Saarikangas, Martin Alexander

Martin Alexander Saarikangas

Syntymäaika:
24.1.1937

Paikkakunta:
Helsinki

Merkittävimmät toimet:
kansanedustaja
vuorineuvos

 

Masa-Yardsin toimitusjohtaja, kansanedustaja, urheilujohtaja, vuorineuvos

Martin Saarikangas sai suomalaisen telakkateollisuuden pelastajana 1990-luvulla kansallissankarin maineen. Karismaattinen vuorineuvos vedettiin myös urheilujärjestöjen ylimpiin luottamustoimiin sekä Kokoomuksen listoilta yhdeksi kaudeksi eduskuntaan. Häntä väläytettiin myös puolueen puheenjohtajaksi ja presidenttiehdokkaaksikin.

Martin Saarikangas syntyi 1937 sosiaalidemokraattisen puhelinasentajan monilapsiseen, kaksikieliseen perheeseen Helsingissä. Sotavuosina hänet lähetettiin kahdesti Ruotsiin tehtailijan perheeseen, jossa hän oppi herrasväen tavat. Vapaaoppilaspaikka Svenska normallyceumista jäi saamatta, joten hän kävi vähemmän maineikkaan Andra svenska lyceumin ja kirjoitti ylioppilaaksi arvosanalla laudatur 1956. Koulunkäynnin ohessa hän ahkeroi muun muassa elokuvateattereiden vahtimestarina. Upseerikokelaana Saarikangas kehitti oman, tuloksekkaan menetelmän johtaa tykistön tulta. Lahjakas nuorukainen oppi siis varhain rämäkän toimintatavan ja ahkeruuden. Työläiskodin kasvatilla riitti myös motivaatiota edetä yhteiskunnassa.

Suoritettuaan Teknillisessä korkeakoulussa lentokoneenrakennuksen teoreettisesti vaativalla opintosuunnalla perusopinnot eli "pikkudiplomin" Saarikangas pestautui 1959 Wärtsilän Hietalahden eli Helsingin telakalle suunnittelijaksi. Samana vuonna hän perusti perheen sairaanhoitaja Lea Jokihaaran kanssa. Heille syntyi 1960-luvulla kolme lasta, joista Kirsi Saarikankaasta tuli sittemmin Helsingin yliopiston naistutkimuksen professori.

Martin Saarikankaan valmistuminen diplomi-insinööriksi venyi työn ohessa vuoteen 1965, mutta hän eteni vuorineuvos Wilhelm Wahlforssin yksinvaltaisesti johtamassa yrityksessä hyvin ja omaksui ”Vikkelä-Villen” tavan päättää asioista nopeasti ja selkeästi. Saarikangas osallistui keskeisesti jäänmurtajien, tykkivene Turunmaan (1968) ja autolautta Finlandian (1967) suunnitteluun. Viimeksi mainittu hanke avasi Wärtsilälle tietä loistoristeilijöiden valmistamiseen. Kumouksellinen oli myös nopea autolautta Finnjet (1977), jonka kannattavuuden öljyn hinnannousu kuitenkin kaatoi. Saarikangas oppi työssään perusteellisesti niin itäisen kuin läntisen laivakaupan menetelmät ja tyylin. Wärtsilän Helsingin eli aiemman Hietalahden telakan johtajaksi hänet nimitettiin 1981.

Maailman telakkateollisuus ajautui 1980-luvulla vaikeuksiin toisen öljykriisin sekä monien valtioiden maksamien runsaiden subventioiden takia. Ylikapasiteetin purkamiseksi Wärtsilän ja Valmetin telakat yhdistettiin 1987 Wärtsilä Meriteollisuus -yhtiöksi, josta Wärtsilä sai enemmistön. Valmetin aiempi Helsingin Vuosaaren telakka suljettiin. Konsernille jäi kuitenkin raskas organisaatio, jonka ylläpitämiseksi otettiin vastaan - ehkä myös laskentavirheiden takia - tappiollisia tilauksia.

