Hiidenheimo, Arthur Fredrik (Artturi)

Arthur Fredrik (Artturi) Hiidenheimo

Muut nimet:
Törnstöm

Syntymäaika:
23.05.1877

Kuolinaika:
14.01.1956

Paikkakunta:
Vihti, Helsinki

Merkittävimmät toimet:
kaupunginvaltuutettu
kansanedustaja
 

Kokoomuspuolueen maataloussiipeen kuulunut vihtiläinen maanviljelijä Artturi Hiidenheimo nousi 1920-30-luvuilla Kokoomuksen tunnettujen poliitikkojen joukkoon. Hänen asiantuntemuksensa kunnallisalalta, maataloudesta, pankkialalta sekä järjestötoiminnasta oli merkittävä. Hiidenheimo toimi aktiivisesti myös puolue-elimissä, mutta ansioituneesta poliitikon ja yhteiskunnallisen vaikuttajan urastaan huolimatta Artturi Hiidenheimo ei koskaan noussut valtioneuvostoon asti.

Hiidenheimojen (vuoteen 1906 Törnström) suvun historia Vihdin Oravalassa alkaa jo 1500-luvun puolesta välistä. Arthur Fredrik, Artturi, Hiidenheimo syntyi siis varsin perinteikkääseen talonpoikaissukuun vuona 1877. Isä Sven Israel oli maanviljelijä ja taloustirehtööri ja äiti Karoliina Kristiina tuli Tolpojen talonpoikaissuvusta. Hänen isänsä Axel Gabriel Tolpo oli maanviljelijä, mutta myös aktiivinen kunnallismies ja talonpoikaissäädyn edustaja säätyvaltiopäivillä. Artturi Hiidenheimo syntyi nuorimpana neljästä pojasta. Tyttäriä perheessä oli viisi, joista tosin vain kaksi eli aikuisiksi.

Artturi Hiidenheimon koulusivistys oli melko vaatimaton verrattuna muihin Kokoomuksen 1920- ja 30-lukujen kärkinimiin. Hiidenheimo kävi kansakoulun ja sen jatkoksi Vironlahdella kaksivuotisen maanviljelyskoulun. Hän oli määrä jäädä kotitilaa viljelemään vanhempien veljien löydettyä elämänuransa toisaalta. Virolahden koulussa Hiidenheimo oli mukana suomenkielisten talonpoikien kulttuurin kehittämistyössä, mikä vaikutti merkittävästi hänen kiinnostukseensa kansanvalistus ja –sivistystyötä kohtaan myöhemmällä iällä. Ensimmäisen avioliittonsa hän solmi Suomalaisen puolueen kansanedustajana toimineen osuustoimintamiehen Kaarle Ojasen vanhimman tyttären Fanny Maria Naeman kanssa 1900. Fanny kuoli 54-vuotiaana 1928. Toisen avioliittonsa Artturi Hiidenheimo solmi kansanedustaja ja puoluetoveri Elli Tavastähden kanssa 1929. Ensimmäisestä avioliitosta Hiidenheimoille syntyi 6 lasta, joista tytär Saara jatkoi isänsä jalanjäljissä yhteiskunnallisena vaikuttajana ja Kokoomuksen kansanedustajana. Saaran pojantytär Merikukka Forsius tekee myös uraa politiikassa, nykyään Kokoomuksen kansanedustajana hänkin.

Maanviljelijä, osuustoiminta-aktiivi ja liikemies

Kaupallinen ala oli houkutellut nuorta Artturi Hiidenheimoa, mutta isänsä toivomuksesta hän ryhtyi maanviljelijäksi jatkamaan suvun perinteitä Vihdin Oravalassa. Hiidenheimo osti kotitalonsa vanhemmiltaan 1898 ja teki tilalla runsaasti tuottavuuteen vaikuttavia parannuksia sekä kiinnitti paljon huomiota maatalouden sivuelinkeinoihin, kuten metsänhoitoon ja kalastukseen. Pelkkää maanviljelijää hänestä ei kuitenkaan koskaan tullut, vaan myös muut alat vetivät puoleensa. Säästöpankkitoimintaan Hiidenheimo lähti mukaan samana vuonna siirryttyään isännäksi Oravalaan. Aluksi hän oli Vihdin säästöpankin kamreerin apulainen, mutta jo seuraavan vuoden alusta hän siirtyi kamreeriksi. Työ ei vienyt vielä tuossa vaiheessa paljonkaan isännän aikaa, mutta oli oireellinen hänen tulevista laajoista tehtävistään yritys- ja järjestötoiminnassa. Myöhemmin urallaan Artturi Hiidenheimo toimi pitkään ja aktiivisesti Kansallis-Osake-Pankin hallintoneuvostossa sekä sen varapuheenjohtajana. KOP:n hallintoneuvostoon pyrittiin löytämään yhteiskunnallisesti näkyviä vaikuttajia, jotka jakautuivat puoluekannaltaan eri porvaripuolueisiin, joten Hiidenheimon valinta hallintoneuvostoon kertoo hänen poliittisissa ja liike-elämän piireissä nauttimastaan luottamuksesta

