Vihervuori, Aimo Yrjö Paavali

Aimo Yrjö Paavali Vihervuori

Syntymäaika:
25.01.1922

Kuolinaika:
16.09.2007

Paikkakunta:
Hämeenlinna

Merkittävimmät toimet:
toimitusjohtaja
kaupunginvaltuutettu
 

Hämeenlinnalainen kauppaneuvos Aimo Vihervuori teki pitkän uran Hämeen Sanomien johtajana ja vaikutti luottamustehtävissä muun muassa kaupunginvaltuustossa, pankkialalla ja seutukaavaliitossa.

Aimo Vihervuori syntyi Hämeenlinnassa 1922. Hän valmistui ylioppilaaksi Hämeenlinnan yhteiskoulusta sodan jälkeen 1945. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen tuore ylioppilas, reservin luutnantti ja sotaveteraani Aimo Vihervuori ilmoittautui Helsingin Yliopiston maatalous- metsätieteellisen tiedekuntaan syksyllä 1945. Hän valitsi agronomilinjan tavoitteena valmistuminen maanviljelyskoulun opettajaksi. Jo opiskeluaikanaan, vuodesta 1950, Vihervuori työskenteli Hämeen läänin Maanviljelysseura veroluokittelijana. Agronomiksi hän valmistui 1951.

Politiikkaan Aimo Vihervuori lähti mukaan, kun Hämeenlinnan Kansalliset Nuoret perustettiin kokoomuspuolueen aloitteesta helmikuussa 1945. Kokouksen osanottajat valitsivat perustettavan paikallisjärjestön puheenjohtajaksi Ilpo Koskisen ja hallitukseen Aimo Airon, Aimo Vihervuoren ja Ilmari Parrukosken. Yhdistys oli syntynyt poliittisesti yliherkkään ajankohtaan ja joutui Hämeenlinnan kommunistien silmätikuksi, kuten kokoomuspuolueen toiminta valtakunnallisestikin, erityisesti sen nuorisoliitto.

Vihervuoren kiinnostus politiikkaa kohtaan kasvoi sitä mukaan kuin työ muuttui haasteellisemmaksi. Ennen pitkää hänet valittiin yhdistyksen puheenjohtajaksi. Vihervuori oli omistautunut puheenjohtaja ja hankki yhdistyksen omiin illanviettoihin puhujiksi muun muassa kokoomuksen puoluejohdosta Jussi Saukkosen, Leo Tujusen ja valloittavan puhujataiturin, liiton tiedottaja Juha Rihtniemen.

Kansallisliiton piirijärjestö antoi Aimon käyttöön kupla-Volkswagenin. Aimo kiersi niin hyvällä menestyksellä perustamassa kansallisten nuorten paikallisyhdistyksiä maakuntaan, että se noteerattiin liiton johtoportaassa, ja häntä pyydettiin piirin nuorisotoiminnan johtajaksi.

Yritysjohtaja

Nuoren ja innokkaan Vihervuoren kyvyt huomattiin myös Kokoomuksen ulkopuolella. Elokuussa 1954 Kansalliset Nuoret menetti toiminnanjohtajansa Hämeen Sanomat Oy:lle, kun Aimo Vihervuoresta tuli lehden ilmoituspäällikkö. Ilmoitusten hankinnassa hänelle oli hyötyä kokoomusnuorten toiminnanjohtajana solmituista yhteyksistä ympäristön yritysjohtoon ja poliittisiin vaikuttajiin. Lehden linja rakentui keskeisille porvarillisille periaatteille, mikä oli ilmoitusmyynnin ja levikin kannalta järkevää. Hämeen Sanomista muodostui Aimo Vihervuorelle elämäntyö, sillä hänestä tuli myöhemmin Hämeen Sanomien apulaisjohtaja 1962 ja toimitusjohtaja 1964.

Vihervuoren uran aikana sanomalehdet kokivat painoteknisen ja toimituksellisen mullistuksen. Tässä kehityksessä Hämeen Sanomat astui Aimo Vihervuoren johdolla ensimmäisten suomalaisten lehtitalojen joukossa offset-painatukseen ja tietokoneaikaan.

