Linkola, Anna-Liisa

Anna-Liisa Linkola

Muut nimet:
Korhonen

Syntymäaika:
10.8.1914

Kuolinaika:
3.8.1999

Paikkakunta:
Pielisjärvi, Kotka

Merkittävimmät toimet:
kansanedustaja
Kansallisen Kokoomuksen varapuheenjohtaja
kaupunginvaltuutettu
 

Kansallisen Kokoomuksen varapuheenjohtaja, kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu, diplomi-insinööri

Anna‑Liisa Korhonen syntyi 1914 Pielisjärvellä diplomi‑insinööri Kaarlo ja Anna (os. Ryynänen) Korhosen perheeseen. Ylioppilaaksi 1932 kirjoittanut Anna‑Liisa valmistui isänsä jalanjäljissä diplomi‑insinööriksi Teknillisen korkeakoulun kemian osastolta 1937. Samana vuonna hän avioitui diplomi-insinööri Klaus V. J. Linkolan kanssa. Kotkaan asettuneeseen perheeseen syntyi neljä lasta. Kotkassa Linkola toimi Kotkan teknillisen oppilaitoksen opettajana 1945, Kotkan puutalousopiston lehtorina 1945‑1950, Kotkan lyseon lehtorina 1951‑1955, Kotkan lyseon matemaattisten aineiden lehtorina 1955‑1974 ja Kotkan kaupungin vesilaitoksen kemistinä 1955‑1971 sekä Kotkan sairaanhoito‑oppilaitoksen opettajana 1957‑1973. Vesikemiaan erikoistunut Linkola oli 1957 suorittanut teknillisen hygienian kurssin Göteborgissa ja Kööpenhaminassa.

Kokoomuslaisesta virkamieskodista kotoisin oleva Linkola omaksui perheensä poliittisen suuntauksen. Puoluetausta vahvistui opiskeluaikana, kun hän sai asua kokoomuksen aatteellisen suunnanviitoittajan, kansantaloustieteen professorin, poliitikon ja journalistin (->) Ernst Nevanlinnan kodissa tämän lesken Ines Nevanlinnan luona. Talossa eli vahvana (->) J. V. Snellmanin perintö. Siellä järjestetyillä kutsuilla maalta tullut teekkarityttö tutustui moniin poliittisen ja kulttuurielämän merkkihenkilöihin Aino Kallaksesta ja Maila Talviosta Risto Rytiin ja Väinö Tanneriin.

Anna‑Liisa Linkola liittyi Kotkan Kokoomuksen jäseneksi 1937. Hän kuului sen johtokuntaan 1952‑54 ja toimi Kotkan Kokoomuksen puheenjohtajana 1954. Kotkan Kokoomuksen naisten johtokunnan jäseneksi hänet valittiin 1952, vuosina 1955‑86 hän toimi naisten puheenjohtajana. Poliittisen uransa hän aloitti 1946 Kotkan kunnan työtuvan johtokunnan jäsenenä. Kaupunginvaltuustoon hänet valittiin 1951. Siellä hän istui vuoteen 1980 asti. Kaupunginvaltuustossa hän toimi useiden lautakuntien sekä kaupunginteatterin johtokunnan ja Kymenlaakson Maakuntaliiton valtuuskunnan jäsenenä. Kaupunginhallituksen jäsen Linkola oli 1952‑68. Valtuuston ensimmäisenä varapuheenjohtajana hän toimi 1969‑80. Kaupunginvaltuustossa hänen merkittävimpiä aloitteitaan oli virkamiesten kerrostalon, Ansanlinnan, rakentaminen.

Valtakunnan politiikkaan Linkola nousi tultuaan valituksi Kotkan Kokoomuksen ja Kotkan Kokoomusnaisten ensimmäiseksi kansanedustajaksi. Yhdistykset olivat toimineet jo 40 vuotta. Nyt niiden onnistui saada ensimmäinen oma edustajansa parlamenttiin. Kansanedustajana hän toimi yhteensä 17 vuotta aina 1979 asti.

Linkola painotti itse myöhemmin, että varsinkin toiminta kaupunginhallituksessa oli antanut runsaasti hyödyllistä kokemusta eduskuntatyölle. Läpimenoon tarvittavan kansalaisten luottamuksen hän oli ansainnut monipuolisella ja aktiivisella toiminnalla alueen kansalaisjärjestöissä. Merkittävä etu Anna‑Liisa Linkolalla muihin kansanedustajanaisiin verrattuna oli koulutustausta. Eduskuntaan nousseet naiset ovat yleensä tulleet koulumaailmasta tai sosiaali‑ ja terveystoimen alueilta. Mutta Anna‑Liisa oli diplomi‑insinööri. Jo opiskeluvuodet ja sitten kokemus työelämässä olivat tutustuttaneet hänet teollisuuden ja talouselämän ongelmiin. Se antoi hänelle heti tietyn ja merkittävän etumatkan naiskollegoihin verraten.

