnassa 1970 vaaleissa. Nyt jo kokeneempana kansanedustajana hänet valittiin suureen valiokuntaan ja ulkoasiainvaliokuntaan. Haarla toimi myös Kokoomuksen oppositiopolitiikkaan johtaneen ”varjohallituksen” kauppa- ja teollisuusministerinä. Haarla valittiin Suomen ensimmäisen parlamentaarisen valtuuskunnan puheenjohtajaksi. Valtuuskunta teki ulkomaanvierailuja muun muassa Euroopan Unioniin. Kehitysyhteistyö neuvottelukunnan puitteissa Haarla kävi vierailuilla muun muassa Vietnamissa ja Tansaniassa. Haarla edusti ulkomailla myös Kokoomuspuoluetta vierailuillaan niin Länsi-Saksan kristillis-demokraattisen CDU:n kuin Englannin konservatiivien puoluekokouksissa. Kansanedustajana Haarla edusti Suomea myös YK:ssa.

Haarlan yrittäjätausta näkyi luonnollisesti hänen toiminnassaan eduskunnassa. Hän teki toistuvasti aloitteita muun muassa tulo- ja omaisuusveron sekä liikevaihtoverolain muuttamiseksi. Toisaalta hän pyrki tukemaan myös markkinointikoulutusta sekä kannatti toimia viennin ja ulkomaankaupan edistämiseksi. Kotipaikkansa asioita hänen sydäntään lähellä oli Tampere – Vesilahti – Punkalaidun – Turku – maantie, jonka rakentamista hän pyrki vauhdittamaan joka vuosi istuessaan eduskunnassa.

Pekka Haarlan mielestä politiikan tehtävän on sellaisen yhteiskunnan luominen, jossa jokainen saa toteuttaa omia yksilöllisiä tavoitteitaan. Valtion ja yhteiskunnan tehtävänä oli taata toimeentulon perusedellytykset, niin taloudelliset, sosiaaliset kuin turvallisuuspoliittiset. Kun nämä perusedellytykset on taattu, tulee yhteiskunnan antaa yksilöille mahdollisuus toteuttaa yksilöllisiä tavoitteitaan näitä tavoitteita kuitenkaan määrittelemättä. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää hyviä taloudellisia edellytyksiä, minkä vuoksi talouspolitiikka ja taloudelliset arvot ovat erittäin merkittävässä osassa yhteiskunnassa. Talouskasvu takaa kestävän perustan tälle yksilön tavoitteita tukevalle talous- ja sosiaalipolitiikalle. Haarla piti valitettavana luokkapuolueiden olemassa oloa, sillä ne pitivät yllä harhaa siitä, että talouselämän ja yhteiskunnan tavoitteet olivat vastakkaisia. Hän uskoi sosiaalisen markkinatalouden malliin, jossa yhteiskunnan ja talouselämän edut eivät olleet ristiriidassa. Tästä syystä hän katsoi, että talouselämän edustajien tulisi aktiivisesti osallistua poliittiseen toimintaan.

Työuran jälkeen

Pekka Haarla ei asettunut enää ehdolle 1971 eduskuntavaaleissa, sillä hän siirtyi jälleen Haarla-yhtymän palvelukseen. Hän jäi eläkkeelle 1977 jolloin Haarlan tehtaan oli jo fuusioitu Yhtyneisiin Paperitehtaisiin. Eläkkeelle siirtyminen ei suinkaan tarkoittanut laakereilla lepäämistä. Haarlat muuttivat Pariisiin, josta käsin Pekka toimi muun muassa sanomalehti Uuden Suomen kirjeenvaihtajana. Toimittajan töitä hän teki myöhemmin myös Washingtonista ja Genevestä käsin. Hän kirjoitti myös kaksi kirjaa: toisen Ranskasta ja toisen Yhdysvalloista. Hän säilytti myös poliittiset kontaktinsa myös eläkkeelle siirtymisensä jälkeen ja oli esimerkiksi mukana Ranskan presidentin Valery Giscard d’Estaingin Suomen vierailulla.

Haarla, Pekka Rafael (Pekka R.) S 3.5.1923 Tampere V tehtaanjohtaja Eino Toivo Rafael Haarla, Elma Kaarin Laurila P Ulla Mai Camilla Takkula 1946 –, PV eversti, pankinjohtaja Karl Yrjö Takkula ja Hellä Kivi L Harriet 1950, Maira 1952, Eeva 1954, Johanna 1960

URA. ylioppilas 1942, ekonomi 1946 (Helsingin kauppakorkeakoulu), paperi-insinööri, B.Sc. 1950 (Syracuse University, USA)

Haarlan paperitehdas oy:n käyttöinsinööri ja konttoripäällikkö 1950-1961, Haarla & Co Internationalin toimitusjohtaja 1960-1974, Haarlan paperitehdas oy:n toimitusjohtaja 1961-1964, Suomen teollisuuden keskusvaliokunnan pääsihteeri Helsingissä 1964-1971, Haarlan paperitehdas oy:n toimitusjohtaja 1971-1977, Yhtyneiden Paperitehtaiden keskushallinto 1977, Raf. Haarla Oy:n johtokunta 1944-76; Itävallan konsuli Tampereella 1975-1977, poliittinen toimittaja Pariisissa 1977-81, Washingtonissa 1982-84 ja Genevessä 1985-

Kansanedustaja Hämeen läänin pohjoisesta vaalipiiritä 05.04.1966 - 21.01.1972, Sosiaalivaliokunta, Ulkoasiainvaliokunta, Verolakivaliokunta; Ulkoministeriön kehitysyhteistyöneuvottelukunnan ja YK –asiain neuvottelukunnan jäsen 1970-76.

Presidentin valitsijamies 1968; Kokoomuksen säätiön hallitus; Suomen nuorkauppakamareiden keskusliitto pj 1958-60; Tampereen kauppakamarin varapuheenjohtaja 1958-64; Keskuskauppakamarin hallituksen ja työvaliokunnan jäsen 1958-76; Tampereen talousalueen vientiyhdistys (pj); Suomen Ibero-amerikkalaisen instituutin säätiön hallitus (pj); Suomen paperitehtaiden yhdistyksen hallitus 1961-73; Tehokkaan tuotannon tutkimussäätiön hallintoneuvosto; Tehokkaan tuotannon tutkimussäätiön hallitus; Suomen keksintöjen edistämissäätiön valtuuskunta

yliluutnantti 1965

ARVONIMET JA KUNNIANOSOITUKSET. konsuli 1995

TUOTANTO. Ranska 80 : talousvalta, tasavalta 1980; Yhdysvallat : taustatietoa maasta, valtiosta ja taloudesta 1985; Ukki muistelee 1999

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Pekka Haarla, Ukki muistelee. 1999; Kansanedustajamatrikkeli luettu 18.2.2009 http://www.eduskunta.fi/thwfakta/hetekau/hex/hxent.htm; Kansallisbiografia Mikko Uola, Rafael Haarlan biografia, 2008; He edustavat meitä. Kansanedustajamme kertovat itsestään. Toim. Heikki Eskelinen 1966.

Jenni Karimäki

julkaistu 16.3.2009