Saarikangas ei innostunut Wärtsilä Meriteollisuuden linjauksista. Yhtiön toimitusjohtajaksi valittiin alan ulkopuolelta metsäteollisuuden saneeraajana kunnostautunut Pekka Laine, "Musta Pekka". Saarikangas ajautui myös ristiriitaan Wärtsilän toimitusjohtajan Tor Stolpen kanssa; sen sijaan pääjohtaja Tankmar Hornin kanssa Saarikankaalla oli hyvät välit. Tilanne johti siihen, että hänet lähetettiin varatoimitusjohtajan tittelillä, mutta käytännössä yksin Pohjois-Amerikkaan vastaamaan telakoiden markkinoinnista.

Wärtsilä Meriteollisuus ajautui nopeasti kannattavuus- ja lopulta maksuvalmiuskriisiin. Valtion laivanrakennustakuiden takia keskeiseen rooliin nousi kauppa- ja teollisuusministeri (->) Ilkka Suominen, joka ajoi kaikkien Suomen telakoiden yhdistämistä. Wärtsilä Meriteollisuuden yksiköihin olisi siis liitetty länsirannikon telakat ennen muuta Raumalla.

Kriisin pahetessa Saarikangas kutsuttiin elokuussa 1989 takaisin Suomeen Helsingin telakan johtajaksi, mutta jo 23.10.1989 Wärtsilä Meriteollisuus jätti konkurssihakemuksen, mikä kuohutti niin politiikkaa kuin mediaakin. Loistoristeilijöitä tilanneella Carnival Cruisella ja suomalaisilla Itämeren-varustamoilla oli kuitenkin vielä monen aluksen rakentaminen kesken Wärtsilän telakoilla, joten niillä oli vahva intressi varmistaa niiden valmistuminen. Saarikangas otti nopeasti yhteyttä hyvin tuntemaansa Carnivalin omistajaan Ted Arisoniin tavoitteenaan perustaa uusi yhtiö tilattujen laivojen valmistamiseksi. Hankkeeseen yhtyivät myös Suomen Yhdyspankki sekä Silja-, Sally- ja Birka-varustamot. Myös Suomen valtio saatiin mukaan. Rahaliikenne kulki aluksi Saarikankaan ja hänen avustajansa henkilökohtaisten tilien kautta.

Vaiheikkaiden, mutta nopeiden neuvottelujen jälkeen lokakuun lopussa 1989 syntyi Masa-Yards Osakeyhtiö, jonka nimi johdettiin Saarikankaan lempinimestä. Yhtiön tulevaisuuden linjaukset eivät suinkaan olleet heti selviä, vaan etenkin Suomisen kannattamasta kaikkien Suomen telakoiden yhdistämisestä neuvoteltiin pitkään. Saarikankaan mielestä telakoiden kulttuurit poikkesivat liiaksi toisistaan, mutta 2000-luvulla norjalaisomistukseen päätyneessä yhtiössä fuusioon kuitenkin mentiin.

Masa-Yards aloitti toimintansa ilman Wärtsilä Meriteollisuuden perintöä. Saarikangas apulaisineen valitsi tarvittavan henkilökunnan, ja alihankkijoiden sopimukset neuvoteltiin uudelleen. Telakat, erityisesti Suomen Kommunistisen Puolueen vähemmistön hallitsema Turun yksikkö, olivat perinteisesti Suomen lakkoherkimpiä työpaikkoja, jossa johtoportaan ja luottamusmiesten välit olivat jännitteiset. Saarikangas ilmoitti suoraan niin henkilöstölle kuin alihankkijoillekin, että joustamisen ja ahkeruuden vaihtoehto oli telakoiden lopettaminen. Uusi toimitusjohtaja tunnettiin telakoilla ja hänen puhettaan uskottiin. Myös poliittinen ilmapiiri muuttui, kun Berliinin muuri kaadettiin ja Itä-Euroopan kommunistiset järjestelmät murenivat. Erityisesti Saarikangas sai hyvän keskusteluyhteyden Helsingin telakan pääluottamusmieheen Kari Uotilaan, jonka vaalikampanjaa Vasemmistoliiton riveissä Masa-Yards sittemmin tuki. Uotilasta tulikin pitkäaikainen kansanedustaja (1995 - 2007, 2008 - ) sekä puolueensa varapuheenjohtaja.