Aimo Vihervuori valittiin Suomen Sanomalehtien Liiton hallitukseen 1969. Siitä lähtien hän toimi liiton hallituksessa, työvaliokunnassa sekä talous- ja hallintojaostossa 18 vuotta. Liiton puheenjohtajuudesta hän kieltäytyi. Sanomalehtien liiton toimitusjohtaja Veikko Löyttyniemi luonnehti Vihervuorta aktiiviseksi, sanavalmiiksi henkilöksi, jolla oli yhteiskunnallisen vaikuttamisen kokemusta. Löyttyniemen mielestä Hämeen Sanomat osoitti, mikä merkitys sanomalehdellä voi olla maakunnalle. Hän sanoi Vihervuoren olleen hyvä esimerkki voimakkaasta ja tehokkaasta yritysjohtajasta, joka oli valinnut eri toimintoja varten päteviä henkilöitä.

Säästöpankkimies

Aimo Vihervuori vaikutti työuransa ulkopuolella myös luottamustehtävissä mm. pankkialalla. Hänet valittiin 1960 Hämeenlinnan Vanhan Säästöpankin isännistöön ja 1967 pankin hallitukseen. Hänestä tuli Vanhan pankin ja Suomalaisen pankin yhdistymisen päämoottori ja edelleen säästöpankkien alueyhtymän rakentaja. Vuonna 1980 hänet valittiin Säästöpankkien Keskus-Osakepankin, SKOP:n hallintoneuvostoon. Siinä asemassa hänellä oli näköala koko maan rahapolitiikkaan aina kansainvälisiin talouskysymyksiin saakka.

Vuosina 1984-89 Vihervuori toimi Kanta-Hämeen Aluesäästöpankin hallituksen puheenjohtajana. Siinä tehtävässä pankin toimitusjohtaja Pöntiskoski sanoi Vihervuoren olleen varovaisen kehitysmyönteinen, mitä tuli liiallisten riskien ottamiseen luottojen myöntämisessä. Vihervuori jätti säästöpankkitoiminnan säädetyn eroamisiän saavutettuaan. Hänet kutsuttiin pankin hallituksen kunniapuheenjohtajaksi.

Kaupunginvaltuutettu

Ollessaan Etelä-Hämeen Kansallisliiton nuorisosihteerinä Aimo Vihervuori oli tullut valituksi kaupungin nuorisolautakuntaan 1952. Siinä hän oli päässyt tunnustelemaan kunnallispolitiikan ilmapiiriä ja huomaamaan, miten paljon mutkikkaampaa oli työskennellä eri aatesuuntia edustavien henkilöiden ja heidän taustajoukkojensa ristivedossa verrattuna asioiden hoitoon kokoomusnuorten yksituumaisessa joukossa. ”Neljä vuotta nuorisolautakunnassa olivat tavattoman kiinnostavia vasemmistovoittoisessa kaupungissa”, Vihervuori kuittasi kysymyksen, tuliko mieleen jättää kokemus yhteen kauteen.

Kunnallisvaaleissa 1957 Aimo Vihervuori asettui valtuustoehdokkaaksi Kansallisen Kokoomuksen listoilla ja tuli valituksi. Nyt hän pääsi todella näkemään, mitä kunnallinen päätöksenteko oli. Uutena valtuutettuna hänen mottonsa oli: ”Pidä korvasi auki, kuuntele ja opi.” Aimo Vihervuoren kymmenen valtuustokautta oli pisin yhtämittainen jakso Hämeenlinnassa itsenäisyyden aikana. Häntä pitempää oli valtuustossa istunut vain Arvi A. Karisto, vuodet 1910 - 1953.