Maatalouden osuustoiminta oli Artturi Hiidenheimon yksi keskeisistä kiinnostuksen kohteista. Liittyminen Pellervo-seuraan ja tutustuminen Hannes Gebhardiin johdattivat hänet osuustoiminnan piiriin. Hiidenheimo kuului moniin maatalouden osuustoimintayhteisöihin ja huolehti monista luottamustehtävistä niiden piirissä. Hän oli myös osaltaan vaikuttamassa mm. Maataloustuottajain Keskusliiton ja Maaseudun Tulevaisuus –lehden perustamiseen. Hiidenheimo oli myös mukana perustamassa useita osuusliikkeitä, kuten Porvoon Osuuskauppaa, Keskusosuusliike Hankkijaa ja Vihdin Osuusmeijeriä. Osuustoiminnan vaikutus liiketoiminnan kannattavuuteen oli 1900-luvun alkupuolella merkittävää, mikä varmasti lisäsi liikemiehenäkin tunnetun Hiidenheimon kiinnostusta osuustoimintaliikkeeseen.

Liikemiehenä Hiidenheimon toiminta keskittyi erityisesti maatalouden kehittämiseen, jonka puitteissa hän yksin tai naapuritilojen kanssa perusti mm. salaojaputkitehtaan, turvepehkutehtaan ja Helsingissä toimineen maitokaupan. Osakkuuksia Hiidenheimolla oli myös muissa yrityksissä, mutta toimivaksi osakkaaksi hänet pakotti vasta 1920-luvun lopun lama. Saha- ja tiiliteollisuutta harjoittavan Oy Olkkalan hallituksen puheenjohtajaksi ja toimitusjohtajaksi Hiidenheimo nimitettiin 1929 ja hän hoiti näitä toimia aina kuolemaansa asti. Myös Oy Hermetic Ab:n toimintaan hän lähti mukaan lamakaudella. Hiidenheimo istui myös lukuisten liike- ja teollisuusyritysten hallintoelimissä. Merkittävä henkilökohtainen taloudellinen panostus oli asunto-osakeyhtiö Vihtilän perustaminen ja rakennuttaminen Helsinkiin yhdessä rakennusmestari Otto Wuorion kanssa.

Poliitikko ja yhteiskunnallinen vaikuttaja

Järjestötoiminnassa ansioitunut Artturi Hiidenheimo kiinnostui politiikasta vanhemman veljensä Pentti Hiidenheimon poliittisen aktiivisuuden myötä. Pentti Hiidenheimo oli innokas poliitikkoja mm. Suomalaisen puolueen kansanedustaja vuosina 1914-1918. Sisällissodan aikana Pentti Hiidenheimo joutui punaisten vangiksi ja hänet murhattiin helmikuussa 1918. Myös Artturi Hiidenheimo jäi punaisten vangiksi, mutta hän pääsi vapauteen Riihimäen vankilasta ja piiloutui häntä etsineiltä punaisten partiolta. Sodan jälkeen Artturi Hiidenheimo nimitettiin valtiorikosylioikeuden jäseneksi. Huolimatta veljensä murhasta hän tunsi sääliä harhaanjohdettuja ja syyttömästi kärsineitä punaisia kohtaan. Henki- ja omaisuusrikoksia tehneille hän vaati rangaistuksia.