Masa-Yardsin alkuperäinen omistuspohja oli syntynyt keskeneräisten tilausten loppuun saattamiseksi, mutta uudeksi, toiminnan jatkuvuuden varmistavaksi omistajaksi Saarikangas valitsi norjalaisen Kvaerner-konsernin. Vajaan puolen miljardin markan kauppasummaa keskeisestä kansallisesta omaisuudesta on väheksytty, mutta Saarikankaan mukaan parempaa hintaa tarjoavaa tahoa ei lama-Suomessa näkynyt. Norjalaiset saivat sittemmin hyvän tuoton, mutta vastoin odotuksia Masa-Yards pystyi myös maksamaan kotimaiset lainansa, investoimaan telakoihinsa ja maksamaan tuntuvia veroja.

Sotilaallista johtamista arvostava ja konsultteja väheksyvä Saarikangas johti Masa-Yardsia suoraviivaisen tehokkaasti. Yhtiön päätuotteena olivat loistoristeilijät. Alussarjoissa ensimmäinen laiva kalkyloitiin tappiolliseksi ja toinen omilleen meneväksi, mutta kolmas ja sitä seuraavat voitollisiksi. Takavuosien lakkoilu loppui, ja yritys menestyi.

Ongelmia syntyi 1990-luvun lopulla norjalaisen omistajakonsernin ailahtelujen takia. Saarikangas nimitettiin 1997 Lontooseen koko Kvaernerin telakkaryhmän laivanrakennuksesta vastaavaksi konsernijohtajaksi. Hän on myöntänyt, ettei kaikki tällöin onnistunut. Alan kansainvälinen kilpailu kiristyi yhä, ja Kvaerner pani telakkansa myyntiin. Saarikangas kokosi 1998 suomalaisen sijoittajaryhmän, joka yritti ostaa Masa-Yardsin, mutta vaikka kansallista innostusta oli, hanke kaatui. Lopulta Kvaernerin telakat osti kiistellyn norjalaisen liikemiehen Kjell-Inge Rökken Aker Maritime, jonka omistukseen siirtyivät myös Suomen länsirannikolle syntyneen Finnyardsin telakat. Ostohankkeeseen pettyneenä Saarikangas ilmoitti eroavansa pääjohtajan tehtävästä ja jäi eläkkeelle 1.2.2001. Vuorineuvoksen arvonimi hänelle myönnettiin 1997.

Masa-Yardsia muodostaessaan Saarikangas käytti tietoisesti hyväkseen julkisuutta rahoittajiin vedotessaan - eihän hänellä ollut omia miljoonia sijoitettavaksi. Sama tyyli jatkui, kun Saarikangas kertoi sananmukaisesti henkseleitään paukutellen uusista laivatilauksista tai antoi telakalla suojakypärä päässä haastatteluita. "Isosta-Masasta" tuli lama-Suomessa nopeasti kansallinen pelastajahahmo ja hänelle alettiin kaavailla muitakin, jopa tasavallan presidentin, tehtäviä.

Saarikangas ei juuri vastustellut uusia houkutuksia. Lastensa harrastusten takia hän oli osallistunut jo 1970-luvulla urheilun järjestötehtäviin; hänet valittiin 1992 jääkiekon pääsarjan eli SM-liigan puheenjohtajaksi ja 1993 koko urheilun järjestökentän kattavan Suomen Liikunnan ja Urheilun puheenjohtajaksi. Pienet lajiliitot kuitenkin estivät hänen jatkamisensa tässä tehtävässä 1997. Sen sijaan Saarikangas johti seuraavina vuosina hanketta talviolympialaisten saamiseksi Helsinkiin 2006, mutta tavoitetta ei saavutettu.

Politiikkaan Saarikangas lähti 1993 ryhtyessään johtamaan Kansallisen Kokoomuksen presidenttiehdokkaan (->) Raimo Ilaskiven kampanjan valtuuskuntaa. Saarikangas harkitsi myös puolueen puheenjohtajakilpailuun osallistumista 1994, mutta luopui tästä osittain puolisonsa sairastumisen takia. Eläkkeelle siirryttyään ja jääkiekon johtotehtävät jätettyään Saarikangas palasi politiikkaan 2003 nousemalla kansanedustajaksi Uudenmaan vaalipiiristä. Hän osallistui eduskuntatyöhön innokkaasti, mutta putosi vuoden 2007 vaaleissa. Espoon kaupunginvaltuustoon Saarikangas kuului 2005-08.