Veikko Syyrakin tullessa kaupungin rakennusteknisen viraston palvelukseen muutamat kaupungin toimet oli paalutettu tietyille puolueille. Apulaiskaupunginjohtaja kuului kokoomukselle. Kun Pertti Viljanen oli jäämässä eläkkeelle 1975, Vihervuori pyysi Syyrakin kahdenkeskiseen palaveriin paikan hakemisesta. Syyrakille Vihervuoren kannustus antoi varmuutta siitä, että hän pystyi tehtävää hoitamaan. Kun kokoomuksen kansanedustaja Timo Mäki terveydellisistä syistä väistyi, Vihervuoresta tuli Hämeenlinnan kokoomuksen ykkösmies. Hän oli kokoomuksen ja sosialidemokraattien saranakohdassa tärkeä nivel 70-luvun lopulta 90-luvun alkuun.

Vihervuori olisi voinut sanoa missä kaappi seisoo, mutta ei sitä sanonut, ei myöskään itkenyt eikä kironnut, vaan johdatti asioita omalla tyylillään, neuvottelemalla. Hän osasi valita reitit, joita pitkin neuvottelut käytiin, sekä oikean ajankohdan, että asia menisi läpi. Laaja tietämys maakunnan asioista ja valtakunnan politiikasta antoi hänelle vahvan aseman neuvotteluissa ja päätöksenteossa.

Aimo Vihervuori seurasi yhteiskunnallista kehitystä huolestuneena 1970- ja 1980-luvulla. Aikana, jolloin Harri Holkerista oli tullut ensimmäinen kokoomukselainen pääministeri sitten Paasikiven ja hänen jouduttuaan vasemmistolaisten toimittajien maalitauluksi, Vihervuori tulistui valtakunnan medialle ja sanoi sen höykyttävän kohtuuttomasti Holkeria. Hän antoi kynänsä puhua ja syytti erityisesti television ajankohtaistoimitusta ryhtymisestä poliittisen opposition ja äärivasemmiston ideologian tukijaksi.

Siitä lähtien, kun Hämeenlinnan maalaiskunta ja osia Vanajan kunnasta oli 1948 liitetty Hämeenlinnan kaupunkiin ja kunnallisvaalit 1951 pidetty, kaupunginvaltuustosta oli tullut niukasti vasemmistoenemmistöinen. Kaupunginjohtajaksi valittiin sosiaalidemokraatti ja valtuuston puheenjohtajaksi sosiaalidemokraatti. Sosiaalidemokraatti Martti Lähdesmäki otti puheeksi porvareita harmittaneen tilanteen ja lupasi, että Vihervuori hoitaa valtuuston puheenjohtajuutta kaksi vuotta 1985-86.

Avatessaan ensimmäisen johtamansa kokouksen Vihervuori sanoi, että kaupunginvaltuusto kirjoitti uuden rivin historiaansa, kun se valitsi vähemmistön edustajan puheenjohtajakseen. Huolestuneita vasemmistolaisia rauhoittaakseen Vihervuori lupasi toimia ”rehellisesti, oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti”. Vuonna 1987 Aimo Vihervuori palasi valtuuston varapuheenjohtajaksi.

Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja vuodesta 1997 Harri Lintumäki sanoi Aimo Vihervuorella olleen kaupungin luottamusmiehenä keskustuen ja kärkimiehen roolin. Lintumäki piti Vihervuorta kekseliäänä ratkaisijana, taitavana taktikkona ja ovelana pelimiehenä, joka oli tarvittaessa valmis kompromisseihinkin korostamalla, että tämä on meidän yhteinen juttu. Vihervuoren pyynnöstä kunnallispolitiikkaan lähteneen Kalevi Talikan mukaan Aimo oli voimakastahtoinen kunnallispoliitikko ja paikallisen kokoomuksen kunnallisjärjestön itseoikeutettu puheenjohtaja. Hänen vahva luonteensa oli asioiden läpi viemisessä hyväksi, mutta joissakin tapauksissa siitä aiheutui kitkaakin.

