Ignatius, Gustaf

Gustaf Ignatius

Syntymäaika:
8.6.1873

Kuolinaika:
21.12.1949

Paikkakunta:
Helsinki

Merkittävimmät toimet:
ministeri
maaherra
 

sisäasiainministeri, Kuopion läänin maaherra

Tunnettuun virkamiessukuun kuulunut Gustaf Ignatius oli pitkän linjan hallintovirkamies, joka yleni hovioikeuden ylimääräisestä virkamiehestä asteittain asessoriksi ja lopulta maaherraksi. Kuopion läänin maaherraksi 1918 nimitetty, kokoomuspuolueeseen lukeutunut Ignatius toimi Kyösti Kallion toisen hallituksen sisäministerinä 1925 - 1926.

Varatuomari Gustaf Ignatius aloitti juristin uransa asianajajana Vaasassa, jossa hän oli 1899-1908 Asianajotoimisto Hasselblatt & Boxströmin osakkaana. Hänet nimitettiin Vaasan hovioikeuden ylimääräiseksi virkamieheksi 1900, mutta ura hovioikeudessa oli katketa jo routavuosina kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin aikana. Ignatius oli aktiivinen venäläisen sortovallan vastustaja, joka teki työtä passiivisen vastarinnan puolesta Etelä-Pohjanmaalle suuntautuneilla puhe- ja esitelmämatkoillaan. Niinpä hänet erotettiin ”agitaation vuoksi” virastaan vuodeksi hallinnollisella päätöksellä vastarintaliike kagaaliin kuuluvana.

Ura hovioikeudessa saattoi kuitenkin jatkua vuoden 1905 suurlakon jälkeisissä entistä vapaammissa oloissa, ja Ignatius nimitettiin hovioikeuden kanslistiksi 1907. Venäläistämislinjaa jatkanut kenraalikuvernööri F. A. Seyn kieltäytyi 1915 nimittämästä itsenäisyysmieheksi tunnettua Ignatiusta hovioikeuden asessorin virkaan, vaikka hänet oli asetettu ensimmäiselle ehdokassijalle. Niinpä Ignatiuksen oli vaatimattoman virkansa ohella toimittava Vaasan kauppakoulun opettajana. Hän oli myös mukana paikallispolitiikassa Vaasan kaupunginvaltuuston jäsenenä. Vasta vallankumousvuonna 1917 hän sai nimityksen hovioikeuden asessoriksi, jonka viran hoidon ohessa hän oli edistämässä suojeluskunta- ja itsenäisyysaatetta. Kun venäläismielisiä kuvernöörejä maan itsenäistyttyä korvattiin uusilla viranhaltijoilla, Ignatius nimitettiin 1918 Kuopion läänin maaherraksi, jossa tehtävässä hän toimi eläkkeelle jäämiseensä 1940 saakka.

Sortovuosina Ignatius oli aktiivisena vastarintamiehenä ollut innokas nuorsuomalainen ja P. E. Svinhufvudin läheinen taistelutoveri. Kun puolueet järjestäytyivät Suomen itsenäistyttyä uudelleen, Ignatius valitsi Svinhufvudin tavoin monarkismin ja sitä kautta Kansallisen Kokoomuspuolueen. Maaherrana hän ei enää osallistunut varsinaiseen puoluetoimintaan.

Kun Kyösti Kallion toista hallitusta muodostettiin joulukuussa 1925, siihen tuli kuusi maalaisliittolaista ja kuusi kokoomuslaista. Jälkimmäisten joukossa oli sisäasiainministeriksi nimitetty Ignatius. Kun hallitus ryhtyi neuvottelemaan Neuvostoliiton kanssa hyökkäämättömyyssopimuksesta, Ignatius edusti tiukkaa linjaa suhteessa venäläisiin, joihin hän ei sukunsa aktivistitraditioita noudattaen alkuunkaan luottanut. Sopimusneuvottelut eivät johtaneetkaan tuloksiin. Sisäministerinä Ignatius vaikutti ratkaisevasti rikostutkimuskeskuksen ja sisäasiainministeriön poliisiasiainosaston perustamiseen. Ignatiuksen johdolla valmisteltu Suomen ensimmäinen poliisiasetus (1925) pysyi alan pääohjeena, tosin useaan kertaan muutettuna, vuoteen 1966, jolloin säädettiin ensimmäinen poliisilaki.

Kallion hallitus istui vain vajaan vuoden, minkä jälkeen Ignatius palasi hoitamaan maaherran virkaansa. Toisin kuin monissa muissa lääneissä, Kuopion läänissä oli rauhallista. Tämä johtui epäilemättä osaksi siitä, että Ignatius osasi hoitaa virkaansa lujalla kädellä, vaikka tuolloin itärajaan saakka ulottuneessa läänissä oli Neuvosto-Karjalaan yhteyksiä pitäviä kommunisteja. Kieltolakiongelmatkaan eivät Savossa olleet yhtä pahoja kuin rannikkolääneissä, joten ahkerasti lääniään kiertänyt maaherra saattoi pitää sen kohtuullisesti hallinnassaan.