Korkeimmalle politiikan portaalle urallaan, eduskunnan toiseksi varapuhemieheksi, Anna‑Liisa Linkola nousi 1975‑79. Historiaa hän teki olemalla ensimmäinen puhemiehistöön valittu nainen. Vaikka hän siinä asemassa oli protokollassa ministerien yläpuolella, ei se kuitenkaan antanut sitä vaikutusvaltaa, mitä valtioneuvoston jäsenyys keskeisissä ministeriöissä olisi tarjonnut.

Eduskunnassa Linkola pyrki vaikuttamaan muun muassa naisten asemaan, kehittämään ammatillista koulutusta, edistämään erillisverotukseen siirtymistä ja perheenemäntien eläketurvan toteutumista. Hän pyrki myös edistämään oman lääninsä asioita ja teki aloitteita muun muassa Kymenlaakson Kesäkorkeakoulusta, Lappeenrannan teknillisestä korkeakoulusta sekä virastotalojen rakentamisesta ja teollisuuden ja satamien kilpailukyvyn parantamisesta. Linkola toimi eduskunnassa sivistysvaliokunnan varapuheenjohtajana, valtiovarainvaliokunnan jäsenenä ja sen sivistysjaoston puheenjohtajana sekä muun muassa suuren valiokunnan, talousvaliokunnan ja pankkivaliokunnan jäsenenä.

Linkola osallistui ahkerasti puolueen järjestötoimintaan. Hänet nähtiin niin paikallisjärjestönsä kuin Kansallisen Kokoomuksen johtopaikoilla. Linkola eteni aina puolueen varapuheenjohtajaksi asti. Hän toimi Kansallisen Kokoomuksen varapuheenjohtajana 1971‑75. Puoluevaltuustoon hän kuului 1955‑62 ja 1979‑83. Hän toimi myös puoluevaltuuston varapuheenjohtajana 1959‑60. Puolueen puheenjohtajistossa hän edusti varttuneempaa väkeä, sillä puheenjohtaja (->) Harri Holkeri ja toinen varapuheenjohtaja Jouni Mykkänen olivat Anna‑Liisan lasten ikäisiä. Hän oli ahkera puhuja tilaisuuksissa ympäri maata. Aktiivisuutta osoittavat myös ne lukuisat hyvin perustellut aloitteet, joita hän eduskunnassa teki ja joihin hän sai allekirjoittajia myös oman puolueensa ulkopuolelta. 1970‑luvulla puolueen sisäisissä suuntariidoissa Linkola pysyi puolueen päälinjalla.

Anna‑Liisa Linkolalla oli hyvin selkeä arvomaailma. Yksilön oli tunnettava vastuu perheestään ja lähimmistään. Yhteiskunnan oli pidettävä huolta vaikeuksissa olevista. Linkolan ideasta sai myös alkunsa Kotkasta koko maahan laajentunut äitileiritoiminta. Linkola mielestä lomanmahdollisuuksien tarjoaminen lomaoikeutettujen joukkoon kuulumattomille perheenäideille oli heidän mielenterveytensä ja sen kautta koko kodin henkeen vaikuttavaa ja turvallisuuden tunnetta luovaa rakennustyötä. Politiikka oli hänelle yhteisten asioitten hoitoa ja puolueet siinä välttämättömiä välineitä. Hän oli myös voimakas ja määrätietoinen. Sellainen johti välttämättä myös ristiriitoihin niiden kanssa, jotka asettuivat hänen ajamiaan tavoitteita vastaan. Mutta hän osasi hankkiutua yhteistyöhön muidenkin puolueitten edustajien kanssa, kun koki päämäärän yhteiseksi. Tämä näkyi erityisesti hänen toiminnassaan Kymenlaakson etujen ajamisessa. Itse hän totesi pystyneensä aina yhteistyöhön yli puoluerajojen ‑ mutta lisäsi siihen: "sen sijaan omien kanssa ei ole niin helppoa".