Kaupunginhallituksen ensimmäinen luottamusmiespuheenjohtaja 1977 - 1980 sosialidemokraattien Eero Kuosmanen piti Vihervuorta oikeistopoliitikon perikuvana, mutta arvosti hänen tehokkuuttaan ja oikeudenmukaisuuttaan valtuusto- ja hallitustyöskentelyssä. ”Ami edusti kokoomuksen aatemaailmaa. Hän puolusti voimakkaasti omia näkemyksiään, mutta sieti erilaisia vaihtoehtoja. Hän oli luova ratkaisujen hakija, ei linnoittautunut omaan mielipiteeseensä, vaan järkeili, mitä vaihtoehtoisesta mallista seuraisi. Oikeistolaisen aatteensa edustajana hän puolusti rajusti sen arvoja, tuntui joskus, että pöydät kaatuvat ja talo sortuu. Oleellista oli, kun päätös oli tehty, että Ami vaati pulinat pois, ja työt jatkuivat normaalisti - hän ei hyväksynyt jurnuttamista eikä jälkipuheita.”

Seutukaavaliitossa

Kanta-Hämeen Aluesuunnitteluyhdistyksen ensimmäinen toiminnanjohtaja Eero Kuosmanen, vuodesta 1967 seutukaavajohtaja, piti tärkeänä, että hänen johtamansa organisaation hallitukseen tuli mahdollisimman painava miehitys kunnallisia vaikuttajia. Hänen taktiikkansa oli mennä kaikkein kovimman luo ja kysyä hänen suostumustaan. Kuosmanen oli kuullut, että jotkut olivat nimenneet Vihervuorelle tavoitteeksi ”pysäyttää seutukaavaliiton sosialisoimismeininki”. Kuosmasen tavattuaan Vihervuori oivalsi, että hänelle tarjoutui mainio tilaisuus ajaa läpi kokoomuksen periaatteita liiton hallituksessa. Vihervuori suostui ja hänet valittiin seutukaavaliiton hallituksen varapuheenjohtajaksi 1971. Vahvan kokoomukselaisen pestaaminen hallitukseen oli myös Kuosmaselle tärkeä siksi, että aatetoverit luottivat Vihervuoreen, ja se hälvensi heidän epäluuloaan seutusuunnittelun ”sosialisoimismeiningistä”. Hämeenlinnan ympäristön suuret maanomistajat katsoivat tämän jälkeen seutukaavoitusta suopeammin. ”Aimo kesti painetta ja piti sanansa, kun jostakin asiasta oli sovittu”, Kuosmanen vakuutti.

Aimo Vihervuoren vanhin poika, professori, hallintoneuvos Pekka Vihervuori sanoi isänsä olleen näkyvä yhteiskunnallinen vaikuttaja kunnallisella ja maakunnallisella tasolla, mutta hänellä oli myös suorat suhteet vaikutusvaltaisiin valtakunnan päättäjiin. Ilman hänen ponnistelujaan Kanta-Häme ei ehkä olisi nykyisen kaltainen. Häntä oli useaan otteeseen houkuteltu kansanedustajaehdokkaaksi, mutta hän oli liian viisas suostuakseen. ”Ministeriksi kyllä voisin mennä, jos pyydetään,” hän mainitsi pilke silmäkulmassa.

Vihervuori Aimo Yrjö Paavali S 25.1.1922 Hämeenlinna K 16.9.2007 Hämeenlinna V Yrjö Armas Grönberg ja Lempi o.s. Thulin P 1949-87 Viivi Karin Lemmikki (Pipsa) o.s. Nieminen S 13.11.1924 Hämeenlinnassa K 18.8.1987 L Pekka S 25.8.1950, professori, oikeustieteen tohtori, hallintoneuvos, Matti S 24.1.1953, varatuomari, toimitusjohtaja, Pasi S 25.3.1960, yo-merkonomi, PhD, pankinjohtaja.