Veljensä jalanjäljissä Suomalaisen puolueen riveissä politiikkaan aktivoitunut Hiidenheimo oli vuonna 1917 perustamassa Kansanpuoluetta Maalaistuottajien Keskusliiton puitteissa, mutta liittyi sen lyhyeksi jääneen elon jälkeen joulukuussa 1918 vastaperustettuun Kansalliseen Kokoomuspuolueeseen. Jo vuosisadan alussa hän oli ollut kiinnostunut järjestötoiminnan ohella yhteiskunnallisista asioista ja pyrkinyt 1907 ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan. Sillä erää hän jäi valitsematta, mutta pari vuotta myöhemmin hänet valittiin Vihdin ensimmäiseen kunnanvaltuustoon, jossa hänestä tuli heti valtuuston varapuheenjohtaja ja seuraavana vuonna puheenjohtaja yhdeksäksi vuodeksi. Hiidenheimon kunnallispoliittinen ura jatkui lähes 50 vuoden ajan. Kunnallispoliitikkona hän pyrki edistämään kuntien yhteistyötä, sillä hän uskoi yhteistyöstä koituvan etuja kaikille osapuolille. Hän pyrkikin jo 1911 samaan aikaan kuntayhtymän Lounais-Suomeen. Hänen pyrkimyksensä johtivat vuonna 1921 perustettuun Maalaiskuntien Liittoon, jonka toiminnassa Hiidenheimo oli myös aktiivisesti mukana. Hänestä tuli liiton hallituksen puheenjohtaja, missä toimessa hän vaikutti aina vuoteen 1946 asti. Hiidenheimo olikin 1900-luvun alkupuolen huomattavia kunnallisasioihin perehtyneitä henkilöitä. Tästä ansioituneesta toiminnasta hänelle myönnettiin 1924 kunnallisneuvoksen arvonimi.

Kansanedustajan ura avautui Artturi Hiidenheimolle maaliskuun 1919 vaaleissa, jotka käytiin vahvasti hallitusmuototaistelun väreissä. Hiidenheimo uusi paikkansa vielä kahdesti ja istui eduskunnassa vuoteen 1926 asti. Koko eduskuntauransa ajan hän oli jäsenenä valtiovarainvaliokunnassa. Melko lyhyestä kansanedustajan urastaan huolimatta Hiidenheimo oli maailmansotien välisen ajan tunnetuimpia kokoomuspoliitikkoja. Hänen asiantuntemuksensa maatalouden, pankkialan ja järjestötoiminnan saralla oli vakuuttavaa. Hiidenheimo oli myös Kokoomuspuolueen valtuuskunnan varapuheenjohtaja 1919-31 sekä vuodesta 1930 kuolemaansa saakka puolueen säätiön hallituksen jäsen. Laajasta kokemuksestaan huolimatta hän ei koskaan noussut valtioneuvostoon asti. Vuonna 1928 koottaessa Oskari Mantereen hallitusta hän oli ehdolla apulaismaatalousministeriksi. Lopulta Mantereen hallituksen kokoomuslaiset jäsenet hoitivat tehtäviään ammattiministerin mandaatilla, eivät puolueen valtuuttamina.

Hiidenheimo oli Kokoomuksen maataloussiiven edustaja ja leimautui erityisesti Lex Kallion tiukaksi vastustajaksi. Hiidenheimo hyväksyi lain tavoitteen hyvin toimeentulevan maanomistajaluokan lisäämisen tarpeellisuudesta, mutta vastusti, kuten Kokoomuksen eduskuntaryhmä kokonaisuudessaan, lakiin kirjattua maaomaisuuden pakkolunastuksen mahdollisuutta. Yksityisomistuksen loukkaamattomuus oli se, mikä oli kannustanut maanviljelijöitä sukupolvien ajan ahkeroimaan oman maaomaisuuden eteen. Tämä oli talonpojille yksi suurimmista yhteiskunnallisista arvoista, eikä sitä siksi tullut loukata. Vastustuksesta huolimatta Lex Kallio hyväksyttiin 1922 ja se jäi kaihertamaan Kokoomuksen ja Maalaisliiton välejä pidemmäksi aikaa.

Taiteen ystävä ja suojelija

Yhteiskunnallisten ja järjestöllisten velvollisuuksiensa ohella Artturi Hiidenheimo oli myös taiteen keräilijä ja taiteilijoiden mesenaatti. Hänen aikanaan Oravalaan kertyi huomattava taidekokoelma. Hiidenheimon suojeluksessa taulujaan maalasivat ainakin Wilho Sjöström, joka maalasi muotokuvat Artturin vanhemmista sekä isännälle merkityksellisen Rengit teoksen talon omista työmiehistä, Ester Helenius sekä Helge Dahlman. Taitelijat kuvasivat Oravalan työntekoa ja maalasivat muotokuvia perheestä. Artturi Hiidenheimo tuki maalaustaidetta usein myös ostamalla teoksia lahjaksi ja näin erityisesti Helge Dahlmanin teoksia siirtyi myös muihin vihtiläiskoteihin. Vuosien myötä Oravalan kokoelmaan karttui myös muiden taiteilijoiden teoksia, kuten muun muassa Albert Edelfeltin, Eero Järnefeltin ja Helene Schjerfbeckin.