Politiikan jätettyäänkin Martin Saarikangas on ottanut kantaa mm. telakkateollisuuden säilyttämiseen Suomessa tai Finnjetin pelastamiseen romutukselta. Kotimaista omistusratkaisua telakoille ei ole kuitenkaan löytynyt ja Finnjetiäkin alettiin romuttaa Intian rannikolla syksyllä 2008.

Lea Saarikangas kuoli 1996. Uuden avioliiton Martin Saarikangas solmi työtoverinsa Maija Raunion kanssa 1998.

Jarl-Martin Alexander Saarikangas S 24.1.1937 Helsinki. V puhelinasentaja Bertel Saarikangas ja Maria Matilainen. P1 1959 - sairaanhoitaja Lea Maila Jokihaara K 1996; P2 1998 - palkkakonttorin esimies Maija Raunio. Lapset: Kirsi S 1960, naistutkimuksen professori; Salla (Saarikangas-Kraemer) S 1963, koreografian opettaja; Markku S 1964, johtaja.

URA. Ylioppilas Andra svenska lyceumista 1956; diplomi-insinööri Teknillisestä korkeakoulusta 1965.

Oy Wärtsilä Ab:n Hietalahden/Helsingin telakan suunnittelija 1959 - , tuotantoinsinööri 1960 - , projekti-insinööri 1963 - , koneistosuunnittelun päällikkö 1967 - , yli-insinööri 1973 - , piirustuskonttorin päällikkö 1977 - , markkinoinnin ja tuotekehityksen johtaja 1979 - , telakanjohtaja 1981 - , telakkaryhmän varajohtaja 1982 - 1987; Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n varatoimitusjohtaja (Pohjois-Amerikka) 1987 - 1989, samalla Helsingin telakan johtaja 1989; Masa-Yards Oy:n toimitusjohtaja 1989 - 1991; Kvaerner Masa-Yards Oy:n toimitusjohtaja 1991 - , pääjohtaja 1998 - 2001, samalla Kvaerner PLC/ASA:n laivanrakennuksen konsernijohtaja, konsernin varatoimitusjohtaja 1997 - 2001.

Kansallisen kokoomuksen kansanedustaja (Uudenmaan vaalipiiri) 2003 - 2007; Espoon kaupunginvaltuuston jäsen 2005 - .

Presidenttiehdokas Raimo Ilaskiven kampanjavaltuuskunnan puheenjohtaja 1993 - 1994.

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton hallitus 1985 - 1986; Metalliteollisuuden Keskusliiton hallitus 1992 - 2001; Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton edustajisto, hallitus 1993 - 1998. Lukuisia luottamustoimia telakkateollisuudessa, muun muassa Association of West European Shipbuidersin (AWES), Commission of EU Shipbuilder's Associationin puheenjohtaja 1996 - 1997. Kansallis-Osake-Pankin neuvottelukunta 1994 - 1995; Merita Pankki Oy:n hallintoneuvosto 1995 - 2000; Sampo-Ryhmän hallintoneuvosto 1993 - 2001. Lukuisia teknologia-alan luottamustoimia, muun muassa Teknillisen korkeakoulun neuvottelukunta 1993 - 2001.

Jääkiekon SM-liigan puheenjohtaja 1992 - 2002, kunniapuheenjohtaja 2002; Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n puheenjohtaja 1993 - 1997; Olympia 2006 -yhdistyksen hakukomitean puheenjohtaja 1998 - 1999.

Suomi-Amerikka Yhdistysten Liiton puheenjohtaja 2000 - .

ARVONIMET JA KUNNIANOSOITUKSET. Suomen Valkoisen Ruusun K; Suomen Leijonan R I; Sotilasansiomitali; Suomen Urheilun kult. ar.; Helsinki-mitali. Yli-insinööri 1973; vuorineuvos 1997. Tekniikan kunniatohtori Espoo 1994.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. H. Haapavaara, Iso-Masa, laivanrakentaja. 2002; J. Vesikansa, Martin Saarikankaan henkilökuva. Suomen Kansallisbiografia, SKS Helsinki 1997-.

Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Suomen Kansallisbiografiassa.

MARTIN SAARIKANKAAN MUKAAN NIMITETTY. Masa-Yards Oy 1989.

Jyrki Vesikansa

julkaistu 29.12.2008