URA. Ylioppilas Hämeenlinnan Yhteiskoulusta syksyllä 1945, Agronomi Helsingin Yliopistosta 1951, Mainoshoitajatutkinto Markkinointi-instituutissa 1960

Hämeen läänin maanviljelysseuran viljelysmaiden luokittelija 1950 - 51, Etelä-Hämeen Kansallisliiton nuorisosihteeri 1952 - 54, Hämeen Sanomat Oy:n ilmoitus- ja mainospäällikkö 1954 - 62, Hämeen Sanomat Oy:n apulaisjohtaja 1962 - 64, Hämeen Sanomat Oy:n toimitusjohtaja 1964 -87, Hämeen Sanomat Oy:n hallituksen jäsen 1969 - 94, Suomen Sanomalehtien Liiton hallituksen jäsen 1969 - 87, Sanomalehtien Liiton hallituksen työvaliokunnan jäsen 1976 - 81, Sanomalehtien Liiton talous- ja hallintojaoston puheenjohtaja 1976 - 79

Hämeenlinnan kaupunginvaltuuston jäsen 1957 - 96, Hämeenlinnan kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja 1968, 1976 - 84 ja 1987 - 88, Hämeenlinnan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja 1985 - 86, Hämeenlinnan kaupunginhallituksen jäsen 1958 - 62, 1967 ja 1969 - 72, Hämeenlinnan kaupunginhallituksen tilintarkastaja 1973 - 75, Hämeenlinnan kaupungin useiden lautakuntien, toimikuntien ja johtokuntien jäsen

Hämeen Maakuntaliiton hallituksen varapuheenjohtaja 1971 - 73, Kanta-Hämeen Seutukaavaliiton hallituksen varapuheenjohtaja 1973 - 81, Kanta-Hämeen Seutukaavaliiton liittovaltuuston jäsen 1981 - 84, Kanta-Hämeen Keskussairaalan kuntainliiton liittovaltuuston jäsen 1989 - 90, Kanta-Hämeen sairaalapiirin liittovaltuuston jäsen 1990 - 92, Hämeen eteläisen vaalipiirin keskuslautakunnan jäsen 1961 - 68, Hämeen eteläisen vaalipiirin keskuslautakunnan varapuheenjohtaja 1969 - 82, Hämeenlinnan kaupungin keskusvaalilautakunnan varapuheenjohtaja 1960 - 80

Kanta-Hämeen kauppakamarin hallituksen jäsen 1980 - 89, Kanta-Hämeen kauppakamarin liikennevaliokunnan jäsen 1970 - 73, Kanta-Hämeen yrittäjät r.y:n hallituksen jäsen 1959 - 83, Hämeenlinnan Vanhan Säästöpankin isännistön jäsen 1960 - 68, Kanta-Hämeen Vanhan Säästöpankin hallituksen jäsen 1968 - 71, Kanta-Hämeen Aluesäästöpankin hallituksen jäsen 1971 - 89, Kanta-Hämeen Aluesäästöpankin hallituksen puheenjohtaja 1984 - 89, Säästöpankkien Keskusosakepankin (Skop) hallituksen jäsen 1980 - 88, Säästöpankkien Keskusosakepankin työvaliokunnan jäsen 1985 - 88, Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen hallintoneuvoston jäsen 1983 - 1988, Paasikivi-seuran jäsen 1965 - 2003

Hämeenlinnan Sato Oy:n hallituksen puheenjohtaja 1967 - 83, Hämeenlinnan Kaupunginteatteri Oy:n johtokunnan varapuheenjohtaja 1955 - 67, Hämeenlinnan Kaupunginteatteri Oy:n johtokunnan puheenjohtaja 1968 - 71, Hämeenlinnan Yhteiskoulun johtokunnan jäsen 1967 - 73, Kanta-Hämeen Talokeskus Oy:n hallituksen jäsen 1978 - 2006, Maanpuolustuksen Tuki r.y:n hallituksen jäsen, Räyskälä-säätiön hallintoneuvoston jäsen 1964 - 83, Jutikkala-säätiön jäsen 1983 - 2007, Maakuntien Ykköslehdet Osuuskunnan hallituksen jäsen 1978 - 87, Lehtitalousmiehet r.y:n johtokunnan jäsen 1967 - 70, Hämeenlinna-seuran hallituksen jäsen 1987 - 97, Hämeenlinna-seuran lehtitoimikunnan jäsen 1995 - 2006