Politiikka ei ollut hänelle keino hankkia toimeentulo. Se oli hänelle keino luoda parempi yhteiskunta. Eikä hän oikeastaan ollut siinä mukana yhteiskunnallisen statuksenkaan vuoksi. Toimintatavaltaan ja otteeltaan hän oli tahtopoliitikko. Motivaatioltaan hän oli kutsumuspoliitikko. Hän halusi toteuttaa yhteiskunnassa oikeiksi sisäistämiään moraalisia ja sosiaalisia arvoja. Poliitikkona häntä ehkä parhaiten luonnehtii sanomalla häntä päämääränsä tietäväksi käytännön idealistiksi.

Puoluetoiminnan lisäksi Linkola oli ahkera myös muissa järjestöissä. Hän toimi Kotkan Liike‑ ja virkanaisten puheenjohtajana 1950‑72, Suomen Liike‑ ja virkanaisten liiton puheenjohtajana 1963‑70 sekä Liike‑ ja virkanaisten kansainvälisen liiton varapresidenttinä 1968‑73. Vuonna 1976 hänet valittiin Vuoden naiseksi ja 1977 hänelle myönnettiin kunnallisneuvoksen arvonimi. Haastattelussa väsymätön ja innokas järjestöihminen totesikin viihtyvänsä aina, kun sai tehdä työtä.

Anna‑Liisa Linkola kuoli Kotkassa elokuussa 1999 85‑vuotiaana.

Linkola, Anna-Liisa S 10.08.1914 Pielisjärvi K 03.08.1999 Kotka; V diplomi-insinööri Kaarlo Heikki Korhonen ja Anna Maria Ryynänen; P dipl.ins. Klaus Linkola, ent. Collan, k. 1972. Lapset Pirkko s. 1938 fil.tri, ydinfyysikko, Pekka s. 1941 tekn. yo, k. 1963, Antti s. 1943, lääket.tri, Eeva s. 1948, dipl.ins.

URA ylioppilas 1932, diplomi-insinööri 1937, erikoistunut vesikemiaan 1957

Kotkan teknillisen oppilaitoksen opettaja 1945, Kotkan puutalousopiston lehtori 1945-1950, Kotkan lyseon lehtori 1951-1955, Kotkan lyseon matemaattisten aineiden lehtori 1955-1974, Kotkan kaupungin vesilaitoksen kemisti 1955-1971, Kotkan sairaanhoito-oppilaitoksen opettaja 1957-1973

Kansallisen Kokoomuksen kansanedustaja Kymen läänin vaalipiiristä 20.02.1962 - 23.03.1979; Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja 1970-74.

Puhemiehistö (II VPm) 1975 I – 1978; Pankkivaliokunta; Sivistysvaliokunta; Suuri valiokunta; Talousvaliokunta; Valtiovarainvaliokunta; Yleisradio Oy:n hallintoneuvosto

Presidentin valitsijamies 1956, 1962, 1968; Kotkan kaupunginhallitus 1952-68; Kotkan kaupunginvaltuusto jäsen 1951 -80 , (vpj) 1969-80; Kansallinen Kokoomus (vpj) 1971-1975; Kokoomuksen puoluevaltuusto jäsen 1955-62, 1979-83, (vpj) 1959-60; Kymenlaakson Kokoomus (vpj); Kotkan Kokoomuksen naiset (pj) 1955-86 johtokunnan jäsen 1952-89;

Kotkan Kokoomus ry jäsen 1937-54, johtokunnan jäsen 1952-54, puheenjohtaja 1954; Kokoomuksen naisten Kymenlaakson piiriliitto (pj); Kotkan Liike- ja virkanaisten puheenjohtaja 1950-72; Suomen Liike- ja virkanaisten liiton puheenjohtaja 1964-70; Liike- ja virkanaisten kansainvälinen liitto, varapresidentti 1968-73; Kunnallistieto oy:n hallintoneuvosto (vpj); Rautaruukki oy:n hallintoneuvosto; Kymenlaakson maakuntaliiton valtuuskunta; Kunnallisen eläkelaitoksen valtuuskunta; Väestöliiton hallitus; Itä-Suomen liiton hallitus; Marttaliiton johtokunta

ARVONIMET JA KUNNIANOSOITUKSET. Kokoomuksen 50-vuotisjuhlamitali; kunnallisneuvos 1977.

LÄHTEET: Seikko Eskolan puhe Anna-Liisa Linkolan muistotilaisuudessa. Eduskunnan kansanedustaja matrikkeli; Kaisu Harjunpää, Kotkan Kokoomuksen naiset 1919-1979. Kotka 1979.

Seikko Eskola ja Jenni Karimäki

julkaistu 5.12.2008