Artturi Hiidenheimo oli myös aktiivisesti mukana kansansivistystyössä ja hän oli muun muassa perustamassa Suomen Kulttuurirahastoa sekä Uudenmaan maakuntaliittoa. Hän tuki myös kotiseututyötä, jonka tuen merkittävimpänä saavutuksena muodostui muun muassa Vihdin historiaa käsittelevä teos. Artturi Hiidenheimo perusti myös omaa ja toisen vaimonsa nimeä kantavan Artturi ja Elli Hiidenheimon säätiön, joka tukee stipendein ja apurahoin sivistys- ja valistustoimintaa, Vihdin historiaan liittyvää tutkimusta sekä paikkakunnan taloudellisen toiminnan kehittämistä.

Artturi Hiidenheimo kuoli Helsingissä lyhyen sairauden jälkeen 14.1.1956 79-vuotiaana.

Arthur Fredrik Törnström vsta 1906 Hiidenheimo, Artturi S 23.5.1877 Vihti, K 14.1.1956 Helsinki. V maanviljelijä, talousjohtaja Sven Israel Hiidenheimo (aiemmin Törnström) ja Karolina Kristina Tolpo. P1 1900 - Fanny Maria Naema Ojanen S 1874, K 1928, P1 V kunnallisneuvos Kaarle Ojanen ja Marianna Hangasoja; P2 1929 - köyhäinhoidon tarkastaja, kansanedustaja Sofia Elisabet (Elli) Tavastähti, aiemmin Tawaststjerna S 1883, K 1950, P2 V filosofian tohtori, valtioneuvos Werner Nikolai Tawaststjerna ja Hilma Elisabeth Pesonius. Lapset: Saara Margareta Elisabet (Forsius) S 1902, K 1988; Fanny Marianne Kristiina (Kirsti) (Rantapuu) S 1905, K 1993; Juuri Antti Artturi S 1907, K 1944; Marja-Maija Helena S 1909, K 1979; Pirkko-Liisa Mariatta (Ritvala) S 1911, K 1996.

URA. Harjun maamieskoulu 1897.

Maanviljelijä Vihdissä 1898 - 1942; Vihdin Säästöpankin kamreeri 1899 - 1918, toimitusjohtaja 1918 - 1927; Oy Olkkalan toimitusjohtaja 1929 - 1956.

Kansallisen Kokoomuksen kansanedustaja (Uudenmaan läänin vaalipiiri) 1919 - 1926; Vihdin kunnanvaltuuston puheenjohtaja.

Valtiorikosylioikeuden jäsen 1918.

Maalaiskuntien Liiton hallituksen puheenjohtaja 1921 - 1946; Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankin hallintoneuvoston puheenjohtaja; Kansallis-Osake-Pankin hallintoneuvosto 1918 - 1956, varapuheenjohtaja 1946 - 1956; Vakuutusyhtiö Auran hallintoneuvosto, johtokunta 1919 - 1956; Suomen Raakasokeritehtaan johtokunnan ja hallintoneuvoston puheenjohtaja; Itä-Suomen raakasokeritehtaan hallintoneuvosto; Salaojitusyhdistyksen varapuheenjohtaja; Suomen Sähköteollisuus Oy:n johtokunnan puheenjohtaja; Pellervo-seuran varapuheenjohtaja.

ARVONIMET JA KUNNIANOSOITUKSET. Suomen Leijonan K; Suomen Valkoisen Ruusun R I. Kunnallisneuvos 1924.

JULKISET MUOTOKUVAT JA MUISTOMERKIT. W. Sjöström. 1938, Suomen Kuntaliitto.

ARTTURI HIIDENHEIMON MUKAAN NIMETTY. Artturi ja Elli Hiidenheimon Säätiö 1955.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. A. Forsius, Artturi Hiidenheimo 1877 - 1956 : elämää Vihdin Oravalassa, työtä yhteiskunnan hyväksi. 2002; P. Leino-Kaukiainen, Suomalaiskansallinen kokoomus. 1994; Mikko Uola, Artturi Hiidenheimo, Kansallisbiografia; Tuomo Polvinen, J. K. Paasikiven elämäkerta osa 2.

27.10.2011

Jenni Karimäki