Suomen Sotaveteraaniliitto r.y:n liittoneuvoston jäsen 1984 - 94, Suomen Sotaveteraaniliitto r.y:n Tukisäätiön hallituksen jäsen 1990 - 2002, Kanta-Hämeen Sotaveteraanipiiri r.y:n tukirahaston puheenjohtaja 1989 - 2006, Kanta-Hämeen Sotaveteraanipiiri r.y:n hallituksen ja työvaliokunnan jäsen 1990 - 2006, Veljestuki-lehden lehtitoimikunnan puheenjohtaja 1990 - 2007, Hämeen läänin rintama-asiain neuvottelukunnan ja työvaliokunnan jäsen 1991 - 94, Etelä-Suomen läänin rintamaveteraaniasiain neuvottelukunnan varajäsen 1998 - 99, Sotavahinkoyhdistyksen säätiön toimikunnan jäsen 2000 - 05, Kanta-Hämeen Sotaveteraanipiirin r.y:n tukirahaston jäsen 2006 - 2007

Kansallisliiton Hämeen piirijärjestön nuorisotoiminnan johtaja, Hämeenlinnan kaupunginvaltuutettu yhtäjaksoisesti 40 vuotta, valtuuston varapuheenjohtaja, valtuuston puheenjohtaja, kaupunginhallituksen jäsen.

Jäsenenä 14 kirjatoimikunnassa 1966 - 2007, 13 valtuustoaloitetta 1970 - 1996, 70 lehtiartikkelia 1983 - 2006, 13 hämeenlinnalaisten haastatteluihin perustuvaa dvd-tallennetta 1989 – 2006

Vänrikki 1942, luutnantti 1944, kapteeni 1967, majuri 1978

ARVONIMET JA KUNNIANOSOITUKSET. Kauppaneuvos 1979

Vapaudenristi 3. luokka, Vapaudenristi 4. luokka tammenlehvän kera, Vapaudenristi 4. luokka miekkojen kera, Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkki, Suomen Leijonan I luokan ritarimerkki, Talvisodan muistomitali, Jatkosodan muistomitali, Rukajärven risti, Ilmapuolustusristi, Sotilasansiomitali, Sotaveteraaniliiton kultainen ansioristi, Suomen Liikunta ja Urheilu r.y: n hopeinen ansioristi, Sininen risti, Sotilaspoikaristi, Panssariristi

Kultainen kokoomusmitali 1977, Suomen Yrittäjäin Keskusliiton kultainen ansiomerkki, Puolustusvoimain hopeinen mitali 1982, Suomen Kaupunkiliiton kultainen ansiomerkki 1993, Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton kultainen ansiomerkki 1993, Suomen Kiinteistöliiton kultainen ansiomerkki, Puolustusvoimain kultainen mitali 2002

Kanta-Hämeen Aluesäästöpankin kunniapuheenjohtaja 1989, Hämeenlinnan Kansallisseuran kunniapuheenjohtaja 1989, Etelä-Hämeen Kokoomuksen Nuorten piirin kunniapuheenjohtaja 1990, Hämeenlinnan Tarmon kunniajäsen 1991, Etelä-Hämeen Sotilaspoikien kunniajäsen 1999,

Kanta-Hämeen Sotaveteraanipiiri r.y:n hallituksen kunniajäsen 2006, Vuoden 2001 hämeenlinnalainen, Vuoden 2002 hämeenlinnalainen sotaveteraani

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Aimo Vihervuoren, Jussi Ala-Nikkolan, Eero Kuosmasen, Veikko Löyttyniemen, Heikki Pöntiskosken, Veikko Syyrakin, Kalevi Talikan ja Pekka Vihervuoren haastattelut 2005 - 2007

Elämäkertateos Satamo, Seppo, ”Ami - Aatteen ja toiminnan mies Aimo Vihervuori”, Kariston Kirjapaino Oy 2008

Seppo Satamo

julkaistu 8.5.2009