Ehkäpä kuopiolaisten maaherran persoonallakin oli vaikutusta läänin rauhallisuuteen. Presidentti L. Kr. Relander kuvasi Ignatiusta varsin sattuvasti todetessaan tämän taitavaksi tehtävissään ja asioista perillä olevaksi, mutta samalla aivan rutivanhoilliseksi maaherraksi, joka piti kieltolakia kaiken pahan alkuna. Kokoomuksen historioitsija Vesa Vares puolestaan kuvaa Ignatiusta puolue-elämän rajoilla kulkeneeksi konservatiiviksi. Tähän konservatismiin liittyi Ignatiuksen tuki kommunisminvastaiselle lapuanliikkeelle, jota hän piti ilmauksena kansan patoutuneesta energiasta.

Ignatius olisi mieluusti nähnyt lapuanliikkeen nousevan hallitukseen P.E. Svinhufvudin hallitusta kesällä 1930 muodostettaessa. Parlamentaarisen demokratian vierastamisesta kertoi myös Ignatiuksen kanta 1931 presidentinvaalin jälkeen, jolloin hän oli kannattamassa talousmiehistä koostuvan todellisen asiantuntijahallituksen nimittämistä. Kun presidentiksi valittu Svinhufvud ei lämmennyt tällaisille reaktionaarisille ajatuksille, Ignatius saattoi valittaa, ettei presidentti pannut mitään merkitystä entisten ystäviensä puheille.

Gustaf Ignatiukselle tarjottiin Vaasan ja Viipurin hovioikeuden presidentin- sekä oikeuskanslerin virkaa, ja P. E. Svinhufvud halusi hänet uudelleen ministeriksi, mutta Ignatius kieltäytyi. Sen sijaan hän oli mukana lukuisissa komiteoissa, mm. rikospoliisin uudistamiskomitean ja lääninhallitusten johtosäännön valmistelukomitean puheenjohtajana. Maaherra Ignatius toimi myös erinäisten yhteisöjen luottamustehtävissä kuten Suomen Punaisen Ristin piirihallituksen puheenjohtajana Kuopiossa, Pohjois-Savon maakuntaliiton puheenjohtajana, Mannerheimin Lastensuojeluliiton Kuopion osaston puheenjohtajana sekä Rajaseudun Ystävien Kuopion piirin puheenjohtajana.

Gustaf Ignatiuksen isä K. F. Ignatius oli historiantutkija, tilastotieteilijä ja perustuslaillinen poliitikko, joka toimi senaatin kamaritoimituskunnan päällikkönä 1885 - 1900 ja 1905 - 1908. Gustaf Ignatiuksen sisaruksia olivat muun muassa Vaasan hovioikeuden presidentti Kaarlo Ignatius, kenraaliluutnantti Hannes Ignatius ja Suomen Sotilaskotiliiton perustaja, kirjailija Katri Bergholm.

Gustaf Ignatius S 8.6.1873 Helsinki, K 21.12.1949 Helsinki. V senaattori Karl Emil Ferdinand Ignatius ja Amanda Kristina Bergman. P 1899 - Anna Kyllikki (Kylli) Maria Ingman, PV rehtori Erik Emanuel Ingman ja Fanny Ida Matilda Forstén. Lapset: Aune Kyllikki (Martola) S 1900; Kirsti Tellervo (Stén) S 1903; Kaarlo Eero Gustaf S 1906, varatuomari; Katri Liisa (Brotherus) S 1911.

URA. Ylioppilas Helsingin Suomalaisesta normaalilyseosta 1892; oikeustutkinto, ylempi hallintotutkinto 1896; varatuomari 1899.

Hasselblatt & Boxtrömin asianajotoimiston osakas Vaasassa 1899 - 1908; Vaasan hovioikeuden ylimääräinen virkamies 1900 - 1904, 1905 - 1907, kanslisti 1907 - 1909, notaari 1909 - 1910, viskaali 1910 - 1917, asessori 1917 - 1918; Kuopion läänin maaherra 1918 - 1940.

Vaasan kauppakoulun kansantalouden sekä kauppa- ja yhteiskuntaopin opettaja 1904 - 1917.

Sisäasiainministeri Kyösti Kallion 2. hallituksessa 31.12.1925 - 13.12.1926; Vaasan kaupunginvaltuuston jäsen 1906 - 1914.

Pohjois-Savon maakuntaliiton puheenjohtaja.

ARVONIMET JA KUNNIANOSOITUKSET. Vapaudenristi (VR) 1; VR 2; Suomen Leijonan suurr; Suomen Valkoisen Ruusun K I; Suomen Punaisen Ristin hop. am.; Suojeluskuntain ar.; Vapaussodan mm.; Talvisodan mm.; Väestönsuojelun hop. am.; Poliisin kult. ar.; Ruotsin Pohjantähden sr. Savon suojeluskuntapiirin kunniajäsen; Suomalaisen Normaalilyseon kunnianorssi; Suomen Nimismiesyhdistyksen kunniajäsen; Nordisk kriminalteknisk föreningin kunniajäsen.

TUOTANTO. Poliisiorganisaatio Suomessa. 1928; Maaseudun yleinen järjestyssääntö. 1929.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Ignatius-suku. 1942; L. K. Relander, Presidentin päiväkirja I : vuosilta 1925 - 1927. 1967; Vaasan hovioikeus 1776 - 1976. 1976; Valtioneuvoston historia 1917 - 1966 I : ministeristöjen historia 1917 - 1939. 1977; Mikko Uola, Gustaf Ignatiuksen henkilökuva. Suomen Kansallisbiografia, SKS Helsinki 1997-.

Artikkeli perustuu Suomen Kansallisbiografiassa julkaistuun henkilökuvaan.

Mikko Uola

julkaistu 5